Kaverilta tuli kommenttia tähdistä, ettei tunnu tähtien määrä ja teksti korreloivan keskenään. Toivottavasti tämä kirjoitus hieman selventää asiaa hänelle ja muille kiinnostuneille.
Kyseessähän on minun subjektiivinen näkemys kyseisestä lounaskokemuksesta, joka sitten näppärästi kutistetaan äärimmäisen pakattuun muotoon, eli 0-5 tähteä malliseen asteikkoon. Koska haluan, että kyseisellä arvolla on oikeasti jotain merkitystä käyttäjälle, eli minulle itselleni, niin pyrin arpomaan arvon seuraavilla perusteilla:
- Kuinka hyvää ruoka oli?
- Oliko ruoka hintansa väärti?
- Kävisinkö ravintolassa uudestaan? Useinkin?
- Miten tämä lounas vertautuu muihin vastaavanlaisiin lounaisiin? Jos laittaisin tämän lautasen tuon toisen viereen, niin kumman valitsisin uudestaan?
Pyrin olemaan konsistentti (niinkuin se olisi mahdollista) arvioissa erityisesti tuossa viimeisessä kohtaa. Esimerkiksi, kun olen arvioinut joskus kauan sitten esim. Koton ja Domon kolmen tähden arvoisiksi kokemuksiksi, niin oliko tämä japanilainen ruoka (josta pidän erittäin paljon ja arvostan sitä näin korkeammalle kuin joitain muita ruokia) parempaa kuin näissä ravintoloissa nautitut herkut?
Ja sitten vielä sellainen huomio, että olen vasta lähiaikoina taipunut käyttämään jotain muitakin kuin täysiä ja puolikkaita tähtiä. Ensin ajattelin että käytän vain täysiä tähtiä, sitten oli pakko siirtyä puolikkaisiin, jotta löytyisi riittävästi tilaa hieman eritasoisille kokemuksille ja lopulta piti alkaa käyttämään 0,1 tarkkuutta, koska jotkut on vaan (edelleenkin minusta) hieman parempia.
Tämä kaikki huomioiden, tässä on tämä erittäin epätieteellinen ja epäreilu asteikko.
Todella heikko esitys, miten tämä ravintola on edes pystyssä (osa onkin hävinnyt kokeilemisen jälkeen)? Näissä on ollut jotenkin todella heikko kokemus ruoan laadun suhteen.
Esimerkkiravintolat: China ja Natural Flavour Tea House.
Ei tee mieli käydä uudestaan, mutta semisyötävää kuitenkin. Tähän kuuluu suurin osa pikaruokapaikoista, tosin kyllä Big Mac ansaitsee hieman enemmän.
Esimerkkiravintolat: Chilli ja Kingthai.
Syöhän tätäkin, vaikkakaan en varmaan ottaisi normaalille lounaslistalleni. Tai ehkä annos oli liian pieni normaaliksi lounaaksi tai tosiaan se Big Mac tms, ei ihan niin suositeltava normilounaaksi.
Esimerkkiravintolat: Cafe Metro ja McDonald’s.
Ihan ok lounas, joukkoon kuuluu stanut kotiruokabuffetit ja sen sellaiset viritykset.
Esimerkkiravintolat: Wanhan Kellari ja Weeruska.
Tämähän oli ihan hyvä lounas, kävisin mielelläni uudelleen. Tähän luokitukseen kuuluu mm. melkein kaikki (paitsi parhaimmat) nepalilaiset, koska pidän siitä ruoasta oikein paljon. Perus thaikkupaikat usein osuvat myös tähän lokeroon samasta syystä, mutta jos thaikku on vähänkään parempaa, niin se saa enemmän pisteitä.
Esimerkkiravintolat: Yeti Nepal ja Raiku.
Nyt löytyi jo joku vähän parempi paikka jossa ruoan eteen on nähty vaivaa tai sitten paikka on jotenkin muuten kokemisen arvoinen.
Esimerkkiravintolat: Caverna ja Abolbuna.
Erittäin tasokkaat lounaspaikat, näissä on jotain erityislaatuista ja näissä kävisin mielelläni usein lounastamassa.
Esimerkkiravintolat: Tokyo55 ja Bites.
Todella hyvän ruoan lisäksi paikka on jotenkin hurmaava ja palvelukin pelaa.
Esimerkkiravintolat: Merimakasiini ja Wellamo.
Stadin parhaimpia ravintoloita, joista saa jotain aivan erityislaatuista.
Esimerkkiravintolat: Vinkkeli ja Lonna.
Huiput joita on vaikea ylittää, näissä puhutaan lähes väistämättä tähditetyistä paikoista tai muuten laajalti arvostetuista paikoista.
Esimerkkiravintola(t): Ask (ja Finnjävel).
Olo.
Maagiset kokemukset, joita on vain muutamia eliniän aikana, itselle näitä ovat rakkaan vaimoni kanssa vietetyt Chez Dominique -ilta vuosia sitten, jolloin uskomattoman upean ruoan ja viinin liitto, täydellisen palvelun siivittämänä näytti mitä ravintolakokemus voi parhaimmillaan olla.
Ja toinen on täydellinen Ciel Bleu -ilta vaimon kanssa Amsterdamin kattojen yllä romanttisen kaksinkeskisen loman ensimmäisenä päivänä. Ja joo, nämä eivät olleet lounaita, mutta silti. Parhaat kokemukset ovat parhaita ja ne pitää myös pystyä sellaisiksi rankkaamaan, muuten asteikolla ei ole mitään merkitystä.
Tässä viittaan vielä aikaisemmin linkkaamaani Economist-artikkeliin, jossa artikuloidaan mielestäni oikein hyvin näitä dilemmoja joita tulee kun pitää typistää oma kokemus johonkin numeroon. Ja onko pakko tehdä niin? Ei tietenkään, mutta minulle tämä toimii kivana listana omassa päiväkirjassani.
