Pöllöwaari

Tokana päivänä oli pakko vetäytyä heti hotelliin (Scandic, normi ketjumeininki, ollut täällä ennenkin, ihan jees tällaiseen pikaiseen liikematkailuun. Nukkumaan ja suihkuunhan näihin tullaan, aamiainen oli perussettiä, mutta jääpalakone prkl ei käytössä, nuorena muistan kun kävin aina ekaksi hakemassa jääpaloja kun pääsi tällaisia käytäviä koluamaan) ja pistää oikein kuuma kylpy päälle.

En muistanutkaan miten siistiä on lillua kylpyammeessa ja lueskella iltsaria. Skidinä oli amme ja (ai niin!) ekassa omassa kämpässä kanssa. Sen olin ihan unohtanut! Siinä ammeessa oli kyllä kiva oleskella, tosin asumisajan loppua kohden vähän ongelmallista (ei pysty avaamaan enempää syyllisten suojelemiseksi, pirun kissa). Tuli ihan sellainen olo, että pitäisi olla himassakin amme. Kuinkakohan mahdotonta sellaisen hoitaminen olisi. No mutta, nälkähän siinä alkoi olemaan, kun lounaskin oli jätetty väliin kaiken muun touhuamisen tiimellyksessä.

Olin joskus vuosia ja vuosia sitten ollut Jyväshyvässä (duunia, mitäs muuta) ja käynyt safkaamassa ihan tyylikkään mutta oudon innottoman setin Pöllöwaarissa. Päätin kokeilla mestaa uudestaan. Tämähän olikin sitten buukattu täyteen (aika hyvä saavutus keskiviikkoillaksi) joten kohtelias sommelier ehdotti minulle terassia. Mikäs siinä, ilmat alkavat olla ihan inhimillisiä ja al fresco ruokailu kuullosti ihan hyvältä. Mutta tämä terassi olikin sitten käytännössä hotellin takapiha, joka oli sisutettu enemmänkin taloteknisillä jutuilla ja siitä kehkeytyikin hyvin mieleenpainuva lavastus illalliselleni.

A truly delicious restaurant with Finnish food served as tasting menus. The food was top notch, but the terrace was a bit too ghetto.

Other restaurants I have visited in Jyväskylä are Base Camp and Shalimar.

Paikka tarjoaa eri pituisia maistelumenuja, mutta jotenkin aavistelin, etten viitsisi ihan tolkuttoman pitkään istuskella asfalttisella kerrostalon pihalla, nestekaasukaapin vieressä, joten päädyin siihen lyhyimpään versioon.

Tämä oli juhlavuoden kunniaksi väkerretty Suomi 100 vuotta -menu (56e, viinipaketti 31e), joka piti sisällään: Porsas & punakaali sipulilla ja lehtipersiljalla, kotivesien kala & kesäsipuli kukkakaalilla ja kananmunalla + pinaatilla sekä valkosuklaa & mustaherukka kauralla ja orvokilla. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli amuse (in your face, Shelter!) gazpacho mantelista tilliöljyllä ja tämä oli kivan raikas shotti ja enteili hyvää.

Mallasleipää sekä vaaleaa leipää talon omista uuneista. Molemmat leivät olivat oikein hyviä ja erityisesti mallasleipä maistui minulle.

Alkuruokana oli savustettua possun plumaa, persiljamajoneesia, pikkelöityä punasipulia ja punakaalia sekä kroketti possun niskasta. Ruoan kanssa kaadettiin lasillinen pinot noir 99 Rows (Three Barrel Project), jossa oli haettu Suomi-kulmaa kaivamalla maailmalla onnistuneita suomalaisia viinintekijöitä.

Tämä oli oikein maukas ja mukavan mausteinen punaviini. Possu oli aavistuksen savuista ja ihan sikamaisen hyvää, kroketti oli sekin todella hienosti rakennettu makupala ja kun tähän töräytti mukaan sitä persiljamajoneesia, niin päästiin aika koville leveleille. Pikkelöidyt jutut tuikkasivat kivasti happoa peliin. Erinomainen aloitus!

Pääruokana oli kuhaa beurre blanc -kastikkeella ja pinaatti-ruskistettu voi-maalaisperunaterriinillä sekä pikkelöidyllä kukkakaalilla ja paahdetulla kevätsipulilla. Tämän kaveriksi tuotiin L’Antidote 2014 (Three Barrel Project) valkkaria, joka toimi aivan mahtavasti kalan kanssa.

Kala oli taitavasti paistettu ja se kastike oli todella ihanaa, raikasta mutta samaan aikaan kielen peittävän täyteläistä. Terriini oli ihan jees, hauskan erilianen muoto uusille perunoille, mutta se kukkakaali oli pikantisti pikkelöityä ja leikkasi hienosti kastiketta, tuoden vähän terää annokseen sen viinin siipiveikkona.

Loppuun olikin sitten mustaherukkakeittoa, mustaherukkajäädeä, paahdettua Pandan valkosuklaata, orvokki ja kauracrumblea. Viereen tuli Lepaan Elina mustaherukkaviini/likööri, joka on kuulemma Hämeen ammatti-instituutin viinitila, johon en ollut koskaan tutustunut.

Erittäin hienosti valitut viinit komppasivat herkullisia ruokia todella tasokkaasti, kuten myös tämä Lepaan lasillinen. Jälkkäri oli todella hyvä ja teki minut hyvin onnelliseksi. Täällä kannattaa ehdottomasti käydä syömässä, todella tasokas ruoka, ihan valtakunnallisellakin mittapuulla katsottuna. Mutta varaa paikka sieltä sisältä.

Sisutus oli todella erikoinen yhdistelmä sisätilojen aistikasta vanhanajan maailmaa ja terassin gettomaista (olikos Gettomasa Jyväskylästä? Tais olla joo) lähiökerrostalopihan estetiikkaa aina pinta-asennettuine kaasuputkineen kaikkineen. Tavallaan tämä kiehtoi sellaisella kummallisen syntisellä tavalla, yhdistelmä hienostunutta ruokaa ja vaivoin piilotettua parkkipaikkaa. Mutta kyllä tästä viihtyisyydestä ropisi pisteitä pois, ei voi mitään.

Asiakaspalvelu oli upeaa, harvoin tapaa noin tasokasta sommelieria näin tyylikkäällä asenteella varustettuna. Tämä palvelun korkea taso oikein korosti sitä ristiriitaa ympäristön kanssa, isot pisteet kaverille hienosti hoidetusta kattauksesta.

Kasvissyöjälle varmasti löytyy vaikka mitä, paikka on sen verran tasokas. Lasten kanssa voisi ihan hyvin käydä safkaamassa, arvostaisivat varmasti näin hyviä makuja, vaikka toki onhan tämä enemmän aikuisseurueille suunnattu ravintola.

URL www.ravintolapollowaari.fi
Puhelin 014-333900
Osoite Yliopistonkatu 23, Jyväskylä

Shelter

Käytiin hetki sitten Grand Champagne Helsinki 2017 tapahtumassa parin kaverin kanssa ja homma sujui aivan loistavasti. Kuplivan iltapäivän ja Charles Philipponnatin erinomaisen master classin jälkeen (“all we do is ferment wine grapes” ja muutamat muut helmet jäivät isosti mieleen tästä opettavaisesta “Blend vs Terroir approach at Philipponnat” luennosta) piti saada vähän murua rinnan alle, siitä huolimatta että Muru oli yksi tapahtuman ravintoloista (kuvan herkut ovat Emon ständiltä, jossa oli itse herra Terävä paikalla).

Paikaksi valikoitui lyhyen huutoäänestyksen jälkeen Shelter, kun täällä ei ollut vielä kukaan meistä käynyt. Sporalla kellon alta ja oltiin mestoilla alta aikayksikön (mikä on muuten tosi outo sanonta, ei kai mitään voi tehdä alle esim. yoctosekunnin? ainakaan julkisilla kulkuvälineillä? ja miten otetaan neuvosta vaari? ja miten se vaari on sinne joutunut?), joten vetäistiin lenkki rannan kautta ja astuttiin tähän Sipulin kivijalkaan duunattuun ravintolaan.

An excellent restaurant in the Katajannokka’s seaside atmosphere serving Nordic “brutal bistro”  style food as tasting menus or single dishes. Get the Chef’s Menu and enjoy your evening.

Some of the other restaurants (in my humble opinion) of this calibre are Passio, OX and Bronda.

Kyseessä on ranskalaishenkistä keittiötä, fine dinigish maistelumenuineen, mutta löysin rantein vedettynä, joka ilmeni niin palvelun tuttavallisuudesta kuin myös kokkien tuomina annoksina. Tarjolla on toki ihan yksittäisiä ruoka-annoksia ja á la carte josta voi koostaa haluamsa kokonaisuuden, mutta sitten löytyy myös suositusmenu (52e neljä ruokalajia + 41e viinipaketti), sekä chef’s menu eli üllätysmenu, joko kolmella (42e / 33e), neljällä (49e / 41e) tai viidellä (55e / 49e) ruokalajilla. Otettiin yllätysmeiningit viidellä safkalla ja viineillä.

Alkuun piti huuhdella kaikki se samppakalja alas, joten päädyin itse ottamaan G&T:n (jotain suomalaista giniä, ei juuri nyt muistu mieleen jostain syystä), joka olikin oikein maittava alkujuoma. Toki raflaa varten työstetystä pullosta kaadettu vesikin kelpasi. Stadin vesijohtovesi on laadukasta.

Ensimmäiseksi pöytään tuli leipää ja voita. Molemmat olivat loistavia, niin vaalea maalaisleipä hyvällä kuorella ja sitkolla, kuin myös saaristolaisleivän oloinen tumma leipä. Vaahdotettua, hyvin suolattua voita on aina ilo saada ja tämä oli erittäin hyvin tehtyä sellaista. Näitä oli kiva nakerrella ginin kaverina alkuun kun turistiin niitä näitä ja kalanpäitä.

Ensimmäiseksi annokseksi tuli siikaa ja siianmätiä sekä pikkelöityä avomaan kurkkua. Tämä oli ilahduttavan herkullinen annos ja pikkelöidyt kurkut leikkasivat suolaisen mätimöhnän (vai mähnän) täyteläisen maun kauniisti.

Hyvä aloitus, vaikkakin sitä jotenkin aina kaipaa (tapojeni orja, vai pilalle hemmoteltu? ehkä vähän molempia) niitä amuseja alkuun tällaisessa kontekstissa. Ehkä se vaan ei kuulu tämän raflan konseptiin.

Seuraavaksi oli vuorossa tartar jogurttismetanakastikkeella ja uunikuivatuilla tomaateilla sekä marinoiduilla punasipuleilla. Liha oli korkealaatuista ja jätetty kohtuullisen raffiksi, mutta ei ihan niin isoksi kuin Wernerissä.

Tässä oli maku kohdallaan ja kastikkeen täyteläisyys yhdistettynä syntisen hyvään raakaan lihaan sekä pikkelöityjen kasviksien makeaan happamuuteen, teki bileet suuhun. Hyvä tartar, kannattaa käydä testaamassa.

Ennen pääruokaa, tuli vichyssoise, savustettua siikaa ja sokerimarinoitua fenkolia. Sametinpehmeä purjo-perunasose oli herkullista kuten myös siika, tosin tässä jotenkin se sose imaisee ne muut ainekset mukaansa, kuten usein tällaisessa annoksessa tapahtuu.

Viimeinkin siirryimme asian pihviin, eli seuraavalla lautasella oli entrecôte osterivinokassienillä ja tryffelikastikkeella sekä varhaiskaalilla. Kastikkeen hunnuttama kaali maistui upealta ja sinapinsiemenet rapsuivat hampaissa kun kaivauduin annoksen sisään hakemaan lihaa.

Pihvi oli taitavasti paistettu sekä maustettu, tämä oli mainio kombo, mutta ne sienet jäivät omalta osalta vähän vähemmän kiinnostavaksi osaksi annosta.

Loppuun oli raparperimantelipannukakku jogurttisorbetilla. Tämä oli hyvä suoritus, kuohkeaa, kylmää ja makiaa, sopiva lopetus herkulliselle aterialle. Kyllä tällä kokemuksella voin suositella koestamaan, on tämä ehdottomasti yksi paremmista ravintoloista tässä kylässä.

Sisustus oli jännä yhdistelmä merimieskapakan romantiikkaa, modernia bistroa ja jännittäviä yksityiskohtia, kuten yhteen pylvääseen aloitettu Suomen kartta, johon ei kuitenkaan ollut paljoakaan Kokkolaa enempää saatu mahtumaan. Akustiikkakin oli saatu kuntoon, vaikka paikka onkin tällainen avonainen sali. Pystyi ihan hyvin keskustelemaan kavereiden kanssa läpi illan ilman huutamista.

Täällä oli mukava istuskella hyvien kavereiden kanssa, vaikka vähän tässä oli sellaista näyttäytymispaikan fiilistä. Ei se meitä tietty häirinnyt, kun ei olla sitä näyttäytymään tulevaa sorttia, jonkun mielestä tuo voi olla ihan hyväkin ominaisuus ravintolassa.

Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä ja silti ammattitaitoista, tässä onnistuttiin kohtuullisen hyvin tasapainoittelemaan näiden välillä, pienistä kömmähdyksistä (muutamat annosten komponentteihin liittynyt kysymys jäi vastausta vaille, mutta mitäs näistä, ruoka oli hyvää) huolimatta. Teemu Laurell ja kumppanit kävivät kärräämässä annoksia pöytään ja esittelivät ne sopivan kattavasti ja hyvällä asenteella kaikesta kiireestä huolimatta.

Loppuun jätettiin kahvit vetämättä ja siirryttiin yläkerran Rust-baariin. Täältä saa sitten Rusty Nailia hanasta ja kaikenlaista muutakin kivaa drinksua. Vähän tuo edelliskerran jälkeen vaihtunut, liian kikkaileva menu jäi ihmetyttämään, mutta toisaalta olipahan jotain nysvättävää, jos tulee tylsää. Drinkit olivat hyviä ja palvelu välitöntä.

URL www.shelter.fi
Puhelin 09-666118
Osoite Kanavaranta 7, Helsinki

Grön (joululounas 2016)

Viime vuoden joululounas Grönissä oli niin upea, että halusin vaimoni kokevan saman myös, joten buukkasin pöydän myös tälle vuodelle. Saavuttiin ravintolaan ja suosio oli kova, asiakaspaikat olivat kovassa käytössä ja jälleen pääsin ahtautumaan melko naftiin tilaan pöydän ääreen.

A great restaurant with locally sourced food and interesting vegetarian options. You should try it out, but do make a reservation, the restaurant is small and often fully booked.

Other wonderful restaurants near by are Trattoria Corretto, Rivoli and Koto.

Joululounas (39e) tänä vuonna käsitti: VILLI eli fermentoitua perunaleipää, salaattia säilötyistä sienistä, kuusenkerkkää ja puolukoita; KALA eli maa-artisokkaa, hopeasipulia, purjoa, säilöttyjä villiyrttejä ja muikunmätiä sekä KASVI eli syysomena granita, marenkia, sitruunaverbenaa ja omenaviinietikalla maustettua kinuskia. Alkuruoka lukuunottamatta lähes sama setti kuin viime vuonna, ainakin noin päällisin puolin. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä.

Alkuun tuli talon hapanjuurileipää ja tykötarpeita. Leipä oli jälleen aivan loistava suoritus, upea kuori ja mahtava sitko. Vaahdotettua voita tuli iso röykkiö ja sekin oli täyteläisen herkullista. Sitrusmainen suola toimi leivän kanssa mainiosti ja pellavansieenet sekä kuivatut aronia-marjat olivat nekin hauskoja leivän modaukseen.

Alkuruokana tullut sienisalaatti hapankermalla maistui minulle vaikka pieni sieniaversio edelleen kummittelee. Pikkelöidyt kurkut ja fermentoidut kuusenkerkät olivat hauskoja makupirskahduksia annoksessa, mutta ehkä nämä hallitsivat annosta hieman liian isosti, vaimolle ainakin ne tuntuivat olevan vähän liikaa. Perunarieska oli molemmista todella herkullinen suoritus ja kokonaisuutena annos oli hieno. Mutta täytyy sanoa, että jäi ihan selvästi jälkeen viime vuoden upeasta tartarista.

Kala oli jälleen pääannoksessa mielenkiintoisesti muikunmädin muodossa, mutta tällä kertaa valmiiksi sekoitettu beurre blanc -kastikkeeseen. Kastike oli todella hyvä, kuten viimekin vuonna, mutta tällä kertaa kastikekulhoa ei jätetty pöytään, mikä viehätti edellisellä kertaa. Hopeasipulikupit pitivät siemeniä ja jotain kuivattuja marjoja tms, nämä toivat vähän tällaista kivaa rapsakkuutta annokseen. Maa-artisokka oli jälleen hyvin valmistettua, mutta ne rapsakat keksit annoksen päällä eivät oikein tuoneet mielestäni annokseen mitään erityistä lisää. Itse pidin siiti valkosipulin varresta, mutta ehkä ne kuusenkerkät toistamiseen eivät olleet niin innostavia.

Jälkkäri oli todella hyvä, mutta taas se kastikekuppi vietiin pois. Kinuski oli ihanaa, se omenaviinietikka leikkasi hienosti makeutta ja koko setti toimi hyvin yhteen. Annoksen pohjalle oli vielä laitettu mahtavaa suolaheinähilloa tms vihreää tahnaa joka toi kivan lisäsäväyksen annokseen.

Summa summarum, ruoka oli minusta oikein hyvää ja erityisesti kun ottaa huomioon nämä kasvisruoka/lähiruoka/villiyrtti/fermentointi yms meiningit. Jotenkin tässä kuitenkin jäi sellainen fiilis, että mennään täsmälleen samalla kaavalla kuin viime vuonna, mutta vähän alemmalla ambitio- sekä kustannustasolla. Edelleenkin tämä on todella tasokas ravintola ja ehdottomasti käymisen arvoinen mesta.

Sisustus on pysynyt samanlaisena, jännästi edelleen eripari kalusteita sekä kattaukseen käytettyjä esineitä joka tuo kivan persoonallisen vivahteen muuten aika riisutun oloiseen sisustukseen. Asiakaspaikat ovat ahtaita, josta pientä miinusta, mutta lähinnä tämä häiritsi liikkumista pöydästä, eikä vaikuttanut varsinaiseen ruokailukokemukseen.

Asiakaspalvelu oli ammattitaitoista ja rennon kohteliasta, annokset esiteltiin selkeästi mutta ehkä hieman kiireellä (ymmärrettävästi, asiakkaita oli tosiaan paljon ja annoksia viuhui kovaa tahtia). Kaikesta huolimatta homma sujui erittäin hienosti, kiitos siitä. Kasvissyöjälle on täällä normaalia tasokkaampaa ja harkitumpaa settiä tarjolla ja suosittelen kokeilemaan, muikun mädit varmasti pystytään droppaamaan kastikkeesta jne. Lasten kanssa voisi teoriassa tulla, tosin en välttämättä ihan ensimmäiseksi koko köörin kanssa tänne lähtisi ahtautumaan.

URL   www.restaurantgron.com
Puhelin  09-42893358
Osoite  Albertinkatu 36, Helsinki