Rioni (Päivällinen)

Viikonloppuna olikin sitten kaikenlaista lasten harrastus- ja biletyslogistiikkaan liittyvää häsäystä ja tämän puitteissa löysin itseni Ison Omenan hohtogolfin edestä rauhoittelemassa jälkikasvua UV-valojen loisteessa esiintyvistä pelleistä. Kun isälliset duunit oli taputeltu, niin minulle siunaantui hetki omaa rauhaa ja päätin lähteä kävelylle Matinkylän kaduille.

Tallustellessani sain älynväläyksen lähteä kohti Rionia, tässä oli kuitenkin useampi tunti aikaa. Valitettavasti suuntavaistoni ohjasi minua täysin väärään suuntaan, mutta älysin kuitenkin hetken harhailun jälkeen tarkistaa, että missäköhän se rafla oikein olisi ja korjasin kompassini osoittamaan kohti Haikaranpesän ohittavaa reittiä.

Tässä vanhassa ostarissa on joskus aikoinaan tullut käytyä jossian lounasraflassa, juurikin samassa kohtaa missä nykyään sijaitsee tämä gruusialaista safkaa tarjoava, kovasti hypetetty mesta. Näistä ajoista on kuitenkin jo melkoisesti, silloin konttori sijaitsi Koneen tornissa, Keilasatamassa, ja Nokiakin valloitti vielä maailmaa.

An excellent Georgian restaurant with a quaint family-run feeling to it. The Lobio I had was top-notch and the tiny side salad also did not disappoint.

Other Georgian restaurants in the general area are Grand Georgia, Georgian House and Purpur.

Tänään en ollutkaan sitten lounaalla liikkeellä, joten tarjolla oli koko menu. Mutta aika oli kuitenkin semisti kortilla, joten en alkanut kikkailemaan, vaan nappasin listalta jotain minkä arvelin tulevan sopivan nopeasti. Silmäni osui Lobioon (9e), tuohon mausteiseen papumössöön. Hetken harmittelin, etten ollut napannut kylkeen juustotäytteistä leipää.

Mutta tämä olisi arvatenkin tuonut kokonaiskestoon lisää minuutteja ja vaakakupissa painoi rannerobotin vaatimus riittävistä askeleista sekä lupaavasti jälleen eteenpäin nytkähtänyt elopainon (tai tarkemmin ottaen minun sisältämän energian määrän) alentuminen. Tässä on plaanattu liian pitkään samoissa lukemissa ja olen nyt päättäväisesti pyrkinyt saamaan ensisijaisen tavoitteeni maaliin vielä tämän vuoden puolella. Kilo tai pari on jo lähes hoidettu, kyllä ne loputkin siitä vielä.

Safka saapuikin sopivassa aikataulussa vaikka snadi rafla olikin ammuttu ihan täyteen jengiä. Selvästi kaikki positiivinen uutisointi mestasta on tuottanut hedelmää. Ja hyvä niin, koska kivan rustiikkinen annos miellytti minua heti ensi silmäyksestä. Mukaan oli kuitenkin ujutettu lämmintä leipää ja jopa pikkuruinen sivusalaattikin oli sijoitettu tarjoittimena toimivalle puunpätkälle.

 

Heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien ihastuin kuppini täytteeseen täydellisesti. Höyryävän kuumaa, muikean mausteista ja totaalisen täyteläistä settiä, tämä oli parasta mättöä tästä kyseisestä kulinaarisesta kategoriasta mitä olen maistanut. Maukkaat sämpylät sopivat annoksen kylkeen hienosti ja pyyhinkin lautasen tyhjäksi näiden viimeisillä rippeillä.

Salaatti oli koostaan huolimatta mahtavasti maustettu, tässä oli joku syvä meininki, mistä en saanut kiinni, että mistä se oikein tuli. Mutta ihanan yrttisiä ja herkullisia haarukoita, jotka kevensivät muhkeaa pääruokaa mainiosti. Tänne kannattaa tulla kaeumpaakin, turhaan ei ole torvia toitotettu.

Sisustus on ruuhkainen (huonot kuvat #sorisiitä), mutta kauhtuneen ostariympäristön huomioon ottaen hyvin ja persoonallisesti toteutettu. Koko touhussa oli selvä kiireisen perheravintolan tunne ja silti ruokailu sujui rauhallisissa merkeissä.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja ystävällistä sekä kontaktia ottavaa, omistajan otteet tuntuivat asiakaskohtaamisessa. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin tilan kanssa voi tehdä tiukkaa, joten isoilla vaunujoukkioilla ei sisään mahdu. Kasvissyöjälle oli sitä mahtavaa Lobiota ja erityisesti jos juusto maistuu, niin sitten on kaikenlaista muutakin.

URL www.rioni.fi
Puhelin 050-5131119
Osoite Ukkohauentie 9, Espoo

 

Sofia Bistro

Citysta bongattu uusi rafla Senaatintorin kupeessa oli ihan pakko käydä tyyppaamassa, oli sen verran kiinnostavan kuuloista settiä tarjolla. Kesän pölyt alkaa olla vihdoinkin putsattu hihoista ja nyt pitäisi sitten keksiä, että mitä sitä oikein tekisi syksyn jälkeen. Tavallaan tässä voisi antaa asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin, mutta haluaako sitä?

Vai pitäisikö taas nostaa vaikeuskerrointa kovemmaksi? Onneksi on noi skidit, että pysyy sellainen tasainen rutiinihumina päivissä. Poikakin halusi oman rynkyn (on muuten aika tiukka peli, tollanen olis ollut nuorena kova juttu), jota se on sitten käynyt paukuttelemassa metikössä frendien kanssa. Tytöt sentään diggailee vielä vaan hepoista/keppareista ja sen sellaisista vähemmän äänekkäistä asioista.

A stylish restaurant in the old Kiseleff house with a veggie heavy menu and a firm execution of the dishes. My lunch was top notch and the beautiful setting and friendly service made it even more special.

Other restaurants with that historical vibe to them can be found at Chapter, Vinkkeli and Salutorget.

Lounaalla on tarjolla joko soppa (10e) tai soppa+lautasannos (20e) tai sitten nämä petit foursin ja teen kera (25e). Lautasannoksia saa myös “yksinään”, tänään tarjolla oli viikottain (tai “usein”) vaihtuvassa menussa: Iberico & Rutabaga eli paahdettua lanttua, lehtikaalia, dijon-sinappia ja iberico-porsasta (14e); Buckwheat & Perch eli tattari-purjopuuroa, mangoldia ja paistettua ahventa (14e); Ceps & Egg eli herkkutatteja, parmesania ja vaahdotettua luomumunaa (12e); Zucchini & Tofu eli grillattua kesäkurpitsaa, neulapapuja ja seesamimarinoitua tofua (12e) sekä soppana “Gazpacho” eli gazpacho anis-iisopista, basilikasta ja pinjansiemenistä (10e).

Otin koko setin, kerranhan näissä vaan käydään, mutta koska aamusali jäi väliin “pommiin” (heräsin vasta vähän ennen seiskaa) nukkumisen ja duunikiireiden takia, niin päätin kevennellä kukkakaalipirtelöllä ja päädyin ottamaan kesäkurpitsan tofulla. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksu teehuoneen tiskillä (muitakin variaatioita maksutavasta löytyy).

Keittiö käynnistyi lounaalle rauhalliseen tahtiin, joten alkuun tuli nakerrettua tuoretta/lämmintä sämpylää ja levitettä. Sieltä löytyi jotain vihreää hummusmaista tahnaa (ja myöhemmin vaahdotettua voita ja jotain valkoista, tuorejuustoa ehkä? #laputoiskiva).

Sämpylä oli erittäin hyvä, hieman rapsakka kuori ja upea sitko sekä herkullinen maku. Hummus oli saanut jotain anismaista (fenkolia?) messiin ja tämä oli ektrahyvä sen lämpimän sämppärin kanssa.

Alkuun tuli kokin esittelemänä gazpacho, joka oli koristeltu heidän omalta (biodynaamiselta) viljelmältä haetulla basilikalla. Keitto oli loistavan makuinen, taas hentoinen aniksen maku sävytti samettisen täyteläisiä lusikallisia ja pinjansiemenet toivat pientä tekstuuria messiin. Erittäin hieno aloitus.

Pääruokana tuli salaatti paahdetulla kesäkurpitsalla ja paistetulla tofulla. Tämäkin oli kerrassaan mahtava suoritus, ainekset komppasivat toisiaan taiten ja jokainen juttu lautasella piti puolensa. Jotain vaahtoa tms tähän oli tursotettu ja ihan kuin tästä olisi tullut pientä savun makua mukaan.

Selleri ja muutama muu komponentti antoi sopivaa kirpsakkuutta ja piti kokonaisuutta harmonisena. Todella tasokasta kasvisruokaa, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Ja on täällä toki eläintäkin tarjolla.

Jälkkäri nautittiinkin sitten tee-salongissa ja tarjolla oli pientä makeaa: Lime-vaahtokarkki, vadelma-vaahtokarkki, joku marmeladi (I forget ja edelleenkin ne #laputoiskiva, vaikka toki nämä kaikki esiteltiin verbaalisesti), suklaakonvehti pähkinöillä, toinen sitruunalla ja jotain mystisiä vegaanisia väkerryksiä. Otin limevaahtiksen ja sitruuna+pähkinäkonvehdit.

Mutta juomien puolella olikin sitten tarjolla joko suodatinkahvia tai sitten pussiteetä. Wut? Tee-salonki, jossa tsiljardi purnukkaa kaikenlaista mystistä teelaatua ja sitten tarjoillaan pitkän lounaan päätteeksi liptonin pussaria. Nou tänks. Otin kahvia maidolla ja ryystin sitä samalla kun mussutin konvehteja. Olivat ihan hyviä, mutta ei mitään tajuntaa laajentavaa ja vähän jäi kaivelemaan se tee-juttu.

Sisustus on pramea kuin mikä, Kiseleffin talo on kuitenkin melkoisen komiasti koristeltu. Kalustus oli myös tilaan sopiva ja talo oli palasteltu mielestäni onnistuneesti eri henkisiin kokonaisuuksiin. Ruokatilan fiilistä nosti “Tarantinon leffan soundtrack”-henkinen musa ja tee-salongissa taas pyöri rauhallinen jazz-tyylinen meininki.

Homma skulas alusta loppuun, varsinkin kun asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvisruokailijalle löytyy vaikka mitä ja osa on tosiaan hc-vegaani-terroristeillekin sopivaa, kuten nyt nämä omat valinnat (jos ei huomioida mun jälkkäriä). Lasten kanssa mahtuu hyvin, joskin tuo menu on ehkä enemmän aikuiseen makuun tuunattua menoa.

Ps. Soppa 365:ssa on tosi söpön lämmin artikkeli kahdesta suomenniemen kovimmasta keittiömesusta, eli herrat Kostian ja Mansikka.

Pps. Pizzalasta saa nyt myös lounasta, pitäisi tuotakin ehtiä koestamaan joskus. Saa nähdä ehtiikö vaan. Ja Redin raflalistakin on ilmestynyt ja sinne näemmä tulee useampi uusi rafla + kaamee määrä ketjuja.

URL www.sofiafuturefarm.fi/fi/ruoka-ja-juoma/sofia-bistro
Puhelin 040-7091612
Osoite Sofiankatu 4 C, Helsinki

Gusti

Paniikkihäiriöperjantai puski päälle, mutta safkaa oli silti saatava, kun aamuinen tunnin salisessio painoi hartioita ja aamupalaksi nautittu BCAA-törppö ei nälkää paljon pidellyt. Lyhyt skannaus pitkältä listalta antoi pari epäonnista kohdetta, kuten Sidney’s, joka on lopettanut kesätauon jälkeen lounastamisen, sekä Verna, jossa ei lounaasta enää havaintoa (buu).

Onneksi mieleen juolahti lukijan kommentti Corretto Deli & Cafén tilalle ilmestunut italialainen. Pieni happihyppely ennen ruokailua teki terää, puhelinsoitto ei, joten jotenkin nää tälleen balansoituu. Tai sitten ei.

A very good Italian restaurant in the sleepy streets of Töölö. The risotto I had was excellent, as was the service.

For more Italian restaurants in Helsinki, check out Trattoria Corretto, Rodolfo and Il Trio.

Saapasmaan settiä siis, tänään tarjolla oli (listaa ei näemmä missään sähköisessä kanavassa tarjolla, vaikka Facebook-sivutkin löytyy): Kana-sieni-poro-pasta (12e) sekä pomodoro risotto (12e). Loppuun olisi ollut: Panna cotta + espresso (7,50e). Otin risoton, kun ei jotenkin vieläkään pysty taipumaan lounaalla suoraan noihin sieniannoksiin. Vaikka on se niiden aversio alkanut vuosien varrella vähän hellittämään.

Alkupalaksi on salaattibaari (keitettyjä kaniksia punasipulilla, marinoituja porkkanoita, punajuurta, kurkkua, tomaattia punasipulilla, jäävuorisalaattia, jotain lehtikaalin oloista, munakoisotahnaa ja balsamicovinaigrettea) ja patonkia. Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa, vesi ja rensselit on pöydässä.

Alkuun nyitty salaatti oli mainio, tuoreet komponentit ja hyvät mausteet jo valmiiksi, joten sen vinaigretten roiskiminen oli ehkä vähän hätävarjelun liioittelua. Varsinkin kun se + joku muu (epäilen lehtikaalia vai mitä se nyt sitten olikaan) onnistui vetäisemään suolatason tappiin.

Jostain lautaselle oli tipahtanut myös pieniä vihreitä chilin siipaleita, jotka paransivat koko hommaa entisestään. Tätä kun veteli lämpimän rapsakan patongin viipaleiden kera, johon olin törkännyt sitä tahnaa, niin kyllä pelitti. Raavin vielä kastikkeen rippeetkin leivällä, kun pääannos saapui eteeni.

Ja hienosti olikin duunattu tämä riisivelli, kaunis asettelu, mikä on tämän kyseisen ruoan kanssa aika haasteellista (tulee mieleen yksi Sasson reissu, missa ryhmän ainoa vegeilijä, neiti J, sai eteensä aika arveluttavan näköisen tomaattirisoton). Kuuma risotto ja snadisti sulanut parmesaani antoivat erittäin täyteläisen suutuntuman. Tekstuurikin oli kohdillaan, tätä pystyi ihan reilusti haarukoimaan, mutta lähti silti vähän valahtamaan.

Tomaatti nousi pintaan erinomaisesti, tässä oli sitä hapokkuutta mitä pyrin peräänkuuluttamaan, olematta kuitenkaan hyökkäävä. Diggailin tästä kovasti vaikka yleensä ei risotto kauheasti puhuttelekaan. Kyllä tällä setillä mentiin ihan kärkikahinoihin Stadin italialaisista rafloista, mielestäni ehkä jopa aavistuksen tiukempaa settiä kuin itse Rodolfossa.

Sisutus ja tunnelma noin muutenkin tuki tätä lounaskokemusta, taustalla soi rauhallinen italialainen ääniraita, kokkikin keittiöstä heitti terkut italiaksi ja aavistuksen kitchimäinen sisustus toi mieleen Rooman kulmakuppilat. Asiakaspalvelu oli välittömän ystävällistä ja sujuvaa, täällä oli ilo asioida. Kasvissyöjälle oli ainakin tänään risottoa, muista päivistä en osaa sanoa. Lasten kanssa voisi ihan hyvin piipahtaa mestoille, tilaa on jne.

Ps. Puhoksessa on huomenna jotkut räpäytykset, joiden jatkoilla on “venäläistä teknoa”. Kuullostaa aika mielenkiintoiselta setiltä, tosin tosta kohtaa kaupunkia tulee fläsärimäisesti mieleen se East Side -raflassa tapahtunut Matti Nykäsen keikka, missä syntyi joukkotappelu. Tosin tästä on toki aikaa jo jonkun verran, musta tota koko kuppilaakaan ei enää ole. Mihinköhän ne vei sen tykin sieltä sisältä?

URL www.ravintolagusti.fi
Puhelin 044-7445544
Osoite Töölönkatu 1, Helsinki