Tikke

Kas näin heiluu häntä ja häntä heiluu näin, enkä buranaakaan kaipaa vaik’ luu vähän vaivaa. Eilisen muistelut vappuisesta lihapuheesta ja marmain artikkeli lihattomasta tammikuusta sai sisäisen karnivoorini hereille ja päätin lopultakin matkata kohti Kontulaa, tuota itäistä kiintopistettä, karujen kulmien kuningatarta.

Metromatka meni sujuvasti seisten ja saavuttuani jo hieman tutulle laiturille jäin hetkeksi vaiheilemaan oikean exit-pointin kanssa. Arvelin, että pitäisi todennäköisesti mennä K-Marketin päädystä ulos, jalat veivät kuitenkin siihen toiseen suuntaan, kun olin siitä jo muutaman kerran noussut. Näin sitä urautuu ja tarttuu rutiineihin pakonomaisesti.

Excellent kebab fired up on the grill and with a nice side salad that included delicious versions of tzatziki (or cacik), hummus and ezme. The decor is a bit on the rough side, but sits well in it’s surroundings.

In the Kontula strip mall you can also find Shishkebab and Tilicho.

Ravintolan web-presenssi rajoittuu artikkeleihin ja muihin epävirallisiin lähteisiin, joten minun täytyi vaan luottaa aikaiseen avautumisajankohtaan. Varmistin vielä, että ainakin Nuur-ravintola olisi myös auki, koska matka oli pitkä ja nälkä oli suuri.

Jännä muuten miten sitä on nykyään jo tottunut siihen, että aina on kohde selaimella saavutettavissa ja tuntuu jotenkin oudolta, kun näin ei ole. Toki harva paikka jaksaa aktiivisesti ylläpitää sähköisiä kanaviaan, mikä on harmi. Varsinkin vanhentuneet tiedot ärsyttävät, kuten väärät aukioloajat. No joo, se siitä avautumisesta.

Mesta siis oli auki ja sisältä löytyi listakin: Shish kebab (10e), shish kanakebab (10e), shish tikke (10e), shish kana (10e, ilmeisesti kebab == jauhelihasta väsätty varras ja tämä ehkä kokonaisista paloista?), shish maksa (10e), lampaan kyljykset (14e), perinteiset kebabit tilpehööreillä (8,50e, tosin plakaatissa oli maininta super “tarjuoksesta” 5e pita- tai rullakebabista) sekä muuta tämän henkistä. Lounaaseen kuului myös soppa (linssisoppa) ja salaattibaari: Jäävuorisalaatti, hummus, ezme, tzatziki/cacik, bulgurisalaatti, tursu sekä pikkelöityjä vihreitä chilejä. Ja löytyi myös mausteita, mm. srirachaa ja sumaccia. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa kassalle. Itselle valikoitui Shish kebab (toim. huom.)

Aloitin linssisopalla, sulatellen pakkasen kohmettamia kouriani pienen kupin lämpimiä laitoja vasten. Soppa oli ohutta, mikä korreloi aikaisempien kokemusten kanssa, ehkä sen kuuluu olla tällaista? Mutta maku ei ollut sen kummallisempaa, tätä toki pystyi tweakaamaan sumacilla. Pitääkin muistaa käyttää sitä massiivista pussia mikä on hautautunut keittiön sikalaatikkoon.

Salaatti oli maukkaampi alkupaloista ja erityisesti tahnat olivat herkullisia, jogurtti oli saanut niin reilusti valkosipulia mukaan, että säälin jo ennalta lähellä istuvia kollegoitani. Tällaista sen pitääkin olla ja pienet mausteripsottelut päälle toivat sopivaa sitrusmaisuutta messiin. Hapatetut jutut olivat aika normi purkkikamaa, eikä ne chilitkään järin innostaneet. Tomaattisalaatti taasen oli rohkeasti maustettua ja hummus normaalia kirpsakampaa. Todella hyvät sörsselit.

Pääruoka saapui ennen pitkää, grilli oli ehkä vielä vähän käynnistysvaiheessa tai sitten näitä hierotaan siinä huolellisemmin kuin muualla. Mene ja tiedä, tämä oli todella hyvin paistettua kamaa. Sisältä sopivan pinkkiä ja varras suorastaan tursusi mehujaan kun leikkelin siitä palasia. Pintaan oli saatu kunnon Maillard-reaktio ja sisäinen silmäni siirtyi hetkeksi katselemaan mökin kesäiselle hiekkarannalle sijoitettun pallohiiligrillin lämpöväreilyitä ja tyynen järven pintaa.

Paistetut puolikkaat tomaatit, paahdettujen chilien, sitruunan, persiljan ja raa’an keltasipulin kanssa toivat väriä lautaselle. Leipää (ilmeisesti tätäkin voi kutsua naan-leiväksi? Joo, voi näemmä, persialaista settiähän tämä näemmä on ja onhan näitä pyöreitä versioita näkynyt mm. Food Rangerin videoillakin) oli taas pizzan verran, tämä oli uunituore, ilmava ja rapsakka, soveltuen hienosti palasteltavaksi.

Ei hajuakaan miten näitä kuuluu syödä, mutta itse olen alkanut tällaisissa paikoissa nysväämään noita tahnoja sun muuta kamaa itse väkerrettyyn leipätaskuun jota sitten tönin ääntä kohti. Nämä omin pikku kätösin häkätyt pitakebabit pyyhkivät pöydältä muut vastaavat. Kääröjen maku oli loistava ja pyyhkiessäni lihamehuja sumacin tahraamista sormistani koin suuren tyytyväisyyden tunteen. Hienoa, että löytyy tällaistakin nykyään Stadista ja vielä enenevässä määrin.

Tässä oli jotenkin kaikki komponentit ryhmittyneet täydelliseen kompositioon ja kun siivosin lautaselta viimeisen keltasipulin siipaleen tymäkästi paistetun lihapalasen kanssa niin voin todeta, että mitään ei jäänyt jälkeeni, paitsi pari leivän murusta. Hieno lounas, jossa tuntui käden jälki ja maistui tulen lämpö. Kannattaa käydä vaikka vähän kauempaakin.

Sisustus on utilitäärinen, mutta ihan siisti. Seinillä on muutama posteri jännittävästi litteroitujen paikannimien kera (BGHDAD?) ja kassan vieressä on lihatiski miekkoineen karkoittamassa vegaanihaastajat. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Lasten kanssa tuskin tulisi ihan tänne asti lähdettyä, sopii paremmin tällaisiin omiin yksinäisiin ekskursioihin.

Ps. 50 parasta ravintolaa -lista tuli ulos ja mielenkiintoista nähdä noin paljon pääkaupunkiseudun ulkopuolisiakin ravintoloita. Tosin niihin on vähän liikaa matkaa omille lounaille, Fabrik pitää näköjään ottaa R-listalle, se on sieltä epähuomiossa tippunut pois. Ja eilen auton hakumatkalla tuli mieleen Allas, sekin on tässä ytimen alueella.

Pps. Artism?

URL www.facebook.com/pages/Tikke-Kebab/827022784065535 (unofficial)
Puhelin n/a
Osoite Kontulankaari 1, Helsinki

Brokadi

Mitenkäs tän aloittaisi? Siis ihan törkeän hyvä kiinalainen ravintola, ehkä parhaimmat maut mihin olen Härmässä törmännyt (Madridissa oli yksi ihan sairaan hyvä, pitää yrittää jaksaa skriivaa siitä). Ja vieläpä buffa-mallinen. Noin, nyt kun tämä on käsitelty, niin mennään asiaan. R:llä väliviikko, joten sovittiin tällit ja kysäisin varovaisesti, että sopisiko schezuanilainen ruoka, kun mietin, että onko vielä “ei kiinalainen buffet” rajaus voimassa.

Tämä tuli kuitenkin suositeltuna (kiitos abcde/@arrrmoton), joten uskalsin ehdottaa ja läpi meni kuin Niinistö vaaleista. Matkasimme ovelasti Pohjoissataman kautta, kun viallisen häntäni takia olin myöhässä kadunkulmasta ja palasimme Hämeentietä, jonka yhteydessä tuli varmistettua, että Mare Chiaron tilalle oli kuin olikin tullut joku avonaisen oloinen mesta (ärsyttävästi dösä esti tarkemmat havainnot). Sinne siis tässä lähitulevaisuudessa.

Mutta nyt tosiaan tähän Mäkelänkadun “päätyyn” (tai no Mäkelänrinteen lukion kohdille, jonka jälkeen alkaa se avoimempi “puisto”-osuus), joka tämän käynnin kerran jälkeen pitää julistaa yhdeksi Stadin kiinnostavimmista ravintola-alueista, kun tässä on kuitenkin African Pots ja Lebanese Food vierekkäin tämän kanssa ja vähän matkan päästä löytyy myös Bites. Ja onhan tuossa toki Musta Härkä, mutta se ei ehkä ihan niin hyvin erotu normi lounasskenestä kuin nämä muut.

A truly amazing Chinese buffet with authentic Schezuan food done with ingredients imported from Chengdu at such a competitive price. The food was possibly the best of it’s kind that you can get in Helsinki and regardless of it’s off the beaten path location, it is a highly recommended spot for lunch or dinner.

The area has many other interesting restaurants, such as Bites, African Pots and Lebanese Food.

Kiinalaista siis ja buffettina (11,80e), joka kuullostaa ulkoisesti melko kolutulta aiheelta. Tässä on kuitenkin lähdetty havittelemaan (omistajan sanoin) jotain vähän autenttisempaa kamaa ja isommalla sydämellä. Chengdu ja yleisemmin Schezuan (tai miten sen nyt haluaa kirjoittaa) ovat määräävinä termeinä annoksissa ja tänään se tarkoitti: Sichuanin chili naudanlihaa, jäävuorisalaatti-tomaattisalaatti, paistettua sianlihaa ja kaalia, mustapippuri-naudanlihaa, Mapo tofu, kanaa ja parsakaalia, kalafritti, kalmariafritti, kevätrullia, sweet chilikastiketta, borssikeitto (sic), riisiä, paistettua riisiä, paistettuja nuudeleita sekä loppuun kahvia/teetä. Maksu hoidetaan tiskille tullessa, vedet löytyy pöydistä ja aseet buffasta.

Alkuun piti imaista vähän sitä keittoa, joka osoittautui hieman erikoiseksi tomaatti-lihakeitoksi , tämä olikin sitten ainoa huti lounaalla. Salaattina oli se pakollinen jäävuori-tomaattikombo mitä suomalaisessa buffassa ilmeisesti kuuluu olla, mutta kaverina oli niin tajuttoman hyvää, kylmää naudanliha-punasipuli-korianteri-chilisalaattia, että oksat pois. Tämä oli yksi niistä asioista mitä oli ihan pakko hakea lisää santsikierroksella.

Ei liian tulista, mutta kuitenkin polttelevaa ja mausteista, purutuntumaa toivat niin rustiikit punasipulipalat kuin myös vähän jänteikäs liha. Tämä muistutti itseäni aavistuksen siitä herkullisesta thaimaalaisesta naudanlihasalaatista, mutta tässä se naudanliha oli ohuina viipaleina ja kuivemman oloisena. Muutenkin makuprofiili oli ihanan omanlainen ja addiktoiva.

Pääruokalautaselle piti tietysti laittaa kaikki kerralla, ruotsinlaiva-tyyliin (mistä tulikin mieleen, että hiihtolomalla taas perheen kanssa Tallinnaan, tällä kertaa DeathMegastarilla, mutta samaan hotelliin kuin aina). Nämä ruoat olivat (kuten ystäväni herra T sanoisi) aivan huikeita.

Jokainen maistui omanlaiseltaan ja raikkaalta siten, että kastikkeiden yksittäiset komponentit olivat esillä niin hyvin kuin voivat olla hyvin valmistetuissa annoksissa. Possu-kaalipaistoksessa nousi kauniisti esiin kiinalainen musta etikka, joka korosti hienostuneesti murisevan mehukkaita possun viipaleita sekä napakoita kaalinpäitä. Tämä oli myös R:n mielestä loistavan makuinen, hän kun on perso etikkaisille asioille muutenkin. Mapo tofu oli paras mihin olen törmännyt ja olen tätä annosta pyrkinyt maistelemaan erinäisissä tilanteissa.

Kastikkeessa oli kivasti ytyä, mutta ei liikaa, tofu oli kermaisen oloista ja kaikesta mausteisuudesta huolimatta maut soivat kirkkaina. Schezuanin hedelmien tuoma puuduttava tunne löytyi myös sopivana signaalina taustalta monissa annoksissa. Ja sitä sai lisääkin, viereisestä (tyhjästä, en ole hirviö) anastettu chilisoossipurkki oli aivan tolkuttoman hyvä versio tällaisesta. Snadisti paahteinen, vienon makealla seesamin soundilla ja purevan pippurisella puristuksella.

Pippurilehmä oli esimerkillinen suoritus sekin, vaikkakaan se ei saavuttanutkaan ihan samanlaista crescendoa, samaa voi sanoa maittavasta parsakaalikanasta. Fritit olivat upeita, ilmavan rapsakka pinta ja nohevasti duunattu sisus (nää mun kirjoitukset muuten kääntyy aika jännästi Googlen translatorilla, mutta pistin sen nyt tuohon kun olin muutenkin sörkkimässä noita WordPressin plugareita ja tänne eksyy jonkun verran vierasperäisiä immeisiä), jälleen eräät parhaimmista suorituksista Suomalaisissa buffissa.

Hapanimeläkastiketta jäin tavallaan kaipaamaan, olisi kiva maistaa heidän näkemyksensä asiasta, mutta tursottelin vastuuttomasti sitä makeaa chilikastiketta näille ja toimi oikein hyvin. Jos ei vielä tullut selväksi, niin tämä on yksi niistä pakollisista paikoista, mikä kaikkien täytyy käydä ainakin kerran testaamassa. Meni omalla kohdalla kärkeen kaikista Stadin kiinalaisista ravintoloista (sääli, että Dong Bei Hu on niin kurja nykyään) ja jaetulle sijalle Orchidin kanssa parhaasta itämaisesta buffasta.

Hyvä, että täällä ei ole sushia, toivottavasti ei tulekaan, vaikka voin vain kuvitella kysynnän muodostaman paineen. Täällä tekisi niin mieli käydä joku ilta, mistä itseasiassa tulikin mieleen, että lähipäivinä pitää käydä taas Taiteilijan luona tunkkaamanssa webskaa, siihen yhteyteen (on tavallaan reitin varrella, jos vähän epäoptimoi) voisi ottaa tyyppauskierroksen. Ja koska täältä saa Dan Dan nuudeleita, niin homma on sitä myöten selvä.

Sisustus on erilainen kuin miten se geneerinen “korttelikiinalainen” sääntökirja määrittelee näitä. Tämä on vielä uutuuttaan kiiltelevä ja hyvällä maulla duunattu mesta, asiakaspaikkojen väliin on ripustettu verhoja antamaan paikkaan intiimimpää tunnelmaa ja jännästi kattoon sekä seinille on väsäilty vihreää.

Oikein viihtyisän oloinen mesta ja omistajakin tuli höpöttelemään visioistaan (sivulauseessa mainitsi tosin huolestuttavasti, että kiinasta importoidut kokit olisivat vain pari kuukautta täällä, toivottavasti ymmärsin väärin ja tason on tarkoitus pysyä kovana pidempäänkin, voi toki olla joku lupa-asiakin taustalla) siitä, miten halusi tätä tehdä elegantimmaksi ja modernimmaksi kuin se perinteinen sisustuskoodisto. Ja hyvä niin, oli tämä freesimmän oloinen ja selvästi ajatuksella tehty tila, ehkä taustalle olisi kaivannut jotain teemaan sopivaa musiikkia.

Btw, heillä on Facebookissa joku kuvauskilpailu, niille jotka tuollaisiin osallistuvat (minä en pitkällä tikullakaan) ja muutenkin vaikutti olevan kovin myyntihenkinen ja energinen nainen, silleen hyvällä ja positiivisella tavalla. Eli asiakaskohtaaminenkin oli hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka buffassa oltiinkin, mikä on erinomaista, harvoin (kyllä joskus) näkee näin proaktiivista otetta hommiin.

Kasvissyöjälle on aika hintsusti juttuja, mapo tofukin sisältää oikeaoppisesti jauhelihaa (ja on vitsikkäästi varsinaisen menun puolella “Vegetarian”-osuudessa), joten caveat emptor. Skidien kanssa tekisi niin mieli mennä tänne, pitää kehittää joku suunnitelma aiheesta, haluaisin että hekin pääsevät maistelemaan näin hyvää safkaa. Syöttötuolitkin löytyvät jne, mutta mitään erityisiä lapsille suunnattuja hintoja en noteeranut missään.

Ps. Lux Helsinki Eat on vielä tänään voimassa, itsellä mennyt nämä valoiloittelut ohi kokonaan.

Pps. Entinen Näkövammaisten keskusliiton rakennus (joka nykyään vaikuttaa Itiksen nurkilla) on kasvattanut jonkun naamioituneen etiäisen, spot the difference.

URL www.brokadi.com
Puhelin 044-2388908
Osoite Mäkelänkatu 45, Helsinki

Gastro Cafe Nosturi

Viikko lähti käyntiin kuin vasta öljytty aggregaatti, kun R tuli lounaalle ja vaihtoehtojakin tuntui pursuavan yllättävän paljon. Mashirossa on ilmeisesti vihdoinkin robottisushia, Otskiin on ilmestynyt Fat Lizard ja muitakin olisi. Mutta voiton veti Elmun Baariin “avattu” (tai miten tätä luonnehtisi, lounastahan täältä on saanut ennenkin, mutta eri vetäjien puolesta) Gastro Cafe Nosturi, joka teki mieli jakaa rakkaan kanssa, koska Gastro Cafe Kallio oli hurmaava kokemus ja oletin, että ruoka olisi ainakin hyvää.

Kaahasimme autolla mestoille, mutta vaikka lounas alkoikin tänään, niin nyt ei kyllä päässyt ekoille sijoille, sen verran oli nälkäistä raksamiestä edessä. Ja hyvä niin, ravintola on yleensä mainio jos se pursuaa lounasajan alussa huomioliivejä.

Rock’n’roll for the soul and tasty bistro food for the body at this buffet lunch in the bar of Nosturi venue. The Wiener Schnitzel I had was ample to the point of bulkiness, but everything on the plate was so good that I cleaned it down to the last morsel.

The dockyard area has many other restaurants, such as Fulbari, Shubha Kamana and Il Bucatino.

Lounaaksi on tarjolla salaattibaari, keitto sekä joko buffa-muotoinen lämmin ruoka (10,30e) tai lautasannos. Tänään laareista löytyi: Kuohkeaa mustajuurikeittoa & mustia sesamin siemeniä, kasviskorma & raparperi-chutney, kaalikääryleet ja puolukka survosta & muusia, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaattia, kurkkua, kikherneitä, marinoituja oliiveja, coleslaw-henkinen systeemi ja siemeniä etc) sekä oman leipomon leipää + voita.

Lautasannoksista löytyi: Nosturi-burger eli charolaishärkää Runnilta, Wyke’s cheddaria, Gastro Cafen sämpylä, käsin pilkotut rosamunda-ranskalaiset, salaattia, tomaattia ja Mikun majoneesia (13,50e) sekä Wiener schnitzel anjovisvoilla, muusilla ja kaalipikkelillä (11,80e). R otti buffan, joten pääsin sikailemaan schnitzelin muodossa. Tilaus ja maksu hoidetaan baaritiskille tullessa. Lautasannokset tuodaan pöytään.

Alkuun piti ottaa vähän soppaa lämmikkeeksi ja kyllä oli hyvä mustajuurisose, samettista ja erinomaisesti maustettua. Siemeniäkin tuli roiskittua vähän turhan paljon mukaan, mutta kuka näitä laskee. Salaattibaari oli sekin tavallista parempi, vihreä salaattisekoituskin toimi upeasti valmiiksi duunatun kastikkeen avittamana. Tomaatit, kurkut sekä kikherneetkin olivat saaneet pienen dressingin ja kokonaisuus pelitti todella hyvin. Kaaliraaste oli pirtsakkan rapsakka. Ja leipään oli saatu rouhea kuori, hieno sitko ja upea maku. Maittava aloitus!

R kävi hakemassa kääryleet ja vegekorman, joita pääsin molempia maistamaan pienet nokareet. Hyviä olivat, näidenkin kanssa olisi ollut erittäin tyytyväinen tähän lounaaseen. Kormaankin oli saatu kunnolla makua ja se chutney toimi upeasti samalla haarukalla. R piti myös molemmista, kaalikääryleiden massan muoto yllätti hänet, oli odottanut ehkä hieman erilaista muotoa, itselle nämä näyttäytyivät aika saman oloisina kuin olin kuvitellutkin, mutta toisaalta en ole mikään kaalikääryle aficionado.

Pääruokaa sai odottaa hetken, mutta kyllä sekin tuli ihan kohtuullisessa vauhdissa, jono meidän edellä oli kuitenkin melkoinen. Annos oli aivan tajuton, leikkelekin oli sen verran paksu, että jäi muut vastaavat jälkeen. Mutta liha oli keitetty hyvin, mureaa ja mehukasta. Leivitys oli rapsakkaa, vaikka siitä pinnalta irtosikin aika helposti, valtavan maustevoijöötin löystyttämänä.

Leikkele oli herkullinen ja mallikelpoinen suoritus tällaisesta, muussi oli omaan makuun sopivan silkkistä ja ilmavaa. Keskelle pyreepinoa oli onnistuttu kaivamaan Masi-sarjakuvistakin tuttu kraatteri, johon oli dumpattu vielä lisää voita, jos annos tuntui liian kevyeltä.

Viereen oli vielä tujautettu snadisti jäisiä puolukoita, joita oli ehkä makeutettu, mutta toivat kuitenkin kaivattua kirpsakkuuttaa muuten niin kovin täyteläiseen annoskokonaisuuteen. Oli myös kuppi hyvin etikkaista kaali-yms-raastetta (jokseenkin samaa kuin salaattipöydän antimissa), joka leikkasi myös hyvin metallin raskasta annosta.

Ei tämä kuitenkaan liian heviltä tuntunut ja kaikki lautaselle päätynyt oli niin herkullista, että piti vielä leivänkannilkallakin pyyhkiä rippeitä rasvan kyllästämien huulieni väliin. Ihana viikon aloitus, vaikka ehkä tämä nyt ei ihan täysin osunut siihen tyypilliseen tammikuun vegaanihaasteeseen.

Huomenna yritän kurraa (hmm.. yritin löytää tälle sanalle merkitystä, mutta ilmeisesti lähin mitä on, on maidon “kermoamista” ja “ruoan parhaiden palojen valitseminen” Savosta ja Karjalasta yms tarkoittava kurrata, mutta itse olen tätä käyttänyt aina siihen kun joku pitää käsin “nyppiä” kasaan, niinkuin tehdään vaikka lasten potkuhousuille, kun niitä pitää silleen kasata, että saa vedettyä helpommin jalkaan, olenko käyttänyt jotain lapsuuden sanaa väärin, ainakaan Google ei tunne käyttämääni muotoa. Noh, ihan sama, käytän sitä jatkossakin, mutta kiinnostavaa!) takas, mutta käykää täällä ja käykää myös siellä Gastro Cafe Kalliossa. Molemat ovat loistavia paikkoja.

Sisustus on samanlainen kuin ennenkin, mustat seinät joillain oudoilla kuvioilla koristeltuna, kyseessä on kuitenkin kovassa kulutuksessa oleva tila, jonka pääasiallinen käyttötarkoitus on päihtyä kovaäänisen musiikin ja hämyisen valoshown saattelemana, joten yksityiskohtiin keskittyminen ja helposti hajoavien krumeluurien runsas viljely ei ole järkevää.

Ihan siisti tämä mesta kuitenkin oli ja ulkona olevat meren tyrskyjen ruostuttamat satama-alueen rujot rakkineet antoivat jylhän kulissin keskipäivän ruokailulle. Taustalla soi rauhallinen rokki ja ulkona aurinko väritti pilvetöntä taivasta.

Kasvissyöjälle löytyi suoraan buffasta vaihtoehto, mutta Facebookissa oli kommenttia, että vegaanit huomioidaan keittiöstä saatavalla annoksella. Lasten kanssa ei välttämättä tulisi tänne lähdettyä, enemmän aikuiseen makuun. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ps. Wut! Konepajahalli on täynnä työmiehiä, eikä edes lounaalla!12 Yritin viedä R:n katsomaan ruosteisia koneita (long story), mutta täällähän oli ovet säpessä ja pihalla kaivureita rouhimassa seiniä matalaksi. Tänhän piti olla uusi Kaapeli, mitä tapahtui? Miksei mulle kerrottu? Coconut Street alkaa kohta olemaan eniten paikkaa vaihtanut ravintola jos se näin usein joutuu siirtymään. Ilmeisesti meinaavat kuitenkin jatkaa.

URL www.elmunbaari.fi
Puhelin 09-42893006
Osoite Telakkakatu 8, Helsinki