Lonna (2. kerta)

Sukujuhlat synttäreiden muodossa vaativat pienehkön pihtisynnytyksen, mutta päästiin lopulta matkaan Kauppatorin laidalta.

Sieltä astuimme laivaan, kohti Lonnaa, tuota Suomenlinnan katveeseen jätettyä pientä miinanraivaajien saarta, jossa nykyään miinojen sijaan hoidellaan nälkiintynyttä kansaa.

A truly unique dining experience in the Helsinki archipelago, this restaurant has delicious food with a local touch and the location has a rugged charm to it.

Other restaurants with a unique twist to them in Helsinki are Finnjävel, NJK and Café Krypta.

Alkuun: Siika ja nauris (11e), porotartar ja sieni (12e) sekä tomaatti ja samettikukka (10e). Pääruokina oli: Nieriä ja kukkakaali (26e), hirvi ja palsternakka (28e) sekä tatti ja kaura (22e). Jälkkäreistä löytyi: Juusto ja punaherukka (8e), salmiakki ja vadelma (10e) sekä mustikka ja vuohenjogurtti (10e).

Porotartar oli tymäkän makuista ja hento sienikeksi, joka oli aseteltu lihakinoksen päälle, antoi mielenkiintoisen vastakkainasettelun hennolla kosketuksellaan.

Tomaattisalaatti tomaattivedessä oli yllättävän pliisu vaikka tomaateista pidänkin, tosin sain tästä napattua vain muutaman makupalan viereiseltä lautaselta.

Saaristolaisleipä oli ihan makoisaa, mutta snadisti tahmean puoleinen ja murisevuudessaan hieman vaikeasti syötävä. Vaahdotettu voi toimii aina, mutta tämä oli jo niin ilmavaa, että levitykseen olisin kaivannut pientä lusikkaa, veitsellä meni vähän säätämiseksi.

Oma alkuruoka oli siika ja se oli herkullista maitomaisen kastikkeen kanssa nautittuna, mutta erityisesti tästä jäi mieleen se upeasti pikkelöity naurisraaste. Herkullista!

Itse nautiskelin tuon hirven palsternakan kanssa ja tässä näkyi Suomi lautasella. Hirviö oli todella taitavasti keitetty, mehukkaan punertava sisältä ja maittavalla paistopinnalla varustettu.

Paistoliemen ja siinä kelluneiden happamien marjojen kanssa tämä muodosti todella mahtavan annoksen, jota vain täydensi se täyteläinen pyree sekä taas kivan hapokkaasti pikkelöidyt porkkanat. Tasokas ja harmooninen suoritus.

Nieriä, jota pääsin myös maistelemaan, oli hienosti paistettu ja kala todella nautinnollista.

Mutta se mikä pääruoista sai eniten kehuja, oli ne loistavat lisukkeet, joista löytyi niin kevyesti paistettua varhaiskaalia, ihanaa papusalaattia yrteillä sekä rohkean pelkistetty vihreä salaatti freesillä kastikkeella.

Nämä kaikki lisukkeet oli jaettuja jengin kesken ja jokainen löysi kuppien joukosta oman suosikkinsa, jotkut useampiakin. Pöydän päätyyn tuli myös sitä tattia kauran kera, mutta siitä en saanut kerättyä kokemuspisteitä itselleni, enkä ehtinyt myöskään haastatella sen syvällisemmin annoksen omistajaa.

Peräruokana tuli itselle juustolautanen (natch) joka oli hyvä, mutta ei päräyttävä. Hyvin oli kuitenkin juustot oikeassa iässä ja lämpötilassa ja hilloke toi lisäpotkua maisteluun.

Salmiakki ja vadelma -annos oli yllättävä kombinaatio, joka toimi kyllä omalla kohdalla hyvin, sen parin haarukallisen verran mitä sain itselleni varastettua.

Vadelmaa oli onnistuttu tuomaan lautaselle monella eri tapaa, joka toi tähän miellyttävää kerroksellisuutta.

Mustikka ja vuohenjogurtista ei ole omakohtaisia kokemuksia, mutta annos näytti kiinnostavalta.

Sisustus tuli tällä käyntikerralla tsekattua sisältäpäin, mikä toimi tällaisena viileämpänä ajankohtana paremmin kuin kesällinen terassi. Kalustus oli skandinaavisen yksinkertaista ja sopi tähän saaristolliseen tematiikkaan.

Menut ja muu data oli tallennettu jälleen liiduilla seinille sekä liikutettaviin tauluihin, joka tuntuu olevan nykytapa tietynlaisissa bistrohenkisissä mestoissa, kuten mm. Baskeri & Bassossa. Ja mikäs siinä, seinille piirtely on hauskaa.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana on ravintolan takatiloissa esillä olevat demagnetisointilaitteet, joilla suojattiin laivoja tietynkaltaisia miinoja vastaan.

Tässä pääsi tekemään pienen pintaraapaisun paikan historiaan ja kummalliset koneet ovat aina jänniä tutkimuskohteita.

Lauttamatka sinne ja takaisin toimii mukavana irtautumisena arjen ja juhlan välillä. Tämä oli hyvä reissu ja Lonna osoitti jälleen olevansa yksi Stadin merkittävistä ravintolakohteista, vaikka onkin (mmärrettävästi vain kesäisin auki.

Kannattaa ehdottomasti käydä, melko ainutlaatuinen kokemus.

URL http://www.lonna.fi/
Puhelin 044-7300300
Osoite 60°9.251′N, 24°59.453′E

Baskeri & Basso

Jouluna saatu lahja oli umpeutumassa. Tähän liittyen minä ja R. teimme varauksen Baskeri & Basso -ravintolaan joskus kesän lopuilla. Viimein pitkään elänyt varaus alkoi lähestymään ja muutaman säädön jälkeen tapasimmekin näiden uusvanhojen teollisuuskiinteistöjen kulmalla. Syksy teki jo tuloaan, mutta tämä ilta oli lämmin ja valoa täynnä kun astuimme porttikongista sisäpihalle, jossa viimeiset autot olivat parkissa oudoissa kulmissa.

A magnificent bistroish restaurant offering delicious dinner menus and a good selection of wines in the Helsinki dockyard area.

Other wonderful restaurants in Helsinki are Grön, Chapter and Kuurna.

Ravintolassa meidät ohjattiin pöytäämme ja iloinen tarjoilija toi eteemme liitutaululle väkerretyn päivän listan. Perusmallina ravintolasta löytyy kahden alkuruoan, yhden väli- ja yhden pääruoan setti (45e), joskin jokaista lajia voi ottaa myös erikseen. Otimme limittäiset annokset, jotta saisimme maksimaalisen peiton herkuista. Hänelle: lehtikaalia ja kanttarelleja, siikacarpaccio, tilli-sitruunarisotto sekä grillattua karitsanniskaa. Minulle: anjoviksia & endiiviä, härkätartar, timjami-voitaglioni sekä paistettua kuhaa. Loppuun otimme vielä juustolautasen, mustikkaa ja kauraa sekä vadelmasorbetin.

Menu lähti ja katsoin kun pöytämme vieressä valmisteltiin leipälautasta. Maalaisleipä oli mainion makuista, upea kuori ja herkullinen sitko sekä voita suolakiteillä.

Alkuun tullut tartar oli erittäin laadukasta, tosin vähän tuli roiskittua suolaa ronskien palasten päälle. Pieni sipulihake toi sopivaa kirpsakkuutta annokseen ja keltuainen täyteläisyyttä.

Endiivit anjovisten kanssa taasen menivät ajoittain niin tiukan suolaiseksi, että muut maut peittyivät alle. Mutta pääosin tuoreet kasvikset ja pikkelöity sipuli kevensi kokonaisuutta.

R. piti kanttarelliannoksestaan, itse en ole näistä niin innostunut. Lehtikaali oli saanut pientä rapsakkuutta mukaansa, joka toimi hyvin.

Siikacarpaccio oli oiva annos, ihanan heleät maut ja minulle tuli jotenkin vappu ja sima mieleen, silleen hyvällä tavalla.

Väliruokana saapui minulle voimakkaasti timjamille maistunut pasta, joka oli erinomainen niin tekstuurinsa kuin makuprofiilinsa puolesta. Timjami pääsi erittäin hyvin esille ja annoksen koko oli juuri sopivan kokoinen tähän kohtaan menua. Muutenkin keskustelimme aiheesta R:n kanssa, kuinka usein näillä leveysasteilla sitä risottoa tai pastaa tulee niin törkeän paljon, että sen syöminen menee puurtamiseksi. Täällä annokset olivat hienosti balanssissa keskenään.

Toiselle puolelle pöytää saapui sitruunarisotto ja vaikka kuinka pidin omasta annoksesta, tämä sai jo pienen kateuden nousemaan korviini. Todella mahtava sitruunan happo soi kermaisen täyteläisen risoton kanssa kauniissa harmoniassa. Loistava annos!

Pääruoan kohdalla kateus jatkoi kasvamistaan, kun maistoin R:n suussasulavaa karitsaa ja sen samettista béarnaise-kastiketta sekä umamista paistolientä.

Oma kuha oli taitavasti paistettu ja alla ollut beurre blanc(?) kastike toimi hienosti kalan kanssa yhteen. Mutta jotenkin tämän annoksen hienostuneet aromit jäivät kakkoseksi upean karitsalautasen vieressä.

Juustolautanen sisälsi kahta juustoa sekä hilloketta. Pehmeämpi juusto hävisi sen siliän tien, tässä oli omaan makuun erittäin hyvä tasapaino suutuntuman ja maun välillä. Kovempi juusto toimi hyvin hillokkeen kera, mutta leipäsiipaleet jäivät lautaselle, ehkä joku keksi olisi sopinut paremmin?

R. sai sorbetin ja vaikkakin maut niin sorbetissa kuin sen kinuskikastikkeessa olivat herkullisia, niin sorbetti oli vielä vähän liian jäätynyt ollakseen perinteinen sorbetti. Tätä joutui hieman työstämään.

Loppuun minulle napsahti se mustikka-annos ja täytyy sanoa, että tässä tuli mieleen nuoruuden mustikkamaidot kesälaitumilla. Evokatiivinen jälkkäri jätti hyvän maun suuhun erittäin hyvän illallisen lopuksi.

Ravintola on tyylikäs ja persoonallisella tavalla sisustettu. Jännittävät yksityiskohdat koristeissa toivat välillä hymyn huulelle, kuten miesten vessan peilin tilalle asetellun taulun kohdalla tapahtui.

Asiakaspalvelu oli erittäin taitavaa, kohteliaan huomioonottavaista ja kontekstiin sopivan rentoa. Joskus harvoin asiakaskohtaaminen voi tuoda sellaisen olon kuin olisit vanha asiakas, vaikka ensimmäistä kertaa oletkin liikkeellä.

Täällä se osui ja koko ilta sujui erittäin sulavasti, iso kiitos siitä. Tämä ravintola sopisi myös epäilemättä liikeneuvottelun kohteeksi, palvelun ja ruoan taso on ehdottomasti Stadin kärkikastia.

URL www.basbas.fi
Puhelin 050-4673400
Osoite Tehtaankatu 27-29, Helsinki

Tukkutorin kala

Ping. Hissin ovi aukeaa ja siirtymä algoritmien parista aurinkoisten katujen kaupunkiin alkaa. Valot sekä liikenne oven ja steissin välillä aiheuttavat yleensä viivästymisiä, joten koukkaan Forumin kautta maan alle. Asematunnelin maustekaupan ohi ja Tetuanin vierestä ylös. Portaiden vieressä huutaa nainen “Hei, heitä pari euroo”. Tulee etäisesti mielikuva samasta naisesta samoilla huudeilla silloin kun olin teini-ikäinen.

Silloin oli ne sinikantiset kuukausitsetit, joihin kaverin kanssa liimattiin hetkeksi Aku Ankka oman kuvan tilalle eikä kukaan sanonut asiasta mitään. Viiletän kohti Kansallisteatterin nurkkaa ja 55:n pysäkkiä jonka vieressä mainostetaan Lavaklubia, luen tekstin ensiksi Laavaklubiksi. Millainenkohan se olisi?

A delicious lunch at the Teurastamo fishmonger’s, the fish patty I had was fresh and light, with a tasty beurre noisette.

The area also has some other very interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Brasileira.

Dösämatka kohti Teurastamoa sujuu nopeasti, perillä melkein tasan kello 11, jolloin tosin on jo nälkäistä jengiä liikkeellä. Odotan, että ihmiset hälvenevät tieltä ja otan pakolliset kuvat raflan ulkoa. Livahdan ovesta sisään ja sniikkaan parit otokset vielä sisällä ennen tilauksen tekemistä. Kuvaamisen salailu tuntuu edelleen oudolta kaikkien näiden kertojen jälkeen. Päivän listaa ei ollut netissä näkyvillä, joten saan pienen shokin kun näen annoksen nimen ensimmäistä kertaa.

“Kalapihvi, varhaisperunaa ja beurre noisette & salaattipöytä” (14,90e) nostaa niskakarvat pystyyn kun mieleen tulvahtaa lapsuusmuistot pahvisista ja epämiellyttävästi kalanmakuisista jötiköistä kinderperunoiden saattelemana. “Lohikeitto & salaattipöytä” (12,90e) houkuttelee ohikiitävän hetken, mutta pidättäydyn protokollassa ja tilaan päivän lounasannoksen. Lappu kouraan ja liikahdan puuveneeseen katetun salaattibaarin ääreen.

Mätän puolihuolimattomasti pienen lautasen täyteen kaikenlaista ja sivuun pari palaa leipää. Iso voipalanen on päällystetty merisuolalla, jota noukin leiville. Säräjuurekset eivät juuri säväytä, kuten ei myöskään Caesar tai vihreä salaattisekoitus.

Yritän kuikuilla salaattipöydältä kastiketta kuivien salaatinlehtien kaveriksi, mutta siellä ei ole merkkiäkään moisesta. Lapan pastasalaatin naamaan ja siirtyessäni yllättävän hyviin sriracha-kasviksiin, napsahtaa pöytään pääruokalautanen.

Tarkkailen epäilevästi kalapihviä ja lohkon siitä pienen nokareen jämäkän oloista pihviä haarukalleni. Mukellan palasta ja häkellyn sen hennosta mausta, tämähän on vallan herkullista! Perunatkin ovat aika hyvin duunattuja ja hetken etsimisen jälkeen löydän ujon pienen lätäkön ruskistettua voita kalapihvin varjosta.

Kastiketta olisi voinut olla enemmänkin, mietiskelen samalla kun viimeistelen pääannosta. Yritän vielä maistella kesken jäänyttä salaattiröykkiötä, mutta snadisti makean tuliset kasvikset eivät enää houkuttele riittävästi. Kaadan viimeisen lasin puolikkaan jykevästä vesipullosta ja viuhahdan lounaaseen tyytyväisenä ovesta ulos.

Lämmin keskipäivä osoittaa syksyisen päällystakin virhearvioksi kun paahdan Suvilahden viertä pitkin seuraavalle pysäkille. Rivakka kävelytuokio sopii kevyen ruokailun jälkeen ja hetken odottelun jälkeen pääsen istuskelemaan. Auton keskiosassa parrakas mies istuskelee tyttövauvan vieressä, kun natiainen jokeltelee hänelle tuttinsa sivusta.

Takaisin steissin torille ja tunneloin Uuden ylioppilastalon sivuun, jonka aukiolla olevalle opiskelijaporukalle kerrotaan tönön historiasta. Hakeudun vaistomaisesti varjoon, kun odottelen valojen vaihtumista. Tunnen kuinka kauluspaita alkaa liimaantua selkään kiinni ja odotan pääseväni takaisin ilmastoituihin sisätiloihin. Ruokatauko on tehnyt tehtävänsä ja päässä raksuttaa jo seuraavat toimenpiteet.

Ps. Pakkojyystöksi muuttunut, samalla sapluunalla kirjoitetut tekstit eivät enää jaksa kiinnostaa. Yritän viihdyttää itseäni kaivamalla esiin sitä peruskoulun äikän tunneilla emoillutta poikaa. Tämä tuntuu huvittavan tällä hetkellä ja eilisen angstin jälkeen alkaa taas olla hauska tehdä tätä. Katsotaan kauan kohtaus jatkuu.

URL www.tukkutorinkala.fi
Puhelin 050-3014549
Osoite Työpajankatu 2b, Helsinki