Fonda Del Sol

Kelmeän talvinen aurinko pilkahteli sadepilvien raoista, maalaten harmaan betonin reunoja kuin pestyn sateenkaaren väreillä. Taivaanrannasta kajahti syvä kumahdus, aikakausi oli päättynyt ja suussani maistui kuparilta. Kävellessäni Tallinnanaukion halki, ohi pysähtyneen mustamaijan, pystyin vain ajattelemaan niitä kaukaisia hetkiä joita olin viettänyt haalistuneiden, muovisten tex-mex koristeiden parissa.

Istunut niillä epämukavan kolhoilla puutuoleilla ja elänyt muutaman hetken, niin vaimoni kuin myös kerran herra K:n kanssa, futiksen jälkeen. Nyt ne hetket ovat jätetty jälkeen ja haikein mielin astuin takaisin metroon, kohti länttä ja auringonlaskua.

A meat and potatoes restaurant, but a bit lacking in the execution.

Other restaurants in the Itäkeskus area are Newroz, Kirkuk and Wasabi Sushi.

Tarkoitus oli oikeasti mennä Villa Nepaliin (kuten edelliselläkin kerralla), mutta ei se ole vieläkään auki, vaikka webskassa on kovasti lounaslistaa esillä ja kaikkee. Villa Nepalista tulee muuten mieleen Villa Housu, rakennus jossain missä olen käynyt, muistaakseni Nuuksiossa. Ja siitä tietysti tulee mieleen Nahkahousut, saari Helsingin edustalla.

Mutta niin, siis tuo kyseinen rafla oli kovin rakennusvaiheessa vielä (olisi ihan kiva jos laittaisivat arvioidun valmistumispäivän sinne sivuille, mutta toisaalta voi olla että omistajatkin ovat yllättyneet pystyttämisen monimutkaisuudesta), joten piti kehittää jotain muuta. Minulla oli kyllä snadi aavistus, siitä, ettei tuo ravintola oikeasti ole auki (mm. puhelinnumero saitilla on 09 00000000), joten tottakai minulla oli Plan B.

Fonda Del Sol, tuo kauppakeskusten kulunut seinäruusu, joka on tarjoillut epämääräisen eksoottista ruokaa jo vuodesta 1992. 2000-luvun taitteessa täällä on tullut itse asioitua useampaankin otteeseen, niistä kerroista on jäänyt jälkeen ajan kullittamat muistot. Tulen hellimään niitä ajatuksissani pitkään, mutta luulen että fyysiset käyntikerrat on nyt tehty ja taputeltu.

Eli tällaista huoltissafkaa, leikkeleitä ja burgeria + lisukkeet. Tänään lounaslistalta löytyi: Venäläinen sipulipihvi (17,50e), paholaisenleike eli paneroitua possua paprikamajoneesilla (11,90e), broilerin rintafile pesto-kastikkeella (10,90e) sekä Garlic Burger with Cheddar (13,50e). Lisukkeina oli: Uuniperuna, ranut, valkosipuliperunat ja riisi.

Otin sen possuleikkeen, jonka paholais-nimikettä en ole koskaan tajunnut, en edes silloin ennenmuinoin. Eihän tässä ole koskaan ollut chilin ripettäkään, yleensä pelkkä paprika tarkoittaa Unkaria tms tässä kontekstissa. Ymmärtääkseni paholainen terminä tällä alueella viittaa tuliseen. But I digress, otin vielä ranut ja ison pepsimaxin, kun oli perjantai.

Safka saapui kohtuu nopeasti, tosin olin onneksi aikaisin liikkeellä, kun minun jälkeeni rafla täyttyi aika tahtia ja olisi varmaan päässyt odottelemaan ruokaa vähän enemmänkin. Pihvi peitti suurimman osan lautasesta, joten nälkä täällä ei jää. Mutta pihvi oli ottanut myös aavistuksen liikaa osumaa pannusta ja siitä nousikin sellainen vienoinen kärtsännyt tuoksahdus.

Maku oli kohtuullinen, kärynneet osiot olivat rajoittuneet vian muutamaan kohtaan pään kokoiselta alueelta. Lätyskä oli nuijittu todella ohueksi, mutta onneksi panerointi oli paria mustaa kohtaa lukuunottamatta melko onnistunut, vaikkakin aika kuiva. Tähän tietty auttoi se täyteläinen paprikamajoneesi. Ranut oli ihan ok, rapsakoita päältä ja ilmavia sisältä. Ketsuppi toi vähän makuakin lautaselle, varsinkin kun ripsottelin vähän chilijauhetta päälle.

Salaatti mikä oli eksynyt pihvin itäisen päädyn alle, oli niin surullinen, että olisi voinut jättää kitumaan sinne keittiöön. Pepsi Max oli hyvää, vaikka olen enemmän sellainen sosasola-mies kun sille päälle satun. Oli tämä parempi kuin ABC:n wieninleike, mutta ei kauhean paljon. Itse menin nostalgian vuoksi, muita syitä en välttis keksisi.

Sisustus on siisti, tällainen ilmava kahvilamainen systeemi, minkä sivusta löytyy baaritiski. Kauppakeskuksen käytävällähän tässä toki ollaan, mutta puoliseinän reunustamana kuitenkin. Asiakaspalvelu oli napakkaa ja nopeaa. Jää hyvästi, sinä uljas unelmani, pidän muistomme sydämmessäin ain.

Ps. Eastonin Alkon Whisk(e)y Island -kyltti oli edelleen koristamassa hyllyjä. Kuumeiset aivoni eivät päästäneet tästä ajatuksesta irti ja ulos tuli tällainen:

Hauskaa viikonloppua!

URL www.fonda.fi
Puhelin 010-8375701
Osoite Itäkatu 1-7, Helsinki

Sue Ellen

Ja pakkohan se oli mennä heti kun lounaaksi avattiin. Bystron tilalle ilmestynyt – jenkkien etelä-valtioiden herkkuja tarjoava – ravintola on avattu jo viime viikolla, paitsi että lounasta sai tosiaan vasta nyt. Taco Bell avautui eilen, mutta oli taas palaveripäivä (käytiin uudestaan Kiilassa, nyt ei viitsinyt enää kirjata, oli aika sama setti kuin sillä tokalla kierroksella) ja jonot tuohon pikaruokalaan ovat vieläkin koomisen kokoisia.

Käyn tsekkaamassa sitten kun ei tarvitse parranajokonetta mukaan ravintolareissulle, tossahan menee ikä ja terveys vanhalta ja raihnaiselta mieheltä, jos ulkona koleassa joutuu tuntikaupalla venailemaan. Luulisi melkein, että tuolla on ilmaisia ämpäreitä jaossa.

There is a distinct southern twang in the menu of this restaurant, run by some of the best people in Finland. But the lunch still felt lacking somehow, and the whole did not reach the level I would have hoped for.

The area has many interesting restaurants, such as Finnjävel, Goodwin and Puosun Kellari.

Tarjolla on sama menu kuin illallisella, mikä tuli snadina yllätyksenä, tosin mistään muustakaan ei ole missään kanavassa muuta indikaatiota, joten erillisen lounaslistan olemassaolo oli vähän sellainen fifty-sixty-tilanne.

À la cartelta löytyy mm. (en tabuloi kaikkea, kun menu löytyy kuvana ja webastosta): House rubbed & smoked brisket eli savustettua häränrintaa hunaja-sinappikastikkeella ja lehtikaaleja (25e), catch of the bay (sic) eli päivän kala (taisi olla merikrottia tänään) paahdettua kurpitsaa ja hapankerma-kastike (28e), lowcountry boil eli äyriäisiä+simpukoita maissilla ja chorizolla mausteisessa liemessä (27,50e), grilled farm chicken eli grillattua maalaiskanan rintaa ja lämmin mustasilmäpapusalaatti (26e), blackened ribeye steak eli härän entrecôte ja bourbon-kastikkeella + paistetuilla sienillä (29e) sekä grilled watermelon & baby gem eli grillattua vesimelonia ja sydänsalaattia paahdettuilla pähkinöillä + sinappivinaigrettea (22e).

Näiden lisäksi löytyi (4,50e) sivuun: Southern slaw eli etelän coleslaw, garlic & cheddar smashed potatoes eli murskattua valkosipuli- ja cheddarperunaa sekä crispy baby gem lettuce & honey-mustard sauce eli rapeaa sydänsalaattia ja hunaja-sinappikastiketta. Itse nappasin brisketin, kun se on pienessä mielessäni sitoutunut etelävaltioiden grillausmeininkiin. Ja sivuun tuli vihreä salaatti, kun kävivät vielä kyselemässä aiheesta, sinänsä määrän puolesta olisi pärjännyt pääruoallakin.

Alkuun tuli maissileipää ja pimento/chilivoita. Maissileipä oli kaikessa murentuvaisuudessaankin ihan kiintoisa kokemus ja voissa oli hento mausteisuus, joka sopi aavistuksen makean leivän kanssa yhteen.

Vihreä salaatti oli onnistuttu pitämään ilahduttavan yksinkertaisen herkullisena ja tämän kastike oli todella herkullisen makuista, salaatti rapsakkaa ja snadisti kuivatut kirsikkatomaatit toivat kirpsakkaa makeutta mukaan. Hyvä salaatti!

Pääruoka oli reilu setti murisevan mehukasta lihaa lepäilemässä vihreän kasvishöystön päällä. Liha oli maittavaa ja kärvennyspintaakin löytyi tuomassa lisämakua ja tekstuuria. Parit läskibiititkin oli, mikä kuulunee annoksen luonteeseen. Sinappinen kastike oli tasokasta ja komppasi kivasti sekä lihaa, että vegejä.

Vähän tässä jäi sellainen liian jouluinen fiilis kielen päälle ja muutenkin annos oli kaikessa teknisessä taitavuudessaankin melko tavanomainen. Ruoka oli ihan jees, taitavasti keitettyä ja ympäristö sekä palvelu oli erinomaista, mutta oliko tämä sen kolmenkympin arvoinen kokemus? Jotain jäi mielestäni puuttumaan, varsinkin ruoan puolesta.

Tästä ei tullut sellainen wow-fiilis, kuten Bystrossa aikanaan, josta sai kuitenkin samaan 29e hintaan kolmen ruokalajin menun mustalla teellä (tai no, sitä teetä en koskaan saanut .. silti). Toki ymmärrän, että tässä kohtaa kaupunkia vuokrat ovat varmaan sellaisia, että korvissa suhisee, mutta Neon 2:en kuolemattomin sanoin: “Hei, ei se riitä“.

Sisustus on jossain määrin suojeltu, joten katot ja seinät ovat vieläkin kauniisti koristeltuja, keskelle salia on duunattu keittiön jatke, jossa annokset (ilmeisesti) viimeistellään lautasille. Tila oli saatu vieläkin viihtyisämmäksi kuin ennen, joten tässä oli oikein mukava istuskella lounastamassa. Astiastokin oli tyylikästä ja tumbler-lasi vedelle toimii itselle aina.

Asiakaspalvelu on edelleen yhtä tasokasta kuin Bystron aikana, kaikki hoituu sujuvasti ja kohteliaan ystävällisesti, iso kiitos siitä. Eli ristiriitaiset fiilikset jäi tästä kerrasta.

Todella miellyttävä lounaskokemus ja ihan hyvä ruoka, mutta jotenkin tämä nyt ei koskettanut minun sieluani sillä tavalla kuin aikaisempi slaavilainen paatoksellisuus. Ehkä vika on minussa?

Ps. City-lehdessä (yhtäkkiä tuli mieleen, että taitaa olla jossain määrin anakronistista kutsua tätä edelleen “lehdeksi”, vai kuinka? Nyt-liite on mielestäni vielä liite, kun on silleen tavallaan paketoitukin, mutta ehkä City on vaan enää City tms?) on ihan mahtavia kuvia vanhoista ravintolamenuista. Ja siinä on linkki “Restopediaan”, mikä vaikuttaa kovin kiintoisalta, kun itsekin tässä kerään muistoja talteen hieman samanoloisessa viitekehyksessä.

URL www.sue-ellen.fi
Puhelin 0300-472334
Osoite Eteläranta 16, Helsinki

Lehtovaara

Paadi paadi, oli juhlan tuntua ilmassa ja tämän takia vetäsin takataskusta yhden viimoisista shortlist-rafloista (on siellä vielä Nokka ja Ora ainakin) joista lounasta löytyy. Sitten pitää näihin tärkeämpiin hetkiin alkaa kehittämään jotain innovatiivisempaa. Lehtovaarahan on yksi Stadin ravintolamaailman grand old ladyista ja täällä on kerta jos toinenkin juhlittu sekä vietetty liikelounaita.

Töölön kirjaston takana sijaitseva rafla on ollut näillä sijoillaan jo yli puoli vuosisataa, joten tässä on oletettavasti nähty enemmän kuin yksi tällainen Mechelininkadun avaaminen. Nyt oli aikamoinen työmaa saatu aikaiseksi, kun katu oli melkein Ruoholahdesta asti auki.

One of the true classics of the Helsinki restaurant scene, this establishment has been here since 1940 and the menu reflects the roots. The Scandinavian appetizer buffet was the pièce de résistance of an otherwise satisfactory lunch.

Other restaurants of its ilk are Kuu, Kosmos and Bellevue.

Tarjolla on liikelounas (33e), jossa alku-, pää- ja peräruoka. Tänään oli tarjolla alkuun: Alkuruokapöytä tai sorsarillette piparjuurikastikkeella. Pääruokina: Tomaatti-inkiväärikeittoa, paistettua turskaa rucolakastikkeella ja punajuuririsotolla tai rosmariinipaahdettua lehmää korvasienimuhennoksella ja yrttipastalla.

Loppuun oli: Jälkkäribuffa tai sabayonkuorrutettua hedelmäsalaattia ja marenkia. Tähän hommaan vähän niinkuin kuuluu noi “pöydät”, joten mentiin niillä ja R. otti kalan, minä piffin.

Alkuun tuli vedettyä oikein kunnon ruotsinlaivasetti, tuollahan toki voisi vierailla useammankin kerran, mutta kun lautaselle vielä mahtuu pari nokaretta, vaikkapa salaatin päälle, niin mikä jottei. Tämä oli kyllä hyvä kokoelma herkkuja, kaikki maistui laadukkaalle ja kovin itse väkerretyn oloiselle.

Erityisesti kaikenlaiset kalat loistivat niin omalla maullaan kuin hyvin duunatuilla mausteillaan. Savu- ja graavilohi kastikkeineen vetivät pisimmän korren, tosin oli se lihapuolen paahtopaistikin ihan törkeän hyvin hoideltu. Ja diggailin myös niistä sipuleistakin joihin oli saatu todella syvä, mutta silti yllättävän hento portviinin maku. Loistava aloitus ja erinomaiset leivät vielä päälle.

Pääruokana minulla oli sitä nautaa korvasienimuhennoksella (I know!) ja yllättäen (tai ei, tykkäsinhän minä siitä Palacen korvasienivaahdosta tosi paljon) se muhennos toimi oikein hyvin. Herkkä korvasienen maku kerman kanssa syvensi ujosti suolattua lihaa.

Pasta oli herkullisen yrttistä, mutta jotenkin hautautui sen sienimuhennoksen ja paksujen lihapalojen alle. Annos oli ehkä aavistuksen epätasapainoinen, tavallaan siis kovin perinteinen.

R. veteli turskaa mielellään ja kun maistoin, niin olihan se todella hyvää, mutta ei niin kova setti kuin Kuun loistava turska. Risotto oli ehkä jäänyt snadisti veteläksi ja R. kaipaili tiukempaa punajuuren makua mukaan, nyt sitä oli vain nimeksi, kuten hailakan roseesta väristäkin voi päätellä. Taas perinteisen tasokas annos, mutta ei mitään järisyttävän yllättävää.

Jälkkäribuffa kuullosti oikein hyvältä ajatukselta ja kasasinkin omalle lautaselle crème brûléeta, tuulihatun näköisen jutun ja jotain mikä vaikutti ulkoisesti juustokakulta (karkit olivat kuvausrekvisiittaa R.n lautaselta). Kerma ja paahdettu sokeri oli todella herkullista, jopa siinä määrin, että meinasi mennä liiankin herkulliseksi ja rouskuttelinkin siinä mietteissäni sokeria hampaiden välissä kun vetelin viimeisen lusikallisen naamaani.

Tuulihattu osoittautui minikakuksi josta en ollut ihan niin innoissani ja sen päällä ollut tahna ei tehnyt asiaa paremmaksi. Juustokakkukin osoittautui jonkinasteiseksi mousseksi jossa oli (taas) mangoa päällä ja pehmeäksi kostunutta pohjaa.

Tämä jäi hienoiseksi pettymykseksi, varsinkin sen upean alkuruokapöydän jälkeen. Aika samoissa yleisenä kokemuksena kuin esim. Kosmos. Nyt pitää hetkeksi vetäytyä taas normilounaspaikkoihin, että saa tasapainoitettua elämän.

Sisustus huokuu historiaa ja todella hienolla tyylillä. On taulua seinällä ja kaikenlaista voittopokaalia yms. Ravintola jolla on noin ansiokas historia ja näin hienosti ylläpidetty taso, niin ruoan, palvelun kuin seinienkin osalta, täytyy olla hyvin johdettu/omistettu.

Nostan hattua koko porukalle, että pystyvät edelleen vetämään näin kovalla tasolla, tämä on jo omalla tavallaan instituutio, jossa jokaisen Stadilaisen pitäisi ainakin kerran käydä.

Ps. Döner Harju laajentaa Makkarataloon kohtuullisen suureellisen kuuloisella tsydeemillä.

URL www.lehtovaara.fi
Puhelin 09-440833
Osoite Mechelininkatu 39, Helsinki