Baskeri & Basso

Jouluna saatu lahja oli umpeutumassa. Tähän liittyen minä ja R. teimme varauksen Baskeri & Basso -ravintolaan joskus kesän lopuilla. Viimein pitkään elänyt varaus alkoi lähestymään ja muutaman säädön jälkeen tapasimmekin näiden uusvanhojen teollisuuskiinteistöjen kulmalla. Syksy teki jo tuloaan, mutta tämä ilta oli lämmin ja valoa täynnä kun astuimme porttikongista sisäpihalle, jossa viimeiset autot olivat parkissa oudoissa kulmissa.

A magnificent bistroish restaurant offering delicious dinner menus and a good selection of wines in the Helsinki dockyard area.

Other wonderful restaurants in Helsinki are Grön, Chapter and Kuurna.

Ravintolassa meidät ohjattiin pöytäämme ja iloinen tarjoilija toi eteemme liitutaululle väkerretyn päivän listan. Perusmallina ravintolasta löytyy kahden alkuruoan, yhden väli- ja yhden pääruoan setti (45e), joskin jokaista lajia voi ottaa myös erikseen. Otimme limittäiset annokset, jotta saisimme maksimaalisen peiton herkuista. Hänelle: lehtikaalia ja kanttarelleja, siikacarpaccio, tilli-sitruunarisotto sekä grillattua karitsanniskaa. Minulle: anjoviksia & endiiviä, härkätartar, timjami-voitaglioni sekä paistettua kuhaa. Loppuun otimme vielä juustolautasen, mustikkaa ja kauraa sekä vadelmasorbetin.

Menu lähti ja katsoin kun pöytämme vieressä valmisteltiin leipälautasta. Maalaisleipä oli mainion makuista, upea kuori ja herkullinen sitko sekä voita suolakiteillä.

Alkuun tullut tartar oli erittäin laadukasta, tosin vähän tuli roiskittua suolaa ronskien palasten päälle. Pieni sipulihake toi sopivaa kirpsakkuutta annokseen ja keltuainen täyteläisyyttä.

Endiivit anjovisten kanssa taasen menivät ajoittain niin tiukan suolaiseksi, että muut maut peittyivät alle. Mutta pääosin tuoreet kasvikset ja pikkelöity sipuli kevensi kokonaisuutta.

R. piti kanttarelliannoksestaan, itse en ole näistä niin innostunut. Lehtikaali oli saanut pientä rapsakkuutta mukaansa, joka toimi hyvin.

Siikacarpaccio oli oiva annos, ihanan heleät maut ja minulle tuli jotenkin vappu ja sima mieleen, silleen hyvällä tavalla.

Väliruokana saapui minulle voimakkaasti timjamille maistunut pasta, joka oli erinomainen niin tekstuurinsa kuin makuprofiilinsa puolesta. Timjami pääsi erittäin hyvin esille ja annoksen koko oli juuri sopivan kokoinen tähän kohtaan menua. Muutenkin keskustelimme aiheesta R:n kanssa, kuinka usein näillä leveysasteilla sitä risottoa tai pastaa tulee niin törkeän paljon, että sen syöminen menee puurtamiseksi. Täällä annokset olivat hienosti balanssissa keskenään.

Toiselle puolelle pöytää saapui sitruunarisotto ja vaikka kuinka pidin omasta annoksesta, tämä sai jo pienen kateuden nousemaan korviini. Todella mahtava sitruunan happo soi kermaisen täyteläisen risoton kanssa kauniissa harmoniassa. Loistava annos!

Pääruoan kohdalla kateus jatkoi kasvamistaan, kun maistoin R:n suussasulavaa karitsaa ja sen samettista béarnaise-kastiketta sekä umamista paistolientä.

Oma kuha oli taitavasti paistettu ja alla ollut beurre blanc(?) kastike toimi hienosti kalan kanssa yhteen. Mutta jotenkin tämän annoksen hienostuneet aromit jäivät kakkoseksi upean karitsalautasen vieressä.

Juustolautanen sisälsi kahta juustoa sekä hilloketta. Pehmeämpi juusto hävisi sen siliän tien, tässä oli omaan makuun erittäin hyvä tasapaino suutuntuman ja maun välillä. Kovempi juusto toimi hyvin hillokkeen kera, mutta leipäsiipaleet jäivät lautaselle, ehkä joku keksi olisi sopinut paremmin?

R. sai sorbetin ja vaikkakin maut niin sorbetissa kuin sen kinuskikastikkeessa olivat herkullisia, niin sorbetti oli vielä vähän liian jäätynyt ollakseen perinteinen sorbetti. Tätä joutui hieman työstämään.

Loppuun minulle napsahti se mustikka-annos ja täytyy sanoa, että tässä tuli mieleen nuoruuden mustikkamaidot kesälaitumilla. Evokatiivinen jälkkäri jätti hyvän maun suuhun erittäin hyvän illallisen lopuksi.

Ravintola on tyylikäs ja persoonallisella tavalla sisustettu. Jännittävät yksityiskohdat koristeissa toivat välillä hymyn huulelle, kuten miesten vessan peilin tilalle asetellun taulun kohdalla tapahtui.

Asiakaspalvelu oli erittäin taitavaa, kohteliaan huomioonottavaista ja kontekstiin sopivan rentoa. Joskus harvoin asiakaskohtaaminen voi tuoda sellaisen olon kuin olisit vanha asiakas, vaikka ensimmäistä kertaa oletkin liikkeellä.

Täällä se osui ja koko ilta sujui erittäin sulavasti, iso kiitos siitä. Tämä ravintola sopisi myös epäilemättä liikeneuvottelun kohteeksi, palvelun ja ruoan taso on ehdottomasti Stadin kärkikastia.

URL www.basbas.fi
Puhelin 050-4673400
Osoite Tehtaankatu 27-29, Helsinki

Colorado

Meni optimoinnin seassa ihan sekoiluksi ton lounaspaikan kanssa, joten päädyin lopulta pienimmän resistanssin omaavaan reittiin, varsinkin kun oli uudehko Colorado (mountains/mnts?) ilmestynyt Mikonkadulle, On The Rocksin viereen (mitä tässä oli aiemmin, joku kaljabaari?) ja listakin vielä lupaili kiintoisia asioita (olipa hienosti rönsyilevä lause, hyvä Juha!). Törmäilin tunneleita pitkin Steissille ja siitä sitten torin kautta terassille.

Coloradolla sinänsähän on pitkähköt juuret Stadin ravintolamaailmassa, muistan kun 2000-luvun vaihteen IT-sekoilun nousu-uho-tuho aikoina oli se alkuperäinen Unskan Colorado, josta kaikki legendatkin kumpuavat.

Siellä tuli käytyä ehkä kerran tai kaksi, sitten se levisi mm. Simonkadun Scandicin kivijalkaan (jossa oli itseasiassa lounastakin joskus tarjolla, mutta ei enää viime vuosina) sekä muistaakseni Fennia-korttelin sisuksiin jonnekin (ei pysty muistamaan tuota tarkemmin). Oi niitä aikoja, itsekin oli vielä märkäkorva ja vähemmän kyyninen. Mutta hei, se lounas!

Tex-Mex, kitchy decor and good ol’ rock’n’roll will meet you on the doorstep of this restaurant. The BBQ ribs I had for lunch were not as succulant as I would have wished, so maybe just get a beer and enjoy the atmosphere.

Other Tex-Mex restaurants in Helsinki are Santa Fe, Cantina West and Pancho Villa.

Eli siis (pure) jänkki-/texmex-meininkiä, burgereita, fajitaksia jne. Tänään oli tarjolla: Cobb salaatti (10e), Pulled Chicken Po’boy (13e), Petit Tender Steak eli pihvi pippurikastikkeella bataatilla ja kasviksilla (19e), grillattua seesamitofua (12e), tabasco-hunaja Ribsit (13e) sekä loppuun juustokakkua (4e). Itse tulin vartavasten noiden ribsien takia mestoille, joten valkkasin ne. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, joka olikin varustettu yllättävän runsaalla pullovalikoimalla. Ruoka tulee pöytään.

Ribsit saapuivat ranskalaisineen kohtuullisessa ajassa ja annos oli oikein runsaan oloinen. Ranut olivat rapsakoita ja (tiskiltä napattu) ketsuppi auttoi, kun ne muuten tuntuivat melko jauhoisilta. Coleslaw oli liian överisti majoneesista ja olisi kaivannut enemmän happoa tms.

Ribsit olivat menneet yli ja tuntuivat paikoitellen kuivahkoilta. Sitä tabascoa en kyllä tästä keksinyt mitenkään ja vaikka korianterista pidänkin monessa kontekstissa, niin tässä se ei kyllä toiminut, kuten ei oikein se tuore chilikään. Jotenkin tässä oli fuusioitunut texmex ja kaakkoisaasialainen keittiö vähän väärästä kohtaa kiinni, eikä lopputulos tuntunut järin mielekkäältä.

Sivuun tuli myös pari viipaletta ranskista ja voita, sinänsä kiva kun tulee leipää. Toimi tämä tällaisena mättölounaana, mutta jotenkin täällä istuskellessa tuntui siltä, että potentiaalia voisi olla enempäänkin (Restamax voisi vähän skarppaa keittiötä?). Ainakin raameihin oli laitettu ajatusta sen verran.

Sisustus oli meinaan sellaisella överillä tavalla kiva, ainakin itse pidän tällaisesta liioitellusta/kitchimäisestä vedosta, kun se on tehty oikein. Ja tässä sitä sitten oli, aina faux-lehmännahkatuoleista isoihin seinämaalauksiin asti.

Taustalla soi vähän liian lujalla (mutta ei häiriöksi asti) vanhaa hyvää rokkia, kuten mm. Donovanin Season Of The Witch. Tämä yhdistettynä autingon pilkahduksiin, jotka tulvivat isoista ikkunoista ja Rautatietorin vauhdikkaaseen menoon sai jotenkin sellaisen hyvän perjantaiboogien päälle. Harmi että ruoka ei tukenut tätä muuten oikein positiivista kokemusta.

Asiakaspalvelu oli rennon kohteliasta ja sujuvaa, vaikka salia ei hoitanutkaan kuin yksi hyvin kiireinen nuori neiti. Hyvin näytti sujuvan multitaskaaminen, siitä kiitos. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta ehkä tämä mesta kuitenkin soveltuu enemmän siihen ruukun louhimiseen. Paluumatkalla oli pakko hakea pari palaa saippuaa Asematunnelin Lushista perjantaiylläriksi R:lle.

Ps. Hauskaa viikonloppua!

Pps. La Soupe on siirtynyt Isoon Omenaan ja tilalle on napsahtanut joku jännä Eat Mi. Pitää stedaa joskus kun kaipaa jotain kevyempää. Ja nyt vasta tajusin, että Luckiefunin eka keskustamesta onkin entisen Tamarinin tilalla Fredalla. Toinenhan on avattu Splizzerian tilalle.

Ppps. Mitä nää hylkeet oikein on?

Pppp(jne)s. Oficina on pistänyt keväällä lapun luukulle, se ei kauaa kestänyt, ilmeisesti toi kellaritila on vähän haasteellinen? Caverna (jossa siis olin eilen lounastamassa työn merkeissä, enkä jaksanut enää kirjoittaa neljättä versiota samasta raflasta, edelleen oli hyvä ja runsas) tosin on saanut samankaltaisen toimimaan, tai ei ole ainakaan vielä lopettanut, vaikka hintaa onkin joutunut nostamaan jne.

P^ns. En tiennytkään, että nimelläni on niin hieno perintö arabimaailmassa. Sitäköhän ne hessut sillä Qatarin duunireissulla hymyilivät?

URL www.ravintolacolorado.fi
Puhelin 0100-5545
Osoite Mikonkatu 15, Helsinki

Kosmos

Meinasi tulla ahdistus, kun en ensin löytänyt tilaisuuteen sopivaa ravintolaa joka olisi auki. Mutta sain kuin sainkin lounaaksi numero 700 erinomaisen kohteen, Kalevankadun Kosmoksen. Tuo suomalaisen ravintolamaailman sotajuhta, kosmopoliitin taide-elämän ikiaikainen ravitsija.

Tämä on itseltäni jäänyt vuosien ravintoloiden koluamisen aikana täysin tuntemattomaksi. Toki tarinoita olen kuullut ja ohi kävellyt varmaan tsiljoona kertaa, mutta jostain syystä olen tämän jättänyt listalle notkumaan. Nyt oli sitten vihdoinkin Kosmoksen aika ja näin jälkikäteen täytyy kiitellä itseäni viisaasta päätöksestä, hyvä että löytyi näinkin mahtava kokemus tähän kohtaan.

A truly wonderful three course lunch consisting of traditional dishes done well. The decor at this culturally significant restaurant is also worth experiencing.

Other restaurants in Helsinki firmly rooted in history are Elite, NJK and Rivoli.

Kosmos on pitkän historiansa aikan tarjonnut jos jonninmoista eurooppalaista ruokaa, mutta nykyään lista kuullostaa ilahduttavan kotimaiselta, johtuen varmaankin siitä, että kovin eurooppalaiset annokset ovat juurtuneet omaan ruokakulttuuriimme pysyviksi kiintotähdiksi. Listalta löytyy erillisinä alkuruokia (11e), pääruokia (22e) sekä jälkkäreitä (5e) sekä kolmen ruokalajin menu (32e) näistä kategorioista valittuna kokonaisuutena.

Tänään listalta löytyi alkuun: Saksanhirven paahtopaistia, pikkelöityjä primööreja ja tervasiirappia tai Savulohikeittoa ja kirjolohenmätiä. Pääruoka-vaihtoehtoina oli tarjolla: Paistettua nieriää, katkarapu-riisikroketteja ja kapriskastiketta tai Wieninleike ja perunamuhennosta tai Châteaubriand, kanttarelli-perunakakkua ja salvia-voikastiketta tai Vorschmack ja duchesseperunasosetta. Jälkkäreinä oli: Charles VII camembert juustoa ja portviinillä maustettua tomaattihilloketta tai Mustapippurilla maustettua kirsikka-suklaakakkua.

Rakas R. oli jälleen ilahduttamassa lounastamistani, joten saatiin aika kattava setti listaa pöytään. Hänelle tuli: Savulohisoppa, nieriä sekä suklaakakku. Minulle taasen: Paahtopaisti, wieninleike (vähän tuli vaiheiltua tämän ja sen vorschmackin välillä) sekä juusto. Hieman hämäävästi listan lopussa oli kahvi/tee, mutta näistä kuitenkin veloitettiin (3,70e per), mutta toi oli niin pieni raha, etten jaksanut edes mainita asiasta. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, ollaan kuitenkin ihan kunnon raflassa.

Ensimmäiseksi pöytään ilmestyi leipäkori voin kera. Tummaa ruislimppua ja vaaleaa maalaisleipää. Vähän näitä tuli mutusteltua alkuun, tumma leipä oli ihan stanua, mutta tuoretta ja vaaleassa leivässä oli hyvä kuori ja sitko. Kiva että tuli leipää, jotenkin se kuuluu asiaan.

Alkuun tuli itselle se paahtopaisti pikkelöidyillä primööreillä (uusi sana itselle, eikä googlaus anna tyhjentävää vastausta, mutta ilmeisesti tarkoittaa satokauden varhaiskasviksia). Paahtopaisti oli tasokasta lihaa ja hyvin paistettu, mutta olisi kaivannut vähän tiukempaa suolausta. Toisaalta niiden herkästi pikkelöityjen kasviksien ja sen syvän makuisen tervasiirapin kanssa tämä oli oikein maittava aloitus lounaalle.

R:n savulohikeitto oli soseutettu, kuten esim. Blue Peterin soppa, mutta tämä oli oikein maittavan makuinen ja oli hänen sanojen mukaan juuri sopivan kokoinen annos alkupalaksi.

Pääruoka-annoksissa olikin sitten kokoa kerrakseen. Oma wieninleike oli todella runsas setti lautasella, mutta myös erittäin tasokas. Leivitys oli miellyttävän rapsakka ja kuitenkin silleen snadisti rasvainen, pysyen kuitenkin kevyen ilmavan puolella.

Tykkäsin kovasti, mutta ei tätä koomisen kokoista leikettä kyennyt vetämään kokonaan. Perunamuusi oli täyteläistä ja sopi loistavasti leikkeen kaveriksi. Henkilökohtaisesti en ole niin järin innostunut niistä paakuista muusissa, mutta ei niitä nyt niin paljon ollut ja tiedän että tämä jakaa mielipiteitä, joillekin tämä koostumus on juurikin se oikea.

Iso kalasiipale leikkeen päällä kapristen kera toi tujun klassista lisämakua annokseen ja loppua kohden se sitruunan tursottelu toi kaivattua vaihtelua makuprofiiliin. Todella hyvä versio tästä perinteikkäästä ruoasta.

R:n kala oli sekin hyvin keitetty, kala oli sopivan mehukasta ja silti hyvällä paistopinnalla varustettu. Kapriskastikekin maistui hänelle, ja oli minustakin oikein sopiva ja raikas elementti lautaselle. Katkarapu-riisikroketit ei jotenkin toimineet kummallekaan, katkarapua ei juurikaan mausta löytynyt ja tekstuuri oli hämmentävä.

Loppuun tullut juustopala tomaattihillokkeen kera oli oikein hyvä ja juuri sopivan pieni tämän lounaan jälkkäriksi. Juusto oli muikean makuista ja hieman makea hilloke komppasi kauniisti täyteläisen suolaista juustoa. Kahvi sekä maito tulivat hauskan pienissä kannuissa ja sopi lounaan loppuun mainiosti.

Suklaakakku oli melkoisen tuhti setti, mutta maistui R:lle ja oli se minustakin oikein hyvä ja suklainen kokonaisuus, mutta noin yleisesti en tällaisista oikein välitä. Hän veteli kakun tyytyväisenä loppuun, mutta se mustapippuri annoksen nimessä jäi mysteeriksi, sitä ei oikein löytynyt suklaan seasta. Tämä oli yllättävän tasokas lounas ja hintatasoonsa nähden erittäin hyvä diili tällaiseksi hieman pidemmäksi lounaaksi ihanan rauhallisen perinteisessä ympäristössä. Todellakin kannattaa käydä koestamassa!

Sisustus on kuin jonkun historiikin sivuilta revitty, tyylikästä taidetta löytyy seiniltä paljon ja muutenkin sali huokuu menneen ajan meininkiä, silleen hyvällä tavalla. Toki kalustus on paikoitellen ajan hampaan nakertamaa, mutta se tuo omaa persoonallisuutta tähän hyvin pidettyyn ravintolasaliin ja tässä oli mielestäni samaa henkeä kuin todella kovassa Elitessä. Hienoa, että näitä tyylikkään tasokkaita suomalaisia perinneravintoloita löytyy edelleen.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä, iso kiitos siitä. Mitään ei tarvinnut odotella, mutta sai kuitenkin ruokailla omassa rauhassa. Kasvissyöjälle on vähän hintsusti juttuja tarjolla, mutta á la cartelta löytyy sienipihvejä (17e) sekä kasvisspydäriä (16e). Lasten kanssa voisi ihan hyvin tulla joku kerta, vaikka onhan tämä enemmän tällaiseen aikuiseen makuun. Mutta näin ollen sopisikin erinomaisesti liikelounaan kohteeksi.

Ps. Tästä on hyvä jatkaa, nyt tämä on taas tuntunut ihan hauskalta harrastukselta. Loppuviikon voisikin haravoida Kallion rafloja. Paitsi jos sataa, sitten pitää keksiä jotain maanalaista toimintaa.

URL www.kosmos.fi
Puhelin 09-647255
Osoite Kalevankatu 3, Helsinki