Sue Ellen

Ja pakkohan se oli mennä heti kun lounaaksi avattiin. Bystron tilalle ilmestynyt – jenkkien etelä-valtioiden herkkuja tarjoava – ravintola on avattu jo viime viikolla, paitsi että lounasta sai tosiaan vasta nyt. Taco Bell avautui eilen, mutta oli taas palaveripäivä (käytiin uudestaan Kiilassa, nyt ei viitsinyt enää kirjata, oli aika sama setti kuin sillä tokalla kierroksella) ja jonot tuohon pikaruokalaan ovat vieläkin koomisen kokoisia.

Käyn tsekkaamassa sitten kun ei tarvitse parranajokonetta mukaan ravintolareissulle, tossahan menee ikä ja terveys vanhalta ja raihnaiselta mieheltä, jos ulkona koleassa joutuu tuntikaupalla venailemaan. Luulisi melkein, että tuolla on ilmaisia ämpäreitä jaossa.

There is a distinct southern twang in the menu of this restaurant, run by some of the best people in Finland. But the lunch still felt lacking somehow, and the whole did not reach the level I would have hoped for.

The area has many interesting restaurants, such as Finnjävel, Goodwin and Puosun Kellari.

Tarjolla on sama menu kuin illallisella, mikä tuli snadina yllätyksenä, tosin mistään muustakaan ei ole missään kanavassa muuta indikaatiota, joten erillisen lounaslistan olemassaolo oli vähän sellainen fifty-sixty-tilanne.

À la cartelta löytyy mm. (en tabuloi kaikkea, kun menu löytyy kuvana ja webastosta): House rubbed & smoked brisket eli savustettua häränrintaa hunaja-sinappikastikkeella ja lehtikaaleja (25e), catch of the bay (sic) eli päivän kala (taisi olla merikrottia tänään) paahdettua kurpitsaa ja hapankerma-kastike (28e), lowcountry boil eli äyriäisiä+simpukoita maissilla ja chorizolla mausteisessa liemessä (27,50e), grilled farm chicken eli grillattua maalaiskanan rintaa ja lämmin mustasilmäpapusalaatti (26e), blackened ribeye steak eli härän entrecôte ja bourbon-kastikkeella + paistetuilla sienillä (29e) sekä grilled watermelon & baby gem eli grillattua vesimelonia ja sydänsalaattia paahdettuilla pähkinöillä + sinappivinaigrettea (22e).

Näiden lisäksi löytyi (4,50e) sivuun: Southern slaw eli etelän coleslaw, garlic & cheddar smashed potatoes eli murskattua valkosipuli- ja cheddarperunaa sekä crispy baby gem lettuce & honey-mustard sauce eli rapeaa sydänsalaattia ja hunaja-sinappikastiketta. Itse nappasin brisketin, kun se on pienessä mielessäni sitoutunut etelävaltioiden grillausmeininkiin. Ja sivuun tuli vihreä salaatti, kun kävivät vielä kyselemässä aiheesta, sinänsä määrän puolesta olisi pärjännyt pääruoallakin.

Alkuun tuli maissileipää ja pimento/chilivoita. Maissileipä oli kaikessa murentuvaisuudessaankin ihan kiintoisa kokemus ja voissa oli hento mausteisuus, joka sopi aavistuksen makean leivän kanssa yhteen.

Vihreä salaatti oli onnistuttu pitämään ilahduttavan yksinkertaisen herkullisena ja tämän kastike oli todella herkullisen makuista, salaatti rapsakkaa ja snadisti kuivatut kirsikkatomaatit toivat kirpsakkaa makeutta mukaan. Hyvä salaatti!

Pääruoka oli reilu setti murisevan mehukasta lihaa lepäilemässä vihreän kasvishöystön päällä. Liha oli maittavaa ja kärvennyspintaakin löytyi tuomassa lisämakua ja tekstuuria. Parit läskibiititkin oli, mikä kuulunee annoksen luonteeseen. Sinappinen kastike oli tasokasta ja komppasi kivasti sekä lihaa, että vegejä.

Vähän tässä jäi sellainen liian jouluinen fiilis kielen päälle ja muutenkin annos oli kaikessa teknisessä taitavuudessaankin melko tavanomainen. Ruoka oli ihan jees, taitavasti keitettyä ja ympäristö sekä palvelu oli erinomaista, mutta oliko tämä sen kolmenkympin arvoinen kokemus? Jotain jäi mielestäni puuttumaan, varsinkin ruoan puolesta.

Tästä ei tullut sellainen wow-fiilis, kuten Bystrossa aikanaan, josta sai kuitenkin samaan 29e hintaan kolmen ruokalajin menun mustalla teellä (tai no, sitä teetä en koskaan saanut .. silti). Toki ymmärrän, että tässä kohtaa kaupunkia vuokrat ovat varmaan sellaisia, että korvissa suhisee, mutta Neon 2:en kuolemattomin sanoin: “Hei, ei se riitä“.

Sisustus on jossain määrin suojeltu, joten katot ja seinät ovat vieläkin kauniisti koristeltuja, keskelle salia on duunattu keittiön jatke, jossa annokset (ilmeisesti) viimeistellään lautasille. Tila oli saatu vieläkin viihtyisämmäksi kuin ennen, joten tässä oli oikein mukava istuskella lounastamassa. Astiastokin oli tyylikästä ja tumbler-lasi vedelle toimii itselle aina.

Asiakaspalvelu on edelleen yhtä tasokasta kuin Bystron aikana, kaikki hoituu sujuvasti ja kohteliaan ystävällisesti, iso kiitos siitä. Eli ristiriitaiset fiilikset jäi tästä kerrasta.

Todella miellyttävä lounaskokemus ja ihan hyvä ruoka, mutta jotenkin tämä nyt ei koskettanut minun sieluani sillä tavalla kuin aikaisempi slaavilainen paatoksellisuus. Ehkä vika on minussa?

Ps. City-lehdessä (yhtäkkiä tuli mieleen, että taitaa olla jossain määrin anakronistista kutsua tätä edelleen “lehdeksi”, vai kuinka? Nyt-liite on mielestäni vielä liite, kun on silleen tavallaan paketoitukin, mutta ehkä City on vaan enää City tms?) on ihan mahtavia kuvia vanhoista ravintolamenuista. Ja siinä on linkki “Restopediaan”, mikä vaikuttaa kovin kiintoisalta, kun itsekin tässä kerään muistoja talteen hieman samanoloisessa viitekehyksessä.

URL www.sue-ellen.fi
Puhelin 0300-472334
Osoite Eteläranta 16, Helsinki

Beerger

Voe bärsche näitä Hietsun Kauppahallin tyyppejä, taas oli kova yritys sinne Kamaligiin, mutta eihän se mitään ole auki, kuten ei ollut viereinenkään putiikki kaikista klo 11-nn kylteistä huolimatta (tosin jälkikäteen katsottuna Facebookissa oli ehkä Kamaligilla nyt klo 12?). Olin kuitenkin ennakoinut jo tämän ja valinnut backup plänin, joka koostui niinkin mahtavasta kuviosta, kuin “jatka rantaa pitkin ja kato onko joku mesta auki”.

Tämä nerokas suunnitelma toteutui täydellisesti, kun harhailin teollisuusalueen massiivisten nostureiden varjossa kohti lautakasamaista Beergerin terassia. Näin jälkikäteen todettakoon, että tämähän taitaakin olla Street Gastron valenimi, joten omien sääntöjen mukaan olisi pitänyt jättää väliin. Mutta kun joku piti ottaa, enkä jaksanut enää kävellä pidemmälle, niin otetaan nyt sitten, kohtahan tää lopettaakin (ainakin talveksi).

Burgers and nothing but at this pop-up restaurant in the shadows of the Helsinki harbor cranes. The burger was ok, as were the housemade fries.

Other burger joints in Helsinki are Bites, Teurastamon Portti and Friends & Brgrs.

Burgereita siis (sekä olutta), jos ei nimestä jo arvannut. Tarjolla on: Beef eli raakakypsytettyä lehmää salaatti-tomaatti-sipulilisukkeilla ja majoneesilla (10,50), Cheesy eli juustoinen versio (11,50e), Beerger eli makkaralla ja olutpohjaisella kastikkeella (13,50e), Veggie eli kikhernepihvillä (12e), All Black eli mustalla lehmällä+possulla+leivällä ja tryffelillä (15e), ranut (3,50e) sekä bataattiranut (3,50e). Itselle valikoitui perinteinen juustobursa ja ranut siihen sivuun. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskillä, mutta huom! oikealla puolella, vasemmalle ei jostain syystä voinut tehdä.

Sain piipparin mukaan, mutta safka tuotiin kuitenkin tarjottimella eteen, ehkä heillä ei ollut niin kiirus? Iskin kiinni ranuihin ensimmäiseksi ja nämähän olivat ihan hyviä, osittain ihan rapsakoita ja hyvin maustettuja, tosin osittain lötköjä. Mutta siis sellaisia itse tehdyn oloisia ja kohtuullisen laadukkaita. Se chilimajoneesi oli tavallaan ook dippailuun, mutta ei siinä kyllä chiliä ollut.

Purilainen toimi melko hyvin, leipä oli tässä paras osuus, jotenkin sellainen kimmoisan täyteläinen ja saanut kivasti paistopintaa. Muutenkin tämä koko setti oli helppo syödä käsin, mikä on oleellista. Muut komponentit sämpylän sisällä olivat ook, tuoreita jne, majoneesia sopivasti ja sipulissa sopiva puraisu. Mutta jos erikseen ottaa ja raakakypsyttää lehmän lihaa, sitten vetää sen myllyn läpi ja kasaa pihvin, niin voisi sen jättää mediumiksi.

Noin muuten pihvi oli kyllä ihan hyvin maustettu ja paistettu. Yleisellä tasolla tämä oli hyvä, mutta liian hintava burgeri. Ymmärrän kyllä, että konsepti nivoutuu aurinkoiseen keliin, hipsteribisseen ja liian hyvin toimeentulevaan porukkaan mitä näillä nurkilla varmaan piisaa. Mutta ei tämä niin paljon eroa ketjupurilaisista, että voisi tuplahintaa perustella.

Sisustus on karu laudoista väännetty terassi ja muoviset ulkokalusteet. Toki eipä näillä leveysasteilla millään muulla oikein pärjääkään, kun kesäkelit on mitä on. Ämyreistä pauhasi tesno ja muutenkin tässä oli telakkarakennusten ympäröimänä aavistuksen sellainen out-of-place olo, vähän kuin olisi liian pitkään jatkuneiden bileiden jälkeen istuskelemassa kadun varrella ihmetellen päivänvaloa. Tämä varmaankin toimii paremmin lämpimällä kesäiltana, johon mesta onkin varmasti suunnattu.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli se vegeburgeri. Lasten kanssa ei kyllä tulisi mentyä, enemmän tälleen aikuiseen makuun.

URL www.beerger.net
Puhelin n/a
Osoite Telakkaranta, Helsinki

Colorado

Meni optimoinnin seassa ihan sekoiluksi ton lounaspaikan kanssa, joten päädyin lopulta pienimmän resistanssin omaavaan reittiin, varsinkin kun oli uudehko Colorado (mountains/mnts?) ilmestynyt Mikonkadulle, On The Rocksin viereen (mitä tässä oli aiemmin, joku kaljabaari?) ja listakin vielä lupaili kiintoisia asioita (olipa hienosti rönsyilevä lause, hyvä Juha!). Törmäilin tunneleita pitkin Steissille ja siitä sitten torin kautta terassille.

Coloradolla sinänsähän on pitkähköt juuret Stadin ravintolamaailmassa, muistan kun 2000-luvun vaihteen IT-sekoilun nousu-uho-tuho aikoina oli se alkuperäinen Unskan Colorado, josta kaikki legendatkin kumpuavat.

Siellä tuli käytyä ehkä kerran tai kaksi, sitten se levisi mm. Simonkadun Scandicin kivijalkaan (jossa oli itseasiassa lounastakin joskus tarjolla, mutta ei enää viime vuosina) sekä muistaakseni Fennia-korttelin sisuksiin jonnekin (ei pysty muistamaan tuota tarkemmin). Oi niitä aikoja, itsekin oli vielä märkäkorva ja vähemmän kyyninen. Mutta hei, se lounas!

Tex-Mex, kitchy decor and good ol’ rock’n’roll will meet you on the doorstep of this restaurant. The BBQ ribs I had for lunch were not as succulant as I would have wished, so maybe just get a beer and enjoy the atmosphere.

Other Tex-Mex restaurants in Helsinki are Santa Fe, Cantina West and Pancho Villa.

Eli siis (pure) jänkki-/texmex-meininkiä, burgereita, fajitaksia jne. Tänään oli tarjolla: Cobb salaatti (10e), Pulled Chicken Po’boy (13e), Petit Tender Steak eli pihvi pippurikastikkeella bataatilla ja kasviksilla (19e), grillattua seesamitofua (12e), tabasco-hunaja Ribsit (13e) sekä loppuun juustokakkua (4e). Itse tulin vartavasten noiden ribsien takia mestoille, joten valkkasin ne. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, joka olikin varustettu yllättävän runsaalla pullovalikoimalla. Ruoka tulee pöytään.

Ribsit saapuivat ranskalaisineen kohtuullisessa ajassa ja annos oli oikein runsaan oloinen. Ranut olivat rapsakoita ja (tiskiltä napattu) ketsuppi auttoi, kun ne muuten tuntuivat melko jauhoisilta. Coleslaw oli liian överisti majoneesista ja olisi kaivannut enemmän happoa tms.

Ribsit olivat menneet yli ja tuntuivat paikoitellen kuivahkoilta. Sitä tabascoa en kyllä tästä keksinyt mitenkään ja vaikka korianterista pidänkin monessa kontekstissa, niin tässä se ei kyllä toiminut, kuten ei oikein se tuore chilikään. Jotenkin tässä oli fuusioitunut texmex ja kaakkoisaasialainen keittiö vähän väärästä kohtaa kiinni, eikä lopputulos tuntunut järin mielekkäältä.

Sivuun tuli myös pari viipaletta ranskista ja voita, sinänsä kiva kun tulee leipää. Toimi tämä tällaisena mättölounaana, mutta jotenkin täällä istuskellessa tuntui siltä, että potentiaalia voisi olla enempäänkin (Restamax voisi vähän skarppaa keittiötä?). Ainakin raameihin oli laitettu ajatusta sen verran.

Sisustus oli meinaan sellaisella överillä tavalla kiva, ainakin itse pidän tällaisesta liioitellusta/kitchimäisestä vedosta, kun se on tehty oikein. Ja tässä sitä sitten oli, aina faux-lehmännahkatuoleista isoihin seinämaalauksiin asti.

Taustalla soi vähän liian lujalla (mutta ei häiriöksi asti) vanhaa hyvää rokkia, kuten mm. Donovanin Season Of The Witch. Tämä yhdistettynä autingon pilkahduksiin, jotka tulvivat isoista ikkunoista ja Rautatietorin vauhdikkaaseen menoon sai jotenkin sellaisen hyvän perjantaiboogien päälle. Harmi että ruoka ei tukenut tätä muuten oikein positiivista kokemusta.

Asiakaspalvelu oli rennon kohteliasta ja sujuvaa, vaikka salia ei hoitanutkaan kuin yksi hyvin kiireinen nuori neiti. Hyvin näytti sujuvan multitaskaaminen, siitä kiitos. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta ehkä tämä mesta kuitenkin soveltuu enemmän siihen ruukun louhimiseen. Paluumatkalla oli pakko hakea pari palaa saippuaa Asematunnelin Lushista perjantaiylläriksi R:lle.

Ps. Hauskaa viikonloppua!

Pps. La Soupe on siirtynyt Isoon Omenaan ja tilalle on napsahtanut joku jännä Eat Mi. Pitää stedaa joskus kun kaipaa jotain kevyempää. Ja nyt vasta tajusin, että Luckiefunin eka keskustamesta onkin entisen Tamarinin tilalla Fredalla. Toinenhan on avattu Splizzerian tilalle.

Ppps. Mitä nää hylkeet oikein on?

Pppp(jne)s. Oficina on pistänyt keväällä lapun luukulle, se ei kauaa kestänyt, ilmeisesti toi kellaritila on vähän haasteellinen? Caverna (jossa siis olin eilen lounastamassa työn merkeissä, enkä jaksanut enää kirjoittaa neljättä versiota samasta raflasta, edelleen oli hyvä ja runsas) tosin on saanut samankaltaisen toimimaan, tai ei ole ainakaan vielä lopettanut, vaikka hintaa onkin joutunut nostamaan jne.

P^ns. En tiennytkään, että nimelläni on niin hieno perintö arabimaailmassa. Sitäköhän ne hessut sillä Qatarin duunireissulla hymyilivät?

URL www.ravintolacolorado.fi
Puhelin 0100-5545
Osoite Mikonkatu 15, Helsinki