Yakiniku

Oli pakko mennä tsekkaamaan tämä muutamasta syystä. Ensimmäinen oli se, että nettisivut kertoivat täällä olevasta phở-buffetista. Toinenkin syy oli, mutta en muista sitä.

Tai no muistan mä; oli jouluisen sateinen keli, tämä oli sopivan pienen matkan päässä ja se, että tänään oli vika päivä kun sai 20% alennuksen normibuffan hinnasta (nyt 11,10e, myöhemmin 13,90e). Ei muuta kuin sontsa kantoon ja kohti katuja. Varhaisaamun keli, joka kotoa lähtiessä oli vielä mukavan luminen, oli muovaantunut tutuksi loskassa kahlaamiseksi.

Loskan, jonka läpi tetsatessa tunsin suurta kiitollisuutta länsimetron liityntäpysäköintipaikasta ja siitä, että kotiin pääsisi sisäkautta. Pois lukien se reilu kymmenen metriä mitä pitää autosta hyökkiä himaovelle.

Vähän alkaa olla jo sitä samaa meininkiä kuin Dallasissa aikoinaan duunimatkalla, jossa pääsi kaukosäätimellä avattavasta, omasta autotallista kurvaamaan ulos (vartioidun, se oli outoa) asuinalueen portista aina duunipaikan parkkihalliin, josta hissillä suoraan toimistolle.

Tosin en mä kyllä varsinaisesti ajamisesta ole niin innostunut, mieluummin istuu kyydissä lueskelemassa jotain. Jos toi auto osaisi vielä itsestään osua siihen parkkiruutuun, niin sit alkais olla aika hyvä.

A Japanese buffet with the obligatory sushi, but also Yakitori, soba and a slightly out of place Phở buffet. The food was good, but not amazing, although creating my own bowl of Phở did make me smile.

For more buffets near this spot, check out Itsudemo, Caverna and Fuku.

Mut joo, se safka. Japanilaiseksi tuo saitti ainakin itseään mainostaa, eli kyseessä on buffet, joka on same same but different. Tänään löytyi: Sushia (normi nigirit, gunkanmakit, makit, fritatut hässäkät jne, tosin gari ja wasabi tuli jälkijunassa, joten piti vetää “kuivana”), salaattia (valmis tomaatti-kurkku-salaatti-yms sekä wakame + edamame papuja), misoa, paistettua tofua, ankkaa, uunilohta teriyaki-kastikkeessa, tonkatsua, kevätrullia, sweet-chilikastiketta, paistettua riisiä, paistettua soba-nuudelia, phở-liemen, kanaa, jotain makkaraa (no idea), ituja, yrttejä, paksoita, kevätsipulia, paria eri nuudelia, pähkinäkastiketta, chilikastiketta, yakitori- ja yakiniku-vartaita (jotka kokki viimeisteli grillillä!) sekä jälkkäreitä (“juustokakkua” kupissa ja jätskiä) ja kahvia/teetä loppuun. Lisäksi oli limpparitölkkejä. Maksu tullessa tiskille.

Aloittelin sopilla, oli pakko ottaa vähän misoakin, joka oli aavistuksen liian haaleaa. Phở olikin sitten paljon parempi, kun tälleen itse pääsi hifistelemään sen rakentelemisessa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt panostaa tähän osastoon se primääri nälkä, mutta kun on tälleen rajoittunut ihminen, niin oli pakko kokeilla kaikkea muutakin.

Liemi oli hyvää, ei mikään tajuntaa laajentava kokemus, mutta täyteläisen maukasta kuitenkin. Se mikä tässä viehätti itse väsäämisen lisäksi oli se, että tässä oli (omasta mielestä) juuri sopiva määrä kaikkea, paljon yrttejä, pienehkö keko leveitä nuudeleita (joita oli muuten vaikea saada irroitettua toisistaan, olivat liimaantuneet jo buffan avautuessa melkoiseksi sykkyräksi) sekä tuju chilikastike (tätä olisi pitänyt laittaa lisää, erehdyin luulemaan pähkinäkastiketta toiseksi chilijutuksi ja kanakin näytti vähän kimchiltä) ja kattava setti muita komponentteja.

Eli tällainen vetelä pyttipannu, mihin oli vedetty kaikkea ja sitten iskettiin lusikalla kiinni. Hyvää oli, tosin ei niin hyvää kuin dedikoiduissa phở-mestoissa, mutta kokemisen arvoinen kulho.

Sushit yllättäen eivät olleetkaan sitten ihan niin kliffoja (hei), vaikka japanilaisessa puulaakissa oltiinkin. Päällysteet sinänsä olivat ihan ook, mikään ei tökkinyt, mutta ei nämä kuitenkaan päässeet samalle tasolle parempien buffien kanssa ja noi riisit oli kyllä prässätty sellaisilla muoteilla. Ja maustaminenkin oli vähän jäänyt puolitiehen, tosin voi olla että tähän vaikutti niiden tykötarpeiden (gari+wasabi) uupuminen.

Lämpimällä puolella oli kiinnostavan oloisia juttuja, joista soba ja teriyaki-kastike pelittivät parhaiten. Lohi oli snadisti yli, meni kuitenkin vielä. Ankan nahka aavistuksen rapeaa, mistä plussaa, liha kohtuu mureaa ja mehukasta.

Ikävästi lintukin oli snadisti ehtinyt jäähtyä, vaikka edelleenkin ajoissa liikenteessä. Sama vaivasi muutenkin buffaa, fritatut jutut sushipuolellakin olivat käyneet kattilassa jo jonkun aikaa sitten, kuten myös se tonkatsu.

Kuuma phở ja grillissä duunattu lehmä olivat parhaimmat, varsinkin kun vartaan päälle ripoteltiin reilusti togarashia tms chilijauhetta. Noin muuten sen vartaan lihat olivat ehkä vähän liian sitkeitä, toki buffassa tämäkin (kuten se ankka) ovat aika haastavia.

Vetäsin vielä loppuun perjantain kunniaksi juustokakun, tosin ei se kupin sisältö ihan täysin sitä makukokemusta tavoittanut, kiva kuitenkin että oli jälkkäreitäkin. Miten tämän nyt summaisi, kunnianhimoinen valikoima vähän liian ontuvalla toteutuksella. Mutta phở-buffa! Sen takia pitää nyt ainakin kerran käydä.

Sisustus on omalla tavallaan tyylikäs, lukuun ottamatta joulukuusen blinkenlights. Takaosastossa löytyi tatamia ja sen sellaista, eli puitteet on kunnossa. Jotain jäämistöä on vielä Helmi-ravintolasta ja jotenkin tässä oli vielä vähän sellainen välitilafiilis.

Asiaankuuluvaa rekvisiittaa on kuitenkin laitettu sen verran, että tulee hyvä meininki ja oli ihan kiinnostavaa kuunnella japanilaista(?) versiota suomalaisesta iskelmämusiikista vai mitä se taustaraita nyt sitten olikaan. Vähän niinkuin olisi ollut lavatansseissa (en ole koskaan ollut, mutta oon nähnyt leffoja) tai jotain. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

URL www.yakiniku.fi
Puhelin 09-6126410
Osoite Eerikinkatu 14, Helsinki

Surote

Uh oh, meni juttelut pitkiksi ja lounassuunnitelmat uusiksi, mutta takataskussa oli eat.fi:n arvosteluista kaivettu Surote, joka on tullut Kansallismuseon taakse, Tanskalaisen Voileivän viereen. Mielestäni tässä on ollut joskus joku “aasialaista” ruokaa tms tarjoava instanssi, joka oli aina kiinni ohikulkumatkoilla.

Voi tietty olla että muistan väärin, kun en lyhyellä Googlailulla löytänyt muistikuvaa tukevaa todistusaineistoa. Ihan sama, tässä on nyt kuitenkin uusi vietnamilainen ravintola. Sinänsä tuollainen vietnamilainen sapuska sopii tähän aavistuksen kevyempään elämäntyyliin mitä olen yrittänyt harjoittaa, joten sinänsä sen purilaisen ohittaminen ei tuntunut niin raskaalta, vaikka tihkuttikin ja kaikkee.

A Vietnamese cafe behind the National Museum of Finland (which you should visit) serves Bún riêu, Phở gà and such. The soup I had was good and warmed me right up, which fit the brisk weather of late.

The tranquil streets of Töölö have many interesting restaurants such as KuuKuu, Manala and Mizu.

Tarjolla on lounaaksi (10,90e) joko soppaa, kaksi käärylettä + wakame-salaatti tai neljä käärylettä. Listalta löytyy: Bún riêu eli nuudelisoppaa tomaatilla ja ravuilla tms, phở gà eli nuudelisoppaa kanalla, vegenuudelisoppaa, kesäkääryleitä vege/katkis/lohi-täytteellä sekä wakame-salaatti.

Itse valitsin tuon bún riêu -sopan, kun en ole siihen törmännyt missään, vaikkakin vähän jäi nyt sitten kaivelemaan se, etten ole tämän mestan phở-keittoa maistanut. Katsotaan, että jaksanko korjata asiaa myöhemmin. Otin myös yhden katkarapurullan (3e) sivuun, kun teki mieli maistaa sitäkin. Loppuun oli myös kahvia/teetä.

Alkuun naposteltu kesäkääryle oli yllättävän hyvä tällaiseksi vitriinistä napatuksi muovikääryleeksi. Ilmeisesti se suojakalvo piti riisipaperin sopivan kosteana, koska tämä oli tekstuuriltaan juuri sellainen kuin voisi toivoa.

Ei nihkeä tai tahmea päältä ja rapsakoita juttuja sisältävä rulla maistui freesille ja tätä kun vielä dippaili paahdetulla sipulilla ja pähkinöillä ryyditettyyn kastikkeeseen, niin toimi kyllä. Tollasia kun heittää neljä naamariin, niin menee varmasti sellaisesta kevyestä lounaasta.

Pääruoka saapui melko nopeasti ja oli tapansa mukaan iso kulhollinen höyryävää herkkua. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota phở:sta eroaviin komponentteihin, löytyi jotain lauantaimakkaran oloista, joku jännä pulla ja tuoreita tomaatteja. Sopivan tekstuurin omaavat, ohuet nuudelit olivat vähän ottaneet makua liemestä ja näitä oli passeli määrä muihin juttuihin verrattuna.

Liemi oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Erilaista kuitenkin kuin se phở, same same but different. Tilauksen yhteydessä tehty varoittelu voimakkaan makuisesta annoksesta ei jotenkin osunut mielestäni kohdalleen. Tämä oli aika tällainen kevyen oloinen keitto, kuitenkin jollain tavalla silti oikein tyydyttävä.

Tuoreita yrttejä, salaattia(!), kevätsipuleita ja tomaattia sekä ilmeisesti paistettua shalottia, tofua niiden protskujen lisäksi. Tofu oli pirskahtelevan täynnä keittoa ja näitä tyynyjä oli hauska pureskella. Se kalapulla(vai mitä tämä oli?) oli jännän makuinen ja tällaista ei ole tullut vastaan. En ole ihan varma, että kuinka paljon pidin tuosta, mutta tuli se kuitenkin vedettyä, persoonallinen makuelämys. Vettynyt salaattikaan ei ollut ihan omaan mieleen, mutta kiinnostavaa kuitenkin törmätä tuollaiseen keitossa.

Oli siellä myös jotain ylikypsää possua, joka oli oikein maukasta. Liemi tuli lopuksi hörpittyä loppuun ja tähän vaiheeseen olisin kaivannut pöytään vähän srirachaa tms. Tiskillä oli vain sitä rullan dippikastiketta (ehkä pähkinäpohjainen?) sekä sweet chilisoossia ja kumpaakaan ei tehnyt mieli tursotella kulhoon. Oli tämä ihan käymisen arvoinen mesta ja kovin sympaattinen.

Sisustus on itse väkerretyn oloinen ja kodikkaan tuntuinen kaikkine Ikea-kalusteineen. Seinillekin on duunattu hyllyjä koriste-esineineen ja mielenkiintoisen oloisia kuviakin ehkä Vietnamista?

Täällä oli mukava istuskella ikkunan ääressä, hörppimässä keittoa samalla kuin rauhallinen (välillä klassista, välillä ei) musa soi taustalla. Asiakaspalvelu oli ujon ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli soppaa ja rullia, kannattaa käydä, jos on ohimatkalla. Rullia saa myös mukaan.

URL www.facebook.com/surotehel
Puhelin 046-5375823
Osoite Cygnaeuksenkatu 5, Helsinki

Namnam

TGIF. Kävin treffaa herra L:n Kallion kielekkeellä, aiemmat kerrat tällien sopimiseen olivat kuivuneet kasaan. Hyvää kuului ja häitäkin oli järjesteltävänä ja kaikkee, kiva nähdä pitkästä aikaa.

Kohteeksi osui Flemarille hetki sitten ilmestynyt Namnam, jossa oli phởta tarjolla, muun vietnamilaisen meiningin lisäksi. Karautin kolmosella Karhupuistoon ja kävelin vähän vanhoilla kulmilla, jotenkin tämä alue jaksaa viehättää vuodesta toiseen.

Vietnamese cuisine at this corner cafe, with Phở, Bánh and such. The soup was pretty good, as were the refreshing summer rolls.

Other Vietnamese restaurants in the Helsinki area are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Eli soppaa (9e), patonkia (5,50e) tai kesärullia (8e / 5 kpl), muiden kahvilameininkien lisäksi. Phởta kanalla kummallekin, oli pakko ottaa vielä setti rullia (possua, kanaa sekä yks vege) sivuun. Ja otinpa vielä perjantain kunniaksi jääkahvin.

Soppa ja rullat tulivat samaan aikaan ja edessä oli jälleen höyryävä kulhollinen, joka sopikin tämän päivän ilmaan oikein mainiosti. Kana oli murisevan mehukasta, yrttejä oli aika kivasti ja löytyipä vielä hieman keltasipuliakin sekä snadisti tuoretta chiliä. Jännästi lisukekulho sisälsi normi limen lisäksi pikkelöityä punasipulia, mikä olikin ihan pirtsakka lisä phởn kylkeen.

Liemi oli ihan jees, parempaakin on vedetty, mutta kyllä tämä toimi ihan kohtuullisesti. Ehkä vähän ohuempi maku kuin mihin on törmännyt ja sopan määrä oli melkoinen verrattuna keiton muihin komponentteihin. Nuudeleita oli passelisti, varsinkin kun pöydässä oli niitä rulliakin.

Kesäkääryleet tulivat paahteisen oloisen pähkinädipin kanssa. Pötkylät maistuivat tuoreille, eikä niitä oltu ladattu liian täyteen nuudeleita, joka joskus näissä ärsyttää. Possu ei nostanut päätään muiden makujen seasta, kuten eivät katkiksetkaan, mentiin aika hennolla profiililla.

Jääkahvi oli herkullista, kondensoitu maito pohjalla makeutti lasin mainiosti ja tämä olisi todella kiva erityisesti kesällä.

Jota toki sai modattua sillä dipillä, joka oli melko hyvä, ehkä vähän yksiulotteinen, olisin kaivannut jotain raikasta dippiä tähän kaveriksi, kuten Pho 17 -ravintolassa. Toki srirachaa pysty sotkemaan riisipaperin syövereihin, jolla sai sentään kivan chilipotkun megeen.

Sisustus on spartalainen, iso koulukello hallitsee muuten koruttomia seiniä ja yhdellä pöydällä oli kärsineen oloinen orkidea sinnittelemässä kanssamme täällä pohjolan perukoilla. Taustalla soi musiikin sisältöön nähden kovin rauhallisella tasolla mm. Eminemin räpäytyset, mistä ehdottomasti plussaa.

Olen muuten tutustunut (joo, ei tule enää seurattua uutta musiikkia ollenkaan) lähiaikoina Logiciin, aika vakuuttava, varsinkin kaverin freestyle skillsit. Asiakaspalvelu raflassa oli kohteliaan sujuvaa. Kasvissyöjille löytyy jopa vegephở!

Paluumatka tuli tehtyä kohtisuoraa linjojen poikki rantsuun ja lahden ympäri, rinnakkaisesti kiskojen vierestä aina Sirkus Finlandian ohi.

Rantaviivaa halkaistessani puusta pudonneet kastanjat sekä nurmikon peitoksi leijuneet räiskyvät vaahteranlehdet veivät muistoni hetkeksi kotikonnuille.

Ne kerrat kun kiipesimme puiden oksille ja nappasimme vaahteran siemeniä ja liimailimme niitä nenänpäihin. Tai kun syksyllä availimme kanstanjoiden piikikkäitä kuoria pikku linkkareillamme.

Kävellessäni kahisevien lehtien läpi, alkoi päässäni soida Kayleigh sille kuuluvalla paatoksella, syksy on koittanut.

Ps. Bystro lopettaa ja muuttuu Sue Elleniksi. Eli onko tiedossa ribsejä sekä Nashvillen kuumaa kanaa?

Pps. Walk-in tattoo? Rly?

URL www.cafenamnam.com
Puhelin n/a
Osoite Fleminginkatu 21, Helsinki