Win Win Cafe

Vielä yksi viikko, jaksaa jaksaa. Viime viikon tohinat oli onnistuneesti pyyhitty pois hartioilta leppoisalla viikonlopulla ja olin saanut jo ensimmäisen osan commititkin hoidettua perjantai-iltaan mennessä. Lomalle lähdön strategiakin oli saatu soviteltua ja nyt piti vaan jaksaa vääntää vikat väsäykset ennen kuin pääsisi uudella autolla karauttamaan kohti kauniimpia kesälaitumia.

Jotenkin se viimeisen ~kolmen vuoden aikainen hullu tahkoaminen ei enää ole tuntunut ihan täysin omalta jutulta ja aamusta iltaan häsäämiset vievät yllättävän tiukille. Mutta jaksaa jaksaa, kyllä se tästä, valoa näkyy tunnelin päässä ja se ei todennäköisesti ole tällä kertaa vastaan tuleva juna. Toivottavasti.

A tasty Phở at this small cafe with a bare bones decor.

Some of the other restaurants on the same street are Zio Pepe, Xiao Mei Lin and Emoi.

Lounaskävelyllä yritin hoitaa yhden kasvisravintolan, mikä oli tullut Woltin uusien raflojen feedistä omalle listalle, mutta sehän olikin kesälomalla. Kurvasinkin sitten Xiao Mei Lin -reissulla bongatun Win Win Cafen luokse, rakennustelineiden varjoon. Tämä oli sentään auki ja tarjolla oli phở-keittoa (10e). Suurin innostuminen tähän soppatyyppiin on ehkä mennyt jo itseltä ohi, mutta kyllä sitä silti mielellään hörppii, jos joku järjellinen versio tulee vastaan. Listalta löytyi myös bánh mì -patonkeja sekä ihan perus kotiruokakeitto, joka näytti vaihtuvan päivittäin. Itse otin toki sen phởn, pakkohan se oli.

Kulho tuli seminopeasti, tätä selvästi väsäiltiin ihan tosissaan siellä takahuoneessa ja eteeni pamahtikin iso setti juttuja. Maustekorista kaivettiin vielä soosseja, joita herttainen rouva sekoitti minulle erilliseen dippikulhoon, ohjeistaen, etten sotkisi hyvää lientä liiallisella chilikastikehäröilyllä (mihin kieltämättä olen joskus syyllistynyt). Liemi tuli tsekattua ensin ja tämä oli oikein hyvä versio, ehkä vähän suolaiseen kallellaan, mutta ei liikaa.

Kirkas liemi helmeili rasvasta ja tuki keiton muita komponentteja hienosti. Sopan pohjalla oli reilusti leveänauhaista nuudelia, joka toimii itselle paremmin kuin sellainen ohut, ainakin tässä kontekstissa. Nuudelit olivat ainakin loppua kohden turhan pehmeän oloisia, mutta kokonaisuus oli silti niin hyvä, että vedin kyllä viimeiseen pisaraan asti. Protskuina toimivat ne hassut lihapullat ja ohuet lehmäsiivut, jotka olivat vielä aavistuksen pinkkejä joiltain osin. Pyörykät olivat omaan makuun snadisti turhan jämäköitä, mutta nauta oli oikein mureaa.

Keittoon oli duunattu kivasti yrttejä ja sipulia, mikä ilahdutti ja harvinaisesti lautasen viereen oli jätetty pieni keko lisäyrttejä pakollisen limeviipaleen viereen. Tämä teki hommasta vielä hauskempaa, kun aloin loppua kohden modailla lusikallisiani niin herkullisen kotikutoisella chilikastikkeella, kuin näillä extrayrteillä. Hyvää oli, kyllä tämä kaupungin parempien phở-kulhojen joukkoon asettui. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos tämän henkinen safka kiinnostaa.

Sisustus on kuin herra Kaurismäen leffasta. Tässä tuli entisajan huoltikset mieleen, tosin seinille oli tuusattu grafiikkaa ja muuta maisemaa. Nurkassa sijaitseva kolikkopeli oli mielenkiintoinen lisä kalustukseen, kun eräs asiakas tuotti sillä ainoan persistentin äänilähteen muuten hiljaiseen huoneeseen.

Asiakaspalvelu oli sympaattisen ystävällistä, tässä oli sellainen käsinkosketeltavan kotoisa tunnelma. Kasvissyöjälle ei ehkä ollut kauhean paljon juttuja tarjolla, vegenuudeliwokki ja ehkä jotain sämpylää? Jos näillä huudeilla haluaa vegesafkaa, niin melkein menisin läheiseen Emoi tai Mount Everest -ketjun ravintolaan.

Ps. Citypie on suljettu ja tilalle on tullut Balance Kitchen. Ja Abolbunan mestoille tullut JoAn’s Healthy Fancy Kitchen.

URL n/a
Puhelin 044-9909999
Osoite Lapinlahdenkatu 12, Helsinki

Yakiniku

HUOM! Ravintola on suljettu, tilalle on Iso-Robalta muutanut Vibami.

Oli pakko mennä tsekkaamaan tämä muutamasta syystä. Ensimmäinen oli se, että nettisivut kertoivat täällä olevasta phở-buffetista. Toinenkin syy oli, mutta en muista sitä.

Tai no muistan mä; oli jouluisen sateinen keli, tämä oli sopivan pienen matkan päässä ja se, että tänään oli vika päivä kun sai 20% alennuksen normibuffan hinnasta (nyt 11,10e, myöhemmin 13,90e). Ei muuta kuin sontsa kantoon ja kohti katuja. Varhaisaamun keli, joka kotoa lähtiessä oli vielä mukavan luminen, oli muovaantunut tutuksi loskassa kahlaamiseksi.

Loskan, jonka läpi tetsatessa tunsin suurta kiitollisuutta länsimetron liityntäpysäköintipaikasta ja siitä, että kotiin pääsisi sisäkautta. Pois lukien se reilu kymmenen metriä mitä pitää autosta hyökkiä himaovelle.

Vähän alkaa olla jo sitä samaa meininkiä kuin Dallasissa aikoinaan duunimatkalla, jossa pääsi kaukosäätimellä avattavasta, omasta autotallista kurvaamaan ulos (vartioidun, se oli outoa) asuinalueen portista aina duunipaikan parkkihalliin, josta hissillä suoraan toimistolle.

Tosin en mä kyllä varsinaisesti ajamisesta ole niin innostunut, mieluummin istuu kyydissä lueskelemassa jotain. Jos toi auto osaisi vielä itsestään osua siihen parkkiruutuun, niin sit alkais olla aika hyvä.

A Japanese buffet with the obligatory sushi, but also Yakitori, soba and a slightly out of place Phở buffet. The food was good, but not amazing, although creating my own bowl of Phở did make me smile.

For more buffets near this spot, check out Itsudemo, Caverna and Fuku.

Mut joo, se safka. Japanilaiseksi tuo saitti ainakin itseään mainostaa, eli kyseessä on buffet, joka on same same but different. Tänään löytyi: Sushia (normi nigirit, gunkanmakit, makit, fritatut hässäkät jne, tosin gari ja wasabi tuli jälkijunassa, joten piti vetää “kuivana”), salaattia (valmis tomaatti-kurkku-salaatti-yms sekä wakame + edamame papuja), misoa, paistettua tofua, ankkaa, uunilohta teriyaki-kastikkeessa, tonkatsua, kevätrullia, sweet-chilikastiketta, paistettua riisiä, paistettua soba-nuudelia, phở-liemen, kanaa, jotain makkaraa (no idea), ituja, yrttejä, paksoita, kevätsipulia, paria eri nuudelia, pähkinäkastiketta, chilikastiketta, yakitori- ja yakiniku-vartaita (jotka kokki viimeisteli grillillä!) sekä jälkkäreitä (“juustokakkua” kupissa ja jätskiä) ja kahvia/teetä loppuun. Lisäksi oli limpparitölkkejä. Maksu tullessa tiskille.

Aloittelin sopilla, oli pakko ottaa vähän misoakin, joka oli aavistuksen liian haaleaa. Phở olikin sitten paljon parempi, kun tälleen itse pääsi hifistelemään sen rakentelemisessa. Näin jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt panostaa tähän osastoon se primääri nälkä, mutta kun on tälleen rajoittunut ihminen, niin oli pakko kokeilla kaikkea muutakin.

Liemi oli hyvää, ei mikään tajuntaa laajentava kokemus, mutta täyteläisen maukasta kuitenkin. Se mikä tässä viehätti itse väsäämisen lisäksi oli se, että tässä oli (omasta mielestä) juuri sopiva määrä kaikkea, paljon yrttejä, pienehkö keko leveitä nuudeleita (joita oli muuten vaikea saada irroitettua toisistaan, olivat liimaantuneet jo buffan avautuessa melkoiseksi sykkyräksi) sekä tuju chilikastike (tätä olisi pitänyt laittaa lisää, erehdyin luulemaan pähkinäkastiketta toiseksi chilijutuksi ja kanakin näytti vähän kimchiltä) ja kattava setti muita komponentteja.

Eli tällainen vetelä pyttipannu, mihin oli vedetty kaikkea ja sitten iskettiin lusikalla kiinni. Hyvää oli, tosin ei niin hyvää kuin dedikoiduissa phở-mestoissa, mutta kokemisen arvoinen kulho.

Sushit yllättäen eivät olleetkaan sitten ihan niin kliffoja (hei), vaikka japanilaisessa puulaakissa oltiinkin. Päällysteet sinänsä olivat ihan ook, mikään ei tökkinyt, mutta ei nämä kuitenkaan päässeet samalle tasolle parempien buffien kanssa ja noi riisit oli kyllä prässätty sellaisilla muoteilla. Ja maustaminenkin oli vähän jäänyt puolitiehen, tosin voi olla että tähän vaikutti niiden tykötarpeiden (gari+wasabi) uupuminen.

Lämpimällä puolella oli kiinnostavan oloisia juttuja, joista soba ja teriyaki-kastike pelittivät parhaiten. Lohi oli snadisti yli, meni kuitenkin vielä. Ankan nahka aavistuksen rapeaa, mistä plussaa, liha kohtuu mureaa ja mehukasta.

Ikävästi lintukin oli snadisti ehtinyt jäähtyä, vaikka edelleenkin ajoissa liikenteessä. Sama vaivasi muutenkin buffaa, fritatut jutut sushipuolellakin olivat käyneet kattilassa jo jonkun aikaa sitten, kuten myös se tonkatsu.

Kuuma phở ja grillissä duunattu lehmä olivat parhaimmat, varsinkin kun vartaan päälle ripoteltiin reilusti togarashia tms chilijauhetta. Noin muuten sen vartaan lihat olivat ehkä vähän liian sitkeitä, toki buffassa tämäkin (kuten se ankka) ovat aika haastavia.

Vetäsin vielä loppuun perjantain kunniaksi juustokakun, tosin ei se kupin sisältö ihan täysin sitä makukokemusta tavoittanut, kiva kuitenkin että oli jälkkäreitäkin. Miten tämän nyt summaisi, kunnianhimoinen valikoima vähän liian ontuvalla toteutuksella. Mutta phở-buffa! Sen takia pitää nyt ainakin kerran käydä.

Sisustus on omalla tavallaan tyylikäs, lukuun ottamatta joulukuusen blinkenlights. Takaosastossa löytyi tatamia ja sen sellaista, eli puitteet on kunnossa. Jotain jäämistöä on vielä Helmi-ravintolasta ja jotenkin tässä oli vielä vähän sellainen välitilafiilis.

Asiaankuuluvaa rekvisiittaa on kuitenkin laitettu sen verran, että tulee hyvä meininki ja oli ihan kiinnostavaa kuunnella japanilaista(?) versiota suomalaisesta iskelmämusiikista vai mitä se taustaraita nyt sitten olikaan. Vähän niinkuin olisi ollut lavatansseissa (en ole koskaan ollut, mutta oon nähnyt leffoja) tai jotain. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

URL www.yakiniku.fi
Puhelin 09-6126410
Osoite Eerikinkatu 14, Helsinki

Surote

Uh oh, meni juttelut pitkiksi ja lounassuunnitelmat uusiksi, mutta takataskussa oli eat.fi:n arvosteluista kaivettu Surote, joka on tullut Kansallismuseon taakse, Tanskalaisen Voileivän viereen. Mielestäni tässä on ollut joskus joku “aasialaista” ruokaa tms tarjoava instanssi, joka oli aina kiinni ohikulkumatkoilla.

Voi tietty olla että muistan väärin, kun en lyhyellä Googlailulla löytänyt muistikuvaa tukevaa todistusaineistoa. Ihan sama, tässä on nyt kuitenkin uusi vietnamilainen ravintola. Sinänsä tuollainen vietnamilainen sapuska sopii tähän aavistuksen kevyempään elämäntyyliin mitä olen yrittänyt harjoittaa, joten sinänsä sen purilaisen ohittaminen ei tuntunut niin raskaalta, vaikka tihkuttikin ja kaikkee.

A Vietnamese cafe behind the National Museum of Finland (which you should visit) serves Bún riêu, Phở gà and such. The soup I had was good and warmed me right up, which fit the brisk weather of late.

The tranquil streets of Töölö have many interesting restaurants such as KuuKuu, Manala and Mizu.

Tarjolla on lounaaksi (10,90e) joko soppaa, kaksi käärylettä + wakame-salaatti tai neljä käärylettä. Listalta löytyy: Bún riêu eli nuudelisoppaa tomaatilla ja ravuilla tms, phở gà eli nuudelisoppaa kanalla, vegenuudelisoppaa, kesäkääryleitä vege/katkis/lohi-täytteellä sekä wakame-salaatti.

Itse valitsin tuon bún riêu -sopan, kun en ole siihen törmännyt missään, vaikkakin vähän jäi nyt sitten kaivelemaan se, etten ole tämän mestan phở-keittoa maistanut. Katsotaan, että jaksanko korjata asiaa myöhemmin. Otin myös yhden katkarapurullan (3e) sivuun, kun teki mieli maistaa sitäkin. Loppuun oli myös kahvia/teetä.

Alkuun naposteltu kesäkääryle oli yllättävän hyvä tällaiseksi vitriinistä napatuksi muovikääryleeksi. Ilmeisesti se suojakalvo piti riisipaperin sopivan kosteana, koska tämä oli tekstuuriltaan juuri sellainen kuin voisi toivoa.

Ei nihkeä tai tahmea päältä ja rapsakoita juttuja sisältävä rulla maistui freesille ja tätä kun vielä dippaili paahdetulla sipulilla ja pähkinöillä ryyditettyyn kastikkeeseen, niin toimi kyllä. Tollasia kun heittää neljä naamariin, niin menee varmasti sellaisesta kevyestä lounaasta.

Pääruoka saapui melko nopeasti ja oli tapansa mukaan iso kulhollinen höyryävää herkkua. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota phở:sta eroaviin komponentteihin, löytyi jotain lauantaimakkaran oloista, joku jännä pulla ja tuoreita tomaatteja. Sopivan tekstuurin omaavat, ohuet nuudelit olivat vähän ottaneet makua liemestä ja näitä oli passeli määrä muihin juttuihin verrattuna.

Liemi oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Erilaista kuitenkin kuin se phở, same same but different. Tilauksen yhteydessä tehty varoittelu voimakkaan makuisesta annoksesta ei jotenkin osunut mielestäni kohdalleen. Tämä oli aika tällainen kevyen oloinen keitto, kuitenkin jollain tavalla silti oikein tyydyttävä.

Tuoreita yrttejä, salaattia(!), kevätsipuleita ja tomaattia sekä ilmeisesti paistettua shalottia, tofua niiden protskujen lisäksi. Tofu oli pirskahtelevan täynnä keittoa ja näitä tyynyjä oli hauska pureskella. Se kalapulla(vai mitä tämä oli?) oli jännän makuinen ja tällaista ei ole tullut vastaan. En ole ihan varma, että kuinka paljon pidin tuosta, mutta tuli se kuitenkin vedettyä, persoonallinen makuelämys. Vettynyt salaattikaan ei ollut ihan omaan mieleen, mutta kiinnostavaa kuitenkin törmätä tuollaiseen keitossa.

Oli siellä myös jotain ylikypsää possua, joka oli oikein maukasta. Liemi tuli lopuksi hörpittyä loppuun ja tähän vaiheeseen olisin kaivannut pöytään vähän srirachaa tms. Tiskillä oli vain sitä rullan dippikastiketta (ehkä pähkinäpohjainen?) sekä sweet chilisoossia ja kumpaakaan ei tehnyt mieli tursotella kulhoon. Oli tämä ihan käymisen arvoinen mesta ja kovin sympaattinen.

Sisustus on itse väkerretyn oloinen ja kodikkaan tuntuinen kaikkine Ikea-kalusteineen. Seinillekin on duunattu hyllyjä koriste-esineineen ja mielenkiintoisen oloisia kuviakin ehkä Vietnamista?

Täällä oli mukava istuskella ikkunan ääressä, hörppimässä keittoa samalla kuin rauhallinen (välillä klassista, välillä ei) musa soi taustalla. Asiakaspalvelu oli ujon ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli soppaa ja rullia, kannattaa käydä, jos on ohimatkalla. Rullia saa myös mukaan.

URL www.facebook.com/surotehel
Puhelin 046-5375823
Osoite Cygnaeuksenkatu 5, Helsinki