Korat Cafe

Olen kyborgi, ph33r me! Vihdoinkin, yli kuusitoista vuotta Tetsuon ensikohtaamisen jälkeen olen tullut yhdeksi koneen kanssa. Koko eilisen illan hieroin uutta Fitbit-leluani ja mittailin tiiviisti leposykettäni maatessani lämpimän peiton alla.

Tunsin terveyteni kasvavan kohisten, peittäen melkein, mutta ei ihan, korvissani suhisevan tinnituksen. Tämä päivä menikin sitten rattoisasti bitin parissa, niin viihteen kuin työn puolesta. Mittaustulosten seuranta tuntuu jotenkin viihdyttävältä, melkein kuin pelaisi jotain peliä.

Pakolliset Pokémon Go assosiaatiot puskivat pintaan, kun tarkkailin askelien määrää ja kuljettua matkaa. Koko homma puhutteli sisäistä nörttiäni kirkkaan kuuluvalla äänellä ja loppupäivästä olinkin jo selvittämässä, että mitä kaikkea muuta statistiikkaa pystyisi generoimaan.

Jos housunlahkeisiin virittäisi vaikka jonkun sähköä mittaavan anturin tai pipoon jotain mikä mittaa hiuksia. Uusi uljas maailma avautuu edessäni, kun lähetän itsestäni jatkuvasti tarkempaa dataa jenkkiarmeijan tiedusteluyksiköille.

Thai food at this small restaurant in the tranquil streets of Lauttasaari. The food was tasty and there was plenty of it.

For more Thai in Helsinki, visit Thai Thai, Kaow Thip and Lemon Grass.

Casa Mare -käynnillä havaittu thaikkumesta osui kohteeksi, koska täytyi joka tapauksessa käydä Jätkäsaaressa säätämässä ja sieltä Lauttasaareen on niin lyhyt hyppy. Mesta toimii buffettina (9,50e) näin keskipäivän aikaan ja sisältää salaattia sekä lämpimät safkat.

Ravintolan lounaslista löytyy Facebookista, tämän päivän antimet olivat: Possua panääng-curry-kookosmaitokastikkeessa, kanaa ja vihanneksia keltaisessa currykastikkeessa, paistettua nuudelia vihanneksilla ja kananmunalla, riisiä, nam phrik, salaattibaari (jäävuorisalaatti, kurkku, tomaatti, kidneypapu-tursu-hedelmäsötkötys, feta-tomaattisalaatti, kuivattua banaania sekä paahdettua sipulia) sekä loppuun keksiä ja teetä/kahvia. Maksu hoidettiin tullessa kassalle.

Alkusalaatti ei ollut mikään kovin kummonen, kannat oli kuitenkin poistettu tomaateista ja kaupan kastike oli hyvää. Se tomaatti-fetasalaatti näytti sen verran väsyneeltä, ettei viitsinyt edes kokeilla. Ehkä täällä kuuluu ottaa à la cartelta papaijasalaatti (6e/12e) mieluummin?

Pääruoka sitten korjasi alun hienoista pettymystä hyvin, koska erityisesti panääng-possu oli herkullista. Täyteläinen kookosliemi oli saanut hyvää sävyä punaisesta currysta ja ohuet sian siipaleet olivat muutamaa jäykempää sattumaa lukuunottamatta murisevan mehukkaita.

R, joka oli sen Jätkäsaaren kiepin primääri motivaatio, piti tästä niin paljon, että kippasi kuppiin isomman soppakauhallisen. Minunkin piti heittää tästä santsikierros. Se keltaisen curryn värjäämä kana oli myös hyvän kypsyinen, mutta ei muuten päässyt samalle tasolle possun kanssa.

Paistetut nuudelit olivat ihan hyviä ja riisi oli keitetty taiten. Chilisoossi oli tymäkkä ja sopivan polttavainen, tällä sai reilusti makua mukaan kastikkeisiin. Hyvä thaikkubuffa, mielestäni ei esim. Tuk Tukin tasoinen, mutta mielellään tätä söi ja lisääkin tuli otettua.

Sisustus on kioskimainen, asiakaspaikkoja on ymmärrettävästi vähän ja kyltit muistuttavatkin take-away mahdollisuudesta. Tila oli kuitenkin ihan riittävän viihtyisä ja isot ikkunat tulvivat harmaata pakkasvaloa tupaan.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja nopeaa, pääosin omistaja(?) pitäytyi keittön puolella hääräämässä ja pöytien pitämisessä puhtaana. Kasvissyöjät voivat tilata buffan ohi jotain listalta “lounashintaan”, mikä kuullosti ihan kiinnostavalta vaihtoehdolta sekin, vaikka söisikin lihaa.

URL www.koratcafe.fi
Puhelin 050-3135889
Osoite Gyldenintie 9, Helsinki

Brokadi

Mitenkäs tän aloittaisi? Siis ihan törkeän hyvä kiinalainen ravintola, ehkä parhaimmat maut mihin olen Härmässä törmännyt (Madridissa oli yksi ihan sairaan hyvä, pitää yrittää jaksaa skriivaa siitä). Ja vieläpä buffa-mallinen. Noin, nyt kun tämä on käsitelty, niin mennään asiaan. R:llä väliviikko, joten sovittiin tällit ja kysäisin varovaisesti, että sopisiko schezuanilainen ruoka, kun mietin, että onko vielä “ei kiinalainen buffet” rajaus voimassa.

Tämä tuli kuitenkin suositeltuna (kiitos abcde/@arrrmoton), joten uskalsin ehdottaa ja läpi meni kuin Niinistö vaaleista. Matkasimme ovelasti Pohjoissataman kautta, kun viallisen häntäni takia olin myöhässä kadunkulmasta ja palasimme Hämeentietä, jonka yhteydessä tuli varmistettua, että Mare Chiaron tilalle oli kuin olikin tullut joku avonaisen oloinen mesta (ärsyttävästi dösä esti tarkemmat havainnot). Sinne siis tässä lähitulevaisuudessa.

Mutta nyt tosiaan tähän Mäkelänkadun “päätyyn” (tai no Mäkelänrinteen lukion kohdille, jonka jälkeen alkaa se avoimempi “puisto”-osuus), joka tämän käynnin kerran jälkeen pitää julistaa yhdeksi Stadin kiinnostavimmista ravintola-alueista, kun tässä on kuitenkin African Pots ja Lebanese Food vierekkäin tämän kanssa ja vähän matkan päästä löytyy myös Bites. Ja onhan tuossa toki Musta Härkä, mutta se ei ehkä ihan niin hyvin erotu normi lounasskenestä kuin nämä muut.

A truly amazing Chinese buffet with authentic Schezuan food done with ingredients imported from Chengdu at such a competitive price. The food was possibly the best of it’s kind that you can get in Helsinki and regardless of it’s off the beaten path location, it is a highly recommended spot for lunch or dinner.

The area has many other interesting restaurants, such as Bites, African Pots and Lebanese Food.

Kiinalaista siis ja buffettina (11,80e), joka kuullostaa ulkoisesti melko kolutulta aiheelta. Tässä on kuitenkin lähdetty havittelemaan (omistajan sanoin) jotain vähän autenttisempaa kamaa ja isommalla sydämellä. Chengdu ja yleisemmin Schezuan (tai miten sen nyt haluaa kirjoittaa) ovat määräävinä termeinä annoksissa ja tänään se tarkoitti: Sichuanin chili naudanlihaa, jäävuorisalaatti-tomaattisalaatti, paistettua sianlihaa ja kaalia, mustapippuri-naudanlihaa, Mapo tofu, kanaa ja parsakaalia, kalafritti, kalmariafritti, kevätrullia, sweet chilikastiketta, borssikeitto (sic), riisiä, paistettua riisiä, paistettuja nuudeleita sekä loppuun kahvia/teetä. Maksu hoidetaan tiskille tullessa, vedet löytyy pöydistä ja aseet buffasta.

Alkuun piti imaista vähän sitä keittoa, joka osoittautui hieman erikoiseksi tomaatti-lihakeitoksi , tämä olikin sitten ainoa huti lounaalla. Salaattina oli se pakollinen jäävuori-tomaattikombo mitä suomalaisessa buffassa ilmeisesti kuuluu olla, mutta kaverina oli niin tajuttoman hyvää, kylmää naudanliha-punasipuli-korianteri-chilisalaattia, että oksat pois. Tämä oli yksi niistä asioista mitä oli ihan pakko hakea lisää santsikierroksella.

Ei liian tulista, mutta kuitenkin polttelevaa ja mausteista, purutuntumaa toivat niin rustiikit punasipulipalat kuin myös vähän jänteikäs liha. Tämä muistutti itseäni aavistuksen siitä herkullisesta thaimaalaisesta naudanlihasalaatista, mutta tässä se naudanliha oli ohuina viipaleina ja kuivemman oloisena. Muutenkin makuprofiili oli ihanan omanlainen ja addiktoiva.

Pääruokalautaselle piti tietysti laittaa kaikki kerralla, ruotsinlaiva-tyyliin (mistä tulikin mieleen, että hiihtolomalla taas perheen kanssa Tallinnaan, tällä kertaa DeathMegastarilla, mutta samaan hotelliin kuin aina). Nämä ruoat olivat (kuten ystäväni herra T sanoisi) aivan huikeita.

Jokainen maistui omanlaiseltaan ja raikkaalta siten, että kastikkeiden yksittäiset komponentit olivat esillä niin hyvin kuin voivat olla hyvin valmistetuissa annoksissa. Possu-kaalipaistoksessa nousi kauniisti esiin kiinalainen musta etikka, joka korosti hienostuneesti murisevan mehukkaita possun viipaleita sekä napakoita kaalinpäitä. Tämä oli myös R:n mielestä loistavan makuinen, hän kun on perso etikkaisille asioille muutenkin. Mapo tofu oli paras mihin olen törmännyt ja olen tätä annosta pyrkinyt maistelemaan erinäisissä tilanteissa.

Kastikkeessa oli kivasti ytyä, mutta ei liikaa, tofu oli kermaisen oloista ja kaikesta mausteisuudesta huolimatta maut soivat kirkkaina. Schezuanin hedelmien tuoma puuduttava tunne löytyi myös sopivana signaalina taustalta monissa annoksissa. Ja sitä sai lisääkin, viereisestä (tyhjästä, en ole hirviö) anastettu chilisoossipurkki oli aivan tolkuttoman hyvä versio tällaisesta. Snadisti paahteinen, vienon makealla seesamin soundilla ja purevan pippurisella puristuksella.

Pippurilehmä oli esimerkillinen suoritus sekin, vaikkakaan se ei saavuttanutkaan ihan samanlaista crescendoa, samaa voi sanoa maittavasta parsakaalikanasta. Fritit olivat upeita, ilmavan rapsakka pinta ja nohevasti duunattu sisus (nää mun kirjoitukset muuten kääntyy aika jännästi Googlen translatorilla, mutta pistin sen nyt tuohon kun olin muutenkin sörkkimässä noita WordPressin plugareita ja tänne eksyy jonkun verran vierasperäisiä immeisiä), jälleen eräät parhaimmista suorituksista Suomalaisissa buffissa.

Hapanimeläkastiketta jäin tavallaan kaipaamaan, olisi kiva maistaa heidän näkemyksensä asiasta, mutta tursottelin vastuuttomasti sitä makeaa chilikastiketta näille ja toimi oikein hyvin. Jos ei vielä tullut selväksi, niin tämä on yksi niistä pakollisista paikoista, mikä kaikkien täytyy käydä ainakin kerran testaamassa. Meni omalla kohdalla kärkeen kaikista Stadin kiinalaisista ravintoloista (sääli, että Dong Bei Hu on niin kurja nykyään) ja jaetulle sijalle Orchidin kanssa parhaasta itämaisesta buffasta.

Hyvä, että täällä ei ole sushia, toivottavasti ei tulekaan, vaikka voin vain kuvitella kysynnän muodostaman paineen. Täällä tekisi niin mieli käydä joku ilta, mistä itseasiassa tulikin mieleen, että lähipäivinä pitää käydä taas Taiteilijan luona tunkkaamanssa webskaa, siihen yhteyteen (on tavallaan reitin varrella, jos vähän epäoptimoi) voisi ottaa tyyppauskierroksen. Ja koska täältä saa Dan Dan nuudeleita, niin homma on sitä myöten selvä.

Sisustus on erilainen kuin miten se geneerinen “korttelikiinalainen” sääntökirja määrittelee näitä. Tämä on vielä uutuuttaan kiiltelevä ja hyvällä maulla duunattu mesta, asiakaspaikkojen väliin on ripustettu verhoja antamaan paikkaan intiimimpää tunnelmaa ja jännästi kattoon sekä seinille on väsäilty vihreää.

Oikein viihtyisän oloinen mesta ja omistajakin tuli höpöttelemään visioistaan (sivulauseessa mainitsi tosin huolestuttavasti, että kiinasta importoidut kokit olisivat vain pari kuukautta täällä, toivottavasti ymmärsin väärin ja tason on tarkoitus pysyä kovana pidempäänkin, voi toki olla joku lupa-asiakin taustalla) siitä, miten halusi tätä tehdä elegantimmaksi ja modernimmaksi kuin se perinteinen sisustuskoodisto. Ja hyvä niin, oli tämä freesimmän oloinen ja selvästi ajatuksella tehty tila, ehkä taustalle olisi kaivannut jotain teemaan sopivaa musiikkia.

Btw, heillä on Facebookissa joku kuvauskilpailu, niille jotka tuollaisiin osallistuvat (minä en pitkällä tikullakaan) ja muutenkin vaikutti olevan kovin myyntihenkinen ja energinen nainen, silleen hyvällä ja positiivisella tavalla. Eli asiakaskohtaaminenkin oli hyvä ja mielenkiintoinen, vaikka buffassa oltiinkin, mikä on erinomaista, harvoin (kyllä joskus) näkee näin proaktiivista otetta hommiin.

Kasvissyöjälle on aika hintsusti juttuja, mapo tofukin sisältää oikeaoppisesti jauhelihaa (ja on vitsikkäästi varsinaisen menun puolella “Vegetarian”-osuudessa), joten caveat emptor. Skidien kanssa tekisi niin mieli mennä tänne, pitää kehittää joku suunnitelma aiheesta, haluaisin että hekin pääsevät maistelemaan näin hyvää safkaa. Syöttötuolitkin löytyvät jne, mutta mitään erityisiä lapsille suunnattuja hintoja en noteeranut missään.

Ps. Lux Helsinki Eat on vielä tänään voimassa, itsellä mennyt nämä valoiloittelut ohi kokonaan.

Pps. Entinen Näkövammaisten keskusliiton rakennus (joka nykyään vaikuttaa Itiksen nurkilla) on kasvattanut jonkun naamioituneen etiäisen, spot the difference.

URL www.brokadi.com
Puhelin 044-2388908
Osoite Mäkelänkatu 45, Helsinki

Mashiro (Postitalo)

Robottisushii-ih! Woop woop \o/ Eilisen loistavan viikon aloituksen jälkeen oli pakko vetästä joku rautanen setti, mutta oli asiaa Vihreään Omenaan (tytön luurista meni lasi klesaks) ja sen sellaista toimitettavaa, niin en voinut mennä katsastamaan Kallion mahdollista Wonton-tarjontaa, vaan piti oleilla ytimessä.

Näillä alueilla alkaa vaan olla vähissä nämä käyntipaikat, joten otin sen “ainoan” (on niitä pari muutakin, kuten Kansallismuseon kahvila, Asematunnelin Doggies ja ilmeisesti jo avautunut Citycenterin italialainen) mikä ei ole dedikoitu R:n kanssa käytävälle lounaalle. Eli siis sushia liukuhihnalta, Wasabi Sushin kaltaisesti.

Robot sushi, in the form of a conveyor belt imported from Japan and compiled in the beautiful old Finnish Post building. The sushi was good and varied, the conveyor belt was wondrous and will change your life.

There is another place in Helsinki with such a sushi delivery system, Wasabi Sushi. And if you are looking for a more boring and conventional sushi buffet, you might want to check out Itsudemo, Fuku or Konnichiwa.

Lounas (14,90e) sisältää istumapaikan hihnan ääreltä, sekä optionaalisen (vege tai kana) ramen-kulhon, joka ei siis maksa ekstraa. Otin sen (tottakai) ja valitsin kanaversion. Maksu hoidetaan kassalle tullessa. Vedet ja vermeet löytyvät baaritiskiltä, wasabi ja gari saapuvat kulhoissa hihnaa pitkin.

Aloittelin parilla purkkitonnikalaa sisältävällä uramaki-parivaljakolla. Nämä olivat rakenteellisesti kelpoja, riisi oli hyvin keitetty ja maustettu, sushi pysyi hyvin kasassa. Jatkoin hommia wakamella ja nappasin kulhon garia odottelemaan.

Kohta luokseni saapuikin lohinigireitä, jotka olivat herkullisia, kala oli suussasulavaa ja riisi oli edelleenkin taitavasti duunattua.

Mielestäni nämä sushit ovat jokseenkin samalla tasolla Itsudemon kanssa. Aika tahdillahan niitä lautasia sieltä keittiöstä serviisin aikana paukkuu.

Väliin tuli se ramen ja tämä oli aika perusmeininkiä. Kanasiipaleet snadisti kuivakoita, mutta ihan maukkaita, nuudelit sopivan al dente ja kaaliraaste toi hyvää rapsakkuutta messiin.

Se liemi jotenkin ei pelannut itselle. Olihan se aavistuksen mausteista, mutta jotenkin aika ohuella makuprofiililla mentiin noin muuten. Tämä ei vakuuttanut mitenkään erityisesti, kiva kuitenkin että oli kuitenkin tarjolla tällaisena ekstrana.

Ebi-nigireitä tuli kanssa maistettua ja näihin oli heitetty majoneesipohjainen sörsseli päälle. Menivät, mutta eivät säväyttäneet sen enempää.

Edamame-papuja tuli vedettyä myös, pitääkö nämä vetäistä ulos kuoresta? Ilmeisesti, kun se kuori on aika puumainen, mutta “herneet” maistuivat kyllä.

Liekitetyt lohet, kuten myös tamagot, maistuivat mainioille. Kokonaisuutena tämä oli hyvä sushibuffet, ei paras, mutta laadukas ja liukuhihnan ääressä pääsee toteuttamaan sisäistä tehdastyöläistään. Loppuun on (myös hihnalta) vihreää teetä ja hedelmiä.

Ja muutamia vegesushejakin (ainakin kappamakeja ja sellaisia “salaatti”makeja, näillä on varmaan joku nimikin) löytyi hihnalta pyörimästä, joskin muiden tuotteiden kanssa samanlaisesta kiertonopeudesta huolimatta näiden utilisaatioaste oli vähäisempi. Kalaahan näihin pääosin tullaan safkaamaan.

Sisustus on jännä yhdistelmä jylhää arkkitehtuuria, markkinavoimia ja japanilaisia koriste-esineitä. Sekä tietysti se massiivinen sushirobotti, minkä liukuhihnan hämmentävän tarkka ja tasainen eteneminen lähes hypnotisoi.

Tämä on ehdottomasti kokemisen arvoinen ja vaikka sushi ei kiinnostaisi, niin tule katsomaan ainakin tuota hihnaa, se on kaunis. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä, hylsyt blokattiin tehokkaasti, vieläpä kysymyksellä, että saako viedä pois.

Ps. Iltsarissa oli kiintoisa artikkeli eri raflojen henkilökuntaruokailutavoista.

Pps. Jeebus sentään, kun teki tiukkaa kävely vielä sunnuntain Serena-reissun jälkeen. Oli pakko vetää pikkuisimman kanssa lasten vesiliukumäestä, kun hän ei uskaltanut yksin. Siitä sitten tultiin sulavasti kuin merisiilit sylikkäin ja pamahdin häntäluu edellä suoraan pohjaan.

Että voi tehdä kipeetä. Onneksi toi on paranemaan päin ja mulle jää vain elinikäiset traumat kaikkia vesileikkejä kohtaan. Muuten Serena oli kyllä kiva ja pienen pienille rinteillekin tykitettiin kovasti lunta.

Ppps. Jännä kauppa.

URL www.mashiro.fi
Puhelin 044-5580809
Osoite Mannerheiminaukio 1, Helsinki