Kapsäkki

Aurinkoinen päivä ja tapaaminen vanhan kollegan kanssa piristivät kummasti. Sovittiin tällit Kapsäkkiin, joka on Kapsäkki-teatterin lämpiö/kahvila ja toimi joskus kauan (kauan kauan) sitten Allotria-nimellä. Muistaakseni tällä oli jopa taukoa lounaissa jonkun aikaa, mutta nyt oli taas sitäkin tarjolla ja johtuen maantieteellisesti suopeasta sijainnista, valitsin tämän listalta treffipaikaksi. Olikin oikein miellyttävää turista kaikenlaisista asioista ja freesasi mukavasti mieltä, keskellä semikiireistä viikkoa.

A restaurant of the Kapsäkki theater, the veggie heavy food was adequate and the decor distinctly barlike.

Other theater restaurants in Helsinki are Kaksi kanaa, Kom and Café Artist.

Kyseessä on jossain määrin kasvispainotteinen buffet-mallinen lounas (10,20e), joskin raflasta saa myös muutakin, kuten flammkucheneita. Erinomaisen huonosti merkatusta buffasta (ei ollut edes kassalla printattua lounaslistaa esillä, puhumattakaan ruokapadoista, onneksi www-sivustolta löytyy melko käytettävä ja ajankohtainen selvennys. #laputoiskiva) löytyi tänään: Bataatti-kookoskeittoa, suppilovahveropiirakkaa, porkkanapihvejä, muhennettua perunaa, riisivanukasta ja hilloa, leipää (tummaa ja vaaleaa ranskishenkistä + voita) sekä salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, paprika-pastasalaatti, bulgurisötkötys tai kaksi, sinihomejuustoa sekä yrtti-kananmunasalaatti).

Alkuun nykästy keitto oli ihan jees, tällainen etäisesti tutun makuinen, sakea kasvissoppa. Tähän oli pakko sekoitella mukaan vähän sitä sinihomejuustopurua. Leipä oli lämmintä, josta plussaa, juuri uunista tuotua (tuskin kuitenkaan täällä leivottua) leipää on aina hyvä jyystää.

Salaatti oli ook, tosin kastike (oliiviöljy, balasamicco, pippuri, suola + jogurttipohjainen systeemi) tuli sen verran myöhään buffaan, ettei sitä saanut mukaan kostuttamaan näitä. Onneksi osassa oli kastike mukana ja sen saman lämpimän leivän kanssa tämä menetteli, mutta ei jättänyt muistijälkeä.

Pääruokana ollut porkkanapihvi oli mehevää ja erityisesti sen jogurtin kanssa tämä toimi ihan hyvin vaikka olikin rakenteeltaan melko epästabiilia ja homma meni sellaiseksi murujoukon metsästelyksi. Sienipiirakka oli kovin sienimäisen makuista, mikä on luettavissa sen eduksi, vaikka en siitä itse kauheasti välittänytkään.

Muhennettu peruna, eli kuutioidut kermaperunat, oli semijees, jotenkin tämä oli sellainen epäsikiö, kun ei ollut muussia, ei kermaperunaa eikä keitettyä. Mutta kyllä tätä söi sen “pihvin” kanssa, vaikka suolaa ei ollut viitsitty kauheasti käyttääkään.

Jälkkärinä toimi riisivanukas hillolla ja tätä tuli otettua omaan makuun liikaa, vaikka hillo toki olikin maittavaa. Eikä se riisikään nyt niin kauheasti tökkinyt loppupeleissä, vaikka jotenkin Saksan-reissuilla tähän onkin muodostunut jonkinasteinen aversio.

Kiva kuitenkin että oli koko setti, eli pari alkuruokaa, pää- ja peräruoka sekä kahvit/teet. Jotenkin se aina tyydyttää mieltä kun saa syödä “koko aterian” vs. joku yksittäinen annos. Mutta noin muuten tämä ei kyllä ollut mikään kovin kummoinen lounas, vaikka seura tekikin koko hoidosta miellyttävän.

Sisustus on edelleenkin samanoloinen kuin ennen, eli baaritiski hallitsee ravintolan etutilaa, isot ikkunat avautuvat vilkkaaseen Hämeentien ja Mäkelänkadun risteykseen, kun taas ravintolan päädyssä häämöttää ovi teatteriin.

Jotenkin nämä teatterehin kytketyt mestat eivät ole yleensä erityisen ansiokkaita keittiön osalta, mutta hauskan boheemin ympäristön nämä kyllä tarjoavat. Kyllä tässä ihan mielellään istuskeli ajan patinoimalla sohvalla ja mutusteli kasvisruokaa juttelun seassa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. Jännästi ne meemit, flunssat ja Antti Tuisku leviävät päiväkodin kautta, kun tässä eräänäkin iltana nuorempi tytöistä lauleskeli “mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa”. Jonka jälkeen kysyi heleällä äänellään: “Isi, mitä twerkkaaminen tarkoittaa?” “Ei mitään”. En ole vielä ihan täysin henkisesti valmis näihin keskusteluihin.

URL www.ravintolakapsakki.fi
Puhelin 09-2600907
Osoite Hämeentie 68, Helsinki

Giwa

“Kiva kiva” luki minun lainaamassa t-paidassa jollain jatkoilla, jotka järjestettiin Merikaapelihallissa joskus 2000-luvun taitteessa (oi niitä aikoja). Tämän ravintolan nimi on kirjoitettu eri tavalla, mutta on silti ihan kiva. Same same, but different.

Paikkahan on kulkenut ennenmuinoin Makki Makki -nimisenä, mutta on remontin myötä saanut uuden nimen ja sushi on myös tippunut pois tarjoomasta. Muuten mentiin aika samoilla linjoilla kuin ennenkin. R oli mukana lounasseurana, joka saikin minut valitsemaan tämän kohteeksi, olen säästellyt tätä häntä varten.

Nyt alkaa keskustan paikat olla aika tehty ja nähty, Hernesaaressa päin on vielä muutama, Skattalla Nokka (se isompi puoli) ja Oran perjantailounas (nämä on molemmat shortlistalla) sekä muutama kahvila tms. Vähiin käy ennenkuin loppuu, toki uusia tulee tasaisen tappavasti.

Korean Bibimbap, Kimchi and Bulgogi on the menu at this small and popular restaurant. The food was tasty, the decor Scandinavian and the external door was lacking any and all signage, so use a navigator to locate the place.

If you want more kimchi (and who doesn’t), then take a gander at Korea House, Kimchi Wagon and Nood Ramen.

Eli korealaista tavaraa ja lounaslista on ilahduttavan lyhyt. Listalta löytyy: Bibimbap eli korealainen pyttipannu kana/lehmä/possu/kimchi/vege-täytteellä (9,90e), dolsot eli bibimbap (samat täytevaihtoehdot) erittäin kuumassa astiassa (12,90e) sekä bulgogi eli paistettua lehmää ja sipulia riisin päällä (12,90e).

Sivuun saa lisäksi: Kimchi (3e) sekä keitetty riisi (3e). Alkuun on miso-keittoa sekä salaattia ja tykötarpeita (paahdettu sipuli, pähkinä, purjoa, pari kastiketta). Loppuun on kahvia, (valmiiksi haudutettua, vihreää) teetä sekä karkkia ja keksiä (jei). R otti bibimbapin possulla ja minä bulgogin.

Alkuun heitetty salaatti oli freesi ja kastikkeet kastikkeet oivia. Ranskalainen (?) kastike oli täyteläistä ja se chilikastike oli juuri sopivan tulista ja öljyistä salaatin kanssa nautittavaksi. Mutta ei ollut niin herkullista kuin se mahtava seesam-kastike, mitä oli Makki Makki -käynnillä.

Miso-keitto lämmitti kivasti kylmän koleaita sormia, mutta poislukien ne purjosuikaleet mitä tähän tuli ympättyä, merilevä sekä tofu olivat kateissa.

Pääruoka saapui kohtuullisen nopeasti, oltiin onneksi aikaisin liikkeellä. Osa pöydistä oli etukäteen varattuja ja muutenkin rafla täyttyi hyvin nopeasti, kannattaa olla ajoissa tai myöhään liikkeellä, tai sitten tehdä varaus. Oma bulgogi oli tavallaan tuttu, Kimchi Wagonista on tullut tämän niminen annos tilattua, mutta tämä oli kyllä erilainen.

Maut olivat melko hentoja, nauta esiintyi lautasella murisevan mehukkaina suikaleina seesaminsiemenillä koristeltuna. Riisi oli jännän lyhyttä, vähän risottoriisin muotoista, mutta tässä annoksessa jonkinlaisen liemen päällä.

Hyvän makuinen annos, varsinkin kun siihen tursotteli päälle soijapapu-chilitahnaa, chilisoossia sekä soijaa ja sekoitteli. Harkitun oloinen annos ja sopivan erilainen.

Sivuun otettu kimchi oli loistavan makuista, kirkkaan ja raikkaan makuinen setti rapsakan napakoita kaalinpaloja kivalla tulisuudella. Tämä on yksi parhaimmista versioista kimchistä mitä olen maistanut.

Bibimbap kihisi omassa kupissaan ja loi jännän tekstuuri- ja makuvivahteen annokseen niistä kohdista missä komponentit saivat köllötellä kuumaa kiveä vasten. R sekoitteli ainekset keskenään ja veteli annoksen huiviin hyvillä mielin. Sain minäkin maistaa ja tämä on kyllä erinomainen annos, ehdottomasti kokeilemisen arvoinen.

Kuten on myös se edukkaampi, joka ei tule kuumassa kulhossa. Tämä on mielestäni edelleenkin erittäin hyvä lounaskohde ja silleen sopivan eksoottinen, kannattaa käydä tsekkaamassa. Kahvi oli hyvää, kuten myös tee ja keksi minkä itse vetelin.

Sisustus on vedetty vielä linjakkaammaksi kuin mitä muistelin edelliskerrasta ja pieni tila oli saatu yksinkertaisen tyylikkääksi, vaikka toki avautuu suoraan keittiöön ja “takatilaan”. Mukava tässä oli istuskella lounastamassa ja turista R:b kanssa.

Taustalla soi hento jazz, joka viimeisteli tunnelman. Kasvissyöjälle oli muutamakin vaihtoehto, kannattaa käydä koestamassa jos perussalaatit alkaa nyppimään tai kanit lounaslaatikkoon hyppimään. Lasten kanssa voisi tulla vähän ruuhkaa.

Ps. Mehut on tulossa taas kauppoihin!

Pps. Tältäkö se näyttää kun suomalainen kaljaturisti saapuu takaisin Helsingin satamaan. Vai mitä tässä on haettu?

URL www.giwa.fi
Puhelin 040-1993223
Osoite Bulevardi 19, Helsinki

Thai Street Food

Meni taas vaiheiluksi ja ihmettelyksi, joten nappasin listalta umpimähkään sinne vähän aikaa sitten (eat.fi:n arvostelulistalta) ilmestyneen Som Afro Cafen. Tämä Nilgirin ja Social Food Burger Jointin viereen perustettu kioski vaikutti hieman liian kahvilamaiselta tarjoilultaan ja nälkä oli sen verran kova, että päätin surffailla ohi ja edetä kohti Plan B:tä, joka tällä kertaa oli Moko.

Tämä oli valikoitunut varapaikalle sijaintinsa ja listalta löytyvän lasagnen takia. Mutta mutta! Kävellessäni Vilhovuorenkadulle Pääskylänrinnettä (Corner House, jossa en koskaan ehtinyt käydä, on muuttunut Sörkan Ruusuksi, vaikka tosin aasialainen raflakin näköjään löytyy kuitenkin vielä Woltin listoilta), silmiini osui yksi kauniimmista asioista mitä voi ihminen kuvitella.

Uuden ravintolan kyltti, jossa lupailtiin tuoretta thaikku katuruokaa. Pieni kyynel muodostui silmäkulmaani kun käännyin ohi lasagnen lumouksen, kohti tätä lupausten laaksoa, tulisen ruoan tuoksua.

Thai street food is what’s on the tin and the plate, but unfortunately the execution was a bit of a hit-and-miss. The condiments were fiery, but the actual dish was not too hot.

Other Thai restaurants in the ‘hood are Vivian’s Kitchen & Bar, Tuk Tuk and Pinto B’Staurant.

Tästä Jamaican Mamasin tilalle (“relokaatio”) tulleesta ravintolasta (joka on ilmeisesti saapunut Porvoosta asti) saa siis thaimaalaista ruokaa. Päivittäin vaihtuvalta lounaslistalta löytyy tasan yksi (12e) vaihtoehto (saa myös tofulla), joka tänään oli: Currykana.

Varsinaisella listalla on toki muutakin, mutta en jaksa niitä vääntää tähän, ravintolan Facebook-sivut sisältävät tarkempia speksejä. Lautasannoksissa on mukana salaatti ja seinästä löytyy limuhanat, joista voi hakea niin paljon kuin jaksaa. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille.

Paperilautanen ja kertisaterimet aina jotenkin latistaa tunnelmaa jos ei ole kännissä ja/tai festareilla. Mutta tietty katuruokaahan tässä oltiin tarjoilemassa, joten näillä mennään. Ulkoisesti annos oli melko stanu, keko riisiä, läjä kastiketta ja snadisti salaattia.

Viereen tuli haettua kuppi kala-chilikastiketta (nam phrik tms) ja kuppi sosasolaa (ei ollut mitään brandikamaa). Riisi oli ihan ook, vähän paakkuuntunut, mutta sopivan kosteaa vielä. Salaatissa ei oikein tuo “It’s always fresh”-laatulupaus kohdannut todellisuutta, porkkanasuikaleet olivat olleet jo jonkunaikaa misalaatikossa ja salaattikaan ei ollut ihan just leikattua.

Ilman kastiketta tämä salaatti oli kuivaa ja jotenkin epätyydyttävä. Itse currykana oli semijees, osa kanasta oli päässyt kuivahtamaan sitkeän puoleiseksi, mutta veget olivat sopivan napakoita ja makua oli ihan kivasti. Varsinkin sitten kun laitoin sitä chilikastiketta, jossa oli riittävästi linnunsilmä-chilejä omiin tarpeisiini. Nälkä lähti ja safkaa oli paljon, mutta ei tämä näille kulmille ja tälle kilpailulle tällä tasolla pärjää.

Niin Vivian’sista kuin Tuk Tukistakin saa paremman makuisen buffan halvemmalla ja viereisestä Pintostakin ihan kohtuullisen safkan edukkaammin. Ehkä tämän aukioloajat on se liikeidean kantava voima?

Sisustus on raffi kuin tehdashalli, mutta silleen hyvällä tavalla. Ei tämä mikään illan istuijaisiin tarkoitettu mesta ole, mutta jotenkin tyyli oli omaan silmään sopiva. Ikkunan luona baaritiskillä oli kiva istuskella syöpöttelemässä ja tutkimassa maailman menoa. Kasvissyöjälle on ilmeisesti tofuversio aina tarjolla, tai niin lista ainakin väittää. Lasten kanssa ei välttis tulis mentyä, tämä on kuitenkin enemmän suunnattu tällaiseen take away yms meininkiin.

Ps. Juuri sen kuin kasvaa.

Pps. Matkalta löytyi myös hauskasti maalattu sähköboksi.

URL www.thaistreetfood.fi
Puhelin 040-1622655
Osoite Vilhonvuorenkatu 5, Helsinki