Wino

Illallinen duunin jälkeen neiti P:n kanssa kaipasi sopivan kohteen ja hetken pähkittyäni pähkinää päädyin maantieteellisesti suotuisaan Wino-ravintolaan, joka sijaitsee Flemarilla, Cellan vieressä. Tämän ohi on aikaisemmilla retkillä tullut käveltyä useaan otteeseen ja usein on harmittanut, ettei mesta tarjoile lounasta.

Mutta nyt sain hyvän tekosyyn testata tämänkin raflan. Vaikka nyt teoriassa olenkin jo eläkkeellä tästä touhusta, niin halusin kuitenkin pistää tämän kokemuksen talteen omaan albumiini. Ja propsit Johnny Deppin Wino Forever viittauksesta.

Excellent food at this wine bar/bistro with a relaxed atmosphere. Other restaurants of this ilk are Kolmon3n, Aito and Kuurna.

Menulta löytyi: Silakka (7e), juuriselleri carpaccio (11e), ankkapastramia ja ankanmaksamoussea (13e), juuripersiljakeitto (11e), muikkuja & lohta ja punajuurta (12e), sipulia ja comte juustoa (12e – poronsydän +1e), mangalitza ragu ja gnoccheja (14e), kuhaa mustajuurella ja sinisimpukoilla (14e) sekä flank steak ja kaalia (13e).

Jälkkäreinä oli: Mandariinia ja karamellia (7e), suklaata lakulla ja sitruunalla (7e), päivän jäätelö / sorbet (4e) sekä pala juustoa (6e) / juustovalikoima (12e). Safkoja saa myös viiden ruokalajin maistelumenuna (49e). Otettiin molemmat tuo menu, tosin neidille meni vegeversio. Otin vaistonvaraisesti hänelle sen, vaikkakin myöhemmin kävi ilmi että on alkanut syömään paistettua kalaakin.

Heti kärkeen tuli fenkolilla maustettua leipää sekä öljyä dipattavaksi. Öljyyn oli duunattu kalamata oliivia, joka saikin siihen mielenkiintoisen twistin messiin. Leipäkin oli maittavaa, vähän tälleen focaccian oloista, sopi mainiosti dippailuun.

Alkuun oli minulle silakkaa, jossa oli jotain kreemiä ja ei-voi-muistaa-rapsakka levy. Silakat oli saatu hapolla väännettyä ihanan kirkkaan makuisiksi ja (sitruuna?)vaahto antoi lisäpotkua. Levy ei jättänyt suurta muistijälkeä, mutta antoi tekstuuria annokseen.

Seuraavaksi oli molemmilla juuripersiljakeitto. Tämä oli samettisen suussasulava soppa upealla makuprofiililla. Sopan sisään oli piilotettu fermentoitua valkosipulia, mikä toi pirteitä pirskahduksia täyteläisiin lusikallisiin.

Hänelle napsahti joku salaatin oloinen alkuun, en lähtenyt lokittamaan, joten en osaa kehua sitä. P tuntui tykkäävän siitä. Ja hienoa, että kasvisversio menusta onnistui ilman mitään ongelmia.

Keiton jälkeen mulle tarjoiltiin paistettu kuha ja tämä oli jälleen kerran upea suoritus. Mahtavasti paistettu pinta piilotti alleen todella maukkaan kalan, jota kastikkeet komppasivat kauniisti. Kala oli niin hyvää, että jyräsi laadullaan kaikki muut komponentit lautaselta, vaikka sinisimpukoista diggailenkin.

Pöydän toiseen laitaan iskeytyi juuriselleri carpaccio, vaikka sinänsähän carpaccio on saanut nimensä ainakin osittain siitä väristä, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkohin. Nykyään tämä kuitenkin assosioidaan siihen tekniikkaan ja näin ollen konsepti voi näemmä pitää sisällään myös hailakampia raakamateriaaleja. Tämä oli meinaan taas tosi hyvä setti ja maistui minullekin, kun pääsin annoksesta osingoille.

Viimeisenä suolaisena tuli minulle flank steak béarnaisella. Pikkelöity punakaali piristi lihaisaa annosta ja paksu soossi tuki lehmää hienosti. Mutta se paistettu eläin jäi näille kavereille kakkoseksi, olisin itse kaivannut pinkimpää astetta ja ohuempia siivuja. Mutta hyvä tämäkin oli, ei vaan ihan niin hyvä kuin muut annokset.

Kasvislinja jatkui mallasleivän päälle duunatulla sipulipaistoksella, johon oli kasattu kukkurallinen comté-vaahtoa. Herkullinen annos tämäkin, ehkä jopa snadisti parempi kuin se lihaisa kaverinsa.

Loppuun oli molemmille mandariinia ja karamellia. Kipakka sorbetti tasapainotti makeaa creme caramel -tornin makeutta ja sitruksen tuoma soundi oli herkkä, mutta kirkkaan kaunis. Hieno lopetus ihanalle illalliselle.

Sisustus on bistromainen, liitutauluineen kaikkineen. Täällä oli iisi istuskella rupattelemassa maailman menosta ja rento musa taustalla sekä ystävällisen sujuva palvelu teki tästä todella miellyttävän kokemuksen.

Annoksista osattiin kertoa aina kysyttäessä ja muutenkin olo oli kovin tervetullut, iso kiitos siitä. Kannattaa käydä, vaikka vähän pidemmältäkin.

Ps. Vuoden alusta alkanut ‘rojekti on lähtenyt käyntiin mielenkiintoisilla jutuilla. Kiva tutustua uusiin organisaatioihin, mutta keskustassa taas kynnetään, katsotaan josko tulisi samalla bongattua pari lounaspaikkaa vielä tännekin.

URL www.wino.fi
Puhelin 045-2227745
Osoite Fleminginkatu 11, Helsinki

Latitude 25

Joulu oli ja meni, nyt pitää wrapata viimeiset duunijutut ennen kuin alkaa uudet kuviot ensi vuoden puolella. Kaikennäköistä muutakin järjesteltävää löytyy, mutta eiköhän se siitä. Oli kiva päästä salillekin pitkän herkutteluputken jälkeen, alkoi tulla joulukinkku jo korvista, kun ei muut tunnu sitä oikein syövän. Konettakin pääsi rakentelemaan vuosien (ja vuosien) tauon jälkeen, kun pistettiin pojalle tornia pystyyn. Tässä välissä on näemmä kehitys kehittynyt ja ainakin tuo SSD-levyjen M.2 form factor tuli ihan puskista. Mukava oppia uusia asioita ja on noi nykyiset kotelot nii-in paljon parempia kuin ennen, ei ole tullut kuin yksi haava tähän mennessä.

Välipäivien aiheuttama tyhjyys toimistolla tuntui jotenkin huumaavalta, joten en jaksanut lähteä merta edemmäs kalaan ja nappasin Cityn artikkelista bongatun uuden japanilaisen raflan. Liukastelin Espan yli kohteeseen juuri ja juuri ehjin nahoin. Lantsarit eivät oikein tue jäällä etenemistä.

An Okinawan restaurant next to the beautiful Esplanadi esplanade. For more Japanese food, check out Koto, Tokyo55 and Len’s Keishoku.

Tänään staattisen oloisella lounaslistalla oli tarjolla: Sushilajitelma (10 kpl 11e / 12 kpl 13e / 15 kpl 16e), kulho sushiriisillä ja salaatilla (lohitartar 11e / avokadotartar 11e / Okinawa-possu surimilla 12e) sekä nuudelikeitto Okinawa Soba & possua ja surimia (12e). Loppuun on tee tai kahvi sekä ja alkuun misokeitto. Alkukeitosta huolimatta valintani kohdistui mielenkiintoisen kuuloiseen Okinawa Soba -soppaan, pyhien aikana kasvaneesta possu-aversiosta huolimatta. Alkuun oli sitä misoa, soppatykistä annosteltuna, mutta niin, että merilevä oli erikseen kupeissa. Tästä tuli mieleen Thai Thai, mikä ei ole ollenkaan huono assosiaatio. Miso oli lämmintä ja tofuista, nori pysyi napakkana hörppäilyn aikana. Pääruoka tulikin sitten todella vauhdikkaasti ja ilahduttavasti pöytään tuotiin pari variaatiota chiliä. Oli tuttu tōgarashi-sirotin, mutta myös raflan oma chilimauste, joka oli ehkä mahdollisesti jotain alkoholipitoista (tai voimakkasta etikkaa) nestettä, jolla killui läjä kirkuvan punaisia palkoja. Nice. Itse kulho oli tutun oloinen, oli paksuja possuviipaleita reilulla läskillä, pikkelöityä inkivääriä, surimilevyjä, kevätsipulia ja nuudeleita liemessä. Liemi olikin tavanomaista herkempi makuelämys ja tämä sopi mahtavasti joulun jälkeiseen kevennysmeininkiin. Nuudelit olivat ihan jees, kuten myös murisevan mehukas possu, kaikista kinkun kaiuista huolimatta. Surimin läsnäoloa en oikein tajunnut ja annos kaipasi vähän enemmän tekstuuria. Inkiväärin timmi puraisu tasapainotti hienosti rasvaista lihaa ja sitten kun rupesin sähläämään chilin kanssa, niin kyllä lähti. Oli ihan pakko stedaa sitä litkua paljaaltaan, mutta siinä oli liian piukea ominaismaku, josta puski läpi lähinnä se etikka(?) ja kova kapsaisiini-leveli. Mutta kulhoon kaadettuna se pelasi mainiosti annoksen kanssa, tuoden tulisuuden lisäksi jotain omaa pikku kivaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli juuri sitä mitä lääkäri määräsi tähän harmaaseen ja kosteahkoon keliin, kannattaa tsekata jos on nurkilla pogoilemassa. Sisustus oli uuden karhea ja otti hyvin haastavan tilan haltuunsa. Vähän asiaan kuuluvaa rekvisiittaa seinillä ja sopivan intiimi lounastamiseen. Plussaa taustalla soivasta Lose Yourself -biisin orkesteriversiosta. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle vaikutti olevan ainakin riisikulho avokadolla, jos sellainen nappaa. Ps. Kamppiin on avattu Broo, joka myy pizzaa. Näitä fiinimpiä kiekkomestoja tuntuu tulevan kiihtyvällä tahdilla. Ja Töölöön on tullut joku kiintoisan oloinen Young Hearts (ilmeisesti ehkä Hoshiton tilalle), tosin siellä ei ole lounasta. Sidney’sin (ex-Melt) on pamahtanut joku Plein, sielläkään ei lounasta (wut si tis?).

URL www.latitude25.fi
Puhelin 044-9832244
Osoite Korkeavuorenkatu 47, Helsinki

Bei Fang

Piano-ravintolan/baarin tilalle ilmestynyt Bei Fang piti käydä tsekkaamassa, vaikkakin tämä Dong Bei Hu:n uusin ilmentymä aavistuksen arveluttikin edellisen käynnin perusteella. Mutta on muuttanut lokaatiotaan Vuorikadulta, sekä nimeään, joten menköön nyt. Muutenkin näitä käymättömiä keskustan rafloja on niin vähän jäljellä, että otetaan kaikki mitä vastaan tulee.

Sopparineuvottelutkin on saatu kaikki kondikseen, joka tarkoittaa ylityöllistymistä hamaan tulevaisuuteen. Lapset voi olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta siihen ne valopilkut omassa elämässä jäävätkin. Jos joku on totta, niin se, ettei mikään enää yllätä, paitsi sitten kun jälleen kerran yllättää.

Tässä on täytynyt jo pyöritellä sen verran käsittämättömiä skenaarioita tulevaisuuden suhteen, ettei ole tosikaan. Dramaattisimmatkin tarinat kalpenevat todellisuuden raa’an röntgenin säteiden alla. Mutta pakko jaksaa, muutakaan ei voi. Edessä on omituisin joulu ikinä, kun vaan skiditkin jaksaisivat.

An average Chinese restaurant in the tranquil streets of Kruunuhaka.

Some of the other Chinese restaurants in Helsinki are Brokadi, Ho’s Food and Jin Cheng.

Mutta niin, se ruoka. Tarjolla oli lounaslista, jota ei tietenkään löydy sähköisessä muodossa. Tänään lautasannoksina (10,40e) löytyi: Paistettua tofua chilillä ja pähkinöillä, Tariyaki-kana (sic), paistettua lehmää chilillä ja vegeillä sekä paistettua nuudelia ja vihanneksia.

Alkuun on soppa ja loppuun kahvi/tee. Otin sen tofun, kun alkuperäisen China Tigerin kana-chili-pippuri-annos oli yksi parhaimmista (pre-Brokadi) kiinalaisista annoksista mitä olen Stadissa syönyt.

Alkusoppa oli joku tällanen (oletettavasti) maissitärkkelyksellä suurustettu systeemi, mutta noin muuten en ole oikein varma mitä tässä oli. Ehkä kananmunaa? Ei oikein maistunut miltään, mutta lämmitti hyvin ulkoilman kylmäämää kehoani.

Pääruoka saapui vikkelään ja koostui riisikupista ja kastikkeesta. Riisi oli hyvin keitetty, tällasta snadisti paakkuuntuvaa settiä. Kastike oli sopivan tulinen, mistä diggailin. Noin muuten mentiin kyllä tosi yksiulotteisessa makumaailmassa ja jotenkin noi tekstuuritkin oli vähän niin ja näin, ainakin ne raffit porkkanapalat olisivat kaivanneet hieman pidempää paistoaikaa omaan makuun.

Oltiin kyllä todella kaukana niistä Korkeavuorenkadun gloorian päivistä, mutta aika pitkälti linjassa Vuorikadun version kanssa. Harmi sinänsä, mutta ei varsinaisesti yllättänyt. Vähän alle keskiverto-kiinalaisen buffan. Mutta nälkä lähti ja oli sentään chiliä.

Sisustus on siisti ja uudenkarhea, mutta jotain taustamusaa jäin kaipaamaan, nyt oli vaan joku kone hurisemassa ja muutaman asiakkaan hiljainen keskustelu viihdyttämässä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Ps. Vallilaan tullut joku Magu, olisi kiva joskus päästä testailemaan tuollaista fiininmpää vegaanimeininkiä. Mutta ei lounasta (buu!) ja muutenkin taitaa alkaa olla nämä raflojen testaamiset olla taputeltu.

Pps. Tuomaan markkinat aukeaa huomenna ja siellä on taas kaikenlaista raflaa remmissä.

URL www.beifang.fi
Puhelin 050-4115536
Osoite Rauhankatu 15, Helsinki