Saigon House Cafe

Elämästä on tullut ihmeellistä ramppaamista paikasta toiseen ja jotenkin oli tosi vaikea taas saada itsestään aamulla irti mitään liian lyhyiden yöunien jne jälkimainingeissa. Mutta hammasta purren menin vääntämään rautaa salille, mutta juoksemisen jätin sikseen. Jotenkin tällaisessa välitilassa toimiminen ei pelitä, pitää tehdä asialle jotain.

Noin muuten päivä oli onneksi täynnä pieniä ja suurempia onnistumisia, tunkkaaminen onnistui mahtavasti ja näin ollen halusin käydä pikalounaalla. Joku hetki sitten olin bongannut ilmeisesti Buongiorno Cafen tilalle ilmestyneen Saigon House -kahvilan ja vietnamilainen safka kuullosti mielentilaan sopivalta.

A wonderful Vietnamese restaurant close to the fabled Corona Bar, the bún riêu I had was truly delicious, as was the home made chili sauce.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Tarjolla on niin täytettyjä leipiä, riisiruokia, kuin myös soppia. Mutta ei phở’ta vaan jännittävämmän kuuloisia vaihtoehtoja. Kuten bún riêu (10,50e), jossa on lihaa ja katkiksia lihapullan muodossa. Tai luulen ainakin, että tilasin tuon. Näiden lisäksi löytyy myös vegaanisia vaihtoehtoja ja kaupan nuori neiti kertoi, että he tekevät itse tofunsa. Sekin olisi ihan kiinnostava vaihtoehto, mutta nyt mentiin lihaisalla nuudelikeitolla.

Kulho saapui melko nopeasti ja oli taas melkoinen sammio höyryävän kuumaa meininkiä. En tiedä, että onko näillä keleillä tällaisen kuuman ja tulisen keiton vetäminen ihan järkevintä, mutta toisaalta en mä kyllä ole myöskään pukeutunut mitenkään erityisesn kesäisesti, että antaa mennä vaan. Liemi oli todella hyvää, jotenkin jännä yhdistelmä kevyttä, mutta silti syvän makuista ja jollain sellaisella twistillä, mitä en osaa kuvata (raikas, kirpsakka? tomaattinen?) mutta joka toi erityisen hyvän mielen.

Nuudeleita oli sopivasti muihin komponentteihin nähden ja ne olivat juuri sopivan kypsyisiä ja miellyttävän täyttäviä. Tästä ei jäänyt nälkä, mutta maku oli sellainen, että vedin väkisin ihan viimeiseen pisaraan asti. Tuoreita yrttejä löytyi kiitettävästi, kuten myös rouskuvia vegejä sekä maittavia protskubiittejä. Ja vaikka keitto olikin hurmaavan herkullinen, niin sitten kun aloin lapata lusikkaan sitä kotitekoista chilisoossia, niin homma lähti ihan käsistä. Aivan ihanan hedelmäinen ja rehevän raikas sörsseli, joka nosti sopan uusiin ulottuvuuksiin.

Meitsi rakastui tähän kulhoon ihan täysiä, vaikka olenkin jo ohi siitä phởn aiheuttamasta alkuhuumasta. Ja siis tämähän oli leimallisesti erilainen kuin ne omalla tavallaan upeat sopat mitä olen hörppinyt pitkin kaupunkia. Teki heti mieli mennä uudestaan safkaamaan tänne, suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos tämän kaltainen safka kiinnostaa.

Sisustus on erikoinen kombinaatio kirpparilta rehattua rokokoo-kalustusta, selkeän skandinaavisia linjoja ja leikekirjamaista lippulappusta. Ikkunan edessä oli mukava ryystää keittoa samalla kun tarkkailin lappujen lomasta ulkona kulkevia kesäisiä ihmisiä ja kaavin chilin viimeisiä rippeitä ahnaaseen kitaani.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja proaktiivista, annoksenkin valitsin suosituksesta ja monta kertaa neito kävi kertomassa miten safkat on aitoa vietnamilaista (ehkä vähän vähemmän stydejä, mutta silti) ja tosiaan siitä että tekevät itse tofua jne. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista kiinnostavaa, kannattaa käydä tsekkaamassa. Lastenkin kanssa varmaan mahtuisi, tosin makumaailma saattaa olla hieman jyrkkää ihan pienimmille.

URL saigon-house-cafe.business.site
Puhelin 040-6652036
Osoite Eerikinkatu 9, Helsinki

Emoi

Tulipa taas pyöriteltyä asioita aamulla samalla kun juoksenteli matolla. Näemmä toi puolisen tuntia mitä siinä hikoilee, toimii hyvin tällaisena aivoja puhdistavana hetkenä. Mikä on oikein hyvä, kun REM unta tuntuu tulevan viikolla vähän nihkeästi ja näin ollen ne mystiset selkäydinnesteet ovat varmaan yhtä likaisia kuin Mexico Cityn jätevesikanavat. Mutta se, mitä tuli taas jälleen kerran haeskeltua mielen syövereistä siinä hikitatamilla, on se kuinka sitä rutinoituu niin helposti.

Tämäkin aamuhartaus kulkee nykyään täsmälleen samaa rataa, illalla kamat kassiin ja pussiin, kaikki aina samaan kohtaan. Samat kalsarit (samanlaiset, ei täsmälleen samat yksilöt), samat sukat (ditto), pientä variaatiota paidan kuosissa ja muissa koristeluissa, päivästä toiseen. Toki viikonloppuna sitten voi ottaa iisimmin, mutta silti tämä Aristoteleläinen itsensä pakottaminen hyveellisempiin (tai joskus vähemmän) elämän uomiin on mielenkiintoinen aspekti omassa todellisuudessani.

A cute little Vietnamese restaurant in Kamppi.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Ja kaiken tämän pohdinnan jälkeen ruokaakin piti saada, tällä kertaa päätin suunnata Mai Vietin tilalle (samojen tekijöiden toimesta?) ilmestyneeseen Emoi-ravintolaan. Vietnamilaista safkaa ja vege/vegaani-linjalla. Tosin ei phở-keittoa minulle tällä kertaa, kun oma iso alkuinnostus kyseiseen herkkuun on jo vähän laantunut.

Tänään oli tarjolla (10e, tosin nyt oli lomalta paluun kunniaksi -10%, eli 9e) lautasannoksina: Emoi’s rice set eli marinoitua soijapihviä riisillä ja kaalisalaatilla, vegaani phở-keitto sekä päivän curry: massaman.

Päädyin Emoin omaan riisisettiin, kun toi massaman ei jotenkin puhuttele ja soppa on itselle vähän passé, ainakin tällä hetkellä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Loppuun on kahvia tai teetä ja karkkia. Vedet löytyivät kassan vierestä, kylmäkaapista.

Safka tuli niin nopeasti kun se ehdittiin latoa lautaselle. Tässä oltiin jo silleen sympaattisen puolella, kun tutkin kotiruokamaista lautasellista juttuja. Riisi oli hyvin keitettyä ja kaali/porkkanaraaste antoi tekstuuria, mutta huusi edes jonkinlaista pikkelöintiä tai muuta maustamista.

Tämä oli hyvin simppeli annos ilman sen suurempia makuelämyksiä. Soijapalaset olivat saaneet makeanpuoleisen kastikkeen kaveriksi, joka olikin pääasiallinen mauste ruoassa.

Päällä oli ehkä paahdettua sipulia tms, mutta se oli myös hieman kallellaan makeaan ja oli sen verran pehmeää, ettei tuonut rakenteellisesti annokseen mitään erityistä. Srirachalla sai mukaan vähän karaktääriä. Mutta tällainen kevyt kenttälounas ja plussaa vegaanisuudesta sekä hellyttävän kotoisasta otteesta.

Sisustus oli sekin kotikutoisen oloinen, vähän inspiroivia lauseita seinillä ja kiikkuvat tuolit, taustalla soi jotain europoppia tms. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle, erityisesti vegaaneille, löytyi juttuja.

Teoriassa vegaaninen phở-keitto voisi olla kiinnostava, niitä ei juurikaan muualla taida olla tarjolla. Lasten kanssa voisi tulla vähän tiukkaa, ainakin jos vaunujen kanssa on liikenteessä.

Ps. Tuli mieleen eilen aamuisesta herra E:n kanssa käydystä keskustelusta Forumin Fazerissa, joka sivusi ohimennen Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta, että onhan kaikki lukenut jo Stephen Hawkingin hienon tekstin ajan alusta? Tässä on tullut lähiaikoina itse vähän skimmattua noita ajan ja materian käsitteitä, joten pistetään talteen muutama hyvä resurssi mitä on löytynyt. Ensimmäiseksi on Richard P Feynmanin “Quantum Mechanical View of Reality“.

Sitten muita näkemyksiä ajasta, kuten Leonard Susskindin “Why is Time a One-Way Street?” ja vähän enemmän tällaiselle Music TV generaation tuotokselle sopiva PBS Studion “General Relativity & Curved Spacetime Explained!” sarja, niiltä löytyy muitakin hauskoja, kuten “The One-Electron Universe“. Ja sitten on tietysti vitsikkään värikäs Kurzgesagt omalla “String Theory Explained – What is The True Nature of Reality?“, kun taas Big Thinkin “Amazing astronomy: How neutron stars create ripples in space-time” jakso, jossa on ihastuttavan intohimoisesti ammattiinsa suhtautuva Michelle Thaller. Ja sitten tietysti pitää taas lopettaa Feymaniin, jotta kierros olisi täydellinen.

Pps. Ja edelliseen viitaten, tämä Simpsons skene on ihan paras.

Ppps. Helsingin Kaupunginmuseossa avautui tänään Clubbing-näyttely! Kaikki sinne!

Pppps. Needs more BACON! FTW!

URL www.facebook.com/EmoiRavintola
Puhelin 040-3548660
Osoite Lapinlahdenkatu 21, Helsinki

Surote

Uh oh, meni juttelut pitkiksi ja lounassuunnitelmat uusiksi, mutta takataskussa oli eat.fi:n arvosteluista kaivettu Surote, joka on tullut Kansallismuseon taakse, Tanskalaisen Voileivän viereen. Mielestäni tässä on ollut joskus joku “aasialaista” ruokaa tms tarjoava instanssi, joka oli aina kiinni ohikulkumatkoilla.

Voi tietty olla että muistan väärin, kun en lyhyellä Googlailulla löytänyt muistikuvaa tukevaa todistusaineistoa. Ihan sama, tässä on nyt kuitenkin uusi vietnamilainen ravintola. Sinänsä tuollainen vietnamilainen sapuska sopii tähän aavistuksen kevyempään elämäntyyliin mitä olen yrittänyt harjoittaa, joten sinänsä sen purilaisen ohittaminen ei tuntunut niin raskaalta, vaikka tihkuttikin ja kaikkee.

A Vietnamese cafe behind the National Museum of Finland (which you should visit) serves Bún riêu, Phở gà and such. The soup I had was good and warmed me right up, which fit the brisk weather of late.

The tranquil streets of Töölö have many interesting restaurants such as KuuKuu, Manala and Mizu.

Tarjolla on lounaaksi (10,90e) joko soppaa, kaksi käärylettä + wakame-salaatti tai neljä käärylettä. Listalta löytyy: Bún riêu eli nuudelisoppaa tomaatilla ja ravuilla tms, phở gà eli nuudelisoppaa kanalla, vegenuudelisoppaa, kesäkääryleitä vege/katkis/lohi-täytteellä sekä wakame-salaatti.

Itse valitsin tuon bún riêu -sopan, kun en ole siihen törmännyt missään, vaikkakin vähän jäi nyt sitten kaivelemaan se, etten ole tämän mestan phở-keittoa maistanut. Katsotaan, että jaksanko korjata asiaa myöhemmin. Otin myös yhden katkarapurullan (3e) sivuun, kun teki mieli maistaa sitäkin. Loppuun oli myös kahvia/teetä.

Alkuun naposteltu kesäkääryle oli yllättävän hyvä tällaiseksi vitriinistä napatuksi muovikääryleeksi. Ilmeisesti se suojakalvo piti riisipaperin sopivan kosteana, koska tämä oli tekstuuriltaan juuri sellainen kuin voisi toivoa.

Ei nihkeä tai tahmea päältä ja rapsakoita juttuja sisältävä rulla maistui freesille ja tätä kun vielä dippaili paahdetulla sipulilla ja pähkinöillä ryyditettyyn kastikkeeseen, niin toimi kyllä. Tollasia kun heittää neljä naamariin, niin menee varmasti sellaisesta kevyestä lounaasta.

Pääruoka saapui melko nopeasti ja oli tapansa mukaan iso kulhollinen höyryävää herkkua. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota phở:sta eroaviin komponentteihin, löytyi jotain lauantaimakkaran oloista, joku jännä pulla ja tuoreita tomaatteja. Sopivan tekstuurin omaavat, ohuet nuudelit olivat vähän ottaneet makua liemestä ja näitä oli passeli määrä muihin juttuihin verrattuna.

Liemi oli ihan hyvää, mutta ei mitenkään erityisen mieleenpainuvaa. Erilaista kuitenkin kuin se phở, same same but different. Tilauksen yhteydessä tehty varoittelu voimakkaan makuisesta annoksesta ei jotenkin osunut mielestäni kohdalleen. Tämä oli aika tällainen kevyen oloinen keitto, kuitenkin jollain tavalla silti oikein tyydyttävä.

Tuoreita yrttejä, salaattia(!), kevätsipuleita ja tomaattia sekä ilmeisesti paistettua shalottia, tofua niiden protskujen lisäksi. Tofu oli pirskahtelevan täynnä keittoa ja näitä tyynyjä oli hauska pureskella. Se kalapulla(vai mitä tämä oli?) oli jännän makuinen ja tällaista ei ole tullut vastaan. En ole ihan varma, että kuinka paljon pidin tuosta, mutta tuli se kuitenkin vedettyä, persoonallinen makuelämys. Vettynyt salaattikaan ei ollut ihan omaan mieleen, mutta kiinnostavaa kuitenkin törmätä tuollaiseen keitossa.

Oli siellä myös jotain ylikypsää possua, joka oli oikein maukasta. Liemi tuli lopuksi hörpittyä loppuun ja tähän vaiheeseen olisin kaivannut pöytään vähän srirachaa tms. Tiskillä oli vain sitä rullan dippikastiketta (ehkä pähkinäpohjainen?) sekä sweet chilisoossia ja kumpaakaan ei tehnyt mieli tursotella kulhoon. Oli tämä ihan käymisen arvoinen mesta ja kovin sympaattinen.

Sisustus on itse väkerretyn oloinen ja kodikkaan tuntuinen kaikkine Ikea-kalusteineen. Seinillekin on duunattu hyllyjä koriste-esineineen ja mielenkiintoisen oloisia kuviakin ehkä Vietnamista?

Täällä oli mukava istuskella ikkunan ääressä, hörppimässä keittoa samalla kuin rauhallinen (välillä klassista, välillä ei) musa soi taustalla. Asiakaspalvelu oli ujon ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli soppaa ja rullia, kannattaa käydä, jos on ohimatkalla. Rullia saa myös mukaan.

URL www.facebook.com/surotehel
Puhelin 046-5375823
Osoite Cygnaeuksenkatu 5, Helsinki