Win Win Cafe

Vielä yksi viikko, jaksaa jaksaa. Viime viikon tohinat oli onnistuneesti pyyhitty pois hartioilta leppoisalla viikonlopulla ja olin saanut jo ensimmäisen osan commititkin hoidettua perjantai-iltaan mennessä. Lomalle lähdön strategiakin oli saatu soviteltua ja nyt piti vaan jaksaa vääntää vikat väsäykset ennen kuin pääsisi uudella autolla karauttamaan kohti kauniimpia kesälaitumia.

Jotenkin se viimeisen ~kolmen vuoden aikainen hullu tahkoaminen ei enää ole tuntunut ihan täysin omalta jutulta ja aamusta iltaan häsäämiset vievät yllättävän tiukille. Mutta jaksaa jaksaa, kyllä se tästä, valoa näkyy tunnelin päässä ja se ei todennäköisesti ole tällä kertaa vastaan tuleva juna. Toivottavasti.

A tasty Phở at this small cafe with a bare bones decor.

Some of the other restaurants on the same street are Zio Pepe, Xiao Mei Lin and Emoi.

Lounaskävelyllä yritin hoitaa yhden kasvisravintolan, mikä oli tullut Woltin uusien raflojen feedistä omalle listalle, mutta sehän olikin kesälomalla. Kurvasinkin sitten Xiao Mei Lin -reissulla bongatun Win Win Cafen luokse, rakennustelineiden varjoon. Tämä oli sentään auki ja tarjolla oli phở-keittoa (10e). Suurin innostuminen tähän soppatyyppiin on ehkä mennyt jo itseltä ohi, mutta kyllä sitä silti mielellään hörppii, jos joku järjellinen versio tulee vastaan. Listalta löytyi myös bánh mì -patonkeja sekä ihan perus kotiruokakeitto, joka näytti vaihtuvan päivittäin. Itse otin toki sen phởn, pakkohan se oli.

Kulho tuli seminopeasti, tätä selvästi väsäiltiin ihan tosissaan siellä takahuoneessa ja eteeni pamahtikin iso setti juttuja. Maustekorista kaivettiin vielä soosseja, joita herttainen rouva sekoitti minulle erilliseen dippikulhoon, ohjeistaen, etten sotkisi hyvää lientä liiallisella chilikastikehäröilyllä (mihin kieltämättä olen joskus syyllistynyt). Liemi tuli tsekattua ensin ja tämä oli oikein hyvä versio, ehkä vähän suolaiseen kallellaan, mutta ei liikaa.

Kirkas liemi helmeili rasvasta ja tuki keiton muita komponentteja hienosti. Sopan pohjalla oli reilusti leveänauhaista nuudelia, joka toimii itselle paremmin kuin sellainen ohut, ainakin tässä kontekstissa. Nuudelit olivat ainakin loppua kohden turhan pehmeän oloisia, mutta kokonaisuus oli silti niin hyvä, että vedin kyllä viimeiseen pisaraan asti. Protskuina toimivat ne hassut lihapullat ja ohuet lehmäsiivut, jotka olivat vielä aavistuksen pinkkejä joiltain osin. Pyörykät olivat omaan makuun snadisti turhan jämäköitä, mutta nauta oli oikein mureaa.

Keittoon oli duunattu kivasti yrttejä ja sipulia, mikä ilahdutti ja harvinaisesti lautasen viereen oli jätetty pieni keko lisäyrttejä pakollisen limeviipaleen viereen. Tämä teki hommasta vielä hauskempaa, kun aloin loppua kohden modailla lusikallisiani niin herkullisen kotikutoisella chilikastikkeella, kuin näillä extrayrteillä. Hyvää oli, kyllä tämä kaupungin parempien phở-kulhojen joukkoon asettui. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos tämän henkinen safka kiinnostaa.

Sisustus on kuin herra Kaurismäen leffasta. Tässä tuli entisajan huoltikset mieleen, tosin seinille oli tuusattu grafiikkaa ja muuta maisemaa. Nurkassa sijaitseva kolikkopeli oli mielenkiintoinen lisä kalustukseen, kun eräs asiakas tuotti sillä ainoan persistentin äänilähteen muuten hiljaiseen huoneeseen.

Asiakaspalvelu oli sympaattisen ystävällistä, tässä oli sellainen käsinkosketeltavan kotoisa tunnelma. Kasvissyöjälle ei ehkä ollut kauhean paljon juttuja tarjolla, vegenuudeliwokki ja ehkä jotain sämpylää? Jos näillä huudeilla haluaa vegesafkaa, niin melkein menisin läheiseen Emoi tai Mount Everest -ketjun ravintolaan.

Ps. Citypie on suljettu ja tilalle on tullut Balance Kitchen. Ja Abolbunan mestoille tullut JoAn’s Healthy Fancy Kitchen.

URL n/a
Puhelin 044-9909999
Osoite Lapinlahdenkatu 12, Helsinki

Saigon House Cafe

Elämästä on tullut ihmeellistä ramppaamista paikasta toiseen ja jotenkin oli tosi vaikea taas saada itsestään aamulla irti mitään liian lyhyiden yöunien jne jälkimainingeissa. Mutta hammasta purren menin vääntämään rautaa salille, mutta juoksemisen jätin sikseen. Jotenkin tällaisessa välitilassa toimiminen ei pelitä, pitää tehdä asialle jotain.

Noin muuten päivä oli onneksi täynnä pieniä ja suurempia onnistumisia, tunkkaaminen onnistui mahtavasti ja näin ollen halusin käydä pikalounaalla. Joku hetki sitten olin bongannut ilmeisesti Buongiorno Cafen tilalle ilmestyneen Saigon House -kahvilan ja vietnamilainen safka kuullosti mielentilaan sopivalta.

A wonderful Vietnamese restaurant close to the fabled Corona Bar, the bún riêu I had was truly delicious, as was the home made chili sauce.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Tarjolla on niin täytettyjä leipiä, riisiruokia, kuin myös soppia. Mutta ei phở’ta vaan jännittävämmän kuuloisia vaihtoehtoja. Kuten bún riêu (10,50e), jossa on lihaa ja katkiksia lihapullan muodossa. Tai luulen ainakin, että tilasin tuon. Näiden lisäksi löytyy myös vegaanisia vaihtoehtoja ja kaupan nuori neiti kertoi, että he tekevät itse tofunsa. Sekin olisi ihan kiinnostava vaihtoehto, mutta nyt mentiin lihaisalla nuudelikeitolla.

Kulho saapui melko nopeasti ja oli taas melkoinen sammio höyryävän kuumaa meininkiä. En tiedä, että onko näillä keleillä tällaisen kuuman ja tulisen keiton vetäminen ihan järkevintä, mutta toisaalta en mä kyllä ole myöskään pukeutunut mitenkään erityisesn kesäisesti, että antaa mennä vaan. Liemi oli todella hyvää, jotenkin jännä yhdistelmä kevyttä, mutta silti syvän makuista ja jollain sellaisella twistillä, mitä en osaa kuvata (raikas, kirpsakka? tomaattinen?) mutta joka toi erityisen hyvän mielen.

Nuudeleita oli sopivasti muihin komponentteihin nähden ja ne olivat juuri sopivan kypsyisiä ja miellyttävän täyttäviä. Tästä ei jäänyt nälkä, mutta maku oli sellainen, että vedin väkisin ihan viimeiseen pisaraan asti. Tuoreita yrttejä löytyi kiitettävästi, kuten myös rouskuvia vegejä sekä maittavia protskubiittejä. Ja vaikka keitto olikin hurmaavan herkullinen, niin sitten kun aloin lapata lusikkaan sitä kotitekoista chilisoossia, niin homma lähti ihan käsistä. Aivan ihanan hedelmäinen ja rehevän raikas sörsseli, joka nosti sopan uusiin ulottuvuuksiin.

Meitsi rakastui tähän kulhoon ihan täysiä, vaikka olenkin jo ohi siitä phởn aiheuttamasta alkuhuumasta. Ja siis tämähän oli leimallisesti erilainen kuin ne omalla tavallaan upeat sopat mitä olen hörppinyt pitkin kaupunkia. Teki heti mieli mennä uudestaan safkaamaan tänne, suosittelen ehdottomasti testaamaan, jos tämän kaltainen safka kiinnostaa.

Sisustus on erikoinen kombinaatio kirpparilta rehattua rokokoo-kalustusta, selkeän skandinaavisia linjoja ja leikekirjamaista lippulappusta. Ikkunan edessä oli mukava ryystää keittoa samalla kun tarkkailin lappujen lomasta ulkona kulkevia kesäisiä ihmisiä ja kaavin chilin viimeisiä rippeitä ahnaaseen kitaani.

Asiakaspalvelu oli oikein ystävällistä ja proaktiivista, annoksenkin valitsin suosituksesta ja monta kertaa neito kävi kertomassa miten safkat on aitoa vietnamilaista (ehkä vähän vähemmän stydejä, mutta silti) ja tosiaan siitä että tekevät itse tofua jne. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista kiinnostavaa, kannattaa käydä tsekkaamassa. Lastenkin kanssa varmaan mahtuisi, tosin makumaailma saattaa olla hieman jyrkkää ihan pienimmille.

URL saigon-house-cafe.business.site
Puhelin 040-6652036
Osoite Eerikinkatu 9, Helsinki

Emoi

Tulipa taas pyöriteltyä asioita aamulla samalla kun juoksenteli matolla. Näemmä toi puolisen tuntia mitä siinä hikoilee, toimii hyvin tällaisena aivoja puhdistavana hetkenä. Mikä on oikein hyvä, kun REM unta tuntuu tulevan viikolla vähän nihkeästi ja näin ollen ne mystiset selkäydinnesteet ovat varmaan yhtä likaisia kuin Mexico Cityn jätevesikanavat. Mutta se, mitä tuli taas jälleen kerran haeskeltua mielen syövereistä siinä hikitatamilla, on se kuinka sitä rutinoituu niin helposti.

Tämäkin aamuhartaus kulkee nykyään täsmälleen samaa rataa, illalla kamat kassiin ja pussiin, kaikki aina samaan kohtaan. Samat kalsarit (samanlaiset, ei täsmälleen samat yksilöt), samat sukat (ditto), pientä variaatiota paidan kuosissa ja muissa koristeluissa, päivästä toiseen. Toki viikonloppuna sitten voi ottaa iisimmin, mutta silti tämä Aristoteleläinen itsensä pakottaminen hyveellisempiin (tai joskus vähemmän) elämän uomiin on mielenkiintoinen aspekti omassa todellisuudessani.

A cute little Vietnamese restaurant in Kamppi.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Ja kaiken tämän pohdinnan jälkeen ruokaakin piti saada, tällä kertaa päätin suunnata Mai Vietin tilalle (samojen tekijöiden toimesta?) ilmestyneeseen Emoi-ravintolaan. Vietnamilaista safkaa ja vege/vegaani-linjalla. Tosin ei phở-keittoa minulle tällä kertaa, kun oma iso alkuinnostus kyseiseen herkkuun on jo vähän laantunut.

Tänään oli tarjolla (10e, tosin nyt oli lomalta paluun kunniaksi -10%, eli 9e) lautasannoksina: Emoi’s rice set eli marinoitua soijapihviä riisillä ja kaalisalaatilla, vegaani phở-keitto sekä päivän curry: massaman.

Päädyin Emoin omaan riisisettiin, kun toi massaman ei jotenkin puhuttele ja soppa on itselle vähän passé, ainakin tällä hetkellä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Loppuun on kahvia tai teetä ja karkkia. Vedet löytyivät kassan vierestä, kylmäkaapista.

Safka tuli niin nopeasti kun se ehdittiin latoa lautaselle. Tässä oltiin jo silleen sympaattisen puolella, kun tutkin kotiruokamaista lautasellista juttuja. Riisi oli hyvin keitettyä ja kaali/porkkanaraaste antoi tekstuuria, mutta huusi edes jonkinlaista pikkelöintiä tai muuta maustamista.

Tämä oli hyvin simppeli annos ilman sen suurempia makuelämyksiä. Soijapalaset olivat saaneet makeanpuoleisen kastikkeen kaveriksi, joka olikin pääasiallinen mauste ruoassa.

Päällä oli ehkä paahdettua sipulia tms, mutta se oli myös hieman kallellaan makeaan ja oli sen verran pehmeää, ettei tuonut rakenteellisesti annokseen mitään erityistä. Srirachalla sai mukaan vähän karaktääriä. Mutta tällainen kevyt kenttälounas ja plussaa vegaanisuudesta sekä hellyttävän kotoisasta otteesta.

Sisustus oli sekin kotikutoisen oloinen, vähän inspiroivia lauseita seinillä ja kiikkuvat tuolit, taustalla soi jotain europoppia tms. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle, erityisesti vegaaneille, löytyi juttuja.

Teoriassa vegaaninen phở-keitto voisi olla kiinnostava, niitä ei juurikaan muualla taida olla tarjolla. Lasten kanssa voisi tulla vähän tiukkaa, ainakin jos vaunujen kanssa on liikenteessä.

Ps. Tuli mieleen eilen aamuisesta herra E:n kanssa käydystä keskustelusta Forumin Fazerissa, joka sivusi ohimennen Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta, että onhan kaikki lukenut jo Stephen Hawkingin hienon tekstin ajan alusta? Tässä on tullut lähiaikoina itse vähän skimmattua noita ajan ja materian käsitteitä, joten pistetään talteen muutama hyvä resurssi mitä on löytynyt. Ensimmäiseksi on Richard P Feynmanin “Quantum Mechanical View of Reality“.

Sitten muita näkemyksiä ajasta, kuten Leonard Susskindin “Why is Time a One-Way Street?” ja vähän enemmän tällaiselle Music TV generaation tuotokselle sopiva PBS Studion “General Relativity & Curved Spacetime Explained!” sarja, niiltä löytyy muitakin hauskoja, kuten “The One-Electron Universe“. Ja sitten on tietysti vitsikkään värikäs Kurzgesagt omalla “String Theory Explained – What is The True Nature of Reality?“, kun taas Big Thinkin “Amazing astronomy: How neutron stars create ripples in space-time” jakso, jossa on ihastuttavan intohimoisesti ammattiinsa suhtautuva Michelle Thaller. Ja sitten tietysti pitää taas lopettaa Feymaniin, jotta kierros olisi täydellinen.

Pps. Ja edelliseen viitaten, tämä Simpsons skene on ihan paras.

Ppps. Helsingin Kaupunginmuseossa avautui tänään Clubbing-näyttely! Kaikki sinne!

Pppps. Needs more BACON! FTW!

URL www.facebook.com/EmoiRavintola
Puhelin 040-3548660
Osoite Lapinlahdenkatu 21, Helsinki