Poiju

Tänään onkin vuorossa hötömölön tunkkausta koko ilta kaverin taideluolassa, joten päätin ottaa voimistavan happihyppelyn Ruohiksen suuntaan ja kuittaa Jätkäsaaren (oikeasti) viimeisen raflan samalla.

Poiju oli kyllä listalla ja on köllötellyt siellä jo vaikka kuinka pitkään, jotenkin tuo on aina jäänyt katveeseen, mutta muistui mieleen Faron käynnin yhdeydessä ja näin ollen oli maantieteellisesti oiva kohde nopeahkolle lounaalle.

Takaisin kävellessä tuli tehtyä muutama kiintoisa havaintokin, kuten että Abolbuna ei näyttäisi olevan enää lounasaikaan avoinna ja Helmi on muuttunut Yakiniku-nimiseksi (vai Yaki Niku?), mikä olikin varmaan ihan järkisiirto uusilta omistajilta. Helmi ei jotenkin kuullosta kauhean itämaiselta. Pitääpä käydä tsekkaamassa mestan uudistunut buffa jossain vaiheessa.

Indian food, pizza and steaks at this neighborhood restaurant at a decent price point and a good enough quality.

Close by you can find also Yeti Nepal, Faro and Dacca.

Tarjolla on päivittäin(?) vaihtuva lounaslista, jota ei valitettavasti löydy netistä. Tänään oli tarjolla: Tarkadal eli valkosipulivoissa paisettuja linssejä + riisi & naan (9,50e), Chicken Jalfrezi eli paistettua sipulia ja paprikaa sipuli-tomaattikastikkeessa + r&n (10e), Lamb Rogan Josh eli lammasta haudutettuna erilaisiin vahvoihin mausteisiin + r&n (10,50e), hawaijileike eli possua ananaksella choron-kastikkeella ja ranuja (12e), pippuripihvi ranuilla (14e), lohi tartar-kastikkeella (12e) sekä pizzat 1-16 (9,50e).

Tämän lisäksi lounaaseen kuului alkusalaatti: Salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, punajuuri sekä kastike. Loppuun kahvia tai teetä. Itselle valikoitui intialainen lammas (bää). Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa.

Alkusalaatti oli niin basic kuin olla ja voi, mutta kuitenkin ihan tuoreet komponentit ja kastike oli jees. Kyllä tällä viihdytti itseään samalla kun odotteli safkaa.

Pääruoka tulikin sitten todella vauhdikkaasti, olinkohan ehtinyt jo puoliväliin pientä salaattilautastani. Tämä olikin katettu ovelasti soikion muotoiselle lautaselle vs. peltilautanen ja naan-leivän roolia näytteli snadimpi viipale.

Tämä hyvä, mulla ei ollut mitenkään järkky nälkä ja muutenkin on tullut vähennettyä snadisti tuota hiilareiden älytöntä mättämistä (himassakaan ei tule enää vedettyä niitä juustovoileipiä kasaa illalla, vaan tehtyä sellainen Lidl-sötkötys mustikoista ja kreikkalaisesta jugrusta).

Leipä oli aavistuksen lötkön oloista, ei pärjännyt ollenkaan niille kunnon naan-lätysköille, mitä saa normi nepalilaisista yms. Tosin ei tämä nyt mitenkään luokatonkaan ollut. Riisi oli jännää, kun siinä oli usean värisiä jyviä, tämä oli hyvin keitetty, sopivan kostea ja pääosin paakuuntumatonta. Lammas oli sekin ihan ook, jotkut palaset sitkeähköjä, kuitenkin suurimmaksi osaksi riittävän mureita.

Kastike oli hieman mausteista, itse kaipasin chilikastiketta pöytään (ei ollut tai en nähnyt ainakaan), mutta meni tämä näinkin ja nälkä lähti jne. Tarjooma on jokseenkin suoraan verrannollinen Daccan listaan, mutta naan-leipä oli vähän parempaa, kastike maukkaampaa ja riisi kivasti jännempää.

Sisustus on sopivan merellinen ruoreineen, laivoineen ja tauluineen. Lähtiessä tuli bongattua (muovinen) hain pääkin ripustettuna raflan toisen pään seinälle. Yleisilme oli siisti, aavistuksen kauhtunut ja melko viihtyisä tällaiseksi kortteliravintolaksi.

Ehkä taustalle olisi voinut pistää jotain ääniraitaa tai vaikka lokkien kirkunaa (heh, tästä muistuu mieleen yksi ekoista konsulttiduuneista, missä asiakas pyysi webskaansa kulkusen kilinää) tunnelmaa tuomaan. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle löytyi linssikastiketta, tosin kannattaa ehkä tsekata Yeti Nepal ja Hima & Salin valikoima myös.

Ps. Jännä nähdä mitä tuolle viinaväännölle tapahtuu. Vaikka nyt itse olenkin jättänyt homman jokseenkin sikseen, niin olisihan se jo aika höllentää tätä holhouskulttuuria. Erityisesti jos sillä saisi lisäpiristystä ravintoloille. Muistan hyvin miten vuosia ja vuosia sitten Saksassakin sai take-away pizzan mukaan ostettua pari kylmää huurteista, mikä tuntui samaan aikaan niin kovin luontevalta ja absurdilta, kun oli tottunut vähän erilaiseen meininkiin.

Pps. Äääh. Ja tämä oli sitten lounas #779 (Döner Harju City lasketaan mukaan, vaikka onkin ketjun toinen esiintymä), joten se maaginen #777 meni ohi niin että vihelsi. Ja muutenkin, nyt on kasinoilla jotain über-kalliita joulubuffia, jotka ei jotenkin jaksa kiinnostaa.

Ei vaan pysty taipumaan kuudenkympin buffaan, josta saa sitä samaa kamaa mitä jokatapauksessa vetää överit jouluna. Mieluummin menee johonkin oikeasti hyvään raflaan syömään maistelumenun tms. Ainiin, siitä tulikin mieleen, että OX lopettaa jouluun mennessä. Kannattaa käydä, jos et ole vielä ehtinyt.

Pp(kylläpä taas lähtee)ps.  Ekat joulukuusen myyjät bongattu! Tämä kaveri oli ihan jäässä, kun kuusetkin oli suihkittu.

URL www.ravintolapoiju.fi
Puhelin 09-6856638
Osoite Jaalaranta 5, Helsinki

Pizza Mix

Nyt pääsin sitten toteuttamaan itseäni bussimatkan muodossa, kun kiiruhdin kalossit kolisten kohti Kampin dösistä. Päämääränä oli Munkan ostarin läheisyydessä sijaitseva pizzeria, josta minulle oli mainittu jo muutamaan otteeseen ja tähän mielentilaan minulle sopi matka rauhalliseen lähiöön, varsinkin kun arska alkoi pilkottaa pilvien lomasta paluumatkalla.

Otin vielä Kampista isomman kävelylenkin takaisin konttorille, niin sai vähän korjattua d-vitamiinin puutosta pilvenpiirtäjien raoista osuvilla säteillä. Toivoin samalla, että lämpeävä ilma ja kaukainen kaasupallo sulattaisi paikalleen jäätynyttä lunta mahdollisimman tehokkaasti.

Tämä siksi, koska eilisen pitkän päivän päätteeksi en jaksanut hinata sitä märkää lunta pois pihatieltä ja nyt sen jähmettyneen loskan irroittaminen vaatisi jo yli-inhimillisiä ponnistuksia.

A pizzeria hidden in a restful piece of suburban Helsinki, offering a dizzying array of choices, including pizza bianco.

The Munkkiniemi area also has restaurants such as Veggie and La Cantine.

Pizzaa siis tarjolla ja vaikka mitä kaikkia vaihtoehtoja. Listan selaaminen tuntui hengästyttävältä, enkä jotenkin osannut lukea menun alta myöskään “päivän pizza + limu”-tarjousta (pizza olisi ollut joku salamisysteemi), joten hetken sekoiltuani päädyin Deliziaan (joka oli ilmeisesti uutuus), ihan vaan siksi, että kyseinen lätty sisälsi bresaolaa ja taleggiota muiden juttujen lisäksi.

Taleggio-juusto on sopivan kypsyisenä aivan upea juusto ja mielestäni se sopii erityisen hyvin tällaiseen kontekstiin. Bresaola, eli lehmästä väsäilty ilmakuivattu suolaliha on myöskin herkullista, vaikkakin yleensä sitä tulee syötyä carpaccio-maisesti, sitruunan, oliiviöljyn ja parmesansiivujen kera.

Carpaccio on myöskin yksi niistä ympäristöistä, missä rucolan vielä ihan mielellään näkee. But I digress, valitsin siis pizzan (9e) ja zero-koukun (2e). Tilaus hoidettiin tullessa kassalle ja maksu lähtiessä.

Lautanen saapui melko vauhdikkaasti ja homma näytti lähtökohtaisesti oikein hyvältä. Pohja oli hyvä, sopivan timmi ja rapeilla kuorilla, sekä sopivalla sitkolla. Tässä oli hyvä suutuntuma ja täytteetkin olivat hyviä. Tomaattikastike oli jossain määrin neutraalin oloista, tämä ei jotenkin noussut kunnolla esiin pizzassa, mutta toimi kuitenkin annoksessa passelisti.

Mozzarella ja taleggio muodostivat yhdessä melko juustoisen kokonaisuuden, tosin loppua kohden alkoi juusto jo jähmettyä, jolloin lätyn vääntäminen alkoi olla jo vähän jyystämistä. Suolaliha oli hyvää ja sitä oli runsaasti, mutta ehkä näin isot palaset olisivat kaivanneet tehokkaampaa veistä, nyt joutui askartelemaan lautasen äärellä normaalia ahkerammin. Kaikesta juustosta ja tuunatusta naudasta huolimatta lounaasta ei jäänyt mikään ihmeähky, vaan setti oli sopiva myös tällaiselle nälkäiselle toimistohiirelle.

Kokonaisuutena pizza oli oikein hyvä, selkeästi parempi kuin tusinapaikoissa, mutta ei päässyt ihan niille leveleille missä parhaimmat mestat toimivat. Kauempaa ei välttis tulisi lähdettyä tämän takia kruisailemaan, mutta lähiseudun asiakkaille tämä edustaa epäilemättä takuuvarmaa lauantaisen päivällisen lähdettä.

Sisustus on karski kuin raaka-arska ja pieni tila on tehokkaasti käytössä myös limppareiden yms varastoinnin osalta. Vähän väriä on kaivettu seinille taulujen sekä italiaksi dubattujen telkkariohjelmien muodossa, muutamilla hyllyillä on myös esillä (myynnissä?) italialaisen keittiön välttämättömyyksiä.

Rafla soveltuneekin paremmin joko noutoruokaan tai kotiinkuljetukseen, mutta kyllä tässä ihan kiva oli silti istuskella safkan parissa, varsinkin kun ulkona pilkotti lapsuudenmaisemia muistuttava asuinalue, mäntyineen ja remontin alla olevine betonikolosseineen.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista, kasvisruokailijalle oli kaikenlaista känkkyä tarjolla. Lasten kanssa tulisi varmaan vedettyä enemmänkin joku take-away setti messiin, sisällä voisi tulla isommalla porukalla ahdasta.

Ps. Pikkujouluajan kunniaksi piti hoitaa tstolle vähän glögiä (alkoholitonta ainakin itselle, mutta otin mä muille Blossan vuosikertaakin) ja samalla tuli napattua mukaan konvehteja sekä After Eight -levyjä, joka on ainoa muoto klassisesta suklaa-minttu-yhdistelmästä mikä toimii itselle.

URL www.pizzamix.fi
Puhelin 050-4640770
Osoite Niemenmäentie 2, Helsinki

Colorado

Meni optimoinnin seassa ihan sekoiluksi ton lounaspaikan kanssa, joten päädyin lopulta pienimmän resistanssin omaavaan reittiin, varsinkin kun oli uudehko Colorado (mountains/mnts?) ilmestynyt Mikonkadulle, On The Rocksin viereen (mitä tässä oli aiemmin, joku kaljabaari?) ja listakin vielä lupaili kiintoisia asioita (olipa hienosti rönsyilevä lause, hyvä Juha!). Törmäilin tunneleita pitkin Steissille ja siitä sitten torin kautta terassille.

Coloradolla sinänsähän on pitkähköt juuret Stadin ravintolamaailmassa, muistan kun 2000-luvun vaihteen IT-sekoilun nousu-uho-tuho aikoina oli se alkuperäinen Unskan Colorado, josta kaikki legendatkin kumpuavat.

Siellä tuli käytyä ehkä kerran tai kaksi, sitten se levisi mm. Simonkadun Scandicin kivijalkaan (jossa oli itseasiassa lounastakin joskus tarjolla, mutta ei enää viime vuosina) sekä muistaakseni Fennia-korttelin sisuksiin jonnekin (ei pysty muistamaan tuota tarkemmin). Oi niitä aikoja, itsekin oli vielä märkäkorva ja vähemmän kyyninen. Mutta hei, se lounas!

Tex-Mex, kitchy decor and good ol’ rock’n’roll will meet you on the doorstep of this restaurant. The BBQ ribs I had for lunch were not as succulant as I would have wished, so maybe just get a beer and enjoy the atmosphere.

Other Tex-Mex restaurants in Helsinki are Santa Fe, Cantina West and Pancho Villa.

Eli siis (pure) jänkki-/texmex-meininkiä, burgereita, fajitaksia jne. Tänään oli tarjolla: Cobb salaatti (10e), Pulled Chicken Po’boy (13e), Petit Tender Steak eli pihvi pippurikastikkeella bataatilla ja kasviksilla (19e), grillattua seesamitofua (12e), tabasco-hunaja Ribsit (13e) sekä loppuun juustokakkua (4e). Itse tulin vartavasten noiden ribsien takia mestoille, joten valkkasin ne. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, joka olikin varustettu yllättävän runsaalla pullovalikoimalla. Ruoka tulee pöytään.

Ribsit saapuivat ranskalaisineen kohtuullisessa ajassa ja annos oli oikein runsaan oloinen. Ranut olivat rapsakoita ja (tiskiltä napattu) ketsuppi auttoi, kun ne muuten tuntuivat melko jauhoisilta. Coleslaw oli liian överisti majoneesista ja olisi kaivannut enemmän happoa tms.

Ribsit olivat menneet yli ja tuntuivat paikoitellen kuivahkoilta. Sitä tabascoa en kyllä tästä keksinyt mitenkään ja vaikka korianterista pidänkin monessa kontekstissa, niin tässä se ei kyllä toiminut, kuten ei oikein se tuore chilikään. Jotenkin tässä oli fuusioitunut texmex ja kaakkoisaasialainen keittiö vähän väärästä kohtaa kiinni, eikä lopputulos tuntunut järin mielekkäältä.

Sivuun tuli myös pari viipaletta ranskista ja voita, sinänsä kiva kun tulee leipää. Toimi tämä tällaisena mättölounaana, mutta jotenkin täällä istuskellessa tuntui siltä, että potentiaalia voisi olla enempäänkin (Restamax voisi vähän skarppaa keittiötä?). Ainakin raameihin oli laitettu ajatusta sen verran.

Sisustus oli meinaan sellaisella överillä tavalla kiva, ainakin itse pidän tällaisesta liioitellusta/kitchimäisestä vedosta, kun se on tehty oikein. Ja tässä sitä sitten oli, aina faux-lehmännahkatuoleista isoihin seinämaalauksiin asti.

Taustalla soi vähän liian lujalla (mutta ei häiriöksi asti) vanhaa hyvää rokkia, kuten mm. Donovanin Season Of The Witch. Tämä yhdistettynä autingon pilkahduksiin, jotka tulvivat isoista ikkunoista ja Rautatietorin vauhdikkaaseen menoon sai jotenkin sellaisen hyvän perjantaiboogien päälle. Harmi että ruoka ei tukenut tätä muuten oikein positiivista kokemusta.

Asiakaspalvelu oli rennon kohteliasta ja sujuvaa, vaikka salia ei hoitanutkaan kuin yksi hyvin kiireinen nuori neiti. Hyvin näytti sujuvan multitaskaaminen, siitä kiitos. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta ehkä tämä mesta kuitenkin soveltuu enemmän siihen ruukun louhimiseen. Paluumatkalla oli pakko hakea pari palaa saippuaa Asematunnelin Lushista perjantaiylläriksi R:lle.

Ps. Hauskaa viikonloppua!

Pps. La Soupe on siirtynyt Isoon Omenaan ja tilalle on napsahtanut joku jännä Eat Mi. Pitää stedaa joskus kun kaipaa jotain kevyempää. Ja nyt vasta tajusin, että Luckiefunin eka keskustamesta onkin entisen Tamarinin tilalla Fredalla. Toinenhan on avattu Splizzerian tilalle.

Ppps. Mitä nää hylkeet oikein on?

Pppp(jne)s. Oficina on pistänyt keväällä lapun luukulle, se ei kauaa kestänyt, ilmeisesti toi kellaritila on vähän haasteellinen? Caverna (jossa siis olin eilen lounastamassa työn merkeissä, enkä jaksanut enää kirjoittaa neljättä versiota samasta raflasta, edelleen oli hyvä ja runsas) tosin on saanut samankaltaisen toimimaan, tai ei ole ainakaan vielä lopettanut, vaikka hintaa onkin joutunut nostamaan jne.

P^ns. En tiennytkään, että nimelläni on niin hieno perintö arabimaailmassa. Sitäköhän ne hessut sillä Qatarin duunireissulla hymyilivät?

URL www.ravintolacolorado.fi
Puhelin 0100-5545
Osoite Mikonkatu 15, Helsinki