Katajanokan Kasino

Se on taas se aika viikosta, kun käydään syömässä muutakin kuin salaattia ja soppaa linjastosta. Tänään oli mielenkiintoiset keskustelut, kun yritän ymmärtää omaa positiotani maailmankaikkeudessa. Kai se tästä sutviintuu johonkin suuntaan, pitäisi vaan keksiä, että mitä sitä oikein haluaisi tehdä isona. Onneksi on ulkoilu huomenna, niin saa karistettua nämä skriptaus yms hässäkät taakseen.

Tässä alkaa olla jo vähän vereslihalla kaiken näpyttelyn jälkeen. Ruokaa piti saada ja jäljellä oleva lista alkaa olla melko lyhyt, ainakin näin lähietäisyydellä olevissa rafloissa. Muu lista on toki pidempi, mutta ei siinäkään enää mitenkään mahdottomasti ole juttuja.

Päätin sadevaarasta huolimatta reippailla Skattan Kasinon kieppeille, kun se on päässyt remontin alta pois. Täällä on tullut kahvit tms vedettyä joskus terassilla, mutta noin muuten mesta on jäänyt tuntemattomaksi itselleni, joten oli kiva päästä tsekkaa safkatarjonta.

The old Officers’ Mess on the beautiful seafront of Katajannokka, the food was a sight for sore eyes and the decor is fantastic. The upstairs even has a room fashioned after a dugout like the ones from the front lines.

For more classical settings, check out Sofia Bistro, Savu and Suomalainen Klubi.

Lounasta on tarjolla kahden (39e) tai kolmen (46e) ruokalajin seteissä (yksittäisiä annoksiakin voi ottaa), jos ei satu olemaan yksityistilaisuutta. Tänään listalta löytyi alkuun: Lohipastramia punajuurella ja tilliemulsiolla (12,50e) sekä riimiposoa kanttarelleillä ja paahdetulla maa-artisokalla & puolukalla (13,50e).

Pääruokina oli: Paistettua siikaa purjolla ja savustetulla beurre blanc -kastikkeella (26e), glaseerattua ibericoa (tämä vaihtui lennossa karitsaksi) kastanjalla ja sipulikastikkeella (29,50e) sekä Hokkaido-kurpitsaa mantelilla ja ohralla & kuusivinaigrettea (24e).

Jälkkäriksi olisi löytynyt: Mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta (11e) sekä petit fours kahvin kanssa (ehkä sama 11e?). Otin alkuun lohen ja pääruoaksi lihaa.

Alkuun tuli talon omaa paahtoleipää ja vaahdotettua (jei) voita. Leipä oli ihan jees, tällaista lerputtavaa pullaa, mutta jostain tummemmasta jyvästä väännetty ja hyvällä kuorella. Mukavasti suolatun voin kanssa tätä oli kiva vedellä ja sopi hyvin myös lautasten putsaamiseen.

Pastrami saapui seminopeasti ja oli kauniisti aseteltu lautaselleen. Kala oli ihan hyvää, joskin ehkä joiltain osin vähän liikaa jääkaappia nähnyt. Hyvät maut ja tahnat, sekä kivat pikkelsit tekivät annoksen. Keskelle kyhätty snadi salaatti oli saanut herkullisen kastikkeen ja tätä olisi maistellut mieluusti enemmänkin.

Pääruoka tuli sekin kohtuullisen vikkelään ja liha oli paistettu taitavasti. Tätä söi oikein mielellään, varsinkin kun alle oli tursotettu maittavaa kastiketta. Paseerattu sipulikastike sekä muun muotoiset sipulit tekivät minut onnelliseksi, kun olen näille niin perso. Tosin ne pikkelöidyt punasipulit tuntuivat taas vähän siltä, että ainesten kiertonopeus ei välttis ole kaikilta osin ihan kovimmassa vedossa.

Eipä täällä mitään väestöntungosta lounaalle ollutkaan. Muutama porukka koko talossa. Mutta loppupeleissä tämä oli mielestäni kuitenkin muutamasta harha-askeleesta huolimatta oikein tasokas lounas ja erittäin tyylikkäässä ympäristössä. Ja jotain kertoo sekin, että hieroin viimeisillä paahtiksen rippeillä tämänkin lautasen puhtaaksi.

Sisustus on upea, remontti on tehnyt tilalle hyvää ja aika harvassa löytyy näin makeat puitteet syöpöttelylle. Taustalla soi pitkään Frank Sinatra yms ja jotenkin ison tilan kaiku sai minut Fallout-pelien aaltopituudelle, mikä oli ihan hauska assosiaatio.

Asiakaspalvelu oli erinomaista, sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä, iso kiitos siitä. Kasvissyöjille oli se kurpitsasysteemi, muuten tämä oli enemmän karnivooreille suunnattua settiä. Lasten kanssa voisi tulla ainakin kahvit jne vetämään, merelle aukeava terassi on kohtuullisen ainutlaatuinen näillä nurkilla.

Ja tosiaan liikelounaan kohteeksi tämä on varmasti mainio mesta, yläkerrassa löytyy kaikenlaista kabinettia, korsusta lähtien.

Ps. #892 (ehkä, jotenkin on sellainen kutina, että jossain vaiheessa on mennyt laskut sekaisin, mutta mennään tällä luvulla, ei jaksa tarkistaa). Kai tässä on pakko tetsaa sinne #900 ravintolaan asti, että pakonomainen tarve pyöristää kaikki kulmat ja särmät ei jää vaivaamaan.

URL www.katajanokankasino.fi
Puhelin 09-61286300
Osoite Laivastokatu 1, Helsinki

Inari

Rakas päiväkirja, tämä oli huonoin loma ikinä. Mutta ei siitä sen enempää, tiedät kyllä mitä tarkoitan. Onneksi se oli sentään lyhyt ja kohokohta oli ehdottomasti perheen kanssa käyty lintsireissu. Harvoin on duuniin palaaminen ollut ihan näin raskasta, vaikka ihan mielellään sen konttorin oven avasikin. Ehkä tämä silti tästä? Pakko jaksaa, muutakaan ei oikein voi.

Ainoa aito oma hetki tämän kaiken keskellä oli käynti Merihaan mattolaiturin kupeeseen ilmestyneessä “popup” keskittymässä, jossa tuli vedettyä Na’amin semijees lautanen muutaman bissen huuhtelemana, kun pääsi juttelemaan herra S:n kanssa elämästä. Hän osasi myös kertoa uudesta raflasta nimeltä Inari, joka on sniikisti ilmestynyt entisen (sittemmin palaneen ja Kampin kortteliin uudestisyntyneeseen) Hokun tilalle Punavuoren pöhinän keskelle. Hyvässä noususuhdanteessa otin pirssin alle ja hyökkäsin raflaan maistelemaan menua.

A wonderfully low key fine dining experience with some truly delicious hits on the tongue. The dishes were a bit uneven, but overall the evening was a success.

For more of this, go to Ask, Grön or Chapter.

Tarjolla on maistelumenu joko viiden (55e) tai seitsemän (70e) lajin muodossa. Suositusviinitkin löytyy ja hinta ei ole tällaiseksi fine dining -henkiseksi mestaksi paha. Otin toki pitkän kaavan mukaan, ennen illan Post Barin syleilyssä ja Leblonin ruumassa tapahtunutta epämääräistä hilluntaa.

Yllätys menu alkoi seuraavanlaisella annoksella: Tuoreita herneitä thaibasilikalla ja salaatilla/kaalilla jossain liemessä. Tämä jäi vähän pliisuksi makumaailmaltaan, “kesän viimeiset herneet” olivat hävittäneet jo luontaisen makeutensa ja olivat kovahkolla tekstuurillaan jotenkin ristiriidassa ohuen liemen kanssa. Thaibasilikakaan ei nostanut nenäänsä liemen syövereistä mainittavasti.

Sitten oli Inarin siikaa kombu-levien välissä marinoituna, pienellä chilillä ja uskomattoman hyvällä liemellä. Tämä oli todella tiukka annos ja näytti keittiön taidot isosti. Kala oli kiinteä ja muikean makuinen, chili toimi tässä kontektissa kauniisti ja se liemi. Oi mikä liemi.

Tämän jälkeen tuli haudutettua naurista haudutetulla kombulla ja hyvin suolaisella – mutta myös upean täyteläisellä – liemellä jossa kuivattua anjovista ja vahva umami. Nauris, tuo HeVi-osastojen huutokerjäläinen, oli nostettu tässä sellaiselle pedastaalille, että harvoin on vastaavaa arvonnostoa nähty.

Seuraavana vuorossa oli kesäkeitto luuydinliemellä ja jollain öljyllä. Jyrkkää ja herkkää samassa paketissa. Sipulille oli tehty jotain very special, only for you my friend. Kerunleipä (tai mikä olikaan) tuntui hauskalta heitolta omaan nuoruuteen ja Pohjois-Haagalaisen kerrostalopihan futispelien (mulla oli ihan oikeat [p/b]läägät) ohessa suoraan nurtsilta vedetyt maistiaiset.

Ja muistatko, kun kaivettiin samalle pihalle sen ohuen pakkaslumen kerroksen alle Maken kanssa niitä snadeja tunneleita? Et tietenkään, et sä oo Make. Mut se oli siistii. Niin oli ne pihalta vedetyt rehutkin (ketunleipiä? Ei voi muistaa).

Homma jatkui herkullisesti. Edellisestä luuydinkeitosta eriytetty rasva tehtynä hot oiliksi, jossa on paistettu kiinankaalia ja kapriksia. Sivuun höyrytetty sämpylä, jolla voi imailla kulhosta loput herkut.

Ensikosketus toi tuoksullaan mieleen maailman parhaimman pikaramenin. Tämä oli aivan tolkuton annos, ihanan tulinen ja suolainen ja lempeä yhtäaikaa.

Voitte olla satavarmoja, että nuohosin sillä pilven pehmeällä sämpylällä viimeisetkin rippeet reunoilta. Annos oli jo itsessään sellainen makujen iloittelu, että vain jo tämän takia kannattaa tulla mestoille (tosin menu on tainnut jo vaihtua, mutta silti!)

Viimeisenä suolaisena annoksena oli: Kevätsipuli-mungpapu-kakku päällystettynä mainiolla kevätsipulimuhennoksella tms. Sivuun tuli vihreä salaatti, pikkelöityä retiisiä, kimchitä sekä seesami-chili-nuudeleita.

Edellisestä annoksesta poiketen nuudelit eivät olleet kovinkaan tulisia, ainakaan omaan makuun, kuten ei myöskään melko pliisu kimchi. Muutenkin tässä kohtaa palattiin taas takaisin sellaiseen hyvän ravintolan tasolle, kun välillä suihkittiin eri sfääreissä.

Loppuun oli Juhan (whee! mutta en siis tosiaankaan minä) poimimia villivadelmia timjamiöljyllä ja olutjäätelöä. Timjami rokkasi ja olutjäde oli hennon makuista mutta mielenkiintoista. Viini teki annoksen, itse kulho oli hyvä, mutta ei sen enempää. Jotenkin se semimakea jälkkärijuoma komppasi kovemmin kuin kaverinsa.

Kokonaisuutena aavistuksen epätasainen, mutta parhaimmilla hetkillään upea suoritus. Täällä kannattaa ihan ehdottomasti käydä vierailemassa, varsinkin kun hintataso on näinkin kilpailukykyinen muihin Stadin huippukeittiöihin (johon tämän kyllä selkeästi luen) verrattuna.

Sisustus oli linjakkaan yksinkertainen, paljaat pöydät ja muutamat koristeet muuten melko askeettisessa tilassa. Musiikki oli jännittävä yhdistelmä jazzia ja jotain rentoa afrikkalaishenkistö teknohäröilyä, tälle on varmasti joku lokerokin.

Mutta siis modernia, kiinnostavaa ja pysyi sopivasti taustalla. Asiakaspalvelu oli todella sujuvaa, ammattitaitoista ja ystävällistä. Kasvisruokaakin saa varmaan kysymällä, lasten kanssa en välttis ensimmäiseksi tänne ryntäisi.

URL www.ravintolainari.fi
Puhelin 050-5148155
Osoite Albertinkatu 19 A, Helsinki

Zetor

Spydäri, tuo jämistä duunattujen ruokien aatelinen. Kaikilla kansoilla tuntuu olevan omansa, japanilaisilla on okonomiyaki, korealaisilla bibimbap ja jenkeillä/englantilaisilla on (potato(e)) hash. Tänään ei jotenkin vaan jaksanut vääntäytyä mihinkään pitkälle, alkaa olla pientä kisaväsymystä havaittavissa.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja homma etenee omilla raiteillaan ihan hyvin, joten kaikesta vääntämisestä on ihan silminnähtävää hyötyäkin. Kyllä se siitä, kohta alkaa lomatkin ja kaikkee, eiks je?

Finnish food at a rather touristy price point, the wild and kitchy decor and a near perfect location are the main reasons to visit this restaurant. The potato hash I had was good enough.

For more Finnish flair, check out Kosmos, KuuKuu and Savu.

Zetor tuskin kaipaa sen suurempaa esittelyä, ollen kiinteä fikstuuri uuden ja vanhan ylioppilastalon välissä jo niin pitkään kuin jaksan muistaa. Viimeksi olen tainnut olla täällä silloin kun juhlittiin jotain jääkiekkomenestystä, tosin muistikuvat siitä ovat lähinnä kaoottiset.

Den glider in taisi soida korvissa vielä pari päivää tuon illan/yön jälkeen. Tarjolla on perinteisiä Suomi-aiheisia annoksia, tämä on selvästi profiloitunut turisteille, niin tarjontansa kuin hintojensakin osalta.

Itse päädyin pyttipannuun (16,20e, HUOM! mikään ravintolan menu, ei web- tai printtiversio pidä hintojensa osalta paikkaansa, kaikkialla muualla toistellaan 15,90e hintaa, vaikka oikeasti kassalla veloitettiin tuo hinta, ei toki paljon enemmän, mutta jokatapauksessa eri kuin mikä on ilmoitettu), kun siitä sai S-Ryhmän alennuksenkin, jolloin hinta on edelleen liian kova, mutta ei stratosfäärinen.

Alkupalaksi tuli ehkä surkuhupaisin leipäkori tähän mennessä (ja nyt näitä lounasmestoja on kierrelty jo #881): yksinäinen ruispala suoraan muovipussista, kaverina kouluruokalasta tuttu voinappi ja viimeistelty talouspaperirullan palalla.

Kieltämättä tässä tavoitettiin ehkä jotain syvää Suomalaisen Sielun ytimestä, toivottavasti oli tarkoituskin. Vähän tuli sellainen etäinen tuulahdus valtatien varresta löytyvästä ABC:n linjastosta.

Varsinainen annos tuli kohtuullisessa ajassa ja oli oikein komea ilmestys omalla paistinpannullaan ja puutarjottimellaan. Pyttipannu oli ihan onnistunut versio tästä klassikkosafkasta, lihaa oli monessa eri muodossa ja perunatkin olivat saaneet vähän paistopintaa.

Itseäni silti miellytti eniten se iso pippurimäärä mitä tähän oli roiskittu, antoi makuprofiiliin sopivan puraisun. Ei tämä silti tämän hinnan väärti ollut, vaikka saikin syödessä tuijottaa lentävää Kekkosta ja poroa.

Kokonaisuudesta tuli kuitenkin snadisti nostalginen olo, kun mussuttaessani muistelin peruskoulun jälkeistä oppiuraani ja herra G:n kanssa vedettyjä snägärisafkoja paikallisen ostoskeskuksen kyljessä (joskus lounaalla tuli vedettyä jopa grillikylkeä paljaaltaan pussista #imnotsorry). Onhan tämä ihan kokemisen arvoinen rafla, mutta seuraavalla kerralla luulen pysyttäytyväni lärvilaudassa ja traktoreiden ihmettelyssä.

Sisustus on runsas ja suurpiirteinen koristesineiden kirjossaan, kuten vain voi odottaa herra Järvenpään aivoituksien perusteella duunatusta mestasta. Jos tällainen iloittelu kiinnostaa, niin Cantina West tarjoaa vähän samanlaisen ympäristön, mutta tequila-shoteilla varustettuna. Aavistuksen surettaa se, että sisäänkäynnin vierestä on hävitetty Leningrad Cowboysin patsaat. Näin ne ajat muuttuvat. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista.

URL www.raflaamo.fi/fi/helsinki/zetor
Puhelin 010-7664450
Osoite Mannerheimintie 3-5, Helsinki