Lasipalatsi (2. kerta)

Aamupäivä meni kuin siivillä, mutta kun presikset ja kaaviot oli kasassa, niin piti hiihtää ruokapatojen ääreen. Pienen säädön jälkeen sain R:n peesiin ja lähdettiin käsi kädessä autiotaloon, tai siis suljetun Buongiorno-kahvilan oven luokse.

Tämähän oli säpissä, lyijärillä raapustettu hätäinen lappu antoi jotain selityksiä, mitkä olisi tietysti ollut hyvä pistää myös Facebookiin, kun sellainen kuitenkin on. Ihan sama, jäi R-listalle ja valitsin sen ainoan toisen vaihtoehdon (Nokka ja Parrilla Española aukeavat vasta 11:30, Oran lounas on vain perjantaisin, Skattan kasino on remontissa ja loput on “muualla”), eli Lasipalatsin.

Classical dishes in an elegant environment, this restaurant has a swinging style but the lunch was not up to par.

Some of the other restaurants in Helsinki offering the classics are Kuu, Lehtovaara and Kosmos.

Tämä klasarihan on toki jo kokeiltu, mutta ei remontin jälkeen ja R luuli, että oltiin käyty, mutta se oli Cafe Lasipalatsi. Nyt mentiin yläkertaan hifistelemään, mikä olikin oikein loistava vaihtoehto, kun päästiin samalla jutun juureen kiinni.

Paikkahan on ollut tässä melkoisen pitkään jo toiminnassa ja tarjoilee melko klassista suomalaista safkaa, niin liikelounaan (35e) kuin yksittäisten annostenkin muodossa.

Á la cartelta löytyvät niin vorscmack (13e / 18e) kuin tartarit (14,50e) sekä tällä hetkellä voimassa oleva bliniviikkokin. Liikelounas käsitti tänään: Kasvisborssikeittoa ja smetanaa, ylikypsää häränrintaa ja skånenperuna sekä loppuun rommibaba. Otettiin koko setti molemmat. Tilaus ja maksu hoidettiin luonnollisestikin pöydässä.

Eka pöytään tuli leipäkori (hyvä) ja nämä leivät olivat erittäin herkullisia. Maalaisleivän kuori rasahti kivasti hampaissa ja sitkon joustama sisus oli oikein makoisa.

Tumma leipä oli saanut jotain siemeniä sun muita sattumia mukaansa ja ne sopivat tähän mahtavasti. Voi oli hyvää, mutta voisihan sen tässä hintakategoriassa jo vaahdottaakin.

Alkusoppa oli lounaan kohokohta, vaikka en punajuuresta juuri välitäkään. Kirpsakka etikka sopi hienoksi leikattujen punajuurisuikaleiden kanssa ja smetanahan puhaltaa tähän kolminaisuuteen pyhän hengen. Erinomainen startti.

Pääruoka saapui korrektisti lämmitetyllä lautasella ja oli kauniisti sille aseteltu. Muutama uunijuures oli viety juuri oikeaan kypsyyteen, tuoden vienoa makeutta kuitenkin jääden keskeltä hieman napakaksi.

Skånen perunat olivat herkullisia ja täyteläisen kermaisia, mikä olikin hyvä, koska se liha kaipasi kovasti kostuketta. Ylikypsä lehmä oli prässätty ja lämmitetty uudelleen, jolla oli saatu liha melkoisen kuivakkaaksi ja sen näin myös yllättävän napakaksi.

Snadisti tuli Ylivieskan Pikkuveli-reissu mieleen ja se ei ole hyvä assosiaatio tässä tapauksessa (poika kyllä edelleen jaksaa muistuttaa hänen herkullisesta hampurilaisesta, mutta oma pihvi ei ollut mikään paras), vaikka Ylivieska muuten onkin oikein mainio kohde visiitille.

Liha oli kuitenkin hyvin maustettua ja perunat sekä paistoliemi tekivät kokonaisuudesta ihan passelin, mutta olisin odottanut kovempaa tasoa.

Jälkkäri menikin sitten ihan penkin alle. Tai no jätski oli tosi hyvää, mutta se vähän liian jännän näköinen tatti törröttämässä lautasella yksinäisen, kylmän pallon vieressä oli jäänyt kallan kauneuskisoissa häntäpäille.

Ja ei se makukaan onnistunut hurmaamaan, ehkä harjoituksen puutetta, mutta se makean ja oudon mausteisen (ehkä tämä oli sitä rommia, alkoholi ei kyllä maistunut, mikä on toki positiivinen asia) twistin sekä hieman liian pehmeän ja kostean taikinen kombinaatio sai aikaiseksi sellaisen kokonaisuuden, että Fazerin siniset veivät voiton. Rommitatit saivat jäädä rauhaan.

Sisustus on tehty taitavasti, tavoittaen entisen tunnelman, mutta laadukkaan näköisesti. Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli se, että itsellä ainakin oli remontoimaton tuoli, joka heilui allani koko ruokailun ajan. Olisin vaihtanut tuolia, mutta kun se häntä on vielä kipeä, niin en jaksanut lähteä nousemaan.

Oi tätä kärsimystä mikä minun elämästäni on tullut. Heiluvia tuoleja ja kaikkee. Asiakaspalvelu oli kohteliaan tasokasta ja sujuvaa, tänne voi ympäristön ja yleisen kokemuksen puolesta sopia liikelounaan, näkymätkin ovat hienot, mutta minun mielestäni ruoka on parempaa esim. läheisessä Kosmoksessa.

Ps. 50 parasta ravintolaa -lista on näemmä tulossa. Mielenkiintoista nähdä mitä sinne on laitettu.

Pps. Vegaanihaaste bongattu!

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Grillson

Uusi vuosi, uudet kujeet. Vuoden vaihde tuli oleiltua kotona, pommituksen lomassa ja kavereiden kanssa turisten. Tämä hyvä, paitsi unirytmin osalta ja viime yö menikin sen verran vähillä unilla, kun ei saanut lampaista kiinni.

Näin ollen kaiken sen aamuisen kahvinlipittämisen jälkeen piti kehittää joku iisi vaihtoehto lounaalle. Sääkin oli mitä oli, joten päädyin Kurvin seutuvilla sijaitsevaan Grillssoniin.

Ravintolan ikkunoissa mainostetaan jotain mystistä pop-upia, jonka olomuoto ei itselle paikanpäällä selvinnyt laisinkaan. Tässähän oli ennenmuinoin Martina, josta on muisto R:n kanssa syödystä illallisesta tms. Hän otti silloin sieniruukun, josta taisi pitää. Mutta tästä on jo hetki aikaa.

A cellar restaurant with a long history that does not show much in the decor or menu, which consists of pizzas, burgers and such. The food was not very interesting, except for the doughnut holes.

The surrounding area is positively teeming with restaurants, such as Codle, Tuk Tuk and Vihreä Holvi.

Tarjolla on buffa (11e) salaattibaarilla ja jälkkäreillä. Tämän lisäksi löytyy päivän purilainen (10e) tai lounaspizza (12,50e) kahdella täytteellä.

Tänään tarjolla oli (webistä löytyvästä, virheellisestä listasta huolimatta): Lohta ja smetanaa, yrtti-valkosipuli “Oumph!” ja harissa-tomaattikastike, uunijuureksia, ohrattoa (tms outoa paksun riisin kaltaista), salaattibaari (salaattisekoitus, salaattijuusto-tomaatti-punasipulisalaatti, marinoituja oliiveja, kvinoasötkätystä, mummonkurkkuja ja paria leipää + voita) sekä jälkkärit (pähkinä-siirappisysteemi, suklaakakkua tms ja kinuskitäytteisiä munkkeja).

Otin buffan, kun ei tehnyt mieli burgeria tai pizzaa ja toisaalta pyrin näissä testaamaan sen buffan, kun se antaa selkeämmän kuvan siitä ravintolan normisetistä.

Alkusalaatti oli ook, sinappikastike oli paksua ja maistui hyvältä. Mummonkurkut piristivät meininkiä ja oliivit oli hyvin marinoituja. Leipä oli tällaista kaupan kamaa, sopi rippeiden noukkimiseen lautaselta.

Pääruoassa homma latistui aika pahasti. Lohi ja kana olivat molemmat menneet yli, lohi ei pahasti (smetana auttaa), mutta kana oli snadisti kumimaista. Lohen smetanakuorrute oli toki täyteläistä ja peitti hyvin alleen pliisut lisukkeet, mutta mikä se “oumph” oikein oli?

Kanan kastike oli lähinnä tomaattista, tulisuutta en havainnut missään kohtaa ja vasta tätä kirjoittaessa tajusin, että sellaista olisi pitänyt olla. Tietty raflan maustearsenaalilla (sriracha!) olisi voinut vaikuttaa asiaan, mutta kyllä tässä mentiin ihan rimaa hipoen.

Uunijuurekset olivat sentään jääneet sopivan napakoiksi, mutta maustaminen oli kovin hentoa myös tässä kategoriassa.

Jälkkäripuoli onneksi pelasti päivän, se pähkinäsysteemi oli ehkä vähän kyseenalaisen oloinen, hieman kuin joku olisi keittiön vahinkolaukauksen murentanut kulhoon. Joka tapauksessa tuollainen kovettunut sokeri ja pähkinät pelaavat kyllä ihan hyvin yhteen, varsinkin kuuman kahvin kanssa.

Pikkumunkki oli yllättäen (#laputoiskiva) kinuskilla, mikä oli sopivan dekadentti lopetus tällaiselle “maanantai”-lounaalle. Suklaakakkua (vai mitä se olikaan) en maistanut, kun en sellaisista yleensä välitä. Vähän tällainen keskitasoa heikompi buffa, kaikesta jaetusta historiasta huolimatta.

Sisustus on tynnyrimallisen kellarikrouvin oloinen, seiniä reunustavat loossit ja graafisena ilmeenä toimii jostain syystä abstraktoitu sarvipää (Grills-nimisen peuran jälkeläinen?), jota on viljelty myös metallisen taideteoksen muodossa.

Tunnelma on hieman jännempi kuin tavallisessa lounaspaikassa, mutta ehkä silleen lievällä kellarihumppa-twistillä. Kasvissyöjälle olisi ehkä pizzaa tms, mutta menisin ehkä jonnekin muualle vegeilemään.

Lasten kanssa voisi olla jännittävää mennä portaissa, riippuen vähän tavaran määrästä ja natiaisten iästä.

Ps. Nerokas ehdotus tägätä kaupunginosa artikkeliin kaatui heti ensimetreillä huonoon maantietoon. Merkkasin nyt tämän Sörnäisiin, kun periaatteessa kai ehkä siihen kuuluu (sillä puolella Hämeentietä), mutta mistä tuohon löytyisi äärimmäisen tarkka ja selkeä kartta? Wikipedia on summittainen ja muut mitä löysin aina vähän jotenkin epämääräisiä.

Ja onko tämä Sörnäinen vai Vilhonvuorta vai Hanasaarta? Olen kysymyksiä täynnä, kuten aiemminkin kun olen yrittänyt ymmärtää näitä kaupunginosia tarkemmin. Noh, ainakin tässä oppii jotain uutta, pitää skoraa joku hyvä kirja aiheesta.

URL www.ravintolamaailma.fi/grillsson
Puhelin 020-7994032
Osoite Hämeentie 19, Helsinki

Cafe Cardemumma

Eilisen sekoilun jälkeen piti ottaa joku saletti systeemi kohteeksi ja koska nälkä kurni kovaäänisesti jo yllättävän varhain, niin otin suunnan kohti Kalliota. Brahiksen nurkilla, kuuluisan Roskapankin vieressä, sijaitsee tässä on pidempään toiminut Cafe Cardemumma.

Kahvila tarjoilee aamiaista sekä aikaista (klo 10 lähtien) lounasta ja osittain tästä syystä on jäänyt kokeilematta kaikki nämä hetket. Mutta nyt tähdet olivat oikeassa asennossa, vyö tarpeeksi tiukalla ja katse skarppina.

Karautin kolmosella kulmille ja iskeydyin rohkeasti sisään, vaikka lounaslista (jota he kiitettävän aktiivisesti päivittävän feseen) oli vielä vaiheessa.

A quaint little cafe next to Brahe Field that serves breakfast as well as a home cooked style lunch. There are also quiches, salad, sandwiches and such on offer.

The surrounding area has an abundance of interesting places to visit, like Bali Brunch, Gastro Cafe Kallio and Cafe Brahe.

Tarjolla on lounaan lisäksi aamaista (~6e), mutta koska en aamiaista pääsääntöisesti naatiskele, niin lounas oli mielessäin. Päivittäin vaihtuvalta listalta löytyi tänään: Pinaatti-feta täytteinen lohi tilliperunoilla (8,90e), sipuli-paprikamunakas (7,50e) sekä kookoskanakeitto (7,50e).

Nappasin kalan haaviini ja etenin kohti alkusalaattia (tomaatti-kurkku-salaatti + kastike) ja aamiaiselta lähtöisin olevaa leipätornia (mm. saaristolaisleipää ja sämpylöitä), jotka sijaitsivat soppatykin kyljessä, kassan vieressä. Tilaus ja maksu suoritetaan saapuessa kyseiselle pisteelle.

Alkusalaatti oli kotoisan oloinen ja paksu kastike viimeisteli tämän hyvin perinteisen aloituksen. Leivät olivat tuoreita ja sämpylät itse tehdyn oloisia, kivan kuohkeita ja maittavia.

Pääruoka tuli niin nopeasti, ettei meinannut uskoakaan. Tässäkin oli aistittavissa sellaista turvallista kotiruokamaisuutta, mikä miellytti silmää ja suuta. Feta ja pinaatti ne yhteen soppii, ja tämä toikin maistuvaa kastikemaisuutta muuten vähän kuivaan annokseen.

Lohi oli mennyt ihan aavistuksen yli, ei pahasti, mutta (tätä) kalaa ei ole pakko täräyttää tainnuksiin lämpöaalloilla, lempeämpikin ote riittää. Sitruunalla sai heitettyä happoharson fisun päälle ja tilliperunat olivat sopivan kypsiä.

Kokonaisuutena annos oli aika hyvä, tällaista konstailematonta kotiruokaa ja kohtuuhinnalla. Jos tekee mieli sellaista, niin tämä on oikein hyvä kohde lounaalle.

Tosin kentän toisella laidalla on myös Cafe Brahe, jonka atmosfääri on vielä lähempänä sitä lohduttavaa lintukotoa.

Sisustus on charmantti, kovasti itse väkerrettyjä tekstejä liitutauluilla, pieniä koriste-esineitä ja muita yksityiskohtia.

Yleisilme on silti oikein siisti ja organisoitu. Tilasta selvästi huolehtii joku, jolle se on tärkeä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Vähän samaa tunnelmaa tulee esim. Cafe Dajassa. Kasvissyöjälle on salaattia ja välillä soppaa (eilen oli tomaattikeittoa) yms. Lasten kanssa voisi ihan hyvin piipahtaa, jos olisi näillä nurkilla pyörimässä, tosin vaunujen kanssa ei ehkä mahdu sisälle.

URL www.cafecardemumma.fi
Puhelin 045-3558150
Osoite Kaarlenkatu 15, Helsinki