Lasipalatsi (2. kerta)

Aamupäivä meni kuin siivillä, mutta kun presikset ja kaaviot oli kasassa, niin piti hiihtää ruokapatojen ääreen. Pienen säädön jälkeen sain R:n peesiin ja lähdettiin käsi kädessä autiotaloon, tai siis suljetun Buongiorno-kahvilan oven luokse.

Tämähän oli säpissä, lyijärillä raapustettu hätäinen lappu antoi jotain selityksiä, mitkä olisi tietysti ollut hyvä pistää myös Facebookiin, kun sellainen kuitenkin on. Ihan sama, jäi R-listalle ja valitsin sen ainoan toisen vaihtoehdon (Nokka ja Parrilla Española aukeavat vasta 11:30, Oran lounas on vain perjantaisin, Skattan kasino on remontissa ja loput on “muualla”), eli Lasipalatsin.

Classical dishes in an elegant environment, this restaurant has a swinging style but the lunch was not up to par.

Some of the other restaurants in Helsinki offering the classics are Kuu, Lehtovaara and Kosmos.

Tämä klasarihan on toki jo kokeiltu, mutta ei remontin jälkeen ja R luuli, että oltiin käyty, mutta se oli Cafe Lasipalatsi. Nyt mentiin yläkertaan hifistelemään, mikä olikin oikein loistava vaihtoehto, kun päästiin samalla jutun juureen kiinni.

Paikkahan on ollut tässä melkoisen pitkään jo toiminnassa ja tarjoilee melko klassista suomalaista safkaa, niin liikelounaan (35e) kuin yksittäisten annostenkin muodossa.

Á la cartelta löytyvät niin vorscmack (13e / 18e) kuin tartarit (14,50e) sekä tällä hetkellä voimassa oleva bliniviikkokin. Liikelounas käsitti tänään: Kasvisborssikeittoa ja smetanaa, ylikypsää häränrintaa ja skånenperuna sekä loppuun rommibaba. Otettiin koko setti molemmat. Tilaus ja maksu hoidettiin luonnollisestikin pöydässä.

Eka pöytään tuli leipäkori (hyvä) ja nämä leivät olivat erittäin herkullisia. Maalaisleivän kuori rasahti kivasti hampaissa ja sitkon joustama sisus oli oikein makoisa.

Tumma leipä oli saanut jotain siemeniä sun muita sattumia mukaansa ja ne sopivat tähän mahtavasti. Voi oli hyvää, mutta voisihan sen tässä hintakategoriassa jo vaahdottaakin.

Alkusoppa oli lounaan kohokohta, vaikka en punajuuresta juuri välitäkään. Kirpsakka etikka sopi hienoksi leikattujen punajuurisuikaleiden kanssa ja smetanahan puhaltaa tähän kolminaisuuteen pyhän hengen. Erinomainen startti.

Pääruoka saapui korrektisti lämmitetyllä lautasella ja oli kauniisti sille aseteltu. Muutama uunijuures oli viety juuri oikeaan kypsyyteen, tuoden vienoa makeutta kuitenkin jääden keskeltä hieman napakaksi.

Skånen perunat olivat herkullisia ja täyteläisen kermaisia, mikä olikin hyvä, koska se liha kaipasi kovasti kostuketta. Ylikypsä lehmä oli prässätty ja lämmitetty uudelleen, jolla oli saatu liha melkoisen kuivakkaaksi ja sen näin myös yllättävän napakaksi.

Snadisti tuli Ylivieskan Pikkuveli-reissu mieleen ja se ei ole hyvä assosiaatio tässä tapauksessa (poika kyllä edelleen jaksaa muistuttaa hänen herkullisesta hampurilaisesta, mutta oma pihvi ei ollut mikään paras), vaikka Ylivieska muuten onkin oikein mainio kohde visiitille.

Liha oli kuitenkin hyvin maustettua ja perunat sekä paistoliemi tekivät kokonaisuudesta ihan passelin, mutta olisin odottanut kovempaa tasoa.

Jälkkäri menikin sitten ihan penkin alle. Tai no jätski oli tosi hyvää, mutta se vähän liian jännän näköinen tatti törröttämässä lautasella yksinäisen, kylmän pallon vieressä oli jäänyt kallan kauneuskisoissa häntäpäille.

Ja ei se makukaan onnistunut hurmaamaan, ehkä harjoituksen puutetta, mutta se makean ja oudon mausteisen (ehkä tämä oli sitä rommia, alkoholi ei kyllä maistunut, mikä on toki positiivinen asia) twistin sekä hieman liian pehmeän ja kostean taikinen kombinaatio sai aikaiseksi sellaisen kokonaisuuden, että Fazerin siniset veivät voiton. Rommitatit saivat jäädä rauhaan.

Sisustus on tehty taitavasti, tavoittaen entisen tunnelman, mutta laadukkaan näköisesti. Ainoa mikä jäi vaivaamaan, oli se, että itsellä ainakin oli remontoimaton tuoli, joka heilui allani koko ruokailun ajan. Olisin vaihtanut tuolia, mutta kun se häntä on vielä kipeä, niin en jaksanut lähteä nousemaan.

Oi tätä kärsimystä mikä minun elämästäni on tullut. Heiluvia tuoleja ja kaikkee. Asiakaspalvelu oli kohteliaan tasokasta ja sujuvaa, tänne voi ympäristön ja yleisen kokemuksen puolesta sopia liikelounaan, näkymätkin ovat hienot, mutta minun mielestäni ruoka on parempaa esim. läheisessä Kosmoksessa.

Ps. 50 parasta ravintolaa -lista on näemmä tulossa. Mielenkiintoista nähdä mitä sinne on laitettu.

Pps. Vegaanihaaste bongattu!

URL www.ravintolalasipalatsi.fi
Puhelin 020-7424290
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Le Havre (2. kerta)

Vuorossa oli äidin tapaaminen keskustassa, joten päätin napata listalta jonkun selkeän ja kohtuullisen varman tapauksen. Seurahuone on seissyt paikallaan jo sen verran aikaa, että täällä on hänkin käynyt useampaan otteeseen, tosin edellisestä kerrasta oli jo hetki vierähtänyt.

Omastakin käynnistä on jo yli kolme vuotta aikaa (onpa tätä tullut harrastettua pitkään), joten oli aikakin käydä tsekkaamassa mesta ja ottaa kuvat yms.

A down to earth buffet in a splendid environment, this hotel restaurant is worth visiting just for the decor alone.

Some of the other hotel restaurants in Helsinki are Kämp, Krog Roba and Lost In Helsinki.

Tarjolla on buffet (12,50e, 9,50e pelkkä soppa+salaatti) salaatilla, sopalla ja jälkkärillä. Tänään oli tarjolla: Kauraiset silakkapihvit jogurttikastikkeella, lammaspyörykät minttukastikkeella, kermaperunat, vegepihvit bbq-kastikkeella, tomaattikeitto, salaattibaari (raejuusto, jääsalaatti, kirsikkatomaatti, vesimeloni, kaaliraaste, porkkanaraaste, punajuurilohkoja, perunalohkosalaatti, keitettyä kananmunaa, paahdettuja uunijuureksia ja siemeniä etc), leipää + voita sekä passiovaahtoa ja hedelmäsalaattia. Loppuun on myös kahvia tai (pussi)teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa kassalle, vesikannu tuodaan pöytään.

Alkuun vedetty salaatti oli aika perussettiä, kastikkeena olisi voinut olla jotain muutakin kuin vain oliiviöljyä + balsamiccoa, mutta meni tämä näinkin. Tomaattikeitto oli snadisti mausteista ja tomaatin maku nousi sopivasti esiin.

Ei päästy viime kerran borschin leveleille, eikä tosiaan ollut tällä kertaa kuin vain yksi soppa, kun viimeksi oli peräti kaksi. Leipä oli ook, markettitasoa. Kiva kuitenkin, että on myös se keitto lämmittämässä alkuun, mutta en ehkä suosittelisi täällä pelkkää salaatti+soppa-linjaa.

Pääruokalautaselle piti tietysti kasaa taas kaikki ainekset kerralla, tosin vegepihvit jätin nyt vegaanihaasteesta huolimatta lämpöpönikkään, mutta niiden bbq-kastiketta otin kuitenkin lautasen laidalle.

Kalapihvit menettelivät, mutta haude oli haudannut kaikki tekstuurit pinnan paneroinnista. Freesi jogurttikastike kuitenkin seivasi jonkun verran ja kyllä näitä silakoita söi, mutta oltiin kyllä tosi kaukana siitä Hieta-ravintolan herkusta.

Lammaspyörykät olivat hennon makuisia, mutta ihan kohtuullisen hyviä ja se bbq-kastike toi näihin hyvää lisäsoundia. Kermaperunat muistuttivat liikaa jotain janssoninkiusausta ulkomuodoltaan, mutta maku oli ihan jees, varsinkin kun nyki mukaan lammasta.

Jälkkärissä maistui vieno passion puraisu ja se sopikin tuohon täyteläiseen vaahtoon tosi hyvin. Tätä olisi mielellään herkutellut enemmänkin niiden tuoreiden hedelmien kanssa, joten hyvä, että otin konservatiivisen määrän lautaselle, ettei tullut lounaskoomaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on tällainen keskitasoinen kotiruokabuffa melko kattavalla valikoimalla (listalta saa sitten enemmän sellaista ranskalaisen keittiön juttua, ihan maistelumenuuseen asti), mutta täällä kannattaakin käydä kauniin ympäristön ja mahdollisen nostalgian takia.

Sisustus on upea, kattokruunut kimaltelevat ja muutenkin tässä on tällaista rokokoo-meininkiä, mihin et kovinkaan monessa Stadin mestassa törmää. Ehkä Kämp, Salutorget ja jossain määrin Suomalainen Klubi tulee mieleen. Asiakaspalvelu on sujuvaa ja ystävällistä, tosin tällä käyntikerralla saliin pamahti hotellissa kokoustavia ihmisiä siinä määrin paljon, että siinä loppuvaiheessa alkoi hukkua massaan.

URL www.hotelliseurahuone.fi/brasserie-le-havre
Puhelin 09-6914006
Osoite Kaivokatu 12, Helsinki

Sue Ellen

Ja pakkohan se oli mennä heti kun lounaaksi avattiin. Bystron tilalle ilmestynyt – jenkkien etelä-valtioiden herkkuja tarjoava – ravintola on avattu jo viime viikolla, paitsi että lounasta sai tosiaan vasta nyt. Taco Bell avautui eilen, mutta oli taas palaveripäivä (käytiin uudestaan Kiilassa, nyt ei viitsinyt enää kirjata, oli aika sama setti kuin sillä tokalla kierroksella) ja jonot tuohon pikaruokalaan ovat vieläkin koomisen kokoisia.

Käyn tsekkaamassa sitten kun ei tarvitse parranajokonetta mukaan ravintolareissulle, tossahan menee ikä ja terveys vanhalta ja raihnaiselta mieheltä, jos ulkona koleassa joutuu tuntikaupalla venailemaan. Luulisi melkein, että tuolla on ilmaisia ämpäreitä jaossa.

There is a distinct southern twang in the menu of this restaurant, run by some of the best people in Finland. But the lunch still felt lacking somehow, and the whole did not reach the level I would have hoped for.

The area has many interesting restaurants, such as Finnjävel, Goodwin and Puosun Kellari.

Tarjolla on sama menu kuin illallisella, mikä tuli snadina yllätyksenä, tosin mistään muustakaan ei ole missään kanavassa muuta indikaatiota, joten erillisen lounaslistan olemassaolo oli vähän sellainen fifty-sixty-tilanne.

À la cartelta löytyy mm. (en tabuloi kaikkea, kun menu löytyy kuvana ja webastosta): House rubbed & smoked brisket eli savustettua häränrintaa hunaja-sinappikastikkeella ja lehtikaaleja (25e), catch of the bay (sic) eli päivän kala (taisi olla merikrottia tänään) paahdettua kurpitsaa ja hapankerma-kastike (28e), lowcountry boil eli äyriäisiä+simpukoita maissilla ja chorizolla mausteisessa liemessä (27,50e), grilled farm chicken eli grillattua maalaiskanan rintaa ja lämmin mustasilmäpapusalaatti (26e), blackened ribeye steak eli härän entrecôte ja bourbon-kastikkeella + paistetuilla sienillä (29e) sekä grilled watermelon & baby gem eli grillattua vesimelonia ja sydänsalaattia paahdettuilla pähkinöillä + sinappivinaigrettea (22e).

Näiden lisäksi löytyi (4,50e) sivuun: Southern slaw eli etelän coleslaw, garlic & cheddar smashed potatoes eli murskattua valkosipuli- ja cheddarperunaa sekä crispy baby gem lettuce & honey-mustard sauce eli rapeaa sydänsalaattia ja hunaja-sinappikastiketta. Itse nappasin brisketin, kun se on pienessä mielessäni sitoutunut etelävaltioiden grillausmeininkiin. Ja sivuun tuli vihreä salaatti, kun kävivät vielä kyselemässä aiheesta, sinänsä määrän puolesta olisi pärjännyt pääruoallakin.

Alkuun tuli maissileipää ja pimento/chilivoita. Maissileipä oli kaikessa murentuvaisuudessaankin ihan kiintoisa kokemus ja voissa oli hento mausteisuus, joka sopi aavistuksen makean leivän kanssa yhteen.

Vihreä salaatti oli onnistuttu pitämään ilahduttavan yksinkertaisen herkullisena ja tämän kastike oli todella herkullisen makuista, salaatti rapsakkaa ja snadisti kuivatut kirsikkatomaatit toivat kirpsakkaa makeutta mukaan. Hyvä salaatti!

Pääruoka oli reilu setti murisevan mehukasta lihaa lepäilemässä vihreän kasvishöystön päällä. Liha oli maittavaa ja kärvennyspintaakin löytyi tuomassa lisämakua ja tekstuuria. Parit läskibiititkin oli, mikä kuulunee annoksen luonteeseen. Sinappinen kastike oli tasokasta ja komppasi kivasti sekä lihaa, että vegejä.

Vähän tässä jäi sellainen liian jouluinen fiilis kielen päälle ja muutenkin annos oli kaikessa teknisessä taitavuudessaankin melko tavanomainen. Ruoka oli ihan jees, taitavasti keitettyä ja ympäristö sekä palvelu oli erinomaista, mutta oliko tämä sen kolmenkympin arvoinen kokemus? Jotain jäi mielestäni puuttumaan, varsinkin ruoan puolesta.

Tästä ei tullut sellainen wow-fiilis, kuten Bystrossa aikanaan, josta sai kuitenkin samaan 29e hintaan kolmen ruokalajin menun mustalla teellä (tai no, sitä teetä en koskaan saanut .. silti). Toki ymmärrän, että tässä kohtaa kaupunkia vuokrat ovat varmaan sellaisia, että korvissa suhisee, mutta Neon 2:en kuolemattomin sanoin: “Hei, ei se riitä“.

Sisustus on jossain määrin suojeltu, joten katot ja seinät ovat vieläkin kauniisti koristeltuja, keskelle salia on duunattu keittiön jatke, jossa annokset (ilmeisesti) viimeistellään lautasille. Tila oli saatu vieläkin viihtyisämmäksi kuin ennen, joten tässä oli oikein mukava istuskella lounastamassa. Astiastokin oli tyylikästä ja tumbler-lasi vedelle toimii itselle aina.

Asiakaspalvelu on edelleen yhtä tasokasta kuin Bystron aikana, kaikki hoituu sujuvasti ja kohteliaan ystävällisesti, iso kiitos siitä. Eli ristiriitaiset fiilikset jäi tästä kerrasta.

Todella miellyttävä lounaskokemus ja ihan hyvä ruoka, mutta jotenkin tämä nyt ei koskettanut minun sieluani sillä tavalla kuin aikaisempi slaavilainen paatoksellisuus. Ehkä vika on minussa?

Ps. City-lehdessä (yhtäkkiä tuli mieleen, että taitaa olla jossain määrin anakronistista kutsua tätä edelleen “lehdeksi”, vai kuinka? Nyt-liite on mielestäni vielä liite, kun on silleen tavallaan paketoitukin, mutta ehkä City on vaan enää City tms?) on ihan mahtavia kuvia vanhoista ravintolamenuista. Ja siinä on linkki “Restopediaan”, mikä vaikuttaa kovin kiintoisalta, kun itsekin tässä kerään muistoja talteen hieman samanoloisessa viitekehyksessä.

URL www.sue-ellen.fi
Puhelin 0300-472334
Osoite Eteläranta 16, Helsinki