Katajanokan Kasino

Se on taas se aika viikosta, kun käydään syömässä muutakin kuin salaattia ja soppaa linjastosta. Tänään oli mielenkiintoiset keskustelut, kun yritän ymmärtää omaa positiotani maailmankaikkeudessa. Kai se tästä sutviintuu johonkin suuntaan, pitäisi vaan keksiä, että mitä sitä oikein haluaisi tehdä isona. Onneksi on ulkoilu huomenna, niin saa karistettua nämä skriptaus yms hässäkät taakseen.

Tässä alkaa olla jo vähän vereslihalla kaiken näpyttelyn jälkeen. Ruokaa piti saada ja jäljellä oleva lista alkaa olla melko lyhyt, ainakin näin lähietäisyydellä olevissa rafloissa. Muu lista on toki pidempi, mutta ei siinäkään enää mitenkään mahdottomasti ole juttuja.

Päätin sadevaarasta huolimatta reippailla Skattan Kasinon kieppeille, kun se on päässyt remontin alta pois. Täällä on tullut kahvit tms vedettyä joskus terassilla, mutta noin muuten mesta on jäänyt tuntemattomaksi itselleni, joten oli kiva päästä tsekkaa safkatarjonta.

The old Officers’ Mess on the beautiful seafront of Katajannokka, the food was a sight for sore eyes and the decor is fantastic. The upstairs even has a room fashioned after a dugout like the ones from the front lines.

For more classical settings, check out Sofia Bistro, Savu and Suomalainen Klubi.

Lounasta on tarjolla kahden (39e) tai kolmen (46e) ruokalajin seteissä (yksittäisiä annoksiakin voi ottaa), jos ei satu olemaan yksityistilaisuutta. Tänään listalta löytyi alkuun: Lohipastramia punajuurella ja tilliemulsiolla (12,50e) sekä riimiposoa kanttarelleillä ja paahdetulla maa-artisokalla & puolukalla (13,50e).

Pääruokina oli: Paistettua siikaa purjolla ja savustetulla beurre blanc -kastikkeella (26e), glaseerattua ibericoa (tämä vaihtui lennossa karitsaksi) kastanjalla ja sipulikastikkeella (29,50e) sekä Hokkaido-kurpitsaa mantelilla ja ohralla & kuusivinaigrettea (24e).

Jälkkäriksi olisi löytynyt: Mustikkapiirakkaa ja vaniljakastiketta (11e) sekä petit fours kahvin kanssa (ehkä sama 11e?). Otin alkuun lohen ja pääruoaksi lihaa.

Alkuun tuli talon omaa paahtoleipää ja vaahdotettua (jei) voita. Leipä oli ihan jees, tällaista lerputtavaa pullaa, mutta jostain tummemmasta jyvästä väännetty ja hyvällä kuorella. Mukavasti suolatun voin kanssa tätä oli kiva vedellä ja sopi hyvin myös lautasten putsaamiseen.

Pastrami saapui seminopeasti ja oli kauniisti aseteltu lautaselleen. Kala oli ihan hyvää, joskin ehkä joiltain osin vähän liikaa jääkaappia nähnyt. Hyvät maut ja tahnat, sekä kivat pikkelsit tekivät annoksen. Keskelle kyhätty snadi salaatti oli saanut herkullisen kastikkeen ja tätä olisi maistellut mieluusti enemmänkin.

Pääruoka tuli sekin kohtuullisen vikkelään ja liha oli paistettu taitavasti. Tätä söi oikein mielellään, varsinkin kun alle oli tursotettu maittavaa kastiketta. Paseerattu sipulikastike sekä muun muotoiset sipulit tekivät minut onnelliseksi, kun olen näille niin perso. Tosin ne pikkelöidyt punasipulit tuntuivat taas vähän siltä, että ainesten kiertonopeus ei välttis ole kaikilta osin ihan kovimmassa vedossa.

Eipä täällä mitään väestöntungosta lounaalle ollutkaan. Muutama porukka koko talossa. Mutta loppupeleissä tämä oli mielestäni kuitenkin muutamasta harha-askeleesta huolimatta oikein tasokas lounas ja erittäin tyylikkäässä ympäristössä. Ja jotain kertoo sekin, että hieroin viimeisillä paahtiksen rippeillä tämänkin lautasen puhtaaksi.

Sisustus on upea, remontti on tehnyt tilalle hyvää ja aika harvassa löytyy näin makeat puitteet syöpöttelylle. Taustalla soi pitkään Frank Sinatra yms ja jotenkin ison tilan kaiku sai minut Fallout-pelien aaltopituudelle, mikä oli ihan hauska assosiaatio.

Asiakaspalvelu oli erinomaista, sujuvaa ja kohteliaan ystävällistä, iso kiitos siitä. Kasvissyöjille oli se kurpitsasysteemi, muuten tämä oli enemmän karnivooreille suunnattua settiä. Lasten kanssa voisi tulla ainakin kahvit jne vetämään, merelle aukeava terassi on kohtuullisen ainutlaatuinen näillä nurkilla.

Ja tosiaan liikelounaan kohteeksi tämä on varmasti mainio mesta, yläkerrassa löytyy kaikenlaista kabinettia, korsusta lähtien.

Ps. #892 (ehkä, jotenkin on sellainen kutina, että jossain vaiheessa on mennyt laskut sekaisin, mutta mennään tällä luvulla, ei jaksa tarkistaa). Kai tässä on pakko tetsaa sinne #900 ravintolaan asti, että pakonomainen tarve pyöristää kaikki kulmat ja särmät ei jää vaivaamaan.

URL www.katajanokankasino.fi
Puhelin 09-61286300
Osoite Laivastokatu 1, Helsinki

Ultima

Nonih. Sainpas kirjoitettua tämän valmiiksi, vaikka vähän jälkikäteen. Ilta R:n kanssa oli Suuri Menestys, johon liittyi hurmaava nuori pariskunta, salakapakka, ryhmä norjalaisia viikinkejä ja tanssiaiset Helsingin yössä.

Mutta ennen kaikkea tätä käytiin tietysti syömässä, kuinkas muuten. Luonnollisestikin meidän täytyi käydä stedaamassa Finnjävelin seuraaja, sirkkasärvintä tarjoava Ultima. Tuollaisella nimellä ja vetäjien natsoilla oli odotukset korkealla.

Käytiin ensin toki ottamassa vauhtia Bar Cónin terassilta, Stockan Ted Baker -osaston läpi, kohti Etelärantaa ja Suomen kovimpia kortteleita, ainakin noin kulinaristisessa mielessä.

A mixed bag of treats at this high-flying restaurant, following in the deep footsteps of Finnjävel. The food was mostly good, with some surprising misses and the format of the menu left us with a slight disappointment.

Other fine dining experiences in Helsinki are Olo, Ask and Ora.

Tarjolla on menu, mutta ei maistelu, vaan ihan á la carte. Tosin sellaisella oudolla twistillä, että kun on kaksi pöydässä, niin molempien pitää ottaa sama annos. Kaikista lajeista, paitsi alkudrinkkien kanssa vedettävistä hiukopaloista. Tämä oli siinä määrin hämmentävää, että sitä piti tavata tarjoilijan kanssa ihan muutaman kerran, että upposi tajuntaan.

Tämä siis siitä huolimatta, että tarjolla oli maistelumenumaisesti joko neljä (61e), kuusi (81e) tai kahdeksan (99e) ruokalajia. Jännästi myöskään suositusviinejä ei löydy menulle, joka kuulemma johtui siitä, että variaatioita on niin paljon.

Ja onhan niitä, mutta toisaalta vaihtoehtoja eri kategorioissa ei ole kuin tietty setti ja yleensähän tulee yksi kaato per annos. Mutta näin se vaan oli ja sillä mentiin. Ja otettiin toki se koko setti, kerranhan täällä vaan käydään.

Hiukopaloista (en jaksa tabuloida tähän kaikkia vaihtoehtoja, 5e tsipale) otettiin: Kasvihuoneilmiö eli raflan omista laareista revittyä salaattia, riimiporoa kuusikreemillä sekä hampputartletti tryffelidressingillä ja rapeilla sirkoilla. Alkuruoka-osuudesta napattiin: Paahdettua perunarieskaa hapankermalla ja kylmäsavustettulla hauella, Ultiman pehmeää tofua sienisoijalla ja grillattulla salaattilla, grillattua taimenta Ultiman kimchillä ja piparjuurella sekä palvattua mallasporsaan niskaa paahdettulla purjolla ja mausteisella silmusalaatilla.

Pääruoista valittiin seuraavat: Paahdettua villisiikaa merileväemulsiolla ja siianmädillä sekä Bovikin luomukaritsan satulaa yrttivoilla ja kukkakaalilla. Jälkkäreistä taasen: Pihlajaflan yrttijäätelöllä ja rautayrttimarengilla sekä juusto eli kotimaista valkohomejuustoa kandeerattulla raparperilla ja siemennäkkärillä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta menussa oli, että talon omasta leivästi piti myös maksaa (5e), jota ei ole näillä leveysasteilla tullut ihan vastikään eteen. Otettiin toki sitäkin, vaikka kieltämättä siinä kohtaa listaa tavatessa alkoi jo tulla pienehkö rahastuksen maku. Toki kalliissa korttelissa tosiaan oltiin jne.

Hiukopalat tulivat verrattain nopeasti ja sirkkaleivällähän se piti aloittaa (tottakai) ja tämä oli aika hyvä- Jännä kokemus rouskuttaa sirkkoja, joiden kotien ali oltiin kävelty kun astuttiin raflaan. Tämä on sitä nykyaikaa, kaiketi. Noin muuten oltiin melko normileveleillä, tällainen ruisnappi levitteellä ja sirkat tuntuivat lähinnä jauhoisilta.

Riimiporo oli aivan tolkuttoman herkullista, tässä oli niin jykevät maut ja upean täyteläinen kreemi kaverina, että jouduttiin vähän taistelemaan viimeisistä paloista.

Kasvihuoneilmiö oli sitä mitä purkissa luki, eli salaattia kerittynä kimpuksi. Mikä sinänsä ei oikein säväytä varmaan ketään, vaikka toki on hienoa, että ovat kasvattaneet itse ne rehut. Mutta yllättäen se pikkelöity selleri, joka sitoi kaninruoan yhteen, oli upean makuinen.

Jopa siinä määrin, että selleri-aversiota koko ikänsä kärsinyt R oli ihastunut makuun. Tämän lisäksi paperin nurkkaan tursotettu “kastike” toimi mahtavasti kasvisten kanssa yhteen.

Varsinaiset alkuruoat aloittikin perunarieska, joka oli oikein maittavan makuinen ja hauki (on kala) pelasi mainiosti annoksessa. Mädit ja preparoidut (ei pysty muistamaan tarkasti, olisiko ollut alipaineessa jotenkin) kurkut toivat tekstuuria ja lisäpirskahduksia annokseen. Tämä taisikin olla meidän suosikki alkupaloista.

Koska seuraavana syöty pehmeä tofu oli niin pehmeää, että ei oikein meinannut arvata että mitä oikein on syömässä. Poksautetut riisit toivat vähän vaihtelua suutuntumaan, mutta jotenkin tässä tuli sellainen olo, että vetelee outoa versiota rice krispies -aamiaisesta.

Valitettavasti ne houkuttelevan näköiset suikaleet eivät tuoneet kauheasti lisäkicksejä annokseen ja jotenkin makuprofiili oli himmeämpi kuin olisi voinut toivoa.

Talon oma kimchi oli aika hyvä, vaikkakin itse tykkään reilusti tulisemmasta meiningistä. Kalaa löytyi ja se oli kai ihan hyvää, mutta mitään merkittävää muistijälkeä tästä ei jäänyt.

Mallasporsaan niska oli taasen oikein hyvä annos, ainahan sitä pekonia tai sen kaltaista vetää mielellään. Tässä annoksessa oli useampia ulottuvuuksia ja nämäkin palaset napsittiin kovalla tahdilla.

Näiden sivuun tuli myös sitä talon leipää, joka oli ilmeisesti väsätty juuri äsken. Lämmintä leipää on aina hyvä syödä ja varsinkin kun siihen viereen törkkää pehmeää voita. Mutta jotenkin tämä briossi ei puhutellut.

Sisäinen rakenne oli liian “sienimäistä” ja maku ei osunut maaliin, ensimmäinen kerta kun leipäkoriin jää leipää, varsinkin kun siitä on ihan erikseen maksanut.

Siika saapui ensimmäisenä pääannoksista ja oli komia ilmestys puutarjottimellaan. Makuakin löytyi, joskin ne mädit jotenkin saivat annokseen vähän liiankin merellisen tunnelman. Se mikä tässä kuitenkin oikeasti häiritsi oli ne ruodot, mitkä pyörivät suussa kun kalaa yritti renssaa ilman siihen tarvittavaa taitoa.

Kreemiä löytyi ja kaikenlaista kasvista, mutta kaikista komponenteista huolimatta annos jäi mysteeriksi meille, eikä niiden ruotojen kanssa taistelu lopulta tuntunut sen vaivan arvoiselta. Kalan kaveriksi saapui uusia perunoita duunattu jollain (tilli)kastikkeella.

Tämä tuntui liian paljon vappuiselta perunasalaatilta, aina rouheaan tekstuuriin asti. Kokonaisesta kalasta oli kuitenkin pakko tehdä taideteos pään ja pyrstön avulla, koska olen mieleltäni pelkkä lapsi.

Karitsa tuli kylki edellä eteemme ja sillä oli runsaasti kastiketta kyydissä. Kastike oli erinomaista, kuten myös lammas, joskin rasvaisimmat kohdat maistuivat kovasti siltä miltä lampaan rasva maistuu. Tämä annos kuului myös meidän suosikkeihin ja tuli hoideltua viimeisiä rippeitä myöten.

Välijälkkäriksi tuli juustoa, sitä tietyltä nimetyltä lehmältä valmistettua valkohomejuustoa. En nyt muista nimeä, mutta olisiko Orassa tullut sama setti, tai sitten Nokassa. Ei jaksa tarkistaa. Joka tapauksessa juusto oli hyvää, mutta jotenkin olisin kaivannut välijuustoilta enemmän variaatioita ja pienempää kokoa.

Mutta toisaalta tässä oli aivan tolkuttoman hyvää raparperia. Siis varmaan paras raparperi mitä on tullut ikinä maistettua, jos nyt ei lapsuuden värjäämiä “mummolan” muistoja oteta huomioon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan taitavasti keitetty ja oivallettu annos.

Loppuun tuli flan ja todella hyvää marenkia. Näitä tuli molemmille oma annos, ilmeisesti kylmäkkö ei ole vielä taipunut tähän uuteen formaattiin. Tämä oli todella hyvä jälkkäri ja siitä huolimatta toinen näistä luovutettiin omaehtoisesti viereiseen pöytään.

Kun oli keskusteluyhteyskin vähän aiemmin avattu. Ja siitä se sitten lähti, kierros Helsingin yöhön, joka teki tästä illasta ikimuistoisen. Vaikka Ultima ei jotenkin ihan siihen ikimuistoisen tasoon yltänytkään.

Sisustus on jännä yhdistelmä Finnjävelin jäämistöä ja uutta konseptia. Eniten pidin pysäyttävästä teoksesta ala-aulassa, johon oli taiteilijan ohjauksessa henkilökunta kasannut rikkoutuneita astiastoja edellisestä ravintolasta. Näiden lisäksi viherseinät ja sirkkojen James Bond -maiset pallot (kuka muistaa Moonrakerin orkideat?) toivat mielenkiintoisen futuristisen meiningin mestaan.

Neon-valojen värittämät välitilat sopivat moodiin myös, mutta miksi ihmeessä on pitänyt peittää yksi Helsingin kauneimmista maisemista jollain Space Odysseyn muoviulokkeilla? Ymmärsin kyllä Chez Dominiquessa, joka oli katutasossa, ettei ulkopuolisia päästetä pällistelemään, mutta tässä ollaan kuitenkin nyt toisessa kerroksessa ja jos joku jaksaa sen kiivetä, niin antaa tulla katselemaan vaan. Asiakaspalvelu oli erittäin tasokasta, kaikki sujui sutjakkaasti ja kohteliaan ystävällisesti.

Kasvissyöjille oli vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että joko en ymmärtänyt konseptia tai sitten tämä on vaan suunnattu jollekin muulle segmentille. Toisaalta R oli jokseenkin samoilla linjoilla, kuten myös viereisen pöydän pariskunta, joiden kanssa lähdettiin painimaan viikinkien ja Trillbyn (josta tulee mieleen PA:n Twisp and Catsby) pariin.

URL www.restaurant-ultima.fi
Puhelin 0300-472341
Osoite Eteläranta 16, Helsinki

Aino

Vaikeuksien kautta voittoon! Projekti priolistan läpikäynnistä meinasi mennä kaakkoon kun saimme vihdoin ja viimein sovittua frendien kanssa tapaamisen ja se sijoittautuikin lounasaikaan (myöhään tosin, mutta kuitenkin).

Sain onneksi kuitenkin väännettyä kohtaamispaikaksi pienen Messenger-neuvottelun jälkeen Ainon, joka on yksi viimeisistä keskustan käymättömistä kuppiloista (Savotta ja Palace ovat pääasialliset, loput on vähän silleen hajapaikkoja/kahviloita missä en todennäköisesti ehdi enää käymään).

Alkuperäinen skouppaus oli vaikea, kun aikataulupaineet (herra G ei liikahda kovin aikaisin liikkeelle ja herra J:llä oli tärkeä möötte mihin piti ehtiä) ja lokaatio (piti olla keskustassa, ehdotin kyllä kirjavampaakin settiä) sekä kvalitatiiviset speksit (ei liian hifi, piti saada olutta) ehtivät aiheuttaa itselle eksistentiaalisen kriisin.

Mutta Aino tuntui sopivan, pöytävaraus onnistui (semisti, ei oltu laitettu listalle, tilaa oli kuitenkin), menusta löytyi ihan suositusbisset ja suomalainen ruoka sopi lo-fi leiman alle passelisti.

Tila on muutenkin merkityksellinen, tässähän on toiminut joskus Café Ursulan etiäinen, minkä kellarin uumenissa ollaan joskus tanssahdeltu poikien kanssa. Tästä on toki jo hetki aikaa, nyt ollaan vanhoja ja raihnaisia.

An excellent restaurant serving classical Finnish dishes with a modern touch.

Other good restaurants close by are Copas y Tapas, Chapter and Strindberg.

Suomalaista safkaa siis ja joko menun tai yksittäisten annosten muodossa. Tänään oli tarjolla alkuun: Keväinen kasviskeitto (9,50e / 12,50e isompana), suolattua poroa lakoilla ja kuusenkerkällä (14e) sekä suomalaista lohikeittoa (10,50e / 14,50e).

Pääruokia löytyi: Silakkapihvit ja perunamuusia (17,50e), paahdettua nieriää parsalla ja punajuuri-voikastikkeella (26,50e), ylikypsää possun kylkeä paahdetuilla kasviksilla ja soijakastikkeella (17,50e) sekä poron fileetä timjami-perunaterriinillä ja mustaherukkakastikkeella (36,50e). Loppuun oli: Omenapiirakkaa ja vaniljavaahtoa (8,50e).

Valmiissa kolmen ruokalajin menussa (45,50e kalalla / 49,50e lihalla) oli kasattu seuraavanlainen setti: Keväinen kasviskeitto, nieriää tai poroa sekä loppuun omenapiirakkaa. Otettiin menut, osa kalalla ja osa sarvipäällä.

Ekaksi tuli leipää, tummaa ja vaaleaa sekä voinappi. Vaaleassa oli vähän focaccian kaltainen, rapsakka pinta, mutta muuten ei ollut mikään ihmeellinen.

Mutta se tumma, saaristolaishenkinen, leipä oli oikein maittavaa. Tätä piti tuuttaa naamariin parikin palasta.

Alkukeitto oli hyvä, tällaisia “keväisiä” vegejä (kun maa on vielä roudassa, eikä sieltä saa mitään elävää irti) sisältävä soppa. Kasvikset eivät niinkään innostaneet, toivat kuitenkin tekstuuria peliin.

Mutta se liemi oli kepeän täyteläinen ja maustettu kivasti jollain basilikaöljyllä. Kulhon pohjalle oli myös väännetty jotain tahnaa, joka elävöitti meininkiä lusikkaan sattuessaan.

Pääruokana oli itsellä poroa ja tämähän oli erittäin hyvin duunattu, reilun punaista ja snadilla paistopinnalla väsätty. Marjaisa ja tiukka paistoliemi toimi peilinä lautasen pohjalla, joka antoi lisää sävyä annokseen, kuten myös ne makeahkot (porkkana?) pyreetöräykset.

Ja se timjami-perunaterriini oli erittäin kiva, niin mielenkiintoisen muotonsa, makunsa kuin tekstuurinsa osalta. Vaikka herra G vieressäni muistutti, etten ole niin innostunut paakkuja sisältävästä pyreestä (joo, ei ollut pottuvoi, same same but different), niin tämä oli kyllä hyvin toteutettu.

Kaverin nieriä ilmeisesti pelasti hyvin myös, tosin juttu keskittyi hänen kala-tarinoihinsa, kun oli juuri päässyt koukun äärestä pois. Veneenkin oli saanut myytyä vakuutusyhtiölle, on noi hurrikaanit rajuja.

Mainio lounas lopeteltiin omenapiirakkaan, joka oli onnistuttu hifistelemään (dammit) kolmella eri omenalla ja jollain raikkaan oloisella vaahdolla. Hienosti toteutettu ja hillityn herkullinen versio tästä klassikosta.

Kokonaisuutena tämä oli tasokas ja tyylikäs ympäristö (sekä toki erinomainen seura) tekivät kokemuksesta erittäin miellyttävän.

Sisustus on onnistuttu pitämään klassisen kauniina, ilman turhia kikkailuita tai krumeluureja. Upeat pylväät raamittivat tilaa ja muutama harkittu taideteos, sekä rauhallinen taustamusiikki korostivat tunnelmaa.

Valoisan salin alakerta oli aivan yhtä sokkeloinen ja hämyisä kuin mitä muisteltiinkin, täältä löytyy jänniä kabinetteja sun muita kammareita. Rafla soveltuukin hyvin rauhalliseen liikeneuvotteluun tai muuhun vastaavaan tapaamiseen.

Asiakaspalvelu oli myös ammattimaisen toimivaa ja kohteliaan ystävällistä, vaikkakin ruuhkan sattuessa joutui hetken venaamaan. Kasvissyöjälle oli listalla aika niukasti vaihtoehtoja, mutta ehkä kysymällä sekin asia ratkeaisi tarvittaessa?

Ps. Siihen omien tekemisten seuraamiseen löytyi (tietysti! There’s an app for that) hyvä sovellus: Strides. Toi toimii hyvin Fitbitin kaverina, jolla kuitenkin tulee ihmeteltyä näiden fyysisempien aktiviteettien sujumista.

Pps. xkcd heitti taas aika hyvän läpän.

Ppps. Note to self, tapaa useammin kavereita.

URL www.ravintolaaino.fi
Puhelin 09-624327
Osoite Pohjoisesplanadi 21, Helsinki