Lehtovaara

Paadi paadi, oli juhlan tuntua ilmassa ja tämän takia vetäsin takataskusta yhden viimoisista shortlist-rafloista (on siellä vielä Nokka ja Ora ainakin) joista lounasta löytyy. Sitten pitää näihin tärkeämpiin hetkiin alkaa kehittämään jotain innovatiivisempaa. Lehtovaarahan on yksi Stadin ravintolamaailman grand old ladyista ja täällä on kerta jos toinenkin juhlittu sekä vietetty liikelounaita.

Töölön kirjaston takana sijaitseva rafla on ollut näillä sijoillaan jo yli puoli vuosisataa, joten tässä on oletettavasti nähty enemmän kuin yksi tällainen Mechelininkadun avaaminen. Nyt oli aikamoinen työmaa saatu aikaiseksi, kun katu oli melkein Ruoholahdesta asti auki.

One of the true classics of the Helsinki restaurant scene, this establishment has been here since 1940 and the menu reflects the roots. The Scandinavian appetizer buffet was the pièce de résistance of an otherwise satisfactory lunch.

Other restaurants of its ilk are Kuu, Kosmos and Bellevue.

Tarjolla on liikelounas (33e), jossa alku-, pää- ja peräruoka. Tänään oli tarjolla alkuun: Alkuruokapöytä tai sorsarillette piparjuurikastikkeella. Pääruokina: Tomaatti-inkiväärikeittoa, paistettua turskaa rucolakastikkeella ja punajuuririsotolla tai rosmariinipaahdettua lehmää korvasienimuhennoksella ja yrttipastalla.

Loppuun oli: Jälkkäribuffa tai sabayonkuorrutettua hedelmäsalaattia ja marenkia. Tähän hommaan vähän niinkuin kuuluu noi “pöydät”, joten mentiin niillä ja R. otti kalan, minä piffin.

Alkuun tuli vedettyä oikein kunnon ruotsinlaivasetti, tuollahan toki voisi vierailla useammankin kerran, mutta kun lautaselle vielä mahtuu pari nokaretta, vaikkapa salaatin päälle, niin mikä jottei. Tämä oli kyllä hyvä kokoelma herkkuja, kaikki maistui laadukkaalle ja kovin itse väkerretyn oloiselle.

Erityisesti kaikenlaiset kalat loistivat niin omalla maullaan kuin hyvin duunatuilla mausteillaan. Savu- ja graavilohi kastikkeineen vetivät pisimmän korren, tosin oli se lihapuolen paahtopaistikin ihan törkeän hyvin hoideltu. Ja diggailin myös niistä sipuleistakin joihin oli saatu todella syvä, mutta silti yllättävän hento portviinin maku. Loistava aloitus ja erinomaiset leivät vielä päälle.

Pääruokana minulla oli sitä nautaa korvasienimuhennoksella (I know!) ja yllättäen (tai ei, tykkäsinhän minä siitä Palacen korvasienivaahdosta tosi paljon) se muhennos toimi oikein hyvin. Herkkä korvasienen maku kerman kanssa syvensi ujosti suolattua lihaa.

Pasta oli herkullisen yrttistä, mutta jotenkin hautautui sen sienimuhennoksen ja paksujen lihapalojen alle. Annos oli ehkä aavistuksen epätasapainoinen, tavallaan siis kovin perinteinen.

R. veteli turskaa mielellään ja kun maistoin, niin olihan se todella hyvää, mutta ei niin kova setti kuin Kuun loistava turska. Risotto oli ehkä jäänyt snadisti veteläksi ja R. kaipaili tiukempaa punajuuren makua mukaan, nyt sitä oli vain nimeksi, kuten hailakan roseesta väristäkin voi päätellä. Taas perinteisen tasokas annos, mutta ei mitään järisyttävän yllättävää.

Jälkkäribuffa kuullosti oikein hyvältä ajatukselta ja kasasinkin omalle lautaselle crème brûléeta, tuulihatun näköisen jutun ja jotain mikä vaikutti ulkoisesti juustokakulta (karkit olivat kuvausrekvisiittaa R.n lautaselta). Kerma ja paahdettu sokeri oli todella herkullista, jopa siinä määrin, että meinasi mennä liiankin herkulliseksi ja rouskuttelinkin siinä mietteissäni sokeria hampaiden välissä kun vetelin viimeisen lusikallisen naamaani.

Tuulihattu osoittautui minikakuksi josta en ollut ihan niin innoissani ja sen päällä ollut tahna ei tehnyt asiaa paremmaksi. Juustokakkukin osoittautui jonkinasteiseksi mousseksi jossa oli (taas) mangoa päällä ja pehmeäksi kostunutta pohjaa.

Tämä jäi hienoiseksi pettymykseksi, varsinkin sen upean alkuruokapöydän jälkeen. Aika samoissa yleisenä kokemuksena kuin esim. Kosmos. Nyt pitää hetkeksi vetäytyä taas normilounaspaikkoihin, että saa tasapainoitettua elämän.

Sisustus huokuu historiaa ja todella hienolla tyylillä. On taulua seinällä ja kaikenlaista voittopokaalia yms. Ravintola jolla on noin ansiokas historia ja näin hienosti ylläpidetty taso, niin ruoan, palvelun kuin seinienkin osalta, täytyy olla hyvin johdettu/omistettu.

Nostan hattua koko porukalle, että pystyvät edelleen vetämään näin kovalla tasolla, tämä on jo omalla tavallaan instituutio, jossa jokaisen Stadilaisen pitäisi ainakin kerran käydä.

Ps. Döner Harju laajentaa Makkarataloon kohtuullisen suureellisen kuuloisella tsydeemillä.

URL www.lehtovaara.fi
Puhelin 09-440833
Osoite Mechelininkatu 39, Helsinki

Umeshu

Tjah. Menin taas iltakävelylle, tällä kertaa kohteena Töölön puistot, mutta kun olin isomman kierroksen tehnyt jo vähän Temppeliaukion kirkon ohi jne ja kävellessäni Mechelininkatua tuli sellainen olo, että voisi jotain pientä haukata.

Aloin könkkäämään (kengät ovat alkaneet kiukuttelemaan ja hiertämään kaiken tämän kävelemisen seurauksena, pitää hommaa jotkut paremmat) kohti Töölön toria, kun muistelin, että Tokyo55:n vieressä olisi samojen ravintoloitsijoiden Izakaya. Mutta saapuessani Eliten kohdille tulikin mieleen Umeshu, joka on pitänyt tarkistaa jo pidemmän aikaa. Sisälle astuessani olikin vitsikästä törmätä kavereihin herra K. ja neiti T.

Heillä oli myöskin iltapäiväkävely menossa ja olivat sitten pysähtyneet susheille, kun Arabia on osoittautunut sushiköyhäksi vyöhykkeeksi. Oli miellyttävä yllätys tavata tuttuja näin yllättäen ja päivällisestä tulikin oikein hyvä. Seuraavasta päivästä tulikin siinä määrin jännittävä, ettei mitään rajaa. Tosin kyllä minä siinä sunnuntai-iltanakin pääsin juoksemaan suoraan kylvystä toimistolle, välillä näin.

Japanese food and not just sushi, but also some Izakaya dishes, such as Okonomiyaki and Gyoza.

Other Japanese restaurants in the vicinity are Tokyo55, Sushi wa.gocoro and Gyosai-Sushi.

Eli japanilaista meininkiä tarjolla ja muutakin kuin sushia ja jotenkin tästä oli jäänyt johonkin takaraivoon, että nimenomaan izakaya-kamaa löytyisi, tosin tämä ehkä pohjautui tähän Nyt-liitteen tarinaan, mikä ei ovelasti puhu ollenkaan kyseisestä ravintolasta. Näin se vapaa assosiaatio luo rinnakkaistodellisuuksia missä elellään mukavasti, ilman turhia totuuksien aiheuttamia painolasteja. Post-truth jne.

Listalta siis löytyy myös niitä sushi-annoksia, kuten kavereiden tilaamat 16 sushin lautaset (22e). Itselle osui “Izakaya Ryori”-listalta: Okonomiyaki eli japanilainen pyttipannu/pannukakku/munakas kaalilla (14e) sekä gyoza-nyyttejä (6e per 3kpl). Gyozat sai joko possulla tai vegenä ja höyrytettynä tai pannulla. Otin veget potstickereinä. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Okonomiyaki (tsori, olin niin emotionaalisessa tilassa, että koskin annokseen ennen kuvaamista) oli ohuempi lätty kuin mitä olin arvaillut kaikkien youtube-videoiden vahtaamisen jälkeen. Mutta päällä oli ilmeisesti kuitenkin soosua ja japanilaista majoneesia yms.

Tämä oli ihan hyvä ja kiinnostava kaaliraaste-munakas-tiesmikälie, tosin hieman makean puoleinen omaan makuun ja muutenkin ehkä vähän pliisun oloinen. Snadisti tätä tuli korjailtua soijalla, enkä kaikesta yrittämisestä huolimatta edes onnistunut loiskuttamaan kovinkaan montaa pisaraa päälleni.

Mutta tosiaankin, samaan hintaan vetää vaikkapa puolitoista äärimmäisen hyvää ja kookasta munakasta Eggistä, joten ei tämä kauheasti säväyttänyt. Kiva kuitenkin että on muutakin kuin sushia.

“Potstickerit” (tai no tekniseltä kannalta nämä taitavat olla vaan paistettuja Gyoza-nyyttejä, kiinalainen Jiaozi lienee se, mistä niitä potstickereitä oikeasti tehdään, mutta käytän sitä silti tässä sulavasti, perustuen ihan siihen tosiasiaan, että potsticker on hauska sana/termi ja se huvittaa minua suuresti) eivät myöskään olleen mitään ihan ihmeellisiä.

Sisusta oli hyvin hennosti maustettu, eikä se dippikastikekkaan ollut muuta kuin ihan hyvä. Ehkä tässä on tullut vedettyä liikaa näitä parempia illallisia, että tämä väräyttäisi viisareita, mutta nyt ei tosiaan toiminut mitenkään erityisesti.

Tai siis oli nämä molemmat ihan hyviä ja hauskan eksoottisia, mutta olin odottanut niin paljon enemmän tältä mestalta. Ehkä olisi pitänyt sitten ottaa niitä susheja, ne olivat kuulemma hyviä.

Sisustus on kovin japanilaisen baarin kaltainen, tosin en käynyt siellä salin puolella ihmettelemässä. Aika tiukkaan tilaan on saatu rafla puristettua. Täällä oli ihan kiva istuksella ikkunan ääreen duunatulla baaritiskillä ja turista kavereiden kanssa. Tämä varmaan sopiikin tällaiseen rentoon illan viettoon tuttujen kanssa, japanilaisen oluen ja baarisafkan ohessa.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä mutta todella verkkaista. Tänne ei kannata tulla tiukalla aikataululla. Ei tässä tietty mikään kiire ollut (kun ei tullut hälysoittoa), mutta kyllä sitä laskun maksamistakin ehdittiin odottaa melkoinen tovi. Kasvissyöjälle oli esimerkiksi se munakas tai kasvis-gyozat.

Ps. Nyt tämä hullunmylly alkaa olla pikkuhiljaa ohitse ja saatan päästä ihan lounastamaankin johonkin normimestaan. Aika lähellähän tässä ollaan jo maagista numeroa #700. Tämä oli #695, eli jos ensi viikolla .. eiku hetkinen, nythän on maanantai eikä perjantai. Voi bärsche. Tästä tulee pitkä viikko. Eikä tämä edes ollut lounasmesta, eli vasta seuraava on #695. Nojoo, näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.

Pps. Helsingin Uutiset kertoo, että Stadiin tuli 80 raflaa viime vuonna ja sitten City sanoo, että tuli 200. Joku ei nyt täsmää, mutta onhan noita tullut aika reilusti. En ole itse kyllä ihan 80 uutta bongannut omille listoille, tai ei ainakaan tunnu siltä.

URL www.umeshu.fi
Puhelin 09-4543670
Osoite Pohjoinen Hesperiankatu 15, Helsinki

Shelter

Käytiin hetki sitten Grand Champagne Helsinki 2017 tapahtumassa parin kaverin kanssa ja homma sujui aivan loistavasti. Kuplivan iltapäivän ja Charles Philipponnatin erinomaisen master classin jälkeen (“all we do is ferment wine grapes” ja muutamat muut helmet jäivät isosti mieleen tästä opettavaisesta “Blend vs Terroir approach at Philipponnat” luennosta) piti saada vähän murua rinnan alle, siitä huolimatta että Muru oli yksi tapahtuman ravintoloista (kuvan herkut ovat Emon ständiltä, jossa oli itse herra Terävä paikalla).

Paikaksi valikoitui lyhyen huutoäänestyksen jälkeen Shelter, kun täällä ei ollut vielä kukaan meistä käynyt. Sporalla kellon alta ja oltiin mestoilla alta aikayksikön (mikä on muuten tosi outo sanonta, ei kai mitään voi tehdä alle esim. yoctosekunnin? ainakaan julkisilla kulkuvälineillä? ja miten otetaan neuvosta vaari? ja miten se vaari on sinne joutunut?), joten vetäistiin lenkki rannan kautta ja astuttiin tähän Sipulin kivijalkaan duunattuun ravintolaan.

An excellent restaurant in the Katajannokka’s seaside atmosphere serving Nordic “brutal bistro”  style food as tasting menus or single dishes. Get the Chef’s Menu and enjoy your evening.

Some of the other restaurants (in my humble opinion) of this calibre are Passio, OX and Bronda.

Kyseessä on ranskalaishenkistä keittiötä, fine dinigish maistelumenuineen, mutta löysin rantein vedettynä, joka ilmeni niin palvelun tuttavallisuudesta kuin myös kokkien tuomina annoksina. Tarjolla on toki ihan yksittäisiä ruoka-annoksia ja á la carte josta voi koostaa haluamsa kokonaisuuden, mutta sitten löytyy myös suositusmenu (52e neljä ruokalajia + 41e viinipaketti), sekä chef’s menu eli üllätysmenu, joko kolmella (42e / 33e), neljällä (49e / 41e) tai viidellä (55e / 49e) ruokalajilla. Otettiin yllätysmeiningit viidellä safkalla ja viineillä.

Alkuun piti huuhdella kaikki se samppakalja alas, joten päädyin itse ottamaan G&T:n (jotain suomalaista giniä, ei juuri nyt muistu mieleen jostain syystä), joka olikin oikein maittava alkujuoma. Toki raflaa varten työstetystä pullosta kaadettu vesikin kelpasi. Stadin vesijohtovesi on laadukasta.

Ensimmäiseksi pöytään tuli leipää ja voita. Molemmat olivat loistavia, niin vaalea maalaisleipä hyvällä kuorella ja sitkolla, kuin myös saaristolaisleivän oloinen tumma leipä. Vaahdotettua, hyvin suolattua voita on aina ilo saada ja tämä oli erittäin hyvin tehtyä sellaista. Näitä oli kiva nakerrella ginin kaverina alkuun kun turistiin niitä näitä ja kalanpäitä.

Ensimmäiseksi annokseksi tuli siikaa ja siianmätiä sekä pikkelöityä avomaan kurkkua. Tämä oli ilahduttavan herkullinen annos ja pikkelöidyt kurkut leikkasivat suolaisen mätimöhnän (vai mähnän) täyteläisen maun kauniisti.

Hyvä aloitus, vaikkakin sitä jotenkin aina kaipaa (tapojeni orja, vai pilalle hemmoteltu? ehkä vähän molempia) niitä amuseja alkuun tällaisessa kontekstissa. Ehkä se vaan ei kuulu tämän raflan konseptiin.

Seuraavaksi oli vuorossa tartar jogurttismetanakastikkeella ja uunikuivatuilla tomaateilla sekä marinoiduilla punasipuleilla. Liha oli korkealaatuista ja jätetty kohtuullisen raffiksi, mutta ei ihan niin isoksi kuin Wernerissä.

Tässä oli maku kohdallaan ja kastikkeen täyteläisyys yhdistettynä syntisen hyvään raakaan lihaan sekä pikkelöityjen kasviksien makeaan happamuuteen, teki bileet suuhun. Hyvä tartar, kannattaa käydä testaamassa.

Ennen pääruokaa, tuli vichyssoise, savustettua siikaa ja sokerimarinoitua fenkolia. Sametinpehmeä purjo-perunasose oli herkullista kuten myös siika, tosin tässä jotenkin se sose imaisee ne muut ainekset mukaansa, kuten usein tällaisessa annoksessa tapahtuu.

Viimeinkin siirryimme asian pihviin, eli seuraavalla lautasella oli entrecôte osterivinokassienillä ja tryffelikastikkeella sekä varhaiskaalilla. Kastikkeen hunnuttama kaali maistui upealta ja sinapinsiemenet rapsuivat hampaissa kun kaivauduin annoksen sisään hakemaan lihaa.

Pihvi oli taitavasti paistettu sekä maustettu, tämä oli mainio kombo, mutta ne sienet jäivät omalta osalta vähän vähemmän kiinnostavaksi osaksi annosta.

Loppuun oli raparperimantelipannukakku jogurttisorbetilla. Tämä oli hyvä suoritus, kuohkeaa, kylmää ja makiaa, sopiva lopetus herkulliselle aterialle. Kyllä tällä kokemuksella voin suositella koestamaan, on tämä ehdottomasti yksi paremmista ravintoloista tässä kylässä.

Sisustus oli jännä yhdistelmä merimieskapakan romantiikkaa, modernia bistroa ja jännittäviä yksityiskohtia, kuten yhteen pylvääseen aloitettu Suomen kartta, johon ei kuitenkaan ollut paljoakaan Kokkolaa enempää saatu mahtumaan. Akustiikkakin oli saatu kuntoon, vaikka paikka onkin tällainen avonainen sali. Pystyi ihan hyvin keskustelemaan kavereiden kanssa läpi illan ilman huutamista.

Täällä oli mukava istuskella hyvien kavereiden kanssa, vaikka vähän tässä oli sellaista näyttäytymispaikan fiilistä. Ei se meitä tietty häirinnyt, kun ei olla sitä näyttäytymään tulevaa sorttia, jonkun mielestä tuo voi olla ihan hyväkin ominaisuus ravintolassa.

Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä ja silti ammattitaitoista, tässä onnistuttiin kohtuullisen hyvin tasapainoittelemaan näiden välillä, pienistä kömmähdyksistä (muutamat annosten komponentteihin liittynyt kysymys jäi vastausta vaille, mutta mitäs näistä, ruoka oli hyvää) huolimatta. Teemu Laurell ja kumppanit kävivät kärräämässä annoksia pöytään ja esittelivät ne sopivan kattavasti ja hyvällä asenteella kaikesta kiireestä huolimatta.

Loppuun jätettiin kahvit vetämättä ja siirryttiin yläkerran Rust-baariin. Täältä saa sitten Rusty Nailia hanasta ja kaikenlaista muutakin kivaa drinksua. Vähän tuo edelliskerran jälkeen vaihtunut, liian kikkaileva menu jäi ihmetyttämään, mutta toisaalta olipahan jotain nysvättävää, jos tulee tylsää. Drinkit olivat hyviä ja palvelu välitöntä.

URL www.shelter.fi
Puhelin 09-666118
Osoite Kanavaranta 7, Helsinki