Penélope

Same old same old, batteries not included. Aamujumppa onneksi sujui ihan hyvin ja tässä on päässyt jo testaamaan uudehkon kiesin webaston ajastinta (en osannut ekalla kertaa). Noin muuten tässä täytyy mukailla herra Jää Palaa ja todeta, että steady paskaa. Yritetään nyt kuitenkin pitää pää pinnan yläpuolella ja rehata reki halkeilevan jään poikki rannalle tai edes kivikkoiselle luodolle. Onneksi olin ytimessä (ku o perjantai) ja pääsin syömään muutakin kuin aamupuuron.

Rupesin muuten ihan huvikseni tässä laskeskelemaan noita lounaspaikkoja ja olettaen että laskupääni on ollut oikeassa (ei kovinkaan todennäköistä) ja Zetor että on oikeasti ollut #881, niin sittenpä tämä oli lounaspaikka numero #900. Tähän olisi ehkä ihan hyvä lopettaa, mutta vuotta on vielä jäljellä ja näitä perjantaikeikkoja lienee tiedossa tulevaisuudessakin. Että katotaan nyt. Jotenkin tämä tuntuu tällaiselta rauhoittavalta puuhalta kaiken sekavuuden keskellä. Olisihan tuota rajapyykkiä ollut ihan kiva jotenkin juhlistaa, mutta mennään niillä korteilla mitkä on jaettu, muutakaan ei voi.

A restaurant with a menu heavily influenced by Middle Eastern fare. The food was tasty and light but the prices were a bit on the heavy side.

Other restaurants close by are Caverna, Momotoko and Wild.

Varsinaista lounaslistaa ei (vielä) ollut esillä, vaan vain suppeampi otos à la cartesta. Otin itse suositusten mukaisesti: Pitaa ruskistetulla voilla ja valkosipulilla (4e), labnehin (4,90e), burratina mozzarellan (7,90e) sekä fattoushin eli leipäsalaatin (15,50e).

Tosin salaatti oli suositusten vastainen, mutta ei tehnyt pääruokina olleita vaihtoehtoja mieli, kun en halunnut mättää lihaa tai kalaa kitusiini. Varmaan tulossa sairaaksi tai jotain.

Alkuun tuli se labneh pikku kupissaan ja hetken päästä burrata-pallo oliiviöljyllä ja suolalla maustettuna. Juustopallukan viereen tuli paahdettua pitaa, mikä tekikin tästä lounaskokonaisuudesta puolivahingossa superpitapötkylän. Mutta ei se haittaa, kyllä se löytyy.

Paahdettu pita oli meinaan pirun hyvä setti ja toimi sen muikean happaman labnehin kanssa hienosti. Burratasköntsä maistui myös erittäin herkulliselle ja vaikkakin tällaisen muualta soursatun (finglish!) tuotteen esillepano on enemmän silleen deejiin vs. säveltäjä-soittajan hommia, niin hyvä soundi oli alkupaloihin saatu.

Pääruokana olikin sitten ovelasti pitapalasia petollisen yksinkertaisen oloisessa salaatissa. Petollinen siksi, että kastike nosti kokonaisuuden yli odotusten ja rehujen alle oli piilotettu lisää labnehia, joka toi hyvää syvyyttä ja lisää happoa messiin, kun taas upeasti duunattu uppomuna antoi täyteläisyyttä.

Jännästi se voideltu pita tuli vasta tässä kohtaa mukaan, mutta mikäs siinä, kun maistui hyvälle ja näillä sai nuohottua salaattilautasen puhtaaksi, sitten kun oli rouskuvat baby gemit ja ihanasti pikkelöidyt punasipulit vedetty nassuun. Maistuva lounas, sekä sopivan kevyt tällaiselle tstohiirelle, tosin kyllä se tähän hintaan sietääkin olla.

Ei tässä silti mitään kulinaristisia elämyksiä päässyt syntymään, mutta mielellään tänne tulisi iltaa istumaan frendien kanssa pikku snacksien siivittämänä.

Sisustus on tyylikäs, jotenkin tuli Vinkkeli mieleen, silleen hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä ja erittäin sujuvaa, vaikka paikka tulikin nopeasti täyteen. Kasvissyöjälle oli salaatteja etc, tosin olihan näissäkin joko juustoa tai jugrua (#haittaakse). Kivan oloisen raflan ovat herrat Välimäki ja Rastas vetäisseet pystyyn, mielenkiintoista nähdä miten tarjonta kehittyy.

URL www.ravintolapenelope.fi
Puhelin 050-4659199
Osoite Mikonkatu 9, Helsinki

 

Casserole

Stressitasot on taas passelit, kun pitää vääntää kaikilla rintamilla sata lasissa ja ikkunat huurussa. Elämän arkkitehtuurin refaktorointi tuntuu jotenkin raskaalta, mutta minkäs teet. Keskustassa nyt joka tapauksessa kikkailemassa jälleen ja sen kunniaksi ajattelin jopa syödä jotain tälleen keskellä päivää. What goes around, comes around, tämä lounastouhuhan on ollut itselle alkuaikoinakin pakoventtiili kun alkaa askel painaa liikaa ja näköjään sama teema palailee pätkittäin, vähän niinku Uuno Turhapuron muisti.

Aamujumpan ja -kävelyn jälkeen ei jotenkin tehnyt mieli reippailla mihinkään kauemmas, joten lampsin Iso Roobertinkadun Amanin tilalle ilmestyneeseen Casserole-raflaan. Näemmä seuraan Nyt-liitteen jalanjälkiä, mutta ihan sama, kuha on halpaa (#vaimitensemeni).

Slow-cooked casserole (duh) dishes with rice or couscous. The chicken drumsticks I had were ok and the salad bar had a decent selection of Middle-Eastern choices.

The Iso-Roobertinkatu street has quite a few restaurants, such as Tortilla House, Na’am and Vibami.

Listaa ei jännästi ole missään näkyvillä, mutta ilmeisesti täällä on jokseenkin samaa settiä joka päivä. Eli riisillä täytettyä paprikaa, kana-, lehmä-, lihapulla- sekä vegenä esiteltyä kananmuna-tomaatti-pataruokaa. Kaikkiin oli joko couscousia tai linssi-/kukkakaaliriisiä. Alkuun oli salaattibaari välimerellisellä otteella sekä kaupan patonkia. Otin sen kanan, kun ei jotenkin napostellut vetää sitä täytettyä paprikaa (tähän tuli aversio kaaa-auan sitten Teksasissa, pitkä tarina, ei jaksa vääntää tähän).

Alkusalaatti oli semijees, jäävuorisalaatti vaikutti vähän väsyneeltä, tosin niin olin minäkin. Tzatziki meni, kynsilaukkaa oli eksynyt kivasti, mutta muuten meininki oli aavistuksen hapanta omaan makuun. Yrttisörsseli oli hyvää, noin muuten kamat eivät jättäneet suurta muistijälkeä.

Pääruoka tuli nopeammin kuin ehdin salaattia kasata lautaselle, kaikkihan on valmista ja heti haarukoitavissa höyryävistä padoista. Riisi oli mausteista, mutta myös kokkareista. Linssit olivat hajonneet hötöksi ja seassa oli jotain erikoisia mustia klimppejä, jotka olivat mahdollisesti olleet joskus tuoreita yrttejä?

Kana oli murisevan mehukasta, mutta ei järin ihmeellisesti maustettua, tai sitten riisin makumaailma vaan jyräsi kaiken alleensa. Krouvit porkkanalohkot olivat lähes hajoamispisteessä. Vähän yksiulotteinen, mutta täyttävä lounas.

Sisustus on pelkistetty, taustalla soi konseptiin sopiva ääniraita ja ulkona valui tasainen ihmisvirta Iso Roban kävelykatua pitkin. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

URL www.casserole.fi
Puhelin 046-5545787
Osoite Iso Roobertinkatu 24, Helsinki

 

Backyard Pick

Nenäpäivän kunniaksi voin todeta, että voihan nenä. Tiedätkö se tunteen, kun kaikki ei mene ihan suunnitelmien mukaan? Niin minäkin, rakas päiväkirja. Niin minäkin. Joskus on sellainen olo, että elää jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa ja tutkailee omaa elämää vähän silleen ulkopuolelta ja voi vaan ihmetellä. Että noinkin voi tehdä ja mennä, ihan raiteilta.

On kuin katselisi hidastettua junaonnettomuutta. Mutta korjaavat toimenpiteet on aloitettu ja kyllä tästä vielä saan homman puksuttamaan. Olis kiva joskus elää ihan vaan sellaista normaalia, tasapaksua elämää hetki. Sitten on vielä noita kaikkia sopimussäätöjäkin enemmän kuin pieni mieli pystyy käsittämään, tosin ne sentään on vaan sitä normisettiä ja voi työntää lakimiehelle.

Pitkästä aikaa joka tapauksessa keskustassa ja pääsin peräti salillekin, ollut vähän taukoa tässä. Sen kunniaksi lampsin syöpöttelemään lounasta, siitäkin ollut taukoa tässä, jonka takia elopaino on vain karvan verran yli ekasta tavoitteesta. Koska keli oli mitä oli ja aikakin snadisti kortilla, niin meninpä sitten Bravurian tilalle ilmestyneeseen Backyard Pickiin, Nyt-liitteen lähiaikoina tapahtuneesta arvostelusta huolimatta.

A pretty standard lunch buffet, with salads, warm dishes and a dessert.

The Kamppi shopping mall has quite a few interesting restaurants, such as Pobre, Sandro and Hoku.

Tänään kotiruokabuffassa (10,40e) oli tarjolla: Pariloitua kirjolohifilettä tilli-sitruunaöljyllä, perunasose, naudanliha-kebab pirteässä tomaattikastikkeessa, tzatziki, porkkanaohukaiset, rakuunajogurtti, pinaatti-kookoscurry korianterilla, salaattibaari, vadelma-banaanismoothie, leipiä ja karjiksia (täällä on myös aamiaista) sekä kahvi/tee. Vedet ja rensselit löytyy pöydistä. Mestasta saa näemmä myös päivän pizzan (tänään salami-mozzarella).

Koska lounasaikaan syöminen on ollut vähäistä tässä lähiviikkoina, niin päätin vetäistä koko hoidon yhdelle lautaselle. Lohi oli rapsakkaa, mutta myös aavistuksen kuivakkaa, tzatziki mukavalla valkosipulisuudellaan tasoitteli tätä ihan hyvin. Lehmäkepsu oli tomaattista, mutta muuten melko yhdentekevää.

Bonus-bbq lehmäpaisti (jäänteitä eliseltä) oli niin jyystöä, että melkein tuli joku vanha trancejumppa mieleen. Toisaalta, bonuslihaa ei ole syihin katsomista, vai miten se meni? Salaatit oli nekin melko stanua, värjättyjä oliiveja salaattijuuston ja punasipulin kanssa. Paria kaaliraastetta (vaaleassa oli hämmentävästi maustekurkkua), joihin olisi kaivannut sitä etikkaista seesamiöljykastiketta, sekä muita mitä en muista/jaksa kirjata.

Kaikissa maistui enemmän tai vähemman persilja sekä se tzatziki, jota kaadoin liberaalisti keskelle pinoa. Kyllä tätä söi ja oli koordinaatteihin nähden kohtuullisen hintainen kotiruokabuffa. Mutta ympäristössä on melkoinen määrä kilpailua, saa nähdä kuinka kauan tällä setillä pysyy pystyssä.

Sisustus oli kiva, tällainen faux-rustiikkinen meininki jouluvaloilla ryyditettynä. Ikkunapöytien lamppuja voisi pikkusen nostaa korkeammalle. Nyt kun istui pöydässä, niin hehkuivat silmien korkeudella ja häikäistyin monta kertaa, eikä silleen hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Ps. Hieta on suljettu ja muutenkin ravintolamaailma on kovasti elänyt. Olisi kiva kirjata kaikki uutuudet ja muuttuneet, mutta luulenpa, että tämä alkaa olla tässä, tehty ja taputeltu. Nyt on aika uusien tuulien puhaltaa nurkat puhtaiksi, enkä mä tätä oikein jaksa enää päivitellä. On niin paljon muutakin päiviteltävää. Tulossa on näillä näkymin jonkinlainen jäähyväiskirje, mutta vasta sitten kun oikeasti kykenen sellaisen kirjoittamaan.

URL www.backyardpick.fi
Puhelin 010-2053217
Osoite Salomonkatu 1, Helsinki