Say Cheese

Viikonloppuna olikin sitten rai(rai-rai)lakkaampi ulkoilu, johon piti tietysti yhdistää muutama rafla, jotka eivät tarjoile lounasta. Tarkoituksena oli käydä vetää ihan vaan alkupalat parissa mestassa, mutta homma tyssäsi täysin jo ensimmäisen kohdalla.

Mikä on tavallaan ihan hyvä, tässä tuli kuitenkin sen verran rehattua, että tuli askeleet täyteen ja mieli hyväksi jo tämänkin annoksen avulla. Koska oli ensin asiaa Steissin nurkille, niin ajattelin käydä testaamassa Say Cheese pop-upin, Aussie Barin nurkkaan (mikäs tässä oli ennen, joku baari mikä oli ollut jo ikuisuuden?) rempattuun osioon. Torin yli kävellessä tuli kuvattua Dinner in the sky, totakin olisi joskus ihan kiva tyyppaa.

Cheesy dishes on a globetrotting menu, I had a pretty good take on the Canadian Poutine, even though the cheese was not squeaky.

There are multiple restaurants near here, such as Pajazzo Trattoria, Maya and Mesopotamia.

Mesta tarjoaa juustoja ja niiden ympärille kehitettyjä annoksia. Skannailin listaa hetken ja silmät kiinnittyivät Poutineen (8,50e), joka oli ihan pakko ottaa testiin.

Safka tuli seminopeasti ja olikin sellainen keko kamaa, että annoksen alla sijainnut valurautapannu hävisi jonnekkin ranupinon alle. Ja voi että olikin hyviä ranskalaisia pottuja, vedetty julienne-tyylisiksi ja tämä antoi niille aivan loistavan rapsakkuuden, joka toimi hyvin vastaparina vahvalle ruskealle kastikkeelle.

Valitettavasti kastike oli kuitenkin vähän yksiulotteinen, enemmän sellaisen kaupan lihaliemen oloinen. Mutta lihapalat, joita oli runsaasti ottaen huomioon annoksen hinnan, olivat murisevan mehukkaita ja pelasivat mainiosti yhteen pirtsakkaan pikkelöidyn punakaalin kanssa. Juustona olikin cheddaria, eikä sellaista “vinkuvaa” leipä-/raejuuston palasia, kuten ymmärtääkseni on siinä alkuperäisessä.

Juusto hävisikin sinne muiden makujen joukkoon, eikä tuonut haarukallisiin mitään merkittävää panosta, mikä oli tavallaan harmi, kun juusto oli kuitenkin se juttu tässä ravintolassa. Mutta hintaansa ja kokoonsa nähden tämä oli oikein oiva ruoka illan hämärtyessä vedettäväksi.

Sisustus on saatu niin viihtyisäksi kuin se näin haastavassa tilassa on mahdollista. Tiukkaan pakattujen asiakaspaikkojen väliin oli väsätty verhot tuomaan pientä intiimiyden tunnelmaa ja entinen baaritiskikin oli yritetty piilottaa. Ihan kiva tässä oli istuskella kaikessa rauhassa pehmeän puheensorinan keskellä ja nautiskella pikkusuolaista ennen rientoja. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Ps. Barbarossa on suljettu. Ilmeisesti femmalla pizzojen myynti ei sitten kuitenkaan ollut kultakaivos?

URL www.saycheese.fi
Puhelin n/a
Osoite Vilhonkatu 6, Helsinki

Ribis

Joo, mä tiedän. Ei pitänyt. Olin tehnyt pyhän lupauksen, mutta *hys*, ei kerrota kenellekään. Vedin aamulla sen verran hyvän setin salilla, että alkoi tehdä mieli jotain konkreettisempaa lounaaksi. Ja kaikista aikomuksista huolimatta aloin laskea siirtymäaikoja, lisätä siihen päälle bonuksena tulevia askelia ja kaunista auringonpaistetta. Näin se moraali rappeutuu, vahvatkin sortuvat paineen alla ja kovimmatkin lupaukset rikotaan. Mutta vaan tän yhen kerran, eiks je? Sitä paitsi, kuka näitä laskee (#859)?

Strictly meat and potatoes, this place is one of those quintessential restaurants that has not changed a bit since the dawn of time. And you have to love it for sticking rigidly to the basic formula.

This place represents a dying breed, last of the Mohicans can be found at Käpygrilli, Kannas (not open for lunch) and Karhunpesä.

Eli lihaa ja perunaa, tänne jos tulet hihhuloimaan jotain vegemeininkiä, niin sut nauretaan ulos. Tänään lounaslistalta löytyi: Sveitsinleike (10e), paistetut silakkapihvit kirveli-kermakastikkeella (10,90e) sekä häränpihvi bearnaisekastikkeella (13,90e).

Lisukevaihtoehtoina oli: Ranut, lohkoperunat, riisi, paistetut perunat sekä muussi. Otin sveitsinleikkeen ranuilla. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, josta sai mukaansa tuopin vettä. Ulkona on jopa terassi, jos haluaa syödä al fresco.

Safka valmistui nopeasti ja oli hyvin tutun oloinen setti lautasella. Iso keko ranuja, surullinen salaatti ja päivän stara, eli pihvi. Ja hyvä pihvi olikin: rapsakka – mutta ei rasvainen – leivitys, joka kätki sisäänsä murisevan mehukkaan lihan, jonka sisältä löytyi kinkkua ja sen välistä vielä miellyttävästi sulanutta juustoa. Tämä maatuskamainen proteiinirakennelma tyydytti nälkäisen miehen hienosti, ranutkin olivat rapsakoita ja toimivat kivasti leikkeen kaverina.

Oli jopa muutama melkein al dente porkkanabiitti, ja tietty sitruunalohko antamaan kaivattua happoa leivitykselle. Salaatti ei säväyttänyt, mutta eipä sitä tänne tullakaan syömään. Ei tämä silti mun mielestä ihan päässyt legendaarisen (ja valitettavasti jo pois jääneen) Beefy Queenin tasolle, mutta aika lähellä jo viiletettiin ja lisäpisteitä tulee ehdottoman pelkistetystä ulkoilmeestä.

Sisustus on meinaan aika suoraviivainen. On baaritiski, baarijakkarat ja niiden keskellä piisi, jonka ääressä on muutamat lihat väsätty. Terassi jatkaa melko yksinkertaista linjaa, mutta toisaalta tämä kohta Tapiolaa on hyvin rauhallinen lounasaikaankin ja jotenkin tässä tuli hetkeksi sellainen mannermainen tunnelma, kun aurinko porotti ja lämmin tuuli puhalsi lähipuiden oksilla. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kannattaa ehdottomasti mennä, jos on tämän kaltaista settiä vailla. Vaikka vähän kauempaakin. Alkaa olla melko harvassa tämän alan taitajat.

URL www.ribis.fi
Puhelin 09-4551780
Osoite Kauppamiehentie 1, Espoo

91.1

Papapishu! Ei ollut ehkä ihan fiksuin idea ottaa tällainen pidempi kävelysessio näiden uusien kenkien (tai no, vanhojen, mutta käyttättömien, jotka R. löysi jostain kaapin uumenista) kanssa heti kättelyyn. Mutta kun kahdet muut työkengät on suutarilla hoidossa, niin vaihtoehtoja ei ollut. Kaunis keli kuitenkin saatteli minut kohti kaukaisempaa lounasta ja päätin lopultakin käydä ruksimassa pois listalta tämän jo instituutioksi muodostuneen ravintolan Pasilan (eiku hitsi, tämä onkin Vallilan puolella, näin sitä oppii joka päivä jotain uutta) kolkkojen konttoritalojen kupeessa.

Paluumatkalla tuli dallailtua kevään kohmeesta nousevan Alppipuiston läpi, samalla kun kuuntelin Aureliuksen Meditations äänikirjaversiota. Tämäkin on pitänyt jo pitkään kahlata läpi, mutta on jäänyt kaiken d00n1n alle. Olen kuitenkin onneksi intoutunut taas lukemaan ja kuuntelemaan muitakin kuin teknisiä kirjoja pitkästä aikaa. Roomalaisen ikiviisaat sanat lohduttivat hieman matkalla kun uudenkarheat kengät kuluttivat känsiä jalkapohjiini. Tulipahan kuitenkin Paljon Askelia, mikä on hyvä ja oikein.

Talkoot ovat vieneet minut jo niin lähelle ensimmäistä tavoitetilaa, että se on ihan käsinkosketeltava. Oletus on, että tällä viikolla lukemat ovat (BMI + fat%) zonessa, jonka jälkeen homma menee jo vähän hifistelyn puolelle. Toki uudet tavoitteet on jo kirjattu ja rima asetettu niin korkealle, ettei tosikaan. Kovin maali on kaverin voittaminen Cooperissa. Siihen tosin menee vielä tovi.

Comfort food in the midst of taxi drivers, this long-standing restaurant has an all-you-can-eat buffet that won’t leave you hungry.

For more eateries, check out Caverna, Raiku and Turkkilainen Ravintola.

Jaa vai miten niin instituutio? Kuten olen aiemmin maininnut, niin olen joskus taannoin (>10 vuotta sitten) ollut Pasilan suunnalla vääntämässä bittiä. Silloin muistan kun ensimmäistä kertaa porukoiden kanssa tuli tallusteltua tähän raflaan, oli kuulemma isojen poikien mesta. Ja kieltämättä se lautasannos (olisiko ollut Amerikan Leike) mikä tiskin takaa tuli, oli melkoinen sydämenpysäyttäjä. Muistaakseni silloinkin täällä oli salaattibaari, mutta nykyään homma on muovaantunut noutopöytä-meiningiksi.

Ravintoarvot ovat kuitenkin pysyneet kohdillaan, josta johtuen rafla näyttää edelleen olevan raskaan ja vähän kevyemmän liikenteen, sekä muiden rehellisten työmiehien suosiossa. Tämähän on aina osoitus siitä, että ravintolasta saa rahalleen vastinetta.

Tänään erittäin aikaisin aukeavasta (09:30) aukeavasta buffasta (10e, pienemmällä massilla saa keittoa/salaattia jne) löytyi: Kermainen lohikeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, marinoitu kaaliraaste, oliiveja, tomaattia, kurkkua, maustekurkkua, punajuuriviipaleita, salaattijuustoa, jalopenoviipaleita, perunasalaatti, kananmuna-tomaatti-yms-salaatti, artisokansydämiä, maissia, marinoitua punasipulia sekä modaukseen sopivia siemeniä yms), parilamunakas (tomaatti-sipuli-juusto), pinaattikampela, kastikkeita (chilimajoneesia, kermaviilikastike, jogurtti, guacamole yms), broilerifajitas, pippuripihvi, wieninleike (kaverina sitruuna, kapris, anjovis), häränfileetä texas bbq, riisiä, kermaperunoita, muussia, uunijuureksia, pizzoja (surimi+sieni+peperone / kinkku-sipuli-katkarapu, naudanliha-paprika-purjo sekä kebab-chili-tomaatti) sekä loppuun torttulajitelma ja kahvia/teetä. Näiden lisäksi löytyi tietysti leipiä ja limuhanat sekä vettä/maitoa jne.

Alkuun vedetty lohikeitto oli perinteisempi versio kuin eilinen. Suolaa tästäkin löytyi, mutta ei liikaa ja muutenkin tämä oli oikein oiva vedos tästä klassikosta. Lohi oli mehukasta, liemi täyteläistä ja veget sopivan napakoita. Salaattibaarin antimetkin yllättivät tasollaan, kaaliraaste oli maittavaa, vaikkakin olisin ehkä itse kaivannut tähän snadisti lisää happoa.

Perunasalaatti oli muikean majoneesista, jonka rasvaisuutta sai kivasti leikattua niillä hyvin duunatuilla punasipuleilla. Niin oudolta kun se tuntuukin, niin nykymuodossaan täältä voisi ihan hyvin kuvitella vetävänsä pelkän sopan ja salaatin ihan tyytyväisenä.

Mutta pitihän sitä ronskimpaakin puolta maistella, tosin buffassa oli sen verran runsas kattaus, ettei yksi toimistohiiri mitenkään pysty edes maistamaan kaikkea kerralla. Aloitin pizzalla ja slaissi pelitti hienosti. Pohjassa oli pysynyt pieni purenta ja vaikka päällysteitä olikin aavistuksen liikaa, niin ne maistuivat hyviltä. Pippuripihvi kermakastikkeessa toimi hyvin lohkoperunoiden kanssa, mutta se mikä teki koko hoidosta vielä tiukemman, oli se ihanan tulinen chilimajoneesi.

Kerrankin joku viitsii pistää pökköä pesään tarpeeksi. Wienenleikekin oli murean mehukas ja buffan lämpöhauteesta huolimatta oli vielä rapsakka pinnaltaan. Anjovista ja kaprista en tosin tajunnut ottaa mukaan, joka harmittaa näin jälkikäteen missattuna mahdollisuutena. Uunijuureksetkin, jotka olivat (ehkä?) kurkuman keltaisina maltettu paahtaa juuri passeliin purutuntumaan, antoivat hyvän säväyksen muille komponenteille.

Texas bbq lehmä maistui myös, tähän oli saatu mukava makeus ja tämänkin annoksen kasviksetkin oli onnistuttu pitämään al dente -kypsyydessä. Tämä nousi omalla listalla kyllä ihan sinne kotiruokabuffien kärkikahinoihin, Raikun kaveriksi. Jos lohturuokaa kaipaat (ja kukapa ei lohdutusta tarvitse aina silloin tällöin), niin suuntaapa nokkasi 91.1:n helmoihin.

Sisustus on edelleenkin hieman huoltismainen, mutta siistimpi ehdottomasti kuin edellisellä kertaa, josta toki on melkoisesti aikaa. Graafinen ilmekin on hioutunut säälliseksi ja kyltit viittoittivat hyvin kulkuani läpi laarien. Kasvissyöjällekin oli juttuja, vaikkakin onhan tämä enemmän suunnattu karnivooreille. Lasten kanssa tuskin tulisi mentyä, vaikka toki täältä löytyisikin jokaiselle jotakin.

Ps. Syksyllä Tampereella tapahtuu, tonne olisi kiva päästä pintxoseja sun muita herkkuja vetelemään.

URL www.ravintola911.fi
Puhelin 0400-872401
Osoite Kumpulantie 7, Helsinki