Beerger

Voe bärsche näitä Hietsun Kauppahallin tyyppejä, taas oli kova yritys sinne Kamaligiin, mutta eihän se mitään ole auki, kuten ei ollut viereinenkään putiikki kaikista klo 11-nn kylteistä huolimatta (tosin jälkikäteen katsottuna Facebookissa oli ehkä Kamaligilla nyt klo 12?). Olin kuitenkin ennakoinut jo tämän ja valinnut backup plänin, joka koostui niinkin mahtavasta kuviosta, kuin “jatka rantaa pitkin ja kato onko joku mesta auki”.

Tämä nerokas suunnitelma toteutui täydellisesti, kun harhailin teollisuusalueen massiivisten nostureiden varjossa kohti lautakasamaista Beergerin terassia. Näin jälkikäteen todettakoon, että tämähän taitaakin olla Street Gastron valenimi, joten omien sääntöjen mukaan olisi pitänyt jättää väliin. Mutta kun joku piti ottaa, enkä jaksanut enää kävellä pidemmälle, niin otetaan nyt sitten, kohtahan tää lopettaakin (ainakin talveksi).

Burgers and nothing but at this pop-up restaurant in the shadows of the Helsinki harbor cranes. The burger was ok, as were the housemade fries.

Other burger joints in Helsinki are Bites, Teurastamon Portti and Friends & Brgrs.

Burgereita siis (sekä olutta), jos ei nimestä jo arvannut. Tarjolla on: Beef eli raakakypsytettyä lehmää salaatti-tomaatti-sipulilisukkeilla ja majoneesilla (10,50), Cheesy eli juustoinen versio (11,50e), Beerger eli makkaralla ja olutpohjaisella kastikkeella (13,50e), Veggie eli kikhernepihvillä (12e), All Black eli mustalla lehmällä+possulla+leivällä ja tryffelillä (15e), ranut (3,50e) sekä bataattiranut (3,50e). Itselle valikoitui perinteinen juustobursa ja ranut siihen sivuun. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskillä, mutta huom! oikealla puolella, vasemmalle ei jostain syystä voinut tehdä.

Sain piipparin mukaan, mutta safka tuotiin kuitenkin tarjottimella eteen, ehkä heillä ei ollut niin kiirus? Iskin kiinni ranuihin ensimmäiseksi ja nämähän olivat ihan hyviä, osittain ihan rapsakoita ja hyvin maustettuja, tosin osittain lötköjä. Mutta siis sellaisia itse tehdyn oloisia ja kohtuullisen laadukkaita. Se chilimajoneesi oli tavallaan ook dippailuun, mutta ei siinä kyllä chiliä ollut.

Purilainen toimi melko hyvin, leipä oli tässä paras osuus, jotenkin sellainen kimmoisan täyteläinen ja saanut kivasti paistopintaa. Muutenkin tämä koko setti oli helppo syödä käsin, mikä on oleellista. Muut komponentit sämpylän sisällä olivat ook, tuoreita jne, majoneesia sopivasti ja sipulissa sopiva puraisu. Mutta jos erikseen ottaa ja raakakypsyttää lehmän lihaa, sitten vetää sen myllyn läpi ja kasaa pihvin, niin voisi sen jättää mediumiksi.

Noin muuten pihvi oli kyllä ihan hyvin maustettu ja paistettu. Yleisellä tasolla tämä oli hyvä, mutta liian hintava burgeri. Ymmärrän kyllä, että konsepti nivoutuu aurinkoiseen keliin, hipsteribisseen ja liian hyvin toimeentulevaan porukkaan mitä näillä nurkilla varmaan piisaa. Mutta ei tämä niin paljon eroa ketjupurilaisista, että voisi tuplahintaa perustella.

Sisustus on karu laudoista väännetty terassi ja muoviset ulkokalusteet. Toki eipä näillä leveysasteilla millään muulla oikein pärjääkään, kun kesäkelit on mitä on. Ämyreistä pauhasi tesno ja muutenkin tässä oli telakkarakennusten ympäröimänä aavistuksen sellainen out-of-place olo, vähän kuin olisi liian pitkään jatkuneiden bileiden jälkeen istuskelemassa kadun varrella ihmetellen päivänvaloa. Tämä varmaankin toimii paremmin lämpimällä kesäiltana, johon mesta onkin varmasti suunnattu.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli se vegeburgeri. Lasten kanssa ei kyllä tulisi mentyä, enemmän tälleen aikuiseen makuun.

URL www.beerger.net
Puhelin n/a
Osoite Telakkaranta, Helsinki

Colorado

Meni optimoinnin seassa ihan sekoiluksi ton lounaspaikan kanssa, joten päädyin lopulta pienimmän resistanssin omaavaan reittiin, varsinkin kun oli uudehko Colorado (mountains/mnts?) ilmestynyt Mikonkadulle, On The Rocksin viereen (mitä tässä oli aiemmin, joku kaljabaari?) ja listakin vielä lupaili kiintoisia asioita (olipa hienosti rönsyilevä lause, hyvä Juha!). Törmäilin tunneleita pitkin Steissille ja siitä sitten torin kautta terassille.

Coloradolla sinänsähän on pitkähköt juuret Stadin ravintolamaailmassa, muistan kun 2000-luvun vaihteen IT-sekoilun nousu-uho-tuho aikoina oli se alkuperäinen Unskan Colorado, josta kaikki legendatkin kumpuavat.

Siellä tuli käytyä ehkä kerran tai kaksi, sitten se levisi mm. Simonkadun Scandicin kivijalkaan (jossa oli itseasiassa lounastakin joskus tarjolla, mutta ei enää viime vuosina) sekä muistaakseni Fennia-korttelin sisuksiin jonnekin (ei pysty muistamaan tuota tarkemmin). Oi niitä aikoja, itsekin oli vielä märkäkorva ja vähemmän kyyninen. Mutta hei, se lounas!

Tex-Mex, kitchy decor and good ol’ rock’n’roll will meet you on the doorstep of this restaurant. The BBQ ribs I had for lunch were not as succulant as I would have wished, so maybe just get a beer and enjoy the atmosphere.

Other Tex-Mex restaurants in Helsinki are Santa Fe, Cantina West and Pancho Villa.

Eli siis (pure) jänkki-/texmex-meininkiä, burgereita, fajitaksia jne. Tänään oli tarjolla: Cobb salaatti (10e), Pulled Chicken Po’boy (13e), Petit Tender Steak eli pihvi pippurikastikkeella bataatilla ja kasviksilla (19e), grillattua seesamitofua (12e), tabasco-hunaja Ribsit (13e) sekä loppuun juustokakkua (4e). Itse tulin vartavasten noiden ribsien takia mestoille, joten valkkasin ne. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, joka olikin varustettu yllättävän runsaalla pullovalikoimalla. Ruoka tulee pöytään.

Ribsit saapuivat ranskalaisineen kohtuullisessa ajassa ja annos oli oikein runsaan oloinen. Ranut olivat rapsakoita ja (tiskiltä napattu) ketsuppi auttoi, kun ne muuten tuntuivat melko jauhoisilta. Coleslaw oli liian överisti majoneesista ja olisi kaivannut enemmän happoa tms.

Ribsit olivat menneet yli ja tuntuivat paikoitellen kuivahkoilta. Sitä tabascoa en kyllä tästä keksinyt mitenkään ja vaikka korianterista pidänkin monessa kontekstissa, niin tässä se ei kyllä toiminut, kuten ei oikein se tuore chilikään. Jotenkin tässä oli fuusioitunut texmex ja kaakkoisaasialainen keittiö vähän väärästä kohtaa kiinni, eikä lopputulos tuntunut järin mielekkäältä.

Sivuun tuli myös pari viipaletta ranskista ja voita, sinänsä kiva kun tulee leipää. Toimi tämä tällaisena mättölounaana, mutta jotenkin täällä istuskellessa tuntui siltä, että potentiaalia voisi olla enempäänkin (Restamax voisi vähän skarppaa keittiötä?). Ainakin raameihin oli laitettu ajatusta sen verran.

Sisustus oli meinaan sellaisella överillä tavalla kiva, ainakin itse pidän tällaisesta liioitellusta/kitchimäisestä vedosta, kun se on tehty oikein. Ja tässä sitä sitten oli, aina faux-lehmännahkatuoleista isoihin seinämaalauksiin asti.

Taustalla soi vähän liian lujalla (mutta ei häiriöksi asti) vanhaa hyvää rokkia, kuten mm. Donovanin Season Of The Witch. Tämä yhdistettynä autingon pilkahduksiin, jotka tulvivat isoista ikkunoista ja Rautatietorin vauhdikkaaseen menoon sai jotenkin sellaisen hyvän perjantaiboogien päälle. Harmi että ruoka ei tukenut tätä muuten oikein positiivista kokemusta.

Asiakaspalvelu oli rennon kohteliasta ja sujuvaa, vaikka salia ei hoitanutkaan kuin yksi hyvin kiireinen nuori neiti. Hyvin näytti sujuvan multitaskaaminen, siitä kiitos. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta ehkä tämä mesta kuitenkin soveltuu enemmän siihen ruukun louhimiseen. Paluumatkalla oli pakko hakea pari palaa saippuaa Asematunnelin Lushista perjantaiylläriksi R:lle.

Ps. Hauskaa viikonloppua!

Pps. La Soupe on siirtynyt Isoon Omenaan ja tilalle on napsahtanut joku jännä Eat Mi. Pitää stedaa joskus kun kaipaa jotain kevyempää. Ja nyt vasta tajusin, että Luckiefunin eka keskustamesta onkin entisen Tamarinin tilalla Fredalla. Toinenhan on avattu Splizzerian tilalle.

Ppps. Mitä nää hylkeet oikein on?

Pppp(jne)s. Oficina on pistänyt keväällä lapun luukulle, se ei kauaa kestänyt, ilmeisesti toi kellaritila on vähän haasteellinen? Caverna (jossa siis olin eilen lounastamassa työn merkeissä, enkä jaksanut enää kirjoittaa neljättä versiota samasta raflasta, edelleen oli hyvä ja runsas) tosin on saanut samankaltaisen toimimaan, tai ei ole ainakaan vielä lopettanut, vaikka hintaa onkin joutunut nostamaan jne.

P^ns. En tiennytkään, että nimelläni on niin hieno perintö arabimaailmassa. Sitäköhän ne hessut sillä Qatarin duunireissulla hymyilivät?

URL www.ravintolacolorado.fi
Puhelin 0100-5545
Osoite Mikonkatu 15, Helsinki

Zuhat

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa: surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa. Lähdin siis ihan hyvällä suunnitelmalla liikenteeseen, Cafe Red, joka oli notkunut listalla jo tolkuttoman pitkään, näytti tarjoavan mm. lasagnea ja salaattia lounaaksi. Tämä yhdistettynä lyhyehköön kävelymatkaan kauniin aurinkoisessa säässä, nyt kun Suomen kesä vihdoinkin paljasti kyntensä, kuullosti aivan loistavalta ajatukselta. Siinä sitten metsästelin onnellisena Pokémoneja ja soittelin pojan kaverisynttäreiden ajankohdan siirtämiseksi vähän myöhemmäksi, kunnes saavuin kohteeseen. No eihän siinä mitään punaisten lyhtyjen kahvilaa enää ollut, vaan Talvikukan Kahvila, joka on siihen tullut palvelemaan Temppeliaukion kirkon aasialaisia turisteja dumpling yms menusta arvioiden.

Hyvä hyvä, tuolla noita turisteja riittää, kannattaisi ehkä vähän enemmän vääntää jotain plakaattia tien varteen, nyt oli snadisti huomaamattoman oloinen. Enemmän vaan henkselien paukutusta, parhaat dumplingit evör jne. Mutta niin, koska alkuperäinen suunnitelma jouduttiin ylikirjoittamaan, niin päätinkin siitä sitten tsombailla kohti Mechelininkadulta joskus taannoin bongaamani Dora-ravintolaa. Arvaa oliko auki? Saat kaksi arvausta. Siinä tuli sitten joku kaiffari vastaan kun ihmettelin suljettua ovea (valot oli kuitenkin päällä), joka totesi ettei ravintola ole oikein koskaan auki ja hänkin on ihmetellyt asiaa. Mutta kuulemma hyvää kahvia löytyisi Runeberginkadun Cafetoria Roasterysta.

Enhän minä mitään kahvia halunnut, mutta menin uteliaana nuuskimaan, josko olisi ruokaa tarjolla. Ei ollut, ei. Muistelin kuitenkin lähistöltä löytyvän Mr. Don raflan ja tässä kohtaa alkoi jo ihan mikä vaan kuullostaa kohtuulliselta vaihtoehdolta. Uhkarohkeasti hypin yli kadun kuin gaselli konsanaan ja tartuin ovenripaan kiinni. Voi jeebus sentään tätä kaupunkia, mikään mesta ei ole auki. Siinä sitten aloin jo pohtia elämän tarkoitusta, kun kävelin kohti Töölön toria ja jostain käsittämättömästä syystä en Hesperian puiston kohdalla hypännyt Full House -kiinalaiseen buffettiin kiinni, vaan lähdin jälleen tavoittelemaan kuuta taivaalta. Eli muistelin jonkun paikan to do -listalta lähellä toria (jälkitarkistus osoitti Cafe TinTin Tangon suuntaan), mutta ovelasti (like a fox!) kävelin yhden kadun ohi ja tallustelin siinä sitten Töölönkatua pitkin epätoivon vallatessa mieltäni.

Tästä sentään löytyi mielenkiintoinen Töölön Sikarikauppa, jonka position taltioin jälkikäsittelyä varten. Ravintola Kuu jäi kadun toiselle puolelle, säästelen tätä shortlistalla vaimoa varten, mutta jostain syystä käännyin takaisin Runeberginkadulle, kurvasin Töölön torin ohi (Izakayassa pitää joskus käydä, harmi ettei ole lounasta) ja lähdin vääntämään pitkin Topeliuksenkatua. Tässä kohtaa alkoi jo usko mennä ja leikittelin ajatuksella hypätä taksiin ja suhata takaisin konttorille nakertelemaan jotain keksiä tietokoneruudun kalvakkaan loisteen ääressä. Mutta ei, luonne ei antanut periksi, vaikka kengät hiersivät ja skraga kiristi kaulaani (olin tapani mukaan täysin väärin pukeutuneena tähänkin koetukseen).

Hampaat irvessä riuhtaisin tiukan oikean Sibeliuksenkadun kohdalla, koska muistelin siellä olleen ravintolan (ilmeisesti ollutkin, Cafe Truffel tms löytyi ihan bookmarkeistakin), mutta vastassa oli vain pesuaineita myyvä liike sekä hautauspalvelun ikkuna. Pystymättä enää perustelemaan itselleni koko touhun mielekkyyttä ja kiroten Daddy Green Pizzabarin lounaan puuttumista, viimeisillä voimillani nostelin raskaita jalkojani Korjaamon kulmille (siellä näyttäisi kylttien mukaan olevan Sushibar + Wine, joka on jo nähty), josta löytyikin Töölön Kahvila. Joka oli kiinni .. mit vit yks kaks? Mutta! Sen vierestä löytyi Zuhat, joka tarjosi pizzaa, kebabia yms juttuja. Työvoitto!

Run-of-the-mill fast food joint with the usual suspects, such as pizza, kebab and salads on offer. The quality was pretty ok and the prices reasonable, with a salad bar and a soft drink for a lunch offer.

Other restaurants in the vicinity are Bihani, Don Angelo and Mercur.

Pizzat, kebabit, burritot ja salaatit yms kaikki 8,50e salaattibaarilla ja lasillisella limpparia. Pääni ei enää valintatilanteessa toiminut juuri lainkaan, joten päädyin tuttuun ja turvalliseen iskenderiin. Kylmä Sprite mukiin, salaattibaarin (jäävuorisalaatti, tomaatti, pikkelöity vihreä chili, keltasipuli, oliivi, viininlehtikääryle, kinkkusuikale ja punajuuri) antimet lautaselle ja pöytään huilimaan. Pääruoka tuodaan pöytään.

Siskot ja veljet, ette voi uskoa miten hyvältä se ensimmäinen Spriten puraisu tuntui. Tulee ihan Mika-serkku mieleen, kun hän oli Ollin kanssa kuuman kesäpäivän vääntäneet urheillen läheisellä koulun pihalla Lahdessa, ärsyttäen janoaan äärimmilleen ja tulleet sitten nautiskelemaan pakastimeen (urheilutuokio ei ollut kuitenkaan ihan niin pitkä) jättämäänsä isoa kokispulloa. Sillä erotuksella, että tuolla kertaa minä ja Antti oltiin vedetty se kylmä kokis huiviin ja tällä kertaa janoinen palkittiin. Ai että oli hyvää. Salaatti oli aika perusmeininkiä, mutta kävelyn jälkeisessä euforiassa sekin tuntui ihan hyvältä meiningiltä.

Kebab-annos saapui verrattain nopeasti eteeni ja oli aivan törkeän (vai jäätävän? mitä termiä se nuoriso oikein nykyään käyttää?) kokoinen setti lihaa yms yms. Tämä oli myös hyvin keskitason vetäisy, kamaa oli paljon, kastikkeita myös, mistä plussaa. Mutta noin muuten tämä ei juuri säväyttänyt, vaikkakin kiva, että oli vähän sumacia ripsoteltu annoksen päälle. Raflasta löytynyt jännittävän oloinen kuuma soossi ei sekään ollut alkuinnostuksen jälkeen oikein toimivaa, jotain tällaista chiliöljyn henkistä kamaa, sai sillä kuitenkin tulisuutta vähän lisättyä. Ei tätä oikein kokonaan pystynyt syömään, sen verran tolkuton lihavuori, mutta lähdin ihan tyytyväisenä ulos ovesta, kohti dösäpysäkkiä. Tämä epistola sai arvoisensa päätöksen.

Sisustus on kohtuu siisti ja pikaruokalamainen. Telkkari pauhaa seinällä ja astiat blokattiin melko nopeasti. Ikkunoista siintää seesteinen Töölöläinen maisema ja seinillekin on eksynyt taulu tai kaksi.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Kasvissyöjälle oli pizza, salaattia, falafelia yms mitä näissä nyt on. Lasten kanssa en ehkä tänne vääntäytyisi, vaikka toki tilaa on. Mutta jos lasten kanssa on täälläpäin liikkeellä, niin kannattaa huomioida Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo, se on kovaa kamaa skidien kanssa ja ilmainenkin vielä! Kiitos ja kumarrus, tämä jätkä kuittaa nyt itsensä pois linjoilta täksi päivää. Mutta yritän vielä jossain vaiheessa väkertää jotain nootteja niistä Madridin mestoista, kun vielä muistankin jotain. Olisi kiva muistaa ne itse vielä ensi vuonnakin..

URL Zuhat
Puhelin 09-42893596
Osoite Eino Leinon Katu 12, Helsinki