Wino

Illallinen duunin jälkeen neiti P:n kanssa kaipasi sopivan kohteen ja hetken pähkittyäni pähkinää päädyin maantieteellisesti suotuisaan Wino-ravintolaan, joka sijaitsee Flemarilla, Cellan vieressä. Tämän ohi on aikaisemmilla retkillä tullut käveltyä useaan otteeseen ja usein on harmittanut, ettei mesta tarjoile lounasta.

Mutta nyt sain hyvän tekosyyn testata tämänkin raflan. Vaikka nyt teoriassa olenkin jo eläkkeellä tästä touhusta, niin halusin kuitenkin pistää tämän kokemuksen talteen omaan albumiini. Ja propsit Johnny Deppin Wino Forever viittauksesta.

Excellent food at this wine bar/bistro with a relaxed atmosphere. Other restaurants of this ilk are Kolmon3n, Aito and Kuurna.

Menulta löytyi: Silakka (7e), juuriselleri carpaccio (11e), ankkapastramia ja ankanmaksamoussea (13e), juuripersiljakeitto (11e), muikkuja & lohta ja punajuurta (12e), sipulia ja comte juustoa (12e – poronsydän +1e), mangalitza ragu ja gnoccheja (14e), kuhaa mustajuurella ja sinisimpukoilla (14e) sekä flank steak ja kaalia (13e).

Jälkkäreinä oli: Mandariinia ja karamellia (7e), suklaata lakulla ja sitruunalla (7e), päivän jäätelö / sorbet (4e) sekä pala juustoa (6e) / juustovalikoima (12e). Safkoja saa myös viiden ruokalajin maistelumenuna (49e). Otettiin molemmat tuo menu, tosin neidille meni vegeversio. Otin vaistonvaraisesti hänelle sen, vaikkakin myöhemmin kävi ilmi että on alkanut syömään paistettua kalaakin.

Heti kärkeen tuli fenkolilla maustettua leipää sekä öljyä dipattavaksi. Öljyyn oli duunattu kalamata oliivia, joka saikin siihen mielenkiintoisen twistin messiin. Leipäkin oli maittavaa, vähän tälleen focaccian oloista, sopi mainiosti dippailuun.

Alkuun oli minulle silakkaa, jossa oli jotain kreemiä ja ei-voi-muistaa-rapsakka levy. Silakat oli saatu hapolla väännettyä ihanan kirkkaan makuisiksi ja (sitruuna?)vaahto antoi lisäpotkua. Levy ei jättänyt suurta muistijälkeä, mutta antoi tekstuuria annokseen.

Seuraavaksi oli molemmilla juuripersiljakeitto. Tämä oli samettisen suussasulava soppa upealla makuprofiililla. Sopan sisään oli piilotettu fermentoitua valkosipulia, mikä toi pirteitä pirskahduksia täyteläisiin lusikallisiin.

Hänelle napsahti joku salaatin oloinen alkuun, en lähtenyt lokittamaan, joten en osaa kehua sitä. P tuntui tykkäävän siitä. Ja hienoa, että kasvisversio menusta onnistui ilman mitään ongelmia.

Keiton jälkeen mulle tarjoiltiin paistettu kuha ja tämä oli jälleen kerran upea suoritus. Mahtavasti paistettu pinta piilotti alleen todella maukkaan kalan, jota kastikkeet komppasivat kauniisti. Kala oli niin hyvää, että jyräsi laadullaan kaikki muut komponentit lautaselta, vaikka sinisimpukoista diggailenkin.

Pöydän toiseen laitaan iskeytyi juuriselleri carpaccio, vaikka sinänsähän carpaccio on saanut nimensä ainakin osittain siitä väristä, mutta ei nyt takerruta pikkuseikkohin. Nykyään tämä kuitenkin assosioidaan siihen tekniikkaan ja näin ollen konsepti voi näemmä pitää sisällään myös hailakampia raakamateriaaleja. Tämä oli meinaan taas tosi hyvä setti ja maistui minullekin, kun pääsin annoksesta osingoille.

Viimeisenä suolaisena tuli minulle flank steak béarnaisella. Pikkelöity punakaali piristi lihaisaa annosta ja paksu soossi tuki lehmää hienosti. Mutta se paistettu eläin jäi näille kavereille kakkoseksi, olisin itse kaivannut pinkimpää astetta ja ohuempia siivuja. Mutta hyvä tämäkin oli, ei vaan ihan niin hyvä kuin muut annokset.

Kasvislinja jatkui mallasleivän päälle duunatulla sipulipaistoksella, johon oli kasattu kukkurallinen comté-vaahtoa. Herkullinen annos tämäkin, ehkä jopa snadisti parempi kuin se lihaisa kaverinsa.

Loppuun oli molemmille mandariinia ja karamellia. Kipakka sorbetti tasapainotti makeaa creme caramel -tornin makeutta ja sitruksen tuoma soundi oli herkkä, mutta kirkkaan kaunis. Hieno lopetus ihanalle illalliselle.

Sisustus on bistromainen, liitutauluineen kaikkineen. Täällä oli iisi istuskella rupattelemassa maailman menosta ja rento musa taustalla sekä ystävällisen sujuva palvelu teki tästä todella miellyttävän kokemuksen.

Annoksista osattiin kertoa aina kysyttäessä ja muutenkin olo oli kovin tervetullut, iso kiitos siitä. Kannattaa käydä, vaikka vähän pidemmältäkin.

Ps. Vuoden alusta alkanut ‘rojekti on lähtenyt käyntiin mielenkiintoisilla jutuilla. Kiva tutustua uusiin organisaatioihin, mutta keskustassa taas kynnetään, katsotaan josko tulisi samalla bongattua pari lounaspaikkaa vielä tännekin.

URL www.wino.fi
Puhelin 045-2227745
Osoite Fleminginkatu 11, Helsinki

Loppu / The End

Kaikilla hyvillä tarinoilla on alku ja loppu, sekä aihealueeseen sopivaa draamaa siinä välissä. Näin tämäkin tarina loppuu, oli sitten hyvä eli ei. Loppulaskun matkatessa pöytään on hyvä yrittää kasata ajatukset siitä, mitä äsken tapahtui. Osittain tämä ruminaatio on jo tehty, joten listataan nyt niitä hyviä asioita mitä tästä on jäänyt käteen.

Kirjoittaminen

on saanut uusia kulmia, kun olen pakottanut itseni tuottamaan tällaista vapaamuotoisempaa tekstiä, löysemmin rantein. Muutenkin tekstin tuottaminen massana on entisestään tehostunut, kuten myös kuvakirjaston ja työkalujen kanssa häärääminen. Ja yksi primääritavoitekin on saavutettu, minulla on nyt ihan oikea päiväkirja tältä ajalta, jonka pariin voin ja olenkin palannut useita kertoja. Huzzah!

Kosmologia

Kaupungin kujat ja kujeet ovat tulleet tutummaksi, paljasjalkainen stadilainenkin on löytänyt uusia puolia vanhasta kotikaupungistaan. Nykyään kaduilla käveleminen tuo voimakkaita tunteita esiin yllättävissä paikoissa, kuin olisi vanhaa lelulaatikkoa pöyhimässä lapsuudenkodin ullakolla.

Kylläisyys

Jotkut syödyistä lounaista ovat olleet niin upeita, että karvaiselle kehäraakillekin on melkein tullut tippa linssiin. Toiset taas ovat olleet sellaisia rimanalituksia, että yksinkertainen mies ei ole pystynyt ymmärtämään syytä (raha, se syy on lähes aina raha). Mutta sitä hetkellistä nautintoa isompana asiana on ollut ravintolamaailman megastruktuuri, joka on rakentunut pala palalta päähäni. Trendien ja lokaatioiden merkitys, konseptien ja koristeiden hahmottaminen sekä amatöörin silmin etäisesti arvattavissa olevat liiketoimintaliikehdinnät ovat tuoneet uusia tasoja näihin kokemuksiin. Vatsa on täyttynyt, mutta myös mieli. Huonoa sanottavaa tästä harrastuksesta ei juuri ole, jos nyt ei sitä pientä veroa ajankäyttöön lasketa. Se jännityskin, mikä tulee uuden, mahdollisesti erikoisenkin ravintolan kynnyksellä, on sellaista hyvää jännitystä. Suosittelen kokeilemaan, jos ruoka ja ravintolat kiinnostavat. Miksi sitten lopetan? Tekisi mieli sanoa, että siksi kun Cheek lopetti, mutta ei se ole totta vaikka saakin minut nauramaan. Alueen raflat on jokseenkin nyt nähty, uusia toki tulee, mutta asiat ja työn aiheuttamat muutokset maantieteessä vaikeuttavat tätä toimintaa siinä määrin, että se ei tunnu enää mielekkäältä. Ja jotenkin on sellainen fiilis, että tämä on hyvä pistää nyt pakettiin. Onhan tässä jo lähes viisi vuotta kynnetty tätä peltoa, alkaa oma äes olla jo hieman vääntynyt. Ei se tarkoita, että en enää kävisi ravintoloissa. Ei suinkaan, sitähän minä tein jo ennen näitä kirjoituksia. Ja mahdollisesti joistain mielenkiintoisista kokemuksista kirjoitankin pienen pätkän vielä tämänkin jälkeen. Tai sitten en. So long, and thanks for all the fish.

Helsingin parhaat lounaat 2018

No niin. On taas se aika vuodesta, mutta tällä kertaa tällainen very special (for you my friend) edition. Kaiken kohkaamisen kunniaksi päätin uudistaa listaa ronskilla kädellä, ottaen huomioon nimenomaan tänä vuonna käytyjä ravintoloita, joten viime vuoden listalta on tiputettu useampi arvokas lounaskohde, kuten Gaijin, Werner, Vinkkeli ja Olo, joista viimeinen valitettavasti ei enää tarjoile lounasta.

Mutta näin se menee, muutosten tuulet puhaltavat ja purjeet senkun paisuvat. Nokka kohti ulappaa ja uusia seikkailuita.


10. Kilim
Kaikkien kebab-buffettien äiti, tämä on puristanut kyseisen konseptin kauniiksi timantiksi ja vaikka nyt ei teknisesti sijaitsekaan Helsingin niemellä, niin leikitään että kuuluu joukkoon.

 

9. Mamma Rosa
Töölön vakkari-italialainen loistaa edelleen kirkkaasti mielessäni sen upean lasagnen johdosta. Mielenkiintoinen yksityiskohta on talvellakin toimiva terassi.

 

8. Thai Thai
Kuten aiemmin on todettu, ei näitä listoja voi väkertää ilman ainakin yhtä thaikkupaikkaa. Vesi herahtaa kielelle kun mietinkin tätä Malmilaista ravintolaa.

 

7. Fat Ramen
Hietsun kauppahallin kiistaton kuningas mitä liemiin tulee, täältä löytyy jokaiselle jotakin ja nuudelitkin väännetään nykyään omin pikku kätösin (tai no omalla koneella, #sammasak).

 

6. Maannos
Uusi tulokas listalle ja kaupunkiin, tämä lounas vakuutti siinä määrin, että kannattaa tulla kauempaakin. Tästä kohtaa listaa alkaa näiden vähemmän rennompien raflojen tykitys.

 

5. Chapter
Fine dining -henkinen lounas ytimestä? Say no more. Vegepainotteisuus pelkkää plussaa.

 

4. Nokka
Vaikka Puotikahvila ei vakuuttanutkaan, niin varsinaisen ravintolan puolelta löytyi jotain ainutlaatuista.

 

3. Passio
Vuosia on vierähtänyt viime kerrasta, mutta mikään ei tunnu himmentävän tämän mestan otetta muistoissani.

 

2. Ask
Yksi upeimmista lounaista intiimillä kosketuksella. Tämäkin jää Kodak Momentiksi albumiini.

 

1. Palace
The king is dead, long live the king! En olisi uskonut, että törmäisin Olon (edesmenneen) lounaan tasoiseen kokemukseen näillä leveysasteilla, mutta uusiutunut Palace on noussut tuhkasta kuin feeniks. Pakollinen pysähdyspaikka kaikille jotka arvostavat huippukokemuksia.

Nauttikaa uudesta vuodesta ja muistakaa syödä hyvin!