Penélope

Same old same old, batteries not included. Aamujumppa onneksi sujui ihan hyvin ja tässä on päässyt jo testaamaan uudehkon kiesin webaston ajastinta (en osannut ekalla kertaa). Noin muuten tässä täytyy mukailla herra Jää Palaa ja todeta, että steady paskaa. Yritetään nyt kuitenkin pitää pää pinnan yläpuolella ja rehata reki halkeilevan jään poikki rannalle tai edes kivikkoiselle luodolle. Onneksi olin ytimessä (ku o perjantai) ja pääsin syömään muutakin kuin aamupuuron.

Rupesin muuten ihan huvikseni tässä laskeskelemaan noita lounaspaikkoja ja olettaen että laskupääni on ollut oikeassa (ei kovinkaan todennäköistä) ja Zetor että on oikeasti ollut #881, niin sittenpä tämä oli lounaspaikka numero #900. Tähän olisi ehkä ihan hyvä lopettaa, mutta vuotta on vielä jäljellä ja näitä perjantaikeikkoja lienee tiedossa tulevaisuudessakin. Että katotaan nyt. Jotenkin tämä tuntuu tällaiselta rauhoittavalta puuhalta kaiken sekavuuden keskellä. Olisihan tuota rajapyykkiä ollut ihan kiva jotenkin juhlistaa, mutta mennään niillä korteilla mitkä on jaettu, muutakaan ei voi.

A restaurant with a menu heavily influenced by Middle Eastern fare. The food was tasty and light but the prices were a bit on the heavy side.

Other restaurants close by are Caverna, Momotoko and Wild.

Varsinaista lounaslistaa ei (vielä) ollut esillä, vaan vain suppeampi otos à la cartesta. Otin itse suositusten mukaisesti: Pitaa ruskistetulla voilla ja valkosipulilla (4e), labnehin (4,90e), burratina mozzarellan (7,90e) sekä fattoushin eli leipäsalaatin (15,50e).

Tosin salaatti oli suositusten vastainen, mutta ei tehnyt pääruokina olleita vaihtoehtoja mieli, kun en halunnut mättää lihaa tai kalaa kitusiini. Varmaan tulossa sairaaksi tai jotain.

Alkuun tuli se labneh pikku kupissaan ja hetken päästä burrata-pallo oliiviöljyllä ja suolalla maustettuna. Juustopallukan viereen tuli paahdettua pitaa, mikä tekikin tästä lounaskokonaisuudesta puolivahingossa superpitapötkylän. Mutta ei se haittaa, kyllä se löytyy.

Paahdettu pita oli meinaan pirun hyvä setti ja toimi sen muikean happaman labnehin kanssa hienosti. Burratasköntsä maistui myös erittäin herkulliselle ja vaikkakin tällaisen muualta soursatun (finglish!) tuotteen esillepano on enemmän silleen deejiin vs. säveltäjä-soittajan hommia, niin hyvä soundi oli alkupaloihin saatu.

Pääruokana olikin sitten ovelasti pitapalasia petollisen yksinkertaisen oloisessa salaatissa. Petollinen siksi, että kastike nosti kokonaisuuden yli odotusten ja rehujen alle oli piilotettu lisää labnehia, joka toi hyvää syvyyttä ja lisää happoa messiin, kun taas upeasti duunattu uppomuna antoi täyteläisyyttä.

Jännästi se voideltu pita tuli vasta tässä kohtaa mukaan, mutta mikäs siinä, kun maistui hyvälle ja näillä sai nuohottua salaattilautasen puhtaaksi, sitten kun oli rouskuvat baby gemit ja ihanasti pikkelöidyt punasipulit vedetty nassuun. Maistuva lounas, sekä sopivan kevyt tällaiselle tstohiirelle, tosin kyllä se tähän hintaan sietääkin olla.

Ei tässä silti mitään kulinaristisia elämyksiä päässyt syntymään, mutta mielellään tänne tulisi iltaa istumaan frendien kanssa pikku snacksien siivittämänä.

Sisustus on tyylikäs, jotenkin tuli Vinkkeli mieleen, silleen hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli kohteliaan ystävällistä ja erittäin sujuvaa, vaikka paikka tulikin nopeasti täyteen. Kasvissyöjälle oli salaatteja etc, tosin olihan näissäkin joko juustoa tai jugrua (#haittaakse). Kivan oloisen raflan ovat herrat Välimäki ja Rastas vetäisseet pystyyn, mielenkiintoista nähdä miten tarjonta kehittyy.

URL www.ravintolapenelope.fi
Puhelin 050-4659199
Osoite Mikonkatu 9, Helsinki

 

Casserole

Stressitasot on taas passelit, kun pitää vääntää kaikilla rintamilla sata lasissa ja ikkunat huurussa. Elämän arkkitehtuurin refaktorointi tuntuu jotenkin raskaalta, mutta minkäs teet. Keskustassa nyt joka tapauksessa kikkailemassa jälleen ja sen kunniaksi ajattelin jopa syödä jotain tälleen keskellä päivää. What goes around, comes around, tämä lounastouhuhan on ollut itselle alkuaikoinakin pakoventtiili kun alkaa askel painaa liikaa ja näköjään sama teema palailee pätkittäin, vähän niinku Uuno Turhapuron muisti.

Aamujumpan ja -kävelyn jälkeen ei jotenkin tehnyt mieli reippailla mihinkään kauemmas, joten lampsin Iso Roobertinkadun Amanin tilalle ilmestyneeseen Casserole-raflaan. Näemmä seuraan Nyt-liitteen jalanjälkiä, mutta ihan sama, kuha on halpaa (#vaimitensemeni).

Slow-cooked casserole (duh) dishes with rice or couscous. The chicken drumsticks I had were ok and the salad bar had a decent selection of Middle-Eastern choices.

The Iso-Roobertinkatu street has quite a few restaurants, such as Tortilla House, Na’am and Vibami.

Listaa ei jännästi ole missään näkyvillä, mutta ilmeisesti täällä on jokseenkin samaa settiä joka päivä. Eli riisillä täytettyä paprikaa, kana-, lehmä-, lihapulla- sekä vegenä esiteltyä kananmuna-tomaatti-pataruokaa. Kaikkiin oli joko couscousia tai linssi-/kukkakaaliriisiä. Alkuun oli salaattibaari välimerellisellä otteella sekä kaupan patonkia. Otin sen kanan, kun ei jotenkin napostellut vetää sitä täytettyä paprikaa (tähän tuli aversio kaaa-auan sitten Teksasissa, pitkä tarina, ei jaksa vääntää tähän).

Alkusalaatti oli semijees, jäävuorisalaatti vaikutti vähän väsyneeltä, tosin niin olin minäkin. Tzatziki meni, kynsilaukkaa oli eksynyt kivasti, mutta muuten meininki oli aavistuksen hapanta omaan makuun. Yrttisörsseli oli hyvää, noin muuten kamat eivät jättäneet suurta muistijälkeä.

Pääruoka tuli nopeammin kuin ehdin salaattia kasata lautaselle, kaikkihan on valmista ja heti haarukoitavissa höyryävistä padoista. Riisi oli mausteista, mutta myös kokkareista. Linssit olivat hajonneet hötöksi ja seassa oli jotain erikoisia mustia klimppejä, jotka olivat mahdollisesti olleet joskus tuoreita yrttejä?

Kana oli murisevan mehukasta, mutta ei järin ihmeellisesti maustettua, tai sitten riisin makumaailma vaan jyräsi kaiken alleensa. Krouvit porkkanalohkot olivat lähes hajoamispisteessä. Vähän yksiulotteinen, mutta täyttävä lounas.

Sisustus on pelkistetty, taustalla soi konseptiin sopiva ääniraita ja ulkona valui tasainen ihmisvirta Iso Roban kävelykatua pitkin. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

URL www.casserole.fi
Puhelin 046-5545787
Osoite Iso Roobertinkatu 24, Helsinki

 

Shahrazad

Pääsin vihdoinkin taas sen rypistyneen priorisoitujen raflojen listan pariin ja ajattelin ruksia tämän siitä poijes.

Kävin täällä itseasiassa jo viime viikolla ensimmäisen kerran, mutta epähuomiossa otin buffan (ei ollut erikoinen) ja päätin sitten kuitenkin vielä testaa sen hiiligrillin antimet toisella testauskeikalla, niin epätyypillistä kuin se minulle onkin.

Suhasin näin ollen jälleen kerran Hertsikan asemalle viemärijunalla ja käppäilin ostoskeskuksen työmaan ohi tähän lähi-itä-henkiseen raflaan.

Middle Eastern cuisine on offer at the light industrial area of Herttoniemi. The food was ok, but did not leave a lasting memory.

For more punchy version of the same fare, check out Old Jerusalem, Kilim or Shishkebab.

Tarjolla lounaaksi on siis buffa (9e) sekä à la carte, josta löytyy hiiligrillillä duunattuja juttuja, kuten lihavartaita jne. Itse päädyin ottamaan Adana Kebabin eli kaksi tulista jauhelihavarrasta, riisiä, grillattu tomaatti, grillattu chilipaprika, turkkilainen salaatti ja leipä (13,90e).

Otinpa vielä sivuun tzatzikia (2,50e), kun ilman tahnoja ja kastikkeita nämä tyypillisesti ovat liian kuivia itselle. Ja tietty siksi, että tzatziki on hyvää.

Safka tuli kohtuu nopeasti ja oli aika normin oloinen setti juttuja, tosin turkkilainen salaatti osoittautui tomaatiksi ja kurkuksi ilman minkäänlaista kastiketta tms, joka vähän lannisti. Riisi oli paistettua ja maustettua, mikä antoi siihen vähän lisäsävyä, mutta ne lihavartaat eivät juuri innostaneet.

En tiedä missä se tulisuus oli, mutta näissä sitä ei ainakaan ollut. Myöskään mitään selkeää savun/grillin makua en tavoittanut. Muuten olivat ihan jees, mehukkaita ja sopivalla tekstuurilla varustettuja sköntsiä. Grillattu tomaatti ja erityisesti se mustaksi vedetty chili maistuivat kyllä.

Harmikseni täytyy myös todeta, että tzatziki oli duunattu sen verran varovaisella kädellä, ettei sieltä noussut juurikaan esiin valkosipuli, joka on kuitenkin mielestäni yksi pääpointeista tässä klassikossa. Tuore leipä oli ihan jees.

Tällainen semiok kebab-annos, jokseenkin isolla hinnalla, ottaen huomioon lokaation ja annoksen sisällön, ei tänne ehkä erikseen kannata lähteä.

Ekan kerran buffa ei ollut sekään mikään kovin kummoinen, siinäkin kaipasin ronskimpaa ja rohkeampaa maustamista. Ei tämä mielestäni pärjää näille itäisen Helsingin helmille, kuten Shishkebabille ja Turkkilainen Ravintolalle.

Sisustus on mielenkiintoinen yhdistelmä entisaikoja henkivää tumman raskasta kalustetta ja itämaisia lamppuja sekä tauluja.

Tilaa on vaikka millä mitalla, tänne mahtuu isompikin kööri kerralla helposti. Asiakaspalvelu oli molemmilla kerroilla ystävällisen kohteliasta.

Ps. Tämä oli sitten lounaspaikka #880. Ei taida ihan jaksaa sinne seuraavaan sataan asti, mutta katsotaan jos mieli muuttuu syksymmällä. Muutama olisi vielä edessä tällä viikolla.

URL www.shahrazad.fi
Puhelin 044-2400151
Osoite Työjohtajankatu 1, Helsinki