Le Havre (2. kerta)

Vuorossa oli äidin tapaaminen keskustassa, joten päätin napata listalta jonkun selkeän ja kohtuullisen varman tapauksen. Seurahuone on seissyt paikallaan jo sen verran aikaa, että täällä on hänkin käynyt useampaan otteeseen, tosin edellisestä kerrasta oli jo hetki vierähtänyt.

Omastakin käynnistä on jo yli kolme vuotta aikaa (onpa tätä tullut harrastettua pitkään), joten oli aikakin käydä tsekkaamassa mesta ja ottaa kuvat yms.

A down to earth buffet in a splendid environment, this hotel restaurant is worth visiting just for the decor alone.

Some of the other hotel restaurants in Helsinki are Kämp, Krog Roba and Lost In Helsinki.

Tarjolla on buffet (12,50e, 9,50e pelkkä soppa+salaatti) salaatilla, sopalla ja jälkkärillä. Tänään oli tarjolla: Kauraiset silakkapihvit jogurttikastikkeella, lammaspyörykät minttukastikkeella, kermaperunat, vegepihvit bbq-kastikkeella, tomaattikeitto, salaattibaari (raejuusto, jääsalaatti, kirsikkatomaatti, vesimeloni, kaaliraaste, porkkanaraaste, punajuurilohkoja, perunalohkosalaatti, keitettyä kananmunaa, paahdettuja uunijuureksia ja siemeniä etc), leipää + voita sekä passiovaahtoa ja hedelmäsalaattia. Loppuun on myös kahvia tai (pussi)teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa kassalle, vesikannu tuodaan pöytään.

Alkuun vedetty salaatti oli aika perussettiä, kastikkeena olisi voinut olla jotain muutakin kuin vain oliiviöljyä + balsamiccoa, mutta meni tämä näinkin. Tomaattikeitto oli snadisti mausteista ja tomaatin maku nousi sopivasti esiin.

Ei päästy viime kerran borschin leveleille, eikä tosiaan ollut tällä kertaa kuin vain yksi soppa, kun viimeksi oli peräti kaksi. Leipä oli ook, markettitasoa. Kiva kuitenkin, että on myös se keitto lämmittämässä alkuun, mutta en ehkä suosittelisi täällä pelkkää salaatti+soppa-linjaa.

Pääruokalautaselle piti tietysti kasaa taas kaikki ainekset kerralla, tosin vegepihvit jätin nyt vegaanihaasteesta huolimatta lämpöpönikkään, mutta niiden bbq-kastiketta otin kuitenkin lautasen laidalle.

Kalapihvit menettelivät, mutta haude oli haudannut kaikki tekstuurit pinnan paneroinnista. Freesi jogurttikastike kuitenkin seivasi jonkun verran ja kyllä näitä silakoita söi, mutta oltiin kyllä tosi kaukana siitä Hieta-ravintolan herkusta.

Lammaspyörykät olivat hennon makuisia, mutta ihan kohtuullisen hyviä ja se bbq-kastike toi näihin hyvää lisäsoundia. Kermaperunat muistuttivat liikaa jotain janssoninkiusausta ulkomuodoltaan, mutta maku oli ihan jees, varsinkin kun nyki mukaan lammasta.

Jälkkärissä maistui vieno passion puraisu ja se sopikin tuohon täyteläiseen vaahtoon tosi hyvin. Tätä olisi mielellään herkutellut enemmänkin niiden tuoreiden hedelmien kanssa, joten hyvä, että otin konservatiivisen määrän lautaselle, ettei tullut lounaskoomaa.

Kaiken kaikkiaan tämä on tällainen keskitasoinen kotiruokabuffa melko kattavalla valikoimalla (listalta saa sitten enemmän sellaista ranskalaisen keittiön juttua, ihan maistelumenuuseen asti), mutta täällä kannattaakin käydä kauniin ympäristön ja mahdollisen nostalgian takia.

Sisustus on upea, kattokruunut kimaltelevat ja muutenkin tässä on tällaista rokokoo-meininkiä, mihin et kovinkaan monessa Stadin mestassa törmää. Ehkä Kämp, Salutorget ja jossain määrin Suomalainen Klubi tulee mieleen. Asiakaspalvelu on sujuvaa ja ystävällistä, tosin tällä käyntikerralla saliin pamahti hotellissa kokoustavia ihmisiä siinä määrin paljon, että siinä loppuvaiheessa alkoi hukkua massaan.

URL www.hotelliseurahuone.fi/brasserie-le-havre
Puhelin 09-6914006
Osoite Kaivokatu 12, Helsinki

Kuu

Tänään tulikin sitten koukattua oikein kauempaa vauhtia, mutta syväluotaava matka oli sen arvoinen. Tämän kokemuksen jälkeen pitikin sitten mennä syömään oikein hyvin ja koska R. oli mukana lounaalla, niin otin lyhyeltä listalta klassikkoravintolan, noutaakseni Kuun taivaalta rakkaimmalleni. Eli Töölöön ja vieläpä tällaisella kelillä, ei ihan päässyt kuivin jaloin tavallista aktiivisemman taivaan alta, mutta melkein. Pitääpä hommata tämän vuoden ensimmäiset kalossit.

A wonderful restaurant with over 50 years of experience, the classical dishes with a French flair were executed to a tee.

For other time-honored restaurants in Helsinki, take a look at Kosmos, Elite and Strindberg.

Tarjolla on kohtuullisen laaja valikoima juttuja. On kotiruokaa (12e), joka tänään oli palapaistia muussilla. On perinteisempiä annoksia, kuten vuohenjuustosalaatti (12e alku- tai 16e pääruokana) sekä liikelounas yhdellä (19e), kahdella (24e) tai kolmella ruokalajilla (28e). Tänään oli tarjolla alkuun: Sipulikeittoa ja juustoleipää tai Sokerisuolattua turskaa ja Julienne-salaattia. Pääruoaksi: Kalakauppiaan päivän kala (taimen) beurre blanc -kastikkeella ja juureksilla tai Yrttikuorrutettua karitsankaretta, polentaa ja tomaattia. Loppuun olisi ollut: Tarte Tatin ja kaurajäätelöä tai Petit fours. Otettiin menusta kahden lajin versio, hänelle turska ja karitsa, minulle soppa ja kala.

Ekaksi pöytään tuotiin vähän näkkäriä ja maalaisleipää sekä suolattua voita. Näitä siinä sitten nakerrettiin ja jutusteltiin asiasta jos kolmannestakin. Näkkärissä oli hyvä kumina ja vaalea leipä oli ook, kohtuuhyvä sitko.

Alkupalat saapuivat ja olivat kuvista huolimatta (ei vaan jaksanut keskittyä, eikä jotenkin kehtaa alkaa kuvaamaan tsiljoonaa versiota, yrittäkää kestää) oikein mainion näköisiä. Oma sipulikeitto koostui makeaksi paahdetuista ja keitetyistä sipuleista kuumassa liemessä sekä rapsakasta patongista juustokuorrutteella.

Toasti antoi juustonsa kanssa hyvän vastinparin lempeän makoisalle keitolle ja kokonaisuus oli suurempi kuin osiensa summa. Hyvä ja klassinen aloitus, erittäin passeli tähän päivään.

R. naposteli turskaa, joka olikin todella mielenkiintoisesti valmistettu, vähän tuollainen graavatun oloinen meininki jollain kuorrutteella ja kala oli todella upean makuinen. Sitä kun veteli yuzu-geelin kanssa sekä mukavasti marinoidun porkkana-fenkolisalaatin kanssa, niin voi että oli hyvää.

Pääruokana oli minulla sitä kalaa ja tämä oli erinomaisesti paistettu, rapsakka pinta ja loistavasti lämmitetty sisus. Yhdisteltynä kivan hapokkaaseen kastikkeeseen sekä täyteläiseen pyreeseen että sopivasti paahtuneisiin uunijuureksiin, tämä oli yksi paremmista annoksista mitä on tullut lähiaikoina vedettyä.

Pöydän toisella puolella ollut karitsa oli sekin hieno suoritus, muikean suolainen ja vivahteikas yrttikuorrutus oli huntuna murisevan mehukkaan lihan päällä. Syvän makuinen paistoliemi sekä samettinen polenta pirtsakoilla tomaattisattumilla toi mahtavaa lisäpontta muutenkin jo herkulliseen lihaan.

Loistolounas ja näin hyvässä seurassa teki tästä erittäin miellyttävän kokemuksen ja suosittelenkin käymään testaamassa, et varmasti pety. Ainakin jos tällaista perinteisempää keittiötä on hakemassa.

Sisustus huokuu vanhan ajan tunnelmaa, mutta kuitenkin sopivasti päivitettynä. Taustalla soiva rauhallinen musiikki toi ruokailuun mukavan seesteisen tunnelman tällaisena sateisena päivänä. Asiakaspalvelukin oli erittäin tasokasta, salityöskentely oli herrasmiesmäistä ja silti sopivan lupsakkaa. Tarinaa irtosi niin ravintolan historiasta, vieraista kuin myös annoksista. Arvostan.

Kasvissyöjillekin oli esim. chevresalaattia, jos juusto passaa (haittaakse). Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla vaikka joskus perheen kera syömään, tällaiset perinteiset annokset toimivat aina ja kaikille, syöttötuolikin löytyy, jos on niin pieniä peesissä.

URL www.ravintolakuu.fi
Puhelin 09-27090973
Osoite Töölönkatu 27, Helsinki

Gastro Cafe Kallio

Merimies on erimies ja tänään oli erikoispäivä (very special, only for you my friend), joka sai vanhat natisevat luut liikkeelle kohti Kallion kultaisia kukkuloita. Eli Karhupuiston nurkille sporalla ja toiveikkaana ravintolan kulmille jos sieltä vaikka tällä kertaa saisi jotain ruokaakin.

Kallion kirjasto näytti olevan rempassa ja Porthanin kadulle oli ilmestynyt joku New Day Salat -rafla, onko siitä tosiaan näin kauan kuin kävin viimeksi vai onko edelliset reissut menneet liian sumussa? Kirjasto tosin näyttää menneen ihan hetki sitten vasta työn alle.

An excellent lunch at this French bistro-like restaurant, close to the famous Karhupuisto. The food had a rustic honesty to it and the no-nonsense decor along with Bob Dylan’s music made for a lovely experience.

Be sure to visit also Kolmon3n, Sandro and IPI Kulmakuppila.

Eli tällainen ranskalaishenkinen bistro-tyylinen rafla, jossa nyt ainakin taas hetken lounaitakin (on ollut vähän vaihtelevasti auki päivällä). Tänään oli tarjolla: Kampelarullia ja piparjuuri-dijon hollandaisea höyrytetyllä perunalla (13e), pate en croute frisée salaatilla & pekonia ja uppomuna (12,50e), syyskasvis-ragout pistou-kastikkeella (12e). Alkuun oli soppaa: sipulikeittoa sekä maalaisleipää & voita. Itselle osui tuo pate taikinakuoressa.

Soppakanuunan kupeessa olleet peltilautaset toivat erinomaisen (mutta jo suljetun) Soupin mieleeni ja hymyilin kun kolistelin lautasta lusikallani sopan syömisen lomassa. Sipulikeitto oli ihan jees, vähän ehkä ohut maku sipulien osalta, joten timjami tms pääsi hallitsemaan snadisti liikaa. Mutta lämmin soppa toimii aina aloitukseksi. Sivuun napattu leipä oli miellyttävän sitkoista ja toimi kivasti keiton kaverina.

Pääruoka saapui ennen kuin olin saanut kahmittua edes puolet sopasta naamaan. Metalliselle ellipsille muotoiltu annos oli houkuttelevan oloinen. Tässä oli sopivan rustiikkinen meno ja meininki, pate koostui isoista lihanpaloista ja jostain metsäsienistä. Sienetkin maistuivat minulle kaikista traumoista huolimatta ja tämä pääkomponentti lautasella hurmasi niin rohkealla maulla kuin ronskilla otteellaankin.

Rapsakaksi maustetut pekoninviipaleet antoivat hieman tekstuuria annokseen. Alun jälkeen siirryin uppomunan kimppuun ja sieltä valahtikin munan salaattipedille ihanan kirkas ja täyteläinen keltuainen. Yksinkertainen friseesalaatti oli saanut kevyen sinappikastikehunnun ja yhdessä nämä kaikki muodostivat upean kokonaisuuden.

Sisustus noudatti samaa konstailematonta linjaa ja tässä tulikin vähän sellainen olo kuin olisi istunut Pariisin bistrossa. Tosin seinillä ei ollut turhia krumeluureja, kunhan muutama mustavalkoinen sarjakuva kehyksissään.

Taustalla soi Bob Dylanin Like a rolling stone kun vetelin viimeiset pekonin rippeet suuhuni, tämä oli oikein onnistunut lounas.

Ps. Viikonlopun Vihreä Holvi -reissun yhteydessä (herra K. täytti vuosia) havaitsin Kokoron häviämisen Alppilan nurkilta. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä ilmeisesti uusi ja isompi tila on löytynyt jo jonkun aikaa sitten.

URL www.gastrocafe.fi
Puhelin 050-3090612
Osoite Fleminginkatu 7, Helsinki