Relove (ja Epic Foods)

Maanantai ja lounas w/R. Kevyttä oli taas tilauksessa ja tämä sopi itsellekin isänpäivä-herkkujen jälkeen. Nyt sen “paremmat ravintolat” shortlistan viereen on muodostunut jännä “kevyet” lista, jota kasvattelen tätä varten, ituhippipäivät on nyt sijoitettu maanantaihin ja torstaihin, silloin vedellään kanien safkaa ja muuten elostellaan ja irstaillaan.

Tai jotain sellaista. Hoplop ja käsipainojen kanssa rehaaminen teki tehtävänsä ja nyt on vasen olkapää niin jumissa, että meinaa näkö lähteä kun kääntää päätä. Ei tämä silti vielä pahimmasta päästä ole, muistan vieläkin kun niskat (vai ehkä niska? miksi tulee sanottua yleensä monikossa tuo, eihän niitä yleensä ole useita?) oli niin juntturassa yläasteella, että ei pystynyt päätä kääntämään.

Siinä taisi sillä kertaa mennä pari päivää, että tilanne eheytyi normaaliksi. Tosin silloin syyllinen oli Commodore Amiga 500 ja Monkey Island, sekä muut liian koukuttavat pelit.

Veggie heavy food and vintage clothing at this cafe inside a shop. The food was not that good, but the atmosphere was vibrant.

Other restaurants hidden inside shops are Phở Corner, Alejandra and Wild.

Tarjolla on kahvilameiningin lisäksi Epic Foodsin lounastarpeita (12,90e), tänään tuo tarkoitti: Pennepastaa savulohella sekä kvinoa-kasvispaistosta korianterijogurtilla. Lista olisi muuten kiva löytyä netistä, tai vähintäänkin Epicin listaan voisi linkkaa, nyt ei omat pienet aivot riittäneet siihen, että olisin kuvauksen (“Epicin supermaukkaat lounaat ovat saapuneet!”) perusteella osannut suoraan mennä saitille.

Toki nyt sitten perätyönä tehty tutustuminen vei minut oikeaan osoitteeseen. Hänelle kvinoa (blech) ja minulle pasta. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille. Vedet löytyy pöydistä, mutta ovelasti aseet, lasit sun muut pitää hakea sivupöydältä, kahvitönikän (kuuluu hintaan) vierestä.

Mnjaa. Olihan se pennepastaa ja vähän parempi kuin normi mikroannos. Savulohi oli hyvää, tätä harvemmin on onnistuttu pilaamaan. Ja pidin kapriksista sekä niistä vegeistä, mutta kun tsekkasin listan Epicin sivuilta, niin näemmä veget olisi pitänyt olla sivusalaattina tms.

Penne oli mennyt yli/lötköksi ja samaan aikaan jämähtänyt sellaisiksi pastaklustereiksi, punasipulit olivat myös hävittäneet kaiken napakkuutensa ja kokonaisuutena tämä olisi kaivannut jotain tuomaan lisää tekstuuria.

Kerrankin olin tyytyväinen, että oli rucolaa tuomassa pientä tuoreutta annokseen. Ei tämä kamalaa ollut, mutta ei kyllä kovin eeppistäkään ja tähän hintatasoon aika heikosti vedetty suoritus.

R:n kvinoasalaatti oli aavistuksen parempi, vaikka en kvinoasta perustakaan. Mutta tätä taas vaivasi annoksen kuivuus, jota oli paikkailemassa se maittava korianterijogurtti. Sitä oli vaan auttamattoman vähän verrattuna siihen kvinoakekoon, jota rouva sitten sai rouskuttaa pitkään ja hartaasti.

Mutta saipahan ainakin vegeannoksen, ei vaan kauhean erikoista sellaista. Eli en nyt ihan ensimmäiseksi lähtisi tätä suosittelemaan, toki lista vaihtuu kokoajan ja tämä saattoi olla joku maanantaikappale-setti?

Sisustus on mielenkiintoinen, kuten näissä kauppoihin piilotetuissa ravintoloissa yleensä. Pöytiin laitetut kynttilät toivat tunnelmaa muuten melko hälyiseen tilaan, kaupassa riitti vilskettä ja vilinää. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Jännä muuten tämä tällainen kiinteä kirppari konseptina.

Skidinä tuli käytyä mutsin kanssa myymässä jotain riepuja torilla, mutta nämä tällaiset ovat tulleet myöhemmin. Aika suolaset hinnat/provikat näissä tuntuu olevan, mutta toisaalta vuokrat jne haukkaavat oletettavasti ison osan liikevaihdosta. Ja kierrätys on toki hyvä asia.

Ps. Yes Yes Yes on avatunut/avautumassa (soft launch, indeed), mutta ei tarjoa lounasta (buu). Ja sitten Hesarissa oli kiintoisa artikkeli miehestä, joka on käynyt syömässä useamman wienerleikkeen ja kirjoittelee niistä juttuja. Tiedän tunteen. Varsinkin tuon fiksaation tiettyyn annokseen, itselle vakioannoksia ovat vihreä salaatti, lasagne ja tomaattikeitto, ne toimivat hyvinä kiintopisteinä keittiön filosofian arvaamisessa.

Pps. Uusi Menu-lehti on taas ilmestynyt ja siinä oli kiintoisa artikkeli Restamaxista. Jännä jotenkin yrittää hahmottaa ravintolatoiminnan liiketoiminta-arkkitehtuuria, hankinta- ja logistiikkaosaaminen sekä henkilöstöhallinta ei itsellä ole päällimmäisenä mielessä kun käyn ravintolassa, mutta taustalla on tietty iso koneisto ja välillähän se pilkahtaakin esimerkiksi ylikorostuneena samojen komponenttien ristiinkäytössä useissa annoksissa (esim. Más).

Ppps. Tämä oli nyt (varmaan ehkä) #762, joten 4.12. olisi saumoja numeroon #777, jonka olen jostain syystä valinnut Erikoisnumeroksi. Sitä odotellessa.

URL www.relove.fi
Puhelin 046-9226960
Osoite Sandelsinkatu 6, Helsinki

Il Gabbiano

Lentomatka Leppävaaraan VR:n vauhtikyydeillä, pistipä kuljettaja paluumatkalla vielä kuulutuksen “Toivottavasti matka oli hyvä, kiitos kun valitsitte VR:n”.

Vähän teki mieli käppäillä kokeilemaan Teidän Sushia, mutta tässä on tullut nyt käveltyä sen verran usein sateessa, ettei kestävyys enää riittänyt.

Oli pakko pelata varman päälle. Valitsin siis sisätilat ja kiipeilin Sellon seinämiä pitkin kohti leffateatteria sekä sen neonvalojen värittämään ravintolarykäelmään kiinni.

Italian food at this restaurant housed in the Sellosali cineplex and theater. The lasagne I had lacked depth of flavor, but not cheese.

Other restaurants in and close to the Sello shopping mall are Persian Ravintola, Curry Palace and Retro.

Italialaista safkaa oli tarjolla lautasannoksia, niin pizzaa (9,50e), pastaa/risottoa (10e), uuniruokia (10e), kanaa (11e) kuin lehmääkin (13,50e). Alkuun oli leipää sekä salaattibaari, jossa: Jäävuorisalaattia, marinoitua kaaliraastetta, (värjättyjä) mustia oliiveita, maustekurkkua, tomaattia, kurkkua, pastasalaattia, salaattikastiketta sekä punaista ja vihreää pestoa(!).

Itse otin lasagnen (tottakai), mikä olikin toinen syy, miksi valitsin tämän sen sushipaikan sijasta (kyllä mä vielä sinnekin ehdin).

Alkuun vedetty salaatti oli ihan ok, pastasalaatti ei säväyttänyt ja tuoreet kasviksetkin olivat perussettiä. Mutta se kaalisalaatti oli öljyisen herkullista, vaikka itse pidän etikkaisemmasta ja ne pestot oli ihan törkeän hyviä.

Varsinkin vihreä pesto, siinä oli sellainen hauska sitrusmainen twisti ja se toimi lämpimien pizzataikinaleipien kanssa loistavasti yhteen.

Lasagne tuli melko nopeasti eteeni, reunat kuumuudesta kiehuen. Koko setti oli lämmitetty kauttaaltaan ja tässä saikin alkumetreillä varoa, ettei suu pala ihan kokonaan. Lasagnen juustoisuustaso oli omilla leveleillään, mutta muuten tämä ei saavuttanut kovin korkeaa sijoitusta nauttimistani uunipastoista.

Tomaatin happoisuus ja terä oli hävitetty, eikä se oikein ollut tuomassa makeuttakaan mukaan. Bolognesekastike maistui käytännössä jauhelihalle, kaikki syvyys jäi jonnekin juuston syövereihin.

Pastakin oli päässyt uunissa lötkähtämään, eikä antanut mitään vastusta hellille hampaille.

Eli omaan makuun liian kallellaan lihaan ja juustoon, sekä puutteellinen syvyys niin bolognese- kun bechamel-kastikkeessa.

Sisustus on siisti, sopiva leffateatteriympäristöön ja koristeltu muutamalla massiivisella taululla/seinämaalauksella. Näkymä ikkunasta oli hyvin tekninen, Sellosalin takapihan pyöräteline siellä köllötteli.

Mutta ikkunan vieressä oli lasten leikkipaikka, mistä ehdottomasti lisäpisteitä. Kasvissyöjälle oli kaikenlaista ja tämä varmaan sopiikin nopeaan illalliseen perheen kanssa leffan yhteydessä.

Ps. 3 Amigos on lopetettu. Tilalla on joku Chilango.

URL www.ilgabbiano.fi
Puhelin 010-8394020
Osoite Ratsukatu 3, Espoo

Baskeri & Basso

Jouluna saatu lahja oli umpeutumassa. Tähän liittyen minä ja R. teimme varauksen Baskeri & Basso -ravintolaan joskus kesän lopuilla. Viimein pitkään elänyt varaus alkoi lähestymään ja muutaman säädön jälkeen tapasimmekin näiden uusvanhojen teollisuuskiinteistöjen kulmalla. Syksy teki jo tuloaan, mutta tämä ilta oli lämmin ja valoa täynnä kun astuimme porttikongista sisäpihalle, jossa viimeiset autot olivat parkissa oudoissa kulmissa.

A magnificent bistroish restaurant offering delicious dinner menus and a good selection of wines in the Helsinki dockyard area.

Other wonderful restaurants in Helsinki are Grön, Chapter and Kuurna.

Ravintolassa meidät ohjattiin pöytäämme ja iloinen tarjoilija toi eteemme liitutaululle väkerretyn päivän listan. Perusmallina ravintolasta löytyy kahden alkuruoan, yhden väli- ja yhden pääruoan setti (45e), joskin jokaista lajia voi ottaa myös erikseen. Otimme limittäiset annokset, jotta saisimme maksimaalisen peiton herkuista. Hänelle: lehtikaalia ja kanttarelleja, siikacarpaccio, tilli-sitruunarisotto sekä grillattua karitsanniskaa. Minulle: anjoviksia & endiiviä, härkätartar, timjami-voitaglioni sekä paistettua kuhaa. Loppuun otimme vielä juustolautasen, mustikkaa ja kauraa sekä vadelmasorbetin.

Menu lähti ja katsoin kun pöytämme vieressä valmisteltiin leipälautasta. Maalaisleipä oli mainion makuista, upea kuori ja herkullinen sitko sekä voita suolakiteillä.

Alkuun tullut tartar oli erittäin laadukasta, tosin vähän tuli roiskittua suolaa ronskien palasten päälle. Pieni sipulihake toi sopivaa kirpsakkuutta annokseen ja keltuainen täyteläisyyttä.

Endiivit anjovisten kanssa taasen menivät ajoittain niin tiukan suolaiseksi, että muut maut peittyivät alle. Mutta pääosin tuoreet kasvikset ja pikkelöity sipuli kevensi kokonaisuutta.

R. piti kanttarelliannoksestaan, itse en ole näistä niin innostunut. Lehtikaali oli saanut pientä rapsakkuutta mukaansa, joka toimi hyvin.

Siikacarpaccio oli oiva annos, ihanan heleät maut ja minulle tuli jotenkin vappu ja sima mieleen, silleen hyvällä tavalla.

Väliruokana saapui minulle voimakkaasti timjamille maistunut pasta, joka oli erinomainen niin tekstuurinsa kuin makuprofiilinsa puolesta. Timjami pääsi erittäin hyvin esille ja annoksen koko oli juuri sopivan kokoinen tähän kohtaan menua. Muutenkin keskustelimme aiheesta R:n kanssa, kuinka usein näillä leveysasteilla sitä risottoa tai pastaa tulee niin törkeän paljon, että sen syöminen menee puurtamiseksi. Täällä annokset olivat hienosti balanssissa keskenään.

Toiselle puolelle pöytää saapui sitruunarisotto ja vaikka kuinka pidin omasta annoksesta, tämä sai jo pienen kateuden nousemaan korviini. Todella mahtava sitruunan happo soi kermaisen täyteläisen risoton kanssa kauniissa harmoniassa. Loistava annos!

Pääruoan kohdalla kateus jatkoi kasvamistaan, kun maistoin R:n suussasulavaa karitsaa ja sen samettista béarnaise-kastiketta sekä umamista paistolientä.

Oma kuha oli taitavasti paistettu ja alla ollut beurre blanc(?) kastike toimi hienosti kalan kanssa yhteen. Mutta jotenkin tämän annoksen hienostuneet aromit jäivät kakkoseksi upean karitsalautasen vieressä.

Juustolautanen sisälsi kahta juustoa sekä hilloketta. Pehmeämpi juusto hävisi sen siliän tien, tässä oli omaan makuun erittäin hyvä tasapaino suutuntuman ja maun välillä. Kovempi juusto toimi hyvin hillokkeen kera, mutta leipäsiipaleet jäivät lautaselle, ehkä joku keksi olisi sopinut paremmin?

R. sai sorbetin ja vaikkakin maut niin sorbetissa kuin sen kinuskikastikkeessa olivat herkullisia, niin sorbetti oli vielä vähän liian jäätynyt ollakseen perinteinen sorbetti. Tätä joutui hieman työstämään.

Loppuun minulle napsahti se mustikka-annos ja täytyy sanoa, että tässä tuli mieleen nuoruuden mustikkamaidot kesälaitumilla. Evokatiivinen jälkkäri jätti hyvän maun suuhun erittäin hyvän illallisen lopuksi.

Ravintola on tyylikäs ja persoonallisella tavalla sisustettu. Jännittävät yksityiskohdat koristeissa toivat välillä hymyn huulelle, kuten miesten vessan peilin tilalle asetellun taulun kohdalla tapahtui.

Asiakaspalvelu oli erittäin taitavaa, kohteliaan huomioonottavaista ja kontekstiin sopivan rentoa. Joskus harvoin asiakaskohtaaminen voi tuoda sellaisen olon kuin olisit vanha asiakas, vaikka ensimmäistä kertaa oletkin liikkeellä.

Täällä se osui ja koko ilta sujui erittäin sulavasti, iso kiitos siitä. Tämä ravintola sopisi myös epäilemättä liikeneuvottelun kohteeksi, palvelun ja ruoan taso on ehdottomasti Stadin kärkikastia.

URL www.basbas.fi
Puhelin 050-4673400
Osoite Tehtaankatu 27-29, Helsinki