Latitude 25

Joulu oli ja meni, nyt pitää wrapata viimeiset duunijutut ennen kuin alkaa uudet kuviot ensi vuoden puolella. Kaikennäköistä muutakin järjesteltävää löytyy, mutta eiköhän se siitä. Oli kiva päästä salillekin pitkän herkutteluputken jälkeen, alkoi tulla joulukinkku jo korvista, kun ei muut tunnu sitä oikein syövän. Konettakin pääsi rakentelemaan vuosien (ja vuosien) tauon jälkeen, kun pistettiin pojalle tornia pystyyn. Tässä välissä on näemmä kehitys kehittynyt ja ainakin tuo SSD-levyjen M.2 form factor tuli ihan puskista. Mukava oppia uusia asioita ja on noi nykyiset kotelot nii-in paljon parempia kuin ennen, ei ole tullut kuin yksi haava tähän mennessä.

Välipäivien aiheuttama tyhjyys toimistolla tuntui jotenkin huumaavalta, joten en jaksanut lähteä merta edemmäs kalaan ja nappasin Cityn artikkelista bongatun uuden japanilaisen raflan. Liukastelin Espan yli kohteeseen juuri ja juuri ehjin nahoin. Lantsarit eivät oikein tue jäällä etenemistä.

An Okinawan restaurant next to the beautiful Esplanadi esplanade. For more Japanese food, check out Koto, Tokyo55 and Len’s Keishoku.

Tänään staattisen oloisella lounaslistalla oli tarjolla: Sushilajitelma (10 kpl 11e / 12 kpl 13e / 15 kpl 16e), kulho sushiriisillä ja salaatilla (lohitartar 11e / avokadotartar 11e / Okinawa-possu surimilla 12e) sekä nuudelikeitto Okinawa Soba & possua ja surimia (12e). Loppuun on tee tai kahvi sekä ja alkuun misokeitto. Alkukeitosta huolimatta valintani kohdistui mielenkiintoisen kuuloiseen Okinawa Soba -soppaan, pyhien aikana kasvaneesta possu-aversiosta huolimatta. Alkuun oli sitä misoa, soppatykistä annosteltuna, mutta niin, että merilevä oli erikseen kupeissa. Tästä tuli mieleen Thai Thai, mikä ei ole ollenkaan huono assosiaatio. Miso oli lämmintä ja tofuista, nori pysyi napakkana hörppäilyn aikana. Pääruoka tulikin sitten todella vauhdikkaasti ja ilahduttavasti pöytään tuotiin pari variaatiota chiliä. Oli tuttu tōgarashi-sirotin, mutta myös raflan oma chilimauste, joka oli ehkä mahdollisesti jotain alkoholipitoista (tai voimakkasta etikkaa) nestettä, jolla killui läjä kirkuvan punaisia palkoja. Nice. Itse kulho oli tutun oloinen, oli paksuja possuviipaleita reilulla läskillä, pikkelöityä inkivääriä, surimilevyjä, kevätsipulia ja nuudeleita liemessä. Liemi olikin tavanomaista herkempi makuelämys ja tämä sopi mahtavasti joulun jälkeiseen kevennysmeininkiin. Nuudelit olivat ihan jees, kuten myös murisevan mehukas possu, kaikista kinkun kaiuista huolimatta. Surimin läsnäoloa en oikein tajunnut ja annos kaipasi vähän enemmän tekstuuria. Inkiväärin timmi puraisu tasapainotti hienosti rasvaista lihaa ja sitten kun rupesin sähläämään chilin kanssa, niin kyllä lähti. Oli ihan pakko stedaa sitä litkua paljaaltaan, mutta siinä oli liian piukea ominaismaku, josta puski läpi lähinnä se etikka(?) ja kova kapsaisiini-leveli. Mutta kulhoon kaadettuna se pelasi mainiosti annoksen kanssa, tuoden tulisuuden lisäksi jotain omaa pikku kivaa. Kaiken kaikkiaan tämä oli juuri sitä mitä lääkäri määräsi tähän harmaaseen ja kosteahkoon keliin, kannattaa tsekata jos on nurkilla pogoilemassa. Sisustus oli uuden karhea ja otti hyvin haastavan tilan haltuunsa. Vähän asiaan kuuluvaa rekvisiittaa seinillä ja sopivan intiimi lounastamiseen. Plussaa taustalla soivasta Lose Yourself -biisin orkesteriversiosta. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle vaikutti olevan ainakin riisikulho avokadolla, jos sellainen nappaa. Ps. Kamppiin on avattu Broo, joka myy pizzaa. Näitä fiinimpiä kiekkomestoja tuntuu tulevan kiihtyvällä tahdilla. Ja Töölöön on tullut joku kiintoisan oloinen Young Hearts (ilmeisesti ehkä Hoshiton tilalle), tosin siellä ei ole lounasta. Sidney’sin (ex-Melt) on pamahtanut joku Plein, sielläkään ei lounasta (wut si tis?).

URL www.latitude25.fi
Puhelin 044-9832244
Osoite Korkeavuorenkatu 47, Helsinki

Bei Fang

Piano-ravintolan/baarin tilalle ilmestynyt Bei Fang piti käydä tsekkaamassa, vaikkakin tämä Dong Bei Hu:n uusin ilmentymä aavistuksen arveluttikin edellisen käynnin perusteella. Mutta on muuttanut lokaatiotaan Vuorikadulta, sekä nimeään, joten menköön nyt. Muutenkin näitä käymättömiä keskustan rafloja on niin vähän jäljellä, että otetaan kaikki mitä vastaan tulee.

Sopparineuvottelutkin on saatu kaikki kondikseen, joka tarkoittaa ylityöllistymistä hamaan tulevaisuuteen. Lapset voi olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta siihen ne valopilkut omassa elämässä jäävätkin. Jos joku on totta, niin se, ettei mikään enää yllätä, paitsi sitten kun jälleen kerran yllättää.

Tässä on täytynyt jo pyöritellä sen verran käsittämättömiä skenaarioita tulevaisuuden suhteen, ettei ole tosikaan. Dramaattisimmatkin tarinat kalpenevat todellisuuden raa’an röntgenin säteiden alla. Mutta pakko jaksaa, muutakaan ei voi. Edessä on omituisin joulu ikinä, kun vaan skiditkin jaksaisivat.

An average Chinese restaurant in the tranquil streets of Kruunuhaka.

Some of the other Chinese restaurants in Helsinki are Brokadi, Ho’s Food and Jin Cheng.

Mutta niin, se ruoka. Tarjolla oli lounaslista, jota ei tietenkään löydy sähköisessä muodossa. Tänään lautasannoksina (10,40e) löytyi: Paistettua tofua chilillä ja pähkinöillä, Tariyaki-kana (sic), paistettua lehmää chilillä ja vegeillä sekä paistettua nuudelia ja vihanneksia.

Alkuun on soppa ja loppuun kahvi/tee. Otin sen tofun, kun alkuperäisen China Tigerin kana-chili-pippuri-annos oli yksi parhaimmista (pre-Brokadi) kiinalaisista annoksista mitä olen Stadissa syönyt.

Alkusoppa oli joku tällanen (oletettavasti) maissitärkkelyksellä suurustettu systeemi, mutta noin muuten en ole oikein varma mitä tässä oli. Ehkä kananmunaa? Ei oikein maistunut miltään, mutta lämmitti hyvin ulkoilman kylmäämää kehoani.

Pääruoka saapui vikkelään ja koostui riisikupista ja kastikkeesta. Riisi oli hyvin keitetty, tällasta snadisti paakkuuntuvaa settiä. Kastike oli sopivan tulinen, mistä diggailin. Noin muuten mentiin kyllä tosi yksiulotteisessa makumaailmassa ja jotenkin noi tekstuuritkin oli vähän niin ja näin, ainakin ne raffit porkkanapalat olisivat kaivanneet hieman pidempää paistoaikaa omaan makuun.

Oltiin kyllä todella kaukana niistä Korkeavuorenkadun gloorian päivistä, mutta aika pitkälti linjassa Vuorikadun version kanssa. Harmi sinänsä, mutta ei varsinaisesti yllättänyt. Vähän alle keskiverto-kiinalaisen buffan. Mutta nälkä lähti ja oli sentään chiliä.

Sisustus on siisti ja uudenkarhea, mutta jotain taustamusaa jäin kaipaamaan, nyt oli vaan joku kone hurisemassa ja muutaman asiakkaan hiljainen keskustelu viihdyttämässä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Ps. Vallilaan tullut joku Magu, olisi kiva joskus päästä testailemaan tuollaista fiininmpää vegaanimeininkiä. Mutta ei lounasta (buu!) ja muutenkin taitaa alkaa olla nämä raflojen testaamiset olla taputeltu.

Pps. Tuomaan markkinat aukeaa huomenna ja siellä on taas kaikenlaista raflaa remmissä.

URL www.beifang.fi
Puhelin 050-4115536
Osoite Rauhankatu 15, Helsinki

 

Kimchi Garden

Haikeissa merkeissä liikutaan, mutta joskus asiat tulevat päätepisteeseensä ja elämä silti jatkaa omaa rataansa. Perjantai oli täynnä palavereja/esiintymisiä, kun piti saada pöytä puhtaaksi ja puhtaaksihan se sitten tulikin, Alepan paperipussin auttamana. Asioita jäi kesken, niinkuin aina, mikään ei oikeasti tule täysin valmiiksi, mutta niin valmiiksi kuin mahdollista, ottaen todellisuuden rajoitteet huomioon. Viime ajat ovat olleet vähän liian raffeja, ihme että olen pysynyt kuosissa. Mutta mikäpä pahan tappaisi, kyllä tästäkin selvitään.

Safkaa oli kuitenkin saatava, vaikkaa päivä oli kiireinen ja herra K:n synttärireissulla (Gastro Cafe Kallion alkupalat oli hyviä, mutta ei siitä illasta sen enempää) olin bongannut Date+Kalen tilalle ilmestyneen Kimchi Gardenin, joka on ymmärtääkseni alakerran Kimchi Wagonin porukoiden isompi lukaali. Kamppiin ehti sopivasti yhdellä tauolla, joten riensin mestoille kengän kannat kopisten.

Asian flavors at the top of the Kamppi shopping mall, the Daejibulgogi pork was ok, if a little dry.

The Kampin Kortteli has quite a few interesting restaurants, such as Pobre, Hoku and Sandro.

Lounaaksi on tarjolla salaattibaari (10,40e), sopan kanssa (11,90e) sekä tähän päälle vielä lautasannos (12,90e). Ilmeisen staattiselta listalta löytyy: Daejibulgogi possu, kookos-inkivääri-kanaa, tofua punaisella mintulla sekä Gochujang rapeaa kanaa. Annoksiin saa joko riisin tai nuudelin pohjalle.

Hetken häsäsin vaihtoehtojen kanssa, mutta Kimchi Wagonin Gochujang-kana on jo tuttu ja hyväksi todettu ja teki mieli jotain tulista, joten otin possun vaikka tekikin mieli sitä tofua. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa.

Alkuun vedetty soppa oli täyteläisen kookosmaidon ja chilin mainio yhdistelmä, tosin kauheasti ei sattumia osunut, tämä oli käytännössä pelkästään sitä lientä.

Salaatteja oli kiitettävä määrä, mutta jotenkin näistä ei noussut kuin happo ja suola esiin, maut olivat jotenkin epäbalanssissa, joka toki sopi omaan epävakaaseen mielentilaan. En välttämättä ihan pelkästään tätä alkupalapöytää menisi tänne vetelemään.

Pääruoka tuli nopeasti, mikä oli hyvä, ottaen huomioon kiireisen aikatauluni. Possu oli saanut miellyttävän mausteisen kastikkeen kaverikseen ja tulisuuttakin löytyi jossain määrin. Possu oli kuitenkin padassaan päässyt kuivahtamaan siinä määrin, että vaikka olikin niskasta napattua, niin mehukkuus oli kateissaan ja meni vähän jyystämiseksi.

Alla olevat nuudelit eivät nekään olleet mitään järisyttävä kokemus ja muut komponentit olivat selvästi salaattibaarin sivutuotteita, joka sai annoksen tuntumaan aavistuksen redundantilta toistolta. Preferoin kyllä enemmän sitä Kimchi Wagonin perinteisempää muotoa ja toteutusta tähän verrattuna.

Sisustus oli kivan freesi ja valoisan avara. Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa (nopeat ja kohteliaat blokkaukset yms) ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli juttuja, mutta jos salaattibuffaa kaipaat, niin mielestäni Sandro pesee tämän kevyesti. Lasten kanssa mahtuu mestoille, yksi mammapartio olikin liikkeellä ja sivukorvalla kuulin, että skideille suositeltiin salaattibaaria.

URL www.facebook.com/Kimchi-Garden-594426024037580
Puhelin 045-6240691
Osoite Urho Kekkosen katu 1, Helsinki