Kapsäkki

Aurinkoinen päivä ja tapaaminen vanhan kollegan kanssa piristivät kummasti. Sovittiin tällit Kapsäkkiin, joka on Kapsäkki-teatterin lämpiö/kahvila ja toimi joskus kauan (kauan kauan) sitten Allotria-nimellä. Muistaakseni tällä oli jopa taukoa lounaissa jonkun aikaa, mutta nyt oli taas sitäkin tarjolla ja johtuen maantieteellisesti suopeasta sijainnista, valitsin tämän listalta treffipaikaksi. Olikin oikein miellyttävää turista kaikenlaisista asioista ja freesasi mukavasti mieltä, keskellä semikiireistä viikkoa.

A restaurant of the Kapsäkki theater, the veggie heavy food was adequate and the decor distinctly barlike.

Other theater restaurants in Helsinki are Kaksi kanaa, Kom and Café Artist.

Kyseessä on jossain määrin kasvispainotteinen buffet-mallinen lounas (10,20e), joskin raflasta saa myös muutakin, kuten flammkucheneita. Erinomaisen huonosti merkatusta buffasta (ei ollut edes kassalla printattua lounaslistaa esillä, puhumattakaan ruokapadoista, onneksi www-sivustolta löytyy melko käytettävä ja ajankohtainen selvennys. #laputoiskiva) löytyi tänään: Bataatti-kookoskeittoa, suppilovahveropiirakkaa, porkkanapihvejä, muhennettua perunaa, riisivanukasta ja hilloa, leipää (tummaa ja vaaleaa ranskishenkistä + voita) sekä salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, paprika-pastasalaatti, bulgurisötkötys tai kaksi, sinihomejuustoa sekä yrtti-kananmunasalaatti).

Alkuun nykästy keitto oli ihan jees, tällainen etäisesti tutun makuinen, sakea kasvissoppa. Tähän oli pakko sekoitella mukaan vähän sitä sinihomejuustopurua. Leipä oli lämmintä, josta plussaa, juuri uunista tuotua (tuskin kuitenkaan täällä leivottua) leipää on aina hyvä jyystää.

Salaatti oli ook, tosin kastike (oliiviöljy, balasamicco, pippuri, suola + jogurttipohjainen systeemi) tuli sen verran myöhään buffaan, ettei sitä saanut mukaan kostuttamaan näitä. Onneksi osassa oli kastike mukana ja sen saman lämpimän leivän kanssa tämä menetteli, mutta ei jättänyt muistijälkeä.

Pääruokana ollut porkkanapihvi oli mehevää ja erityisesti sen jogurtin kanssa tämä toimi ihan hyvin vaikka olikin rakenteeltaan melko epästabiilia ja homma meni sellaiseksi murujoukon metsästelyksi. Sienipiirakka oli kovin sienimäisen makuista, mikä on luettavissa sen eduksi, vaikka en siitä itse kauheasti välittänytkään.

Muhennettu peruna, eli kuutioidut kermaperunat, oli semijees, jotenkin tämä oli sellainen epäsikiö, kun ei ollut muussia, ei kermaperunaa eikä keitettyä. Mutta kyllä tätä söi sen “pihvin” kanssa, vaikka suolaa ei ollut viitsitty kauheasti käyttääkään.

Jälkkärinä toimi riisivanukas hillolla ja tätä tuli otettua omaan makuun liikaa, vaikka hillo toki olikin maittavaa. Eikä se riisikään nyt niin kauheasti tökkinyt loppupeleissä, vaikka jotenkin Saksan-reissuilla tähän onkin muodostunut jonkinasteinen aversio.

Kiva kuitenkin että oli koko setti, eli pari alkuruokaa, pää- ja peräruoka sekä kahvit/teet. Jotenkin se aina tyydyttää mieltä kun saa syödä “koko aterian” vs. joku yksittäinen annos. Mutta noin muuten tämä ei kyllä ollut mikään kovin kummoinen lounas, vaikka seura tekikin koko hoidosta miellyttävän.

Sisustus on edelleenkin samanoloinen kuin ennen, eli baaritiski hallitsee ravintolan etutilaa, isot ikkunat avautuvat vilkkaaseen Hämeentien ja Mäkelänkadun risteykseen, kun taas ravintolan päädyssä häämöttää ovi teatteriin.

Jotenkin nämä teatterehin kytketyt mestat eivät ole yleensä erityisen ansiokkaita keittiön osalta, mutta hauskan boheemin ympäristön nämä kyllä tarjoavat. Kyllä tässä ihan mielellään istuskeli ajan patinoimalla sohvalla ja mutusteli kasvisruokaa juttelun seassa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.

Ps. Jännästi ne meemit, flunssat ja Antti Tuisku leviävät päiväkodin kautta, kun tässä eräänäkin iltana nuorempi tytöistä lauleskeli “mun on pakko twerkkaa, että saisin fyrkkaa”. Jonka jälkeen kysyi heleällä äänellään: “Isi, mitä twerkkaaminen tarkoittaa?” “Ei mitään”. En ole vielä ihan täysin henkisesti valmis näihin keskusteluihin.

URL www.ravintolakapsakki.fi
Puhelin 09-2600907
Osoite Hämeentie 68, Helsinki

Bistro Manu

HAA! Oli ihan pakko mennä tähän Sevillan tilalle joku aika sitten avattuun Hotelli Presidentin ravintolaan, kun eilen tuli pikatsekattua Rautatieaseman viereinen Manu.

Ei edelleenkään tullut manulle illallista (heh heh, never gets old), mutta jälleen lankesi lounas lautaselle.

A recently renovated hotel restaurant, the food was pretty good and the service smooth as a peach.

Other hotel restaurants in Helsinki are Kämp, Krog Roba and Marski.

Kyseessä on kohtuullisen yhteismitallinen tarjooma sen toisen Manun kanssa, eli lautasannoksia, salaattibaari ja loppuun kahvia yms. Mutta täällä ei ole jälkkäriä (tai no oli siellä Fazerin sinisiä karkkeja, voi olla että oli jotain muutakin), vaan alkuun myös soppaa (jonka saa salaatin kanssa erikseen).

Tänään listalta löytyi: Hunajainen säräjuureskeitto (10,30e), valkosipulinen katkarapupata (12e), oskarinleike bearnaisemajoneesilla (14e) sekä bistron salaatti goudajuustolla ja päärynällä (12e).

Salaattibaarissa oli: salaattisekoitus, kirsikkatomaattia, kurkkua, (värjättyjä) mustia oliiveja, paprika-herne-pastasalaattia, kurkku-ananas-kaaliraastetta, jotain ihme crumble-henkistä systeemiä (#laputoiskiva), leipää (pari vaaleaa, ehkä jotain saaristolaisleipää, tuli niin myöhään ettei ehtinyt) + voita/tuorejuustolevitettä, kastiketta sekä siemeniä modaukseen. Itse otin tuon katkarapupadan, kun se kuullosti lämpimältä ja jotenkin sopivan kasarilta.

Alkuun nykäisty soppa oli ihan jees, tuhti tekstuuri ja pyöreä maku. Itse olisin ehkä vähän happoa kaivannut mukaan, mutta meni näinkin, kivasti lämmitti sielua tälleen alkuun. Leivät olivat sellaista perus markettitasoa.

Salaatti oli parempi kuin oletin, pastasalaatissa oli freesin kirpsakka kastike ja raastesalaattikin oli muikeasti maustettua. Noin muuten mentiin melko perinteisellä linjalla. Mutta siis ihan positiivinen aloitus, maistuvampi kuin eilinen.

Pääruoan kohdalla sitten meno lässähtikin, tämä oli tällainen tomaattinen riisisötkötys, jossa hiilarit hallitsivat lautasta.

Toisaalta se hapokas tomaattisuus toi annokseen sopivaa terää ja ne katkiksetkin oli onnistuttu pitämään sopivan kypsyisinä.

Mutta liian mättöä ja makuprofiililtaan yksioikoinen annos, varsinkin tämän kokoisena. Menisi ehkä jonain snadimpana väliruokana paremmin. Nyt jäi aika iso osa lautaselle nököttämään, kun porhalsin Pressan portaita pitkin kohti kylmiä katuja.

Sisustus on modernisoitu onnistuneesti, tässä oli oikein ilo istuskella, asiakaspaikkojakin oli erityylisiä tarjolla, mikä miellyttää aina silmää.

Avokeittiössä hääräävät kokit toivat tarkasteltavaa ruokailun ohessa. Asiakaspalvelu oli tasokasta, homma skulas mahtavasti ja mitään ei tarvinnut odotella turhaan.

Mutta ne laput voisi tosiaan duunata sinne salaattibaariin sekä ehkä esitellä hieman annoksia proaktiivisesti tilauksen yhteydessä.

Lisäpisteitä lasten leikkinurkkauksesta, joka sijaitsi sopivan lähellä raflaa.

Pop quiz, hot shot: Mikä muu (muka) kuin Whisk(e)y Island olisi ihan paras lomakohde?

Vastaus: Omatoimiloma Pohjois-Koreassa!

O RLY?

I got em mad MS Paint skillz.

Pps. Sorry (I’m not sorry).

URL www.raflaamo.fi/fi/helsinki/bistro-manu
Puhelin 020-1234608
Osoite Eteläinen rautatiekatu 4, Helsinki

Manu

Ei tullut manulle illallista, mutta lounasta sain kuitenkin täältä Aalto-rakennusten tuulitunnelista. Hienoinen auringonpaiste ei juurikaan lämmittänyt, kun Siperian sydämentön viima iski luihin ja ytimiin kuin miljoona volttia. Kyseessä on siis Nom-ravintolan tilalle ilmestynyt, ilmeisesti Bastiksen perustajien työmaaruokala lähellä istuville konsulenteille ja it-jepeille.

A John Doe restaurant with a fairly standard workplace cafe offering in a clean, nondescript environment.

Other such restaurants are Kampin Huippu, Pääposti and Puro.

Lounas (10,30e) täällä tarkoittaa Wanhan (Tanssi)Kellarin kaltaista linjastoa, eli lämmin safka tulee luukusta ja sitten on salaattibaari + leivät ja jälkkäri + kahvit. Tänään oli tarjolla: Diableleike, kinkku-zuccinipasta tai punajuuripihvit.

Salaattibaarissa oli: Salaattisekoitus, majoneesi-makaronisötkötys, pariisinperunasalaatti, tomaattia, punajuurta, (värjättyjä) mustia oliiveja, jalopenoviipaleita, saaristolaisleipää, sämpylöitä sekä voinappeja. Itselle osui tuo diableleike.

Alkuun nykäisty salaatti oli vähän väsynyt setti, tuoretta salaattia, mutta se majoneesisötkötys sai jollain tavalla aikaan fläsärit kouluruokailusta. Ja ei silleen hyvällä tavalla (onko niitä?). Perunasalaattikin oli hieman heikompi esitys, ne pariisinperunat olivat aika kovanpuoleisia ja muutenkin maustaminen oli jäänyt melko vähäiseksi. Lisäpisteitä voinapeista, näitä näkee nykyään (onneksi) harvemmin.

Pääruoka oli semijees, pihvi aavistuksen ehkä kuivakkaampaa kuin olisi toivonut, mutta kermaisen täyteläinen kastike paikkasi tätä ihan hyvin. Kermaperunat oli kohokohta kaikessa pippurisuudessaan, suola oli hyvä koko annoksessa.

Mutta ne veget oli onnistuttu höyryttämään masentavan pehmeäksi, tässä tuli taas vähän joku huoltsikka mieleen. Kokonaisuutena tämä oli tällainen about keskitason linjasto, muutamalla hudilla.

Jälkkäriksi oli joko marjakiisseliä tai -rahkaa. Rahka oli ook.

Sisustus on siisti, hieman jotenkin hotellin aulabaarin oloinen tms, mutta upean valoisa ja korkea tila tekee ihmeitä. Ulkona maisemana toimii keskuskirjaston työmaa ja ohi lipuva bussiliikenne.

Asiakaspalvelu rajoittui rahastukseen, ehkä tässä olisi voinut jotain mainita mahdolliselle uudelle tulijalle vaikka lounaan olomuodosta, nyt meni enemmän tälleen arvauksella eteenpäin, kun ei lappujakaan (#laputoiskiva) ollut missään.

URL www.ravintolamanu.com
Puhelin 040-1504335
Osoite Töölönlahdenkatu 3, Helsinki