Loppu / The End

Kaikilla hyvillä tarinoilla on alku ja loppu, sekä aihealueeseen sopivaa draamaa siinä välissä. Näin tämäkin tarina loppuu, oli sitten hyvä eli ei.

Loppulaskun matkatessa pöytään on hyvä yrittää kasata ajatukset siitä, mitä äsken tapahtui. Osittain tämä ruminaatio on jo tehty, joten listataan nyt niitä hyviä asioita mitä tästä on jäänyt käteen.

Kirjoittaminen

on saanut uusia kulmia, kun olen pakottanut itseni tuottamaan tällaista vapaamuotoisempaa tekstiä, löysemmin rantein.

Muutenkin tekstin tuottaminen massana on entisestään tehostunut, kuten myös kuvakirjaston ja työkalujen kanssa häärääminen.

Ja yksi primääritavoitekin on saavutettu, minulla on nyt ihan oikea päiväkirja tältä ajalta, jonka pariin voin ja olenkin palannut useita kertoja. Huzzah!

Kosmologia

Kaupungin kujat ja kujeet ovat tulleet tutummaksi, paljasjalkainen stadilainenkin on löytänyt uusia puolia vanhasta kotikaupungistaan.

Nykyään kaduilla käveleminen tuo voimakkaita tunteita esiin yllättävissä paikoissa, kuin olisi vanhaa lelulaatikkoa pöyhimässä lapsuudenkodin ullakolla.

Kylläisyys

Jotkut syödyistä lounaista ovat olleet niin upeita, että karvaiselle kehäraakillekin on melkein tullut tippa linssiin. Toiset taas ovat olleet sellaisia rimanalituksia, että yksinkertainen mies ei ole pystynyt ymmärtämään syytä (raha, se syy on lähes aina raha).

Mutta sitä hetkellistä nautintoa isompana asiana on ollut ravintolamaailman megastruktuuri, joka on rakentunut pala palalta päähäni.

Trendien ja lokaatioiden merkitys, konseptien ja koristeiden hahmottaminen sekä amatöörin silmin etäisesti arvattavissa olevat liiketoimintaliikehdinnät ovat tuoneet uusia tasoja näihin kokemuksiin. Vatsa on täyttynyt, mutta myös mieli.

Huonoa sanottavaa tästä harrastuksesta ei juuri ole, jos nyt ei sitä pientä veroa ajankäyttöön lasketa.

Se jännityskin, mikä tulee uuden, mahdollisesti erikoisenkin ravintolan kynnyksellä, on sellaista hyvää jännitystä. Suosittelen kokeilemaan, jos ruoka ja ravintolat kiinnostavat.

Miksi sitten lopetan? Tekisi mieli sanoa, että siksi kun Cheek lopetti, mutta ei se ole totta vaikka saakin minut nauramaan.

Alueen raflat on jokseenkin nyt nähty, uusia toki tulee, mutta asiat ja työn aiheuttamat muutokset maantieteessä vaikeuttavat tätä toimintaa siinä määrin, että se ei tunnu enää mielekkäältä.

Ja jotenkin on sellainen fiilis, että tämä on hyvä pistää nyt pakettiin. Onhan tässä jo lähes viisi vuotta kynnetty tätä peltoa, alkaa oma äes olla jo hieman vääntynyt.

Ei se tarkoita, että en enää kävisi ravintoloissa. Ei suinkaan, sitähän minä tein jo ennen näitä kirjoituksia.

Ja mahdollisesti joistain mielenkiintoisista kokemuksista kirjoitankin pienen pätkän vielä tämänkin jälkeen.

Tai sitten en.

So long, and thanks for all the fish.

Rioni (Päivällinen)

Viikonloppuna olikin sitten kaikenlaista lasten harrastus- ja biletyslogistiikkaan liittyvää häsäystä ja tämän puitteissa löysin itseni Ison Omenan hohtogolfin edestä rauhoittelemassa jälkikasvua UV-valojen loisteessa esiintyvistä pelleistä. Kun isälliset duunit oli taputeltu, niin minulle siunaantui hetki omaa rauhaa ja päätin lähteä kävelylle Matinkylän kaduille.

Tallustellessani sain älynväläyksen lähteä kohti Rionia, tässä oli kuitenkin useampi tunti aikaa. Valitettavasti suuntavaistoni ohjasi minua täysin väärään suuntaan, mutta älysin kuitenkin hetken harhailun jälkeen tarkistaa, että missäköhän se rafla oikein olisi ja korjasin kompassini osoittamaan kohti Haikaranpesän ohittavaa reittiä.

Tässä vanhassa ostarissa on joskus aikoinaan tullut käytyä jossian lounasraflassa, juurikin samassa kohtaa missä nykyään sijaitsee tämä gruusialaista safkaa tarjoava, kovasti hypetetty mesta. Näistä ajoista on kuitenkin jo melkoisesti, silloin konttori sijaitsi Koneen tornissa, Keilasatamassa, ja Nokiakin valloitti vielä maailmaa.

An excellent Georgian restaurant with a quaint family-run feeling to it. The Lobio I had was top-notch and the tiny side salad also did not disappoint.

Other Georgian restaurants in the general area are Grand Georgia, Georgian House and Purpur.

Tänään en ollutkaan sitten lounaalla liikkeellä, joten tarjolla oli koko menu. Mutta aika oli kuitenkin semisti kortilla, joten en alkanut kikkailemaan, vaan nappasin listalta jotain minkä arvelin tulevan sopivan nopeasti. Silmäni osui Lobioon (9e), tuohon mausteiseen papumössöön. Hetken harmittelin, etten ollut napannut kylkeen juustotäytteistä leipää.

Mutta tämä olisi arvatenkin tuonut kokonaiskestoon lisää minuutteja ja vaakakupissa painoi rannerobotin vaatimus riittävistä askeleista sekä lupaavasti jälleen eteenpäin nytkähtänyt elopainon (tai tarkemmin ottaen minun sisältämän energian määrän) alentuminen. Tässä on plaanattu liian pitkään samoissa lukemissa ja olen nyt päättäväisesti pyrkinyt saamaan ensisijaisen tavoitteeni maaliin vielä tämän vuoden puolella. Kilo tai pari on jo lähes hoidettu, kyllä ne loputkin siitä vielä.

Safka saapuikin sopivassa aikataulussa vaikka snadi rafla olikin ammuttu ihan täyteen jengiä. Selvästi kaikki positiivinen uutisointi mestasta on tuottanut hedelmää. Ja hyvä niin, koska kivan rustiikkinen annos miellytti minua heti ensi silmäyksestä. Mukaan oli kuitenkin ujutettu lämmintä leipää ja jopa pikkuruinen sivusalaattikin oli sijoitettu tarjoittimena toimivalle puunpätkälle.

 

Heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien ihastuin kuppini täytteeseen täydellisesti. Höyryävän kuumaa, muikean mausteista ja totaalisen täyteläistä settiä, tämä oli parasta mättöä tästä kyseisestä kulinaarisesta kategoriasta mitä olen maistanut. Maukkaat sämpylät sopivat annoksen kylkeen hienosti ja pyyhinkin lautasen tyhjäksi näiden viimeisillä rippeillä.

Salaatti oli koostaan huolimatta mahtavasti maustettu, tässä oli joku syvä meininki, mistä en saanut kiinni, että mistä se oikein tuli. Mutta ihanan yrttisiä ja herkullisia haarukoita, jotka kevensivät muhkeaa pääruokaa mainiosti. Tänne kannattaa tulla kaeumpaakin, turhaan ei ole torvia toitotettu.

Sisustus on ruuhkainen (huonot kuvat #sorisiitä), mutta kauhtuneen ostariympäristön huomioon ottaen hyvin ja persoonallisesti toteutettu. Koko touhussa oli selvä kiireisen perheravintolan tunne ja silti ruokailu sujui rauhallisissa merkeissä.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja ystävällistä sekä kontaktia ottavaa, omistajan otteet tuntuivat asiakaskohtaamisessa. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin tilan kanssa voi tehdä tiukkaa, joten isoilla vaunujoukkioilla ei sisään mahdu. Kasvissyöjälle oli sitä mahtavaa Lobiota ja erityisesti jos juusto maistuu, niin sitten on kaikenlaista muutakin.

URL www.rioni.fi
Puhelin 050-5131119
Osoite Ukkohauentie 9, Espoo

 

Sidney’s

Pistän tähän väliin tällaisen pikaisen päivityksen, kun tuli hierontasession (lihaskuntoharjoitukset sujuvat hyvin, mutta menee paikat välillä aika juntturaan) yhteydessä käveltyä Sidney’s-ravintolan (ex-Melt) ohi ja oli ihan pakko stedaa tarjonta. Aamutreenit ovat sujuneet hyvin ja kohta puoleen on edessä jälleen Cooper + frisbeegolf ekskursio sekä ravintolareissu Citymarkettiin.

Tästä mahdollisesti kuvausta myöhemmin. Juoksumaton kulutus on valitettavasti kohdannut katastrofin, kun olen nyt ihan aidosti kuunnellut loppuun Safari Books Online -palvelun kaikki audiokirjat, muutaman jo pariin kertaan. Pitää yrittää kehittää joku muu palvelu tähän tarpeeseen, pelkkä musiikin kuuntelu ei tunnu jotenkin mielekkäältä. R. on kinunnut Bookbeat-tilausta, joten voisi koestaa sen tarjontaa.

A small bistroish restaurant/wine bar with dishes suited for a small appetite and a big wallet.

Other restaurants in the area are African Pots, Mashiro and Lebanese Food.

Tarjolla tässä pikku putkassa ei ole enää lounasta (buu), mutta pikkunälkään löytyy erinäisiä annoksia ja kun skannailin listaa, niin silmämunat kiinnittyivät tartariin (13e). Pakkohan se oli maistaa.

Lautanen saapui eteeni melko nopeasti ja oli yllättävän snadi setti, tosin eipä tässä ollut mikään valtava nälkäkään, joten sopi ihan hyvin suunnitelmiini. Ohuet punajuurisiipaleet toimivat kivasti tekstuurin tuojina ja näistä oli onnistuttu hävittämään ne elementit punajuuresta mistä en tykkää. Annoksen alle sijoitettu majoneesi antoi muikean maun ja muutenkin haarukkaan tarttui kivasti umamia. Se lihan koostumus ei jotenkin puhutellut ja olisi omaan makuun kaivannut lisää suolaa ja pippuria.

Muutenkin annos jäi vähän sellaiseksi “ihan kiva” kategoriaan kuuluvaksi, olen saanut muualla parempia versioita tästä klassikosta. Hintansa puolesta tämä oli melkoisen suolainen setti, vähän samanlainen kokemus kuin siinä Melt-raflassa, jossa tuli vedettyä hyvä, mutta mielestäni ylihinnoiteltu lämmin leipä. Ei tästä kokemuksesta ihan näin paljon tekisi mieli pulittaa, mutta kai tämä alue sitten kantaa tällaisenkin konseptin. Voiko Vallilaa luonnehtia tällaiseksi pieneksi Punavuoreksi periferiassa, jossa hipsterit vetää parin kympin avokadopaahtoleipiä? Who know? Huukkers.

Sisustus on pelkistetty, vähän tällainen bistromainen, mutta pohjoismaisella fiiliksellä ja nuorekkaalla äänimaisemalla. Kyllä tässä ihan mielellään istuskeli ikkunan ääressä, katselemassa sateista Mäkelänkatua samalla kun mussutti lihaa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli salaattia ja burrataa yms. Lasten kanssa periaatteessa mahtuisi, mutta on tämä enemmän tällainen viinibaari, aikuiseen makuun.

URL www.sidneys.fi
Puhelin 050-3333235
Osoite Suvannontie 18, Helsinki