Taste Of Helsinki 2018

Tänään taas ytimessä vaihteeksi, joten piti pitkän paltsuputken jälkeen kehittää jotain lounasmeininkiä. Onneksi ilma oli suotuisa ulkona suoritettavaan mässäilyyn joten Musiikkitalon viereen ilmestynyt telttakylä houkutteli puoleensa.

Taste Of Helsinki on jälleen täällä ja homma on hoidettu kuntoon isolla kädellä, tänä vuonna on melkoinen kattaus hienoja rafloja. Ja kirjastokin siellä pilkottaa jo hienosti Makasiinien rungon takaa.

A food festival with style, right in the heart of the culture canyon of Helsinki. Get a glass of champagne and the absolutelu wonderful signature dish from Esperanto, you’ll be laughing.

Tällä kertaa ei ollut muovilätysköitä virtuaalirahana, vaan sai kortin kainaloon ja lasin käteen sisääntullessa. Siitä sitten kojuja kohti murkinaa etsimään.

Itse olin valinnut kohteeksi ne, missä en ole vielä käynyt, eli: Wino, Sky, Nolla ja Esperanto. Muut, eli: Chapter, Fabrik, Ragu, Latva ja Olo on kuitenkin ehditty jo hoitaa toisella tavalla.

Aloitin Kallion Winosta ja otin nimikkoannoksen, kuten aina ennenkin. Täällä se oli: Kauden kasviksia, savustettua perunaa ja lipstikka beurre blanc (8e).

Tämä oli erittäin hauska annos, vaikka se savustettu peruna hävisikin kastikkeen alle. Sivuun oli pakko ottaa pikku lasi viiniäkin, ihan jo raflan nimenkin takia.

Veget oli pikkelöity kirpsakoiksi ja näitä tasapainotti täyteläinen soossi. Oikein hyvä ja kevyt aloitus karnevaaleille.

Seuraavana oli Lapin Sky, jonka nimikkoannoksena (üllatus!) oli poroa: Sallan villiä poroa, mäntyistä punajuurilientä, ruskeavoi-puikulamysliä ja selleriä (8e).

Pyree ja poro pelasivat hienosti yhteen ja liha olikin herkullinen otos revitty-* kategoriasta.

Paljon tuimempi maku kuin possun niskasta tehdyssä versiossa. Se mysli ei jotenkin pelannut itselle, mutta punajuuriliemi sopi tähän kontekstiin oivasti.

Kolmantena suuntasin Nollan tiskille ja nappasin messiin: Parsaa ja sampea paahdetuilla uusilla perunoilla ja mesiangervokastikkeella (10e).

Sampi oli ylisuolaista ja viileän tönkköä, ei jotenkin sopinut mielestäni joukkoon. Veti jotenkin annoksen vähän epäbalanssiin.

Mutta perunat oli tosiaan kivasti paahdettu ja se kastike oli herkullista. Parsa jäi jotenkin paitsioon, vaikka sitä olikin kiitettävä määrä messissä.

Loppuun säästin Esperanton, tuon mamun Tukholman huudeilta. Menulta löytyi: Kananpojan muna hiillostetulla hollandaisella, tattarilla ja bbq-lehdillä (11e).

Tämä oli kovin setti koko mestassa. Ihan sairaan hyvä muna (that’s what she said) ja vieläkin upeampi kastike.

Ikinä tullut noin syvän makuista hollandaisea vastaan, en ensi haukuilla edes tajunnut mikä annoksessa veti niin kovasti puoleensa. Tässä oli visiota kerrakseen, vaikka vedettiinkin kertislautaselta lusikalla kovassa tuulessa. Tonne pitäisi päästä pidemmänkin kaavan mukaan syöpöttelemään.

Alue oli jälleen hyvin duunattu, löytyi jopa picnic-alue maan tasolla syöjille. Tosin ympäröivä maasto on miinoitettu huolella, miten tuolla on noin paljon linnunscheissea? Onko ne niitä ihme kanadanhanhia vai mitä?

Uunona pyörähdin koko alueen ympäri, ennen kuin löysin sisäänkäynnin ja piti ihan oikeasti olla tarkkana että pysyi pystyssä nurtsilla. Mutta siis itse nautiskelualue on tästä ongelmasta vapaa ja oikein viihtyisän oloinen. Kannattaa käydä tsekkaamassa, sunnuntaihin asti auki.

URL www.tasteofhelsinki.fi
Puhelin 045-8873220
Osoite Kansalaistori, Helsinki

Suljetut ravintolat

Lista ravintoloista, jotka on tagattu “suljettu”.

Gastro 2018 ja lopun alku

Tätä viikkoa väritti jälleen tiukat aerobiset harjoittelut fläppitaulun ääressä ja äänen lähes käheäksi puhuminen. Setti oli antoisa, kuten yleensä, ja samalla rahalla pääsi viuhahtamaan myös Gastro 2018 -messuilla.

Sinänsä ammattitapahtumana tämä ei välttämättä ollut ihan suoraan itselle kohdistettu, mutta olen lapsuudesta lähtien roikkunut Suomen Messukeskuksessa ja käynyt vaikka minkälaisissa tapahtumissa kaikenlaisissa rooleissa (yhden kerran mun moppi läpivalaistiin Summit’90 kokouksen yhteydessä). Joku tässä kokonaisuudessa tuntuu niin kovin lohduttavalta ja turvalliselta.

Ja HUOM!, täällä oli ihan oikeita sushirobotteja, mind blown. Kuka tiesi, että nigireille löytyy automaattilaitteita? En minä ainakaan, toki olisihan sen voinut arvata. Muutenkin ammattilaisten käyttämät laitteet mitä tuli ohimennen tutkittua, olivat todella vakuuttavia.

Vähän yritin tsekkailla kuluttajakäyttöön sopivaa sous-vide laitteistoa, mutta ne mitkä olivat näytillä, olivat reilusti ylimitoitettuja tällaiselle perusjampalle.

Se ei kuitenkaan ollut tämän päiväkirjamerkinnän varsinainen aihe, vaan se, että muutosten tuulet puhaltavat ja valo tunnelin päässä kirkastuu. Lopun aika häämöttää, tuuli yltyy, veden pinta kohoaa ja kohta on aika lähteä uusille ulapoille seilaamaan.

Tai jotain sellaista, joka tapauksessa tässä pitää nyt priorisoida näitä listan jäljellä olevia ravintoloita ja ahkeroida se mitä vielä ehtii. Pelkästään uusia ja mielellään kiinnostavia mestoja, kaikki ketjuhässäkät ja peruslinjastot tiputetaan pois.

Päivän luku on #826 (lasken Shivan mukaan, vaikka en arkilounaalla käynytkään) ja ainakin #850 täytyy saada rikottua ennen loppua. Ensi viikosta tulee tiukka, ruokaa pitää syödä, haarukoita käyttää ja lautasia putsaa.

Ps. Primero on muuttunut Biang-nimiseksi, mutta en ehkä viitsi käydä, kun vaikutti vain nimimuutokselta (samoja kavereita tuntui olevan duunaamassa, Stokkan opasteet puhuivat vielä Primerosta) ja täytyy pitää fokus oikeasti käymättömissä kohteissa.

Pps. Doggies on tosiaan poistunut joukostamme. Toisaalta ehkä se hodarin vetäminen lounaaksi on jotenkin kyseenalaista.

Ppps. Kaiken ravaamisen keskellä oli kiva pysähtyä Stokkan loungessa kahvilla, mutta muuten se tavaratalon nykyinen basaarimaisuus vähän hämää. Urheiluosastolta löytyi kuitenkin poistohyllystä hyvät juoksuhousut aamuhikoilulle.