Rioni (Päivällinen)

Viikonloppuna olikin sitten kaikenlaista lasten harrastus- ja biletyslogistiikkaan liittyvää häsäystä ja tämän puitteissa löysin itseni Ison Omenan hohtogolfin edestä rauhoittelemassa jälkikasvua UV-valojen loisteessa esiintyvistä pelleistä. Kun isälliset duunit oli taputeltu, niin minulle siunaantui hetki omaa rauhaa ja päätin lähteä kävelylle Matinkylän kaduille.

Tallustellessani sain älynväläyksen lähteä kohti Rionia, tässä oli kuitenkin useampi tunti aikaa. Valitettavasti suuntavaistoni ohjasi minua täysin väärään suuntaan, mutta älysin kuitenkin hetken harhailun jälkeen tarkistaa, että missäköhän se rafla oikein olisi ja korjasin kompassini osoittamaan kohti Haikaranpesän ohittavaa reittiä.

Tässä vanhassa ostarissa on joskus aikoinaan tullut käytyä jossian lounasraflassa, juurikin samassa kohtaa missä nykyään sijaitsee tämä gruusialaista safkaa tarjoava, kovasti hypetetty mesta. Näistä ajoista on kuitenkin jo melkoisesti, silloin konttori sijaitsi Koneen tornissa, Keilasatamassa, ja Nokiakin valloitti vielä maailmaa.

An excellent Georgian restaurant with a quaint family-run feeling to it. The Lobio I had was top-notch and the tiny side salad also did not disappoint.

Other Georgian restaurants in the general area are Grand Georgia, Georgian House and Purpur.

Tänään en ollutkaan sitten lounaalla liikkeellä, joten tarjolla oli koko menu. Mutta aika oli kuitenkin semisti kortilla, joten en alkanut kikkailemaan, vaan nappasin listalta jotain minkä arvelin tulevan sopivan nopeasti. Silmäni osui Lobioon (9e), tuohon mausteiseen papumössöön. Hetken harmittelin, etten ollut napannut kylkeen juustotäytteistä leipää.

Mutta tämä olisi arvatenkin tuonut kokonaiskestoon lisää minuutteja ja vaakakupissa painoi rannerobotin vaatimus riittävistä askeleista sekä lupaavasti jälleen eteenpäin nytkähtänyt elopainon (tai tarkemmin ottaen minun sisältämän energian määrän) alentuminen. Tässä on plaanattu liian pitkään samoissa lukemissa ja olen nyt päättäväisesti pyrkinyt saamaan ensisijaisen tavoitteeni maaliin vielä tämän vuoden puolella. Kilo tai pari on jo lähes hoidettu, kyllä ne loputkin siitä vielä.

Safka saapuikin sopivassa aikataulussa vaikka snadi rafla olikin ammuttu ihan täyteen jengiä. Selvästi kaikki positiivinen uutisointi mestasta on tuottanut hedelmää. Ja hyvä niin, koska kivan rustiikkinen annos miellytti minua heti ensi silmäyksestä. Mukaan oli kuitenkin ujutettu lämmintä leipää ja jopa pikkuruinen sivusalaattikin oli sijoitettu tarjoittimena toimivalle puunpätkälle.

 

Heti ensimmäisestä lusikallisesta lähtien ihastuin kuppini täytteeseen täydellisesti. Höyryävän kuumaa, muikean mausteista ja totaalisen täyteläistä settiä, tämä oli parasta mättöä tästä kyseisestä kulinaarisesta kategoriasta mitä olen maistanut. Maukkaat sämpylät sopivat annoksen kylkeen hienosti ja pyyhinkin lautasen tyhjäksi näiden viimeisillä rippeillä.

Salaatti oli koostaan huolimatta mahtavasti maustettu, tässä oli joku syvä meininki, mistä en saanut kiinni, että mistä se oikein tuli. Mutta ihanan yrttisiä ja herkullisia haarukoita, jotka kevensivät muhkeaa pääruokaa mainiosti. Tänne kannattaa tulla kaeumpaakin, turhaan ei ole torvia toitotettu.

Sisustus on ruuhkainen (huonot kuvat #sorisiitä), mutta kauhtuneen ostariympäristön huomioon ottaen hyvin ja persoonallisesti toteutettu. Koko touhussa oli selvä kiireisen perheravintolan tunne ja silti ruokailu sujui rauhallisissa merkeissä.

Asiakaspalvelu oli erittäin sujuvaa ja ystävällistä sekä kontaktia ottavaa, omistajan otteet tuntuivat asiakaskohtaamisessa. Lasten kanssa voisi hyvinkin tulla, tosin tilan kanssa voi tehdä tiukkaa, joten isoilla vaunujoukkioilla ei sisään mahdu. Kasvissyöjälle oli sitä mahtavaa Lobiota ja erityisesti jos juusto maistuu, niin sitten on kaikenlaista muutakin.

URL www.rioni.fi
Puhelin 050-5131119
Osoite Ukkohauentie 9, Espoo

 

Sidney’s

Pistän tähän väliin tällaisen pikaisen päivityksen, kun tuli hierontasession (lihaskuntoharjoitukset sujuvat hyvin, mutta menee paikat välillä aika juntturaan) yhteydessä käveltyä Sidney’s-ravintolan (ex-Melt) ohi ja oli ihan pakko stedaa tarjonta. Aamutreenit ovat sujuneet hyvin ja kohta puoleen on edessä jälleen Cooper + frisbeegolf ekskursio sekä ravintolareissu Citymarkettiin.

Tästä mahdollisesti kuvausta myöhemmin. Juoksumaton kulutus on valitettavasti kohdannut katastrofin, kun olen nyt ihan aidosti kuunnellut loppuun Safari Books Online -palvelun kaikki audiokirjat, muutaman jo pariin kertaan. Pitää yrittää kehittää joku muu palvelu tähän tarpeeseen, pelkkä musiikin kuuntelu ei tunnu jotenkin mielekkäältä. R. on kinunnut Bookbeat-tilausta, joten voisi koestaa sen tarjontaa.

A small bistroish restaurant/wine bar with dishes suited for a small appetite and a big wallet.

Other restaurants in the area are African Pots, Mashiro and Lebanese Food.

Tarjolla tässä pikku putkassa ei ole enää lounasta (buu), mutta pikkunälkään löytyy erinäisiä annoksia ja kun skannailin listaa, niin silmämunat kiinnittyivät tartariin (13e). Pakkohan se oli maistaa.

Lautanen saapui eteeni melko nopeasti ja oli yllättävän snadi setti, tosin eipä tässä ollut mikään valtava nälkäkään, joten sopi ihan hyvin suunnitelmiini. Ohuet punajuurisiipaleet toimivat kivasti tekstuurin tuojina ja näistä oli onnistuttu hävittämään ne elementit punajuuresta mistä en tykkää. Annoksen alle sijoitettu majoneesi antoi muikean maun ja muutenkin haarukkaan tarttui kivasti umamia. Se lihan koostumus ei jotenkin puhutellut ja olisi omaan makuun kaivannut lisää suolaa ja pippuria.

Muutenkin annos jäi vähän sellaiseksi “ihan kiva” kategoriaan kuuluvaksi, olen saanut muualla parempia versioita tästä klassikosta. Hintansa puolesta tämä oli melkoisen suolainen setti, vähän samanlainen kokemus kuin siinä Melt-raflassa, jossa tuli vedettyä hyvä, mutta mielestäni ylihinnoiteltu lämmin leipä. Ei tästä kokemuksesta ihan näin paljon tekisi mieli pulittaa, mutta kai tämä alue sitten kantaa tällaisenkin konseptin. Voiko Vallilaa luonnehtia tällaiseksi pieneksi Punavuoreksi periferiassa, jossa hipsterit vetää parin kympin avokadopaahtoleipiä? Who know? Huukkers.

Sisustus on pelkistetty, vähän tällainen bistromainen, mutta pohjoismaisella fiiliksellä ja nuorekkaalla äänimaisemalla. Kyllä tässä ihan mielellään istuskeli ikkunan ääressä, katselemassa sateista Mäkelänkatua samalla kun mussutti lihaa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli salaattia ja burrataa yms. Lasten kanssa periaatteessa mahtuisi, mutta on tämä enemmän tällainen viinibaari, aikuiseen makuun.

URL www.sidneys.fi
Puhelin 050-3333235
Osoite Suvannontie 18, Helsinki

Sweet Lemon

Pryvempi (hyvä, parempi, pryvä) perjantai kuin edellinen ja skriptauksen sekä CI/CD pipelinen rakentaminenkin tuntuu sujuvan mallikkaasti. Näistä lähtökohdista oli mieluisaa aloittaa lounaan suunnittelu, nyt kun tuli taas oleiltua ytimessä. Eat.fi:n rapistuvan palvelun raunioilta löytyi Sweet Lemon arvosteluvirrasta ja koska muut skannatut vaihtoehdot tuntuivat jotenkin tylsemmiltä, niin päätin karauttaa sporalla mestoille.

Takaisin tullessa piti ottaa pieni happihyppely ja käppäilin Tokoin rannalle rakentuvan Huvilateltan ohi. Samalla reissulla törmäsin Flemarin uusiin(?) Hey Poke ja Skiffer instansseihin. Kallion katuja tallatessa oli hyvää aikaa pohdiskella omaa monkey mindin pölinän määrää, voisi varmaan välillä yrittää ottaa vähän iisimmin. Mutta miten? Kaikenlaista on yritetty, ei ainakaan toi robotin hengitysharjoitus mitään ole jeesannut. Vähemmän kahvia?

A quaint little Thai restaurant located at the boundary between Vallila and Alppiharju. The lunch buffet was set of delightfully seasoned dishes, even though some of the mean was slightly on the dry side. But enjoyable nonetheless and at a very reasonable price point.

For more Thai in the area, go to Vivian’s Kitchen & Bar, Tuk Tuk or Korphai.

Buffaa (10e) thaimaalaisittain, salaatin, sopan ja hedelmien siivittämänä. Tänään laareista löytyi (ulkona oleva lista on joku jäänne vanhoista ajoista, mutta Facebookiin näemmä päivitetään ajantasainen menu): Panang beef, Chue chi pla eli lohta punaisella kookoscurrylla, stir fried ginger with chicken, red curry Tay poo Tofu, Pad Kimaopork, Nan tok Pork, kana-kasvissoppaa, riisiä (‘natch) sekä nam tok -henkinen lihasalaatti sipulilla. Maksu hoidettiin tullessa kassalle. Loppuun on kahvia ja vihreää teetä sekä niitä hedelmiä.

Alkuun vedetty keitto oli hämmentävä kokemus. Mistä lähtien tilli on kuulunut thaikkukeittiöön? Noin muuten soppa sisälsi melko stanuja juttuja, mutta jotenkin olisin toivonut sitruunaruohoa tai korianteria tässä kontekstissa. Mutta menihän tämä, varsinkin kun roiski chiliä messiin.

Pääruokia tuli vedettyä lautaselle a la ruotsinlaiva ja suurin osa kuului osastoon maukkaita, mutta vähän yli menneitä. Lihat olivat osassa kuivakoita, mutta kastikkeiden freesi mausteisuus paikkasi tätä ihan kohtuullisesti.

Mutta se lohi punacurrylla ja erityisesti lihasalaatti olivat niin rehevän runsailla mauilla höystetty, että oli ihan pakko käydä hakemassa santsikierros, vaikka teoriassa olikin jo ensimmäisen lautasen kohdalla tapissa.

Hienon pyöreä, mutta silti pehmeän puraisevan paksu soossi saatteli kalan haarukallinen kerrallaan suuhuni ja snadit chilisiipaleet toivat mukaan pientä lisäkivaa.

Lehmäsalaatti oli taasen yrttisen sipulinen ja mukavan tulinen setti, joka pelasi riisin kanssa täydellisesti yhteen. Ei tämä ihan sinne parhaimpien joukkoon yl[et]tänyt, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen mesta, jos olet huudeilla.

Sisustus on kahvilamaisen riisuttu, ryyditettynä mielenkiintoisella “tytön makkari”-henkisellä koristuksella (vai miksi noita perhosia ja heppatauluja pitäisi luonnehtia). Asiakaspalvelu oli erittäin ystävällistä ja tässä tuli vahva perherafla-viba, mikä on oikein mukava asia. Kasvissyöjälle oli melko hintsusti juttuja, suosittelen kokeilemaan jotain muuta kohdetta.

Ps. Himshikar on umpeutunut ja tilalle on tullut Base Campin seuraava (bivouac?) Stadin ilmentymä.

URL www.facebook.com/sweetlemonrestaurant
Puhelin 040-1968686
Osoite Aleksis Kiven Katu 40, Helsinki