Ventuno

Viikonloppuna sai onneksi juubattua frendien kanssa ja tuuleteltua ajatuksia sen verran, että ehkä tämä sitten kuitenkin tästä? Elämä voittaa jne. Muutenkin tämä viikko tuo jotain selkeyttä elämässä tapahtuneisiin myllerryksiin tiettyjen osa-alueiden osalta. En tiedä, mikä juttujen lopputulos tulee olemaan, mutta saa nyt ainakin edistettyä asioita kohti seuraavaa lepotilaa.

End game ei edelleenkään ole kovinkaan jäsentynyt, arkkitehtuurin palaset ovat vieläkin melko epäselviä. Mutta Kyllä Se Siitä[tm]. Safkaa piti joka tapauksessa saada keskutelujen pohjaksi ja nappasinkin listalta herrojen Björck ja Wikberg uusimman tulokkaan, italialaista meininkiä tarjoilevan Ventunon.

Italian food with tasting menus a setting suitable for a business lunch. The food was ok, but wasn’t really worth the rather high price point.

Other restaurants in the area are Vinkkeli, Juuri and Pastis.

Mestassa on primäärinä lounasvaihtoehtona liikelounas (29e) alku-, pää- ja peräruoalla. Sitten löytyy pidemmän kaavan versio (48e) sekä á la carte, jossa myös päivän pasta (18e). Oli vähän kiirus, mutta koska päivän pasta oli sienipainotteinen, niin päätin ottaa tuon lyhyemmän menun, jossa: Paistettua kampasimpukkaa, rapeaa kikhernettä, tomaattia ja paprikavinegrette; paahdettua kukkakaalia, tryffelipyree, paahdettuja sieniä ja parmesaanikreemiä & sitruunapolenta sekä loppuun Tiramisu eli mascarponea, lady-finger keksiä, kahvilla maustettu Dulcey-cremé, kaakaota, kahvi-anglaise.

Alkupalana oli yksinäinen kampasimpukka piilotettu kaikenlaisten juttujen sekaan. Simpukka oli hyvä, pehmeä sisus ja kiva paistopinta. Muut maut kuitenkin jyräsivät tämän hennon yksilön alleensa ja muutenkin lautasella tuntui olevan enemmänkin makujen kakofonia kuin sinfonia.

Lämmintä leipää kaipailin myös, sitä ei tullut eikä tarjottu vaihtoehtona. Eikös näillä kavereilla ollut joku leipomoketjukin ja kaikkee?

Pääruoka saapui jonnin aikaa ensimmäisten lautasten häviämisen jälkeen. Paahdettu kukkakaali vakuutti, vaikka yleensä en näistä niin järin innostunut olekaan. Sienetkin tuli vedeltyä kaikista nuoruuden aversioista huolimatta.

Mutta jotenkin tässäkin annoksessa oli kokonaisuus hukassa, parmesaanikreemi kiinnosti makuna eniten, se sitruunapolenta taas jäi muutaman maistiaisen jälkeen lautaselleen. Tuo maissipuuro oli jotenkin liian rasvaisen vetelää, että olisin jaksanut sitä muutamaa haarukallista enempää nykiä nassuun ja sitruunaisuuskin oli sen verran hentoa, ettei pelastanut polentaa.

Jälkkäriä ei ole tullut tilattua pitkään aikaan raflassa, mutta vetäsin, kun kerran eteen tuotiin. Oli tämä ihan semijees, vähän tällainen jääkaappikylmä systeemi, eikä suinkaan paras versio tiramisusta mitä on tullut vastaan, mutta makea lopetus nyt kuitenkin. Kokonaisuutena lounas oli yllättävän keskinkertainen, toki taitavien käsien valmistama, mutta ei tämä mielestäni mitään merkittävää uutta tuonut Stadin italialaiseen tarjontaan.

Sisustus on hillityn tyylikäs, kuten muissakin saman ketjun ravintoloissa. Taustalla soi ainakin jonkun hetken ranskalainen räppi, mikä hämmensi. Tosin on sitä räppiä kuultu jo Demossakin, joten kai se on jo sitten salonkikelpoista? Asiakaspalvelu oli pidättyvän kohteliasta ja sujuvaa.

Kasvissyöjälle oli esim. kukkakaalia, mutta jotenkin tämä nyt ei mielestäni säväyttänyt ihan niin paljon, että lähtisin tänne tyydyttämään pupuruoka-vajareita.

URL www.ventuno.fi
Puhelin 010-3229396
Osoite Korkeavuorenkatu 26, Helsinki

 

Piadineria Saporita

Kävely kuolemanlaakson yli tuntuu raskaalta, mutta ehkä tässä aletaan olemaan jo jossain puolimatkan krouvin kohdalla? Ihan kuin horisontissa siintäisi jotain, tai sitten se on vain Fata Morgana, houkuttelemassa minua aavoille aavikoilleen. Joka tapauksessa tässä on jo vähän sellainen fiilis, että pystyy prosessoimaankin jotain, joten otin vinkistä vaarin ja lähdin käppäilemään Krunikan kaduille, Budarexpressiä ihmettelemään.

Ovelasti tämä Frangipanin tilalle ilmestynyt kahvila olikin kiinni, joten vegesoppa jäi vain haamuksi huulilleni ja tallasin takaisin kohti Senaatintorin turisteja ottamassa itsestään kuvia (millon on selfien aika ohi?). Pokémonit pullahtelivat taskuuni samalla kun kuuntelin erinomaista Mindscape podcastia. Olen siirtynyt näiden kuluttajaksi aamusalin mattosessioilla, kun Safari Onlinen äänikirjat tuli kuunneltua jo (ihan kaikki, tarkistin), enkä ole vielä jaksanut ottaa mitään uutta palvelua käyttöön.

Muut soveltuvat podcastit (Philosophize This! ja Hardcore History) on tosin jo imaistu korvakarvojen suojaan, joten kun tämä on kuunneltu, pitää keksiä jotain muuta mielenkiintoista. Basson Jaska Sudennahka popupia vastapäätä oli Fornitalyn etiäinen, joten päätin iskeytyä sinne tuulelta suojaan.

Quesadilla like piadinas i.e. stuffed flatbreads at this extra small restaurant right next to the Senate Square. The food did not amaze, but the components were of high quality.

Other restaurants in the vicinity are Chapter, Sofia Bistro and Savotta.

Mesta tarjoaa siis täytettynä piadina leipiä, joista tulee kovasti mieleen quesadillat. Eli letun kaltainen leipä, täytteet sisään, lätty puoliksi ja pannulle rapsakoitumaan. Itse vatuloin hetken listan ääressä, mutta päädyin sitten Culatelloon eli culatello-leikkelettä mozzarella di bufalan tomaatti-salaatti-tapenadella (13e). Tilaus tiskille, safka ja vesi tuli pöytään.

Annos saapui kohtuullisessa ajassa, tämä tehtiin atomeista, lihakin leikattiin tilauksen yhteydessä. Komponentit olivatkin mitä laadukkaimpia, hyvä mozzarella, joskin nämä puhvelin palluraiset ovat melko vetisiä tällaiseen kontekstiin, herkullista kuitenkin.

Talvitomaatti nyt ei mitään aaltoja nostatellut, kuten ei myöskään se salaatti, mutta tapenade maistui ja liha oli erittäin hyvää, kuitenkin sen oliivitöhkän kanssa muodosti melko suolaisen kokonaisuuden.

Se “leipä” ei vakuuttanut, olin jotenkin toivonut, että kovasti kehuttu Fornitaly olisi pistänyt tässä kategoriassa jotain ihmeellistä lautaselle, mutta toki ymmärrän lokaation aiheuttamat rajoitteet.

Kuten sen aiheuttaman hintapaineenkin, tämä oli samaa tasoa kuin ne edesmenneen Meltin kohtuuttoman kalliit leivät, mutta mielestäni nämä letut hävisivät kevyesti esim. Tortilla Housen läystäkkeille.

Sisustus on vaikeaa näin snadissa kopissa, mutta jotenkin tähän on saatu sellaista kivaa mannermaista charmia. Asiakaspalvelu oli myös erittäin ystävällistä ja sujuvaa, lisäpisteitä siitä.

Kasvissyöjälle löytyi omat versionsa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että kun läheltä löytyvästä Chapteristakin saa melkein samaan hintaan michelin-tasoisen lounasannoksen, niin kandeeks? Tiäks?

URL www.facebook.com/piadineriasaporita
Puhelin 044-9773981
Osoite Unioninkatu 28 A, Helsinki

 

Pizzala

Aamuharkat alkaa mennä jo melkein hengästymättä, tai ei ainakaan ole enää ihan puolikuollut sen tunnin häsäämisen jälkeen. Which is nice. Mutta nälkähän tässä tuli ja kun on taas pääkaupunkiperjantai[tm], niin oli pakko vääntää listalta joku mesta joka tukisi pientä happihyppelyä. Skannasin pikaisesti Redin (joka on nyt redi #imnotsorry) tarjonnan, mutta tämähän on kuin Itsarin vanha puoli, pelkkää kebabmestaa ja väsyneitä ketjuja. Wut si tis?

Paluumatkalla kävin kuitenkin vielä todentamassa webastolta tarkistetun asian ja näin on, Arnoldin donitseja ja pastaa löytyisi ketjujen etiäisistä. Ei ole mikään Kampin kortteli tämä, toivottavasti meno paranee. Muutenkin paikassa oli välillä ihan klaustrofobinen fiilis, kun käveli kiemurtelevia käytäviä, joiden katto oli paikoitellen niin alhaalla, että tuli mieleen Hampaankolon bileet ja Kellarihumppa.

A somewhat unexceptional pizza with a pleasantly fresh side salad.

The Teurastamo area has quite a few great restaurants, such as B-Smokery, Palema and Tukkutorin kala.

Lounas (12,50e) toimii buffet-henkisesti, tosin pizzoja saa ottaa kolme slaissia. Tänään linjastosta löytyi: The burger eli mozzarella-cheddar-jauheliha-kirsikkatomaatti-marinoitu punasipuli, The Fries eli mozzarella-pecorino-peruna-rosmariini-mustapippuri sekä margherita. Näiden lisäksi oli vihreä salaatti kurkulla ja paprikalla höystettynä, coleslaw sekä useampaa kastiketta. Maksu kassalle, vermeet löytyivät pöydästä.

Ensi kosketus pizzaan lässäytti fiiliksen, kun reunat olivat paksua pullaa ja pohja lötkön paksu taikinalätty. Periaatteessa päällysteet käntyissä olivat ihan ok, mutta hävisivät kuivan taikinan joukkoon.

Eniten ehkä näistä kolmesta puhutteli yllättäen se pottupizza, tosin sekin vain niiltä osin mihin oli eksynyt reilusti rosmariinia. Jauhelihapizza muistutti kovasti jotain lähiömestan lättyä, tosin uuni oli antanut kuitenkin ihan kivasti karsinogeeneja reunojen lisäksi pohjaankin. Salaatit olivat tuoreita ja hyviä.

Kirpsakka sitruunavinaigrette pelitti hyvin ja nämä raikastivat muuten vähän kuivakkaa menoa. Ja jälleen kerran piti pettyä chiliöljyyn, en löytänyt tästä edes hienoista paprikan poltetta, taisi olla vaan oliiviöljyä. Valkosipuliversio oli sentään jossain määrin maustettua.

Sisustus on baarimainen, nätit pöydät ja hankalat jakkarat. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli pizzaa ja salaattia, mutta jos pizzaa kaipaa, niin ehkä se Flemarin Skiffer olisi parempi vaihtoehto.

URL www.pizzalapizza.com
Puhelin n/a
Osoite Työpajankuja 2, Helsinki