Minato Sushi

Tämä oli hyvä päivä. Eikä pelkästään arskan takia, vaikka toki onhan se kiva hikoilla täydessä tsto-varustuksessa asfalttiviidakon syövereissä. Näyttää kovasti siltä, että jakomielitauti usean lokaation välillä jatkuu hellepäivien ajan, joten täytyy vähän taktikoida tämän harrastuksen kanssa. Luultavasti jatkan nyt vielä hetken kun tämä ruoan syöminen ja siitä (tai sen ohi) kirjoittaminen tuntuu jotenkin taas huvittavalta.

Juoksumattokin kuluu käytössä hienosti, olen päässyt tavoitteissa pitkän plateau-jakson jälkeen eteenpäin ja nyt ollaan ihan karvan verran vaille ensimmäisestä etapista. Nyt pitäisi vaan keksiä, että mitä mä teen näiden duunivaatteiden kanssa, alkaa olla aivan liian leveet lahkeet ja oiva Slidebelttikään ei oikein pysty tilannetta pelastamaan. Lyhyen tähtäimen suunnitelma on löytää joku korjausompelimo, mutta pidemmällä aikavälillä täytyy tehdä dramaattisempia liikkeitä.

Delicious hand made sushi at this small restaurant deep in the streets of Kamppi. They have take away also, so get a set and go down to the pier to get your sushi on.

Other wonderful sushi restaurants in Helsinki are Kokoro (Note! their location has changed), Sushi wa.gocoro and Tokyo55.

Mutta se ruoka! Tosiaankin, listalla on jo hetken roikkunut Minato Sushi ja koska päivä oli kaunis ja teki mieli kevyempää settiä, niin tallustelin kesäisiä katuja pitkin kohti Köydenpunojanpuistikkoa. Tässä oli muistaakseni aiemmin se yksi sushipaikka, johon kerran astuin sisään ja melkein heti ulos. Ainoa rafla, missä en ole suostunut asioimaan, oli sen verran outo set & setting (piti tarkistaa ja oli Sushi Sui, muisto Papa Albert -reissulta).

Mutta tässä raflassa oli oikein oiva meno ja meininki, joten nappasin listalta sen ainoan lounasvaihtoehdon (muukin lista on voimassa myös lounasaikaan): House plate eli 10 palaa päivittäin vaihtuvia susheja (10,40e). Lounaaseen kuuluu myös miso-keitto. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, kyseessä on pikkukiska, jossa on istumapaikkoja hyvin rajallisesti, homma taitaa toimiakin pääosin take-away henkisenä.

En tiedä oliko syy auringossa vai hyvin sujuneessa päivässä, mutta jotenkin toi miso-keitto oli aavistuksen freesimpi kuin normaalisti. Toisaalta tässä on tullut vedettyä lähiaikoina niitä sammioista kauhottuja versioita, että ehkä tälleen yksittäisenä annoksena duunattuna nämä on vaan vähän parempia? Hyvä aloitus (ja huonot kuvat, sori siitä, hävettää jotenkin räpsiä näitä koko ajan).

Sushit tulivat juuri niin nopeasti kun ne ehdittiin käsin vääntämään (tätä raflaa ei sushirobottien vallankumous ole vielä paikallistanut) ja komeita olivat, juuri niin hienoja kuin toivookin saavansa. Ja oli muuten hyviä susheja, riisi oli esimerkillisesti keitetty ja maustettu, vielä snadisti haalea ja rakenteeltaan mainio.

Lautaselta löytyi pari sake nigiriä, tamago, inari, muutama lohi+kurkku-maki sekä punakaali+kurkku-maki. Yllättäen se marinoitu punakaali pelasti tosi hyvin tässä kontekstissa, antaen raikkaan rapsakan vastuksen hieman makealle riisille. Lohi oli todella herkullista ja kerrankin maltoin vetää nigirit ilman wasabia (okei puolet vaan, ensimmäinen haukku ilman ja sit sen kanssa) ja toimi kuin häkä. Tamagokin oli ilmavan muhevaa, eikä sitä kumimattoa, mitä esim. buffissa saa.

Toki lautanen oli pieni, mutta laadusta maksaa mielellään, eikä tässä edes tehnyt enempää mieli. Musta tää sijoittui sinne Sushi wa.goron (vai miten ihmeessä se on tarkoitus kirjoittaa? Tolleen mä joskus sen heidän Facebook sivuilta bongasin) tasolle, mutta vähän Kokoron ihanuuksien jälkeen. Kärkikahinoihin joka tapauksessa meni heittämällä. Kannattaa käydä, jos tekee mieli RAAKAA KALAA (suora lainaus heidän sivuiltaan).

Sisustus on freesi ja moderni, vaikkakin tiivis, takaseinää koristaa eläimen pää, joka sai jonkinlaisen fläsärin aiemmasta mestasta (oliko silloinkin siellä tuollainen? Ei pysty muistamaan). Asiakaspalvelu oli avoimen ystävällistä ja ripeää. Kasvissyöjillekin löytyi varsinaiselta listalta ihan kiinnostavia (mm. Avokado de lux) vaihtoehtoja, suosittelen koestamaan. Lasten kanssa ei viitsisi edes vitsiksi yrittää vääntäytyä näin pieneen tilaan, mutta mukaan voisi hyvinkin ottaa.

Ps. Tuska on tulossa jälleen ja siellä on Black Dining -ravintola tuottamassa nautintoa kaiken tuskan keskellä. Body Count olisi kyllä siistiä nähdä, mutta tuskin pystyy taipumaan tuonne. Tosin mulla on (tai oli, en ole niin järjestelmällinen ihminen, että olisi säilynyt kaikkien näiden vuosien jälkeen) Ice-T:n nimmari, jonka nappasin kerran City-käytävän Carrolsissa, jossa hän oli (isojen) henkivartijoiden kanssa syömässä purilaisia.

Pps. Hakiksen väliaikaisessa hallissa on Turusta tullut mamu, eli Roots Kitchen, josta saa vegaanista lounasta koko päivän. Ja Tornissa on näemmä nykyään salaattibuffa lautasannosten sijaan. Ja jostain syystä Aromi-lehti on rönsyillyt klubikulttuuriin (kandee lukea, kiintoisa artikkeli), onkohan joku toimittajista kesälomalla?

URL www.minatosushi.fi
Puhelin 010-4192980
Osoite Kalevankatu 55, Helsinki

Ultima

Nonih. Sainpas kirjoitettua tämän valmiiksi, vaikka vähän jälkikäteen. Ilta R:n kanssa oli Suuri Menestys, johon liittyi hurmaava nuori pariskunta, salakapakka, ryhmä norjalaisia viikinkejä ja tanssiaiset Helsingin yössä.

Mutta ennen kaikkea tätä käytiin tietysti syömässä, kuinkas muuten. Luonnollisestikin meidän täytyi käydä stedaamassa Finnjävelin seuraaja, sirkkasärvintä tarjoava Ultima. Tuollaisella nimellä ja vetäjien natsoilla oli odotukset korkealla.

Käytiin ensin toki ottamassa vauhtia Bar Cónin terassilta, Stockan Ted Baker -osaston läpi, kohti Etelärantaa ja Suomen kovimpia kortteleita, ainakin noin kulinaristisessa mielessä.

A mixed bag of treats at this high-flying restaurant, following in the deep footsteps of Finnjävel. The food was mostly good, with some surprising misses and the format of the menu left us with a slight disappointment.

Other fine dining experiences in Helsinki are Olo, Ask and Ora.

Tarjolla on menu, mutta ei maistelu, vaan ihan á la carte. Tosin sellaisella oudolla twistillä, että kun on kaksi pöydässä, niin molempien pitää ottaa sama annos. Kaikista lajeista, paitsi alkudrinkkien kanssa vedettävistä hiukopaloista. Tämä oli siinä määrin hämmentävää, että sitä piti tavata tarjoilijan kanssa ihan muutaman kerran, että upposi tajuntaan.

Tämä siis siitä huolimatta, että tarjolla oli maistelumenumaisesti joko neljä (61e), kuusi (81e) tai kahdeksan (99e) ruokalajia. Jännästi myöskään suositusviinejä ei löydy menulle, joka kuulemma johtui siitä, että variaatioita on niin paljon.

Ja onhan niitä, mutta toisaalta vaihtoehtoja eri kategorioissa ei ole kuin tietty setti ja yleensähän tulee yksi kaato per annos. Mutta näin se vaan oli ja sillä mentiin. Ja otettiin toki se koko setti, kerranhan täällä vaan käydään.

Hiukopaloista (en jaksa tabuloida tähän kaikkia vaihtoehtoja, 5e tsipale) otettiin: Kasvihuoneilmiö eli raflan omista laareista revittyä salaattia, riimiporoa kuusikreemillä sekä hampputartletti tryffelidressingillä ja rapeilla sirkoilla. Alkuruoka-osuudesta napattiin: Paahdettua perunarieskaa hapankermalla ja kylmäsavustettulla hauella, Ultiman pehmeää tofua sienisoijalla ja grillattulla salaattilla, grillattua taimenta Ultiman kimchillä ja piparjuurella sekä palvattua mallasporsaan niskaa paahdettulla purjolla ja mausteisella silmusalaatilla.

Pääruoista valittiin seuraavat: Paahdettua villisiikaa merileväemulsiolla ja siianmädillä sekä Bovikin luomukaritsan satulaa yrttivoilla ja kukkakaalilla. Jälkkäreistä taasen: Pihlajaflan yrttijäätelöllä ja rautayrttimarengilla sekä juusto eli kotimaista valkohomejuustoa kandeerattulla raparperilla ja siemennäkkärillä.

Mielenkiintoinen yksityiskohta menussa oli, että talon omasta leivästi piti myös maksaa (5e), jota ei ole näillä leveysasteilla tullut ihan vastikään eteen. Otettiin toki sitäkin, vaikka kieltämättä siinä kohtaa listaa tavatessa alkoi jo tulla pienehkö rahastuksen maku. Toki kalliissa korttelissa tosiaan oltiin jne.

Hiukopalat tulivat verrattain nopeasti ja sirkkaleivällähän se piti aloittaa (tottakai) ja tämä oli aika hyvä- Jännä kokemus rouskuttaa sirkkoja, joiden kotien ali oltiin kävelty kun astuttiin raflaan. Tämä on sitä nykyaikaa, kaiketi. Noin muuten oltiin melko normileveleillä, tällainen ruisnappi levitteellä ja sirkat tuntuivat lähinnä jauhoisilta.

Riimiporo oli aivan tolkuttoman herkullista, tässä oli niin jykevät maut ja upean täyteläinen kreemi kaverina, että jouduttiin vähän taistelemaan viimeisistä paloista.

Kasvihuoneilmiö oli sitä mitä purkissa luki, eli salaattia kerittynä kimpuksi. Mikä sinänsä ei oikein säväytä varmaan ketään, vaikka toki on hienoa, että ovat kasvattaneet itse ne rehut. Mutta yllättäen se pikkelöity selleri, joka sitoi kaninruoan yhteen, oli upean makuinen.

Jopa siinä määrin, että selleri-aversiota koko ikänsä kärsinyt R oli ihastunut makuun. Tämän lisäksi paperin nurkkaan tursotettu “kastike” toimi mahtavasti kasvisten kanssa yhteen.

Varsinaiset alkuruoat aloittikin perunarieska, joka oli oikein maittavan makuinen ja hauki (on kala) pelasi mainiosti annoksessa. Mädit ja preparoidut (ei pysty muistamaan tarkasti, olisiko ollut alipaineessa jotenkin) kurkut toivat tekstuuria ja lisäpirskahduksia annokseen. Tämä taisikin olla meidän suosikki alkupaloista.

Koska seuraavana syöty pehmeä tofu oli niin pehmeää, että ei oikein meinannut arvata että mitä oikein on syömässä. Poksautetut riisit toivat vähän vaihtelua suutuntumaan, mutta jotenkin tässä tuli sellainen olo, että vetelee outoa versiota rice krispies -aamiaisesta.

Valitettavasti ne houkuttelevan näköiset suikaleet eivät tuoneet kauheasti lisäkicksejä annokseen ja jotenkin makuprofiili oli himmeämpi kuin olisi voinut toivoa.

Talon oma kimchi oli aika hyvä, vaikkakin itse tykkään reilusti tulisemmasta meiningistä. Kalaa löytyi ja se oli kai ihan hyvää, mutta mitään merkittävää muistijälkeä tästä ei jäänyt.

Mallasporsaan niska oli taasen oikein hyvä annos, ainahan sitä pekonia tai sen kaltaista vetää mielellään. Tässä annoksessa oli useampia ulottuvuuksia ja nämäkin palaset napsittiin kovalla tahdilla.

Näiden sivuun tuli myös sitä talon leipää, joka oli ilmeisesti väsätty juuri äsken. Lämmintä leipää on aina hyvä syödä ja varsinkin kun siihen viereen törkkää pehmeää voita. Mutta jotenkin tämä briossi ei puhutellut.

Sisäinen rakenne oli liian “sienimäistä” ja maku ei osunut maaliin, ensimmäinen kerta kun leipäkoriin jää leipää, varsinkin kun siitä on ihan erikseen maksanut.

Siika saapui ensimmäisenä pääannoksista ja oli komia ilmestys puutarjottimellaan. Makuakin löytyi, joskin ne mädit jotenkin saivat annokseen vähän liiankin merellisen tunnelman. Se mikä tässä kuitenkin oikeasti häiritsi oli ne ruodot, mitkä pyörivät suussa kun kalaa yritti renssaa ilman siihen tarvittavaa taitoa.

Kreemiä löytyi ja kaikenlaista kasvista, mutta kaikista komponenteista huolimatta annos jäi mysteeriksi meille, eikä niiden ruotojen kanssa taistelu lopulta tuntunut sen vaivan arvoiselta. Kalan kaveriksi saapui uusia perunoita duunattu jollain (tilli)kastikkeella.

Tämä tuntui liian paljon vappuiselta perunasalaatilta, aina rouheaan tekstuuriin asti. Kokonaisesta kalasta oli kuitenkin pakko tehdä taideteos pään ja pyrstön avulla, koska olen mieleltäni pelkkä lapsi.

Karitsa tuli kylki edellä eteemme ja sillä oli runsaasti kastiketta kyydissä. Kastike oli erinomaista, kuten myös lammas, joskin rasvaisimmat kohdat maistuivat kovasti siltä miltä lampaan rasva maistuu. Tämä annos kuului myös meidän suosikkeihin ja tuli hoideltua viimeisiä rippeitä myöten.

Välijälkkäriksi tuli juustoa, sitä tietyltä nimetyltä lehmältä valmistettua valkohomejuustoa. En nyt muista nimeä, mutta olisiko Orassa tullut sama setti, tai sitten Nokassa. Ei jaksa tarkistaa. Joka tapauksessa juusto oli hyvää, mutta jotenkin olisin kaivannut välijuustoilta enemmän variaatioita ja pienempää kokoa.

Mutta toisaalta tässä oli aivan tolkuttoman hyvää raparperia. Siis varmaan paras raparperi mitä on tullut ikinä maistettua, jos nyt ei lapsuuden värjäämiä “mummolan” muistoja oteta huomioon. Kaikessa yksinkertaisuudessaan taitavasti keitetty ja oivallettu annos.

Loppuun tuli flan ja todella hyvää marenkia. Näitä tuli molemmille oma annos, ilmeisesti kylmäkkö ei ole vielä taipunut tähän uuteen formaattiin. Tämä oli todella hyvä jälkkäri ja siitä huolimatta toinen näistä luovutettiin omaehtoisesti viereiseen pöytään.

Kun oli keskusteluyhteyskin vähän aiemmin avattu. Ja siitä se sitten lähti, kierros Helsingin yöhön, joka teki tästä illasta ikimuistoisen. Vaikka Ultima ei jotenkin ihan siihen ikimuistoisen tasoon yltänytkään.

Sisustus on jännä yhdistelmä Finnjävelin jäämistöä ja uutta konseptia. Eniten pidin pysäyttävästä teoksesta ala-aulassa, johon oli taiteilijan ohjauksessa henkilökunta kasannut rikkoutuneita astiastoja edellisestä ravintolasta. Näiden lisäksi viherseinät ja sirkkojen James Bond -maiset pallot (kuka muistaa Moonrakerin orkideat?) toivat mielenkiintoisen futuristisen meiningin mestaan.

Neon-valojen värittämät välitilat sopivat moodiin myös, mutta miksi ihmeessä on pitänyt peittää yksi Helsingin kauneimmista maisemista jollain Space Odysseyn muoviulokkeilla? Ymmärsin kyllä Chez Dominiquessa, joka oli katutasossa, ettei ulkopuolisia päästetä pällistelemään, mutta tässä ollaan kuitenkin nyt toisessa kerroksessa ja jos joku jaksaa sen kiivetä, niin antaa tulla katselemaan vaan. Asiakaspalvelu oli erittäin tasokasta, kaikki sujui sutjakkaasti ja kohteliaan ystävällisesti.

Kasvissyöjille oli vaikka mitä vaihtoehtoja, mutta jotenkin tuli sellainen olo, että joko en ymmärtänyt konseptia tai sitten tämä on vaan suunnattu jollekin muulle segmentille. Toisaalta R oli jokseenkin samoilla linjoilla, kuten myös viereisen pöydän pariskunta, joiden kanssa lähdettiin painimaan viikinkien ja Trillbyn (josta tulee mieleen PA:n Twisp and Catsby) pariin.

URL www.restaurant-ultima.fi
Puhelin 0300-472341
Osoite Eteläranta 16, Helsinki

Benjam’s Bistro

Aurinkoinen keli sen kun jatkuu ja koska olin taas vääntäytynyt keskustaan pörisemään, niin aloin lounasaikaan kaivella listaa esiin. Yllättävän moni mesta on säpissä maanantaisin, tai ainakin niistä mitä on minulla vielä käymättä.

Hupenevasta pinosta nappasin tämän Töölöläisen bistron, mikä on ilmeisesti melko pitkään vaikuttanut samalla paikalla. Menomatkalla tajusin, että Jänö, tuo mättöhippivegaanien mesta, onkin näin lähellä ydintä. Pitää joskus ehkä käydä, tosin on näemmä vain torstaisin ja perjantaisin auki klo 12 eteenpäin (ja toki viikonloppuna, mutta kuka silloin Stadiin tulee?)

An average pasta at this long-standing “Italian bistro”.

More Italian food can be found at Trattoria Corretto, Rodolfo and Il Trio.

Lounaaksi on tarjolla joko pizzaa (10e), muutama pasta-annos sekä pari leikettä. Tänään listalta löytyi: Rigatoni al tonno e asparagi eli parsa-tonnikalapasta valkkarikastikkeella (9e), spaghetti al prosciutto eli kinkku-tomaattipasta (9e), pollo lucano eli paneroitu kana aurajuustotäytteellä (10e) sekä bistecca pizzaiola eli lehmän ulkofilepihvi mozzarella-tomaattikastikkeella (12,50e). Nappasin sen putkipastan.

Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä. Alkuun oli salaattibaari: Salaattisekoitus, putkipastaa tonnikalalla (doh), paprika-kurkku-punasipulisalaatti, marinoituja herkkusieniä (blech), kastiketta, sämpylöitä ja margisnappeja (rly?) sekä loppuun(?) hedelmäsalaattia.

Alkuun vetäisty salaatti oli ehkä aavistuksen väsyneen oloinen, mutta kun laittoi riittävästi kastiketta, niin meni siinä odotellessa. Sämpylä oli jotenkin kuivan oloista, vaikka voisi toivoa pizzauunin omaavalta paikalta tuoreita leipiä. Margisnappia en viitsinyt ottaa edes kouluaikojen nostalgian huumassa.

Pasta tuli melko nopeasti, täällä ei ollut mitään kovin suurta asiakasryntäystä. Parasta tässä oli se reilu mustapippurin määrä ja pasta oli oikean kypsyistä. Muuten tämä oli sellaista kotiruokamaista, eikä silleen hyvällä tavalla. Vähän tuli tosiaan kouluajat mieleen, vaikka en ollutkaan niin aktiivinen, että olisin jaksanut ihan ruokaakin tehdä.

Silloin ennen muinoin tonnikala + pasta oli halpa ja helppo tankkaussafka mitä kuulemma syötiin paljon (mä söin nuudeleita). Valkoviini loisti poissaolollaan, kulhon pohjalle oli jonkinlainen lammikko muodostunut ruokailun loppupäässä, jota sillä kuivahkolla käntyllä noukin, mutta oli tämä vaan aika kaukana esim. siitä Il Trion maukkaasta valkoviinikastikkeesta.

Kyllä tätäkin syö ja kaiketi sen aamuisen rehaamisen jälkeen (nyt vedin oikein vihalla viikonlopun makoilun jälkeen, jäsenet oikein tärisi kuntosalin suihkussa) on ihan hyvä vetää kunnon setit, mutta en minä tänne ihan erikseen lähtisi. Ellei siis olisi tällaista harrastusta.

Sisustus oli yllättävän freesi, ottaen huomioon mestan iän, olisiko rempattu lähiaikoina? Ohuet verhot olivat kiusallisesti kiinni, mutta päästivät silti runsaan valon pikku saliin, jonka äänimaailman täytti italialainen laulanta. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjille oli pizzaa.

Ps. Hvitträskiin sekä muihinkin museoihin on tulossa mielenkiintoinen aalto ruokatarjontaa Suomen kovimmilta nimiltä, mukana mm. herra Terävä. Ihan mahtavaa, aika harvassa museoraflassa on mitään erityisen sykähdyttävää tarjolla nykyisin.

URL www.rzp-bb.com
Puhelin 09-492322
Osoite Dagmarinkatu 5, Helsinki