Tukkutorin kala

Ping. Hissin ovi aukeaa ja siirtymä algoritmien parista aurinkoisten katujen kaupunkiin alkaa. Valot sekä liikenne oven ja steissin välillä aiheuttavat yleensä viivästymisiä, joten koukkaan Forumin kautta maan alle. Asematunnelin maustekaupan ohi ja Tetuanin vierestä ylös. Portaiden vieressä huutaa nainen “Hei, heitä pari euroo”. Tulee etäisesti mielikuva samasta naisesta samoilla huudeilla silloin kun olin teini-ikäinen.

Silloin oli ne sinikantiset kuukausitsetit, joihin kaverin kanssa liimattiin hetkeksi Aku Ankka oman kuvan tilalle eikä kukaan sanonut asiasta mitään. Viiletän kohti Kansallisteatterin nurkkaa ja 55:n pysäkkiä jonka vieressä mainostetaan Lavaklubia, luen tekstin ensiksi Laavaklubiksi. Millainenkohan se olisi?

A delicious lunch at the Teurastamo fishmonger’s, the fish patty I had was fresh and light, with a tasty beurre noisette.

The area also has some other very interesting restaurants, such as B-Smokery, Palema and Brasileira.

Dösämatka kohti Teurastamoa sujuu nopeasti, perillä melkein tasan kello 11, jolloin tosin on jo nälkäistä jengiä liikkeellä. Odotan, että ihmiset hälvenevät tieltä ja otan pakolliset kuvat raflan ulkoa. Livahdan ovesta sisään ja sniikkaan parit otokset vielä sisällä ennen tilauksen tekemistä. Kuvaamisen salailu tuntuu edelleen oudolta kaikkien näiden kertojen jälkeen. Päivän listaa ei ollut netissä näkyvillä, joten saan pienen shokin kun näen annoksen nimen ensimmäistä kertaa.

“Kalapihvi, varhaisperunaa ja beurre noisette & salaattipöytä” (14,90e) nostaa niskakarvat pystyyn kun mieleen tulvahtaa lapsuusmuistot pahvisista ja epämiellyttävästi kalanmakuisista jötiköistä kinderperunoiden saattelemana. “Lohikeitto & salaattipöytä” (12,90e) houkuttelee ohikiitävän hetken, mutta pidättäydyn protokollassa ja tilaan päivän lounasannoksen. Lappu kouraan ja liikahdan puuveneeseen katetun salaattibaarin ääreen.

Mätän puolihuolimattomasti pienen lautasen täyteen kaikenlaista ja sivuun pari palaa leipää. Iso voipalanen on päällystetty merisuolalla, jota noukin leiville. Säräjuurekset eivät juuri säväytä, kuten ei myöskään Caesar tai vihreä salaattisekoitus.

Yritän kuikuilla salaattipöydältä kastiketta kuivien salaatinlehtien kaveriksi, mutta siellä ei ole merkkiäkään moisesta. Lapan pastasalaatin naamaan ja siirtyessäni yllättävän hyviin sriracha-kasviksiin, napsahtaa pöytään pääruokalautanen.

Tarkkailen epäilevästi kalapihviä ja lohkon siitä pienen nokareen jämäkän oloista pihviä haarukalleni. Mukellan palasta ja häkellyn sen hennosta mausta, tämähän on vallan herkullista! Perunatkin ovat aika hyvin duunattuja ja hetken etsimisen jälkeen löydän ujon pienen lätäkön ruskistettua voita kalapihvin varjosta.

Kastiketta olisi voinut olla enemmänkin, mietiskelen samalla kun viimeistelen pääannosta. Yritän vielä maistella kesken jäänyttä salaattiröykkiötä, mutta snadisti makean tuliset kasvikset eivät enää houkuttele riittävästi. Kaadan viimeisen lasin puolikkaan jykevästä vesipullosta ja viuhahdan lounaaseen tyytyväisenä ovesta ulos.

Lämmin keskipäivä osoittaa syksyisen päällystakin virhearvioksi kun paahdan Suvilahden viertä pitkin seuraavalle pysäkille. Rivakka kävelytuokio sopii kevyen ruokailun jälkeen ja hetken odottelun jälkeen pääsen istuskelemaan. Auton keskiosassa parrakas mies istuskelee tyttövauvan vieressä, kun natiainen jokeltelee hänelle tuttinsa sivusta.

Takaisin steissin torille ja tunneloin Uuden ylioppilastalon sivuun, jonka aukiolla olevalle opiskelijaporukalle kerrotaan tönön historiasta. Hakeudun vaistomaisesti varjoon, kun odottelen valojen vaihtumista. Tunnen kuinka kauluspaita alkaa liimaantua selkään kiinni ja odotan pääseväni takaisin ilmastoituihin sisätiloihin. Ruokatauko on tehnyt tehtävänsä ja päässä raksuttaa jo seuraavat toimenpiteet.

Ps. Pakkojyystöksi muuttunut, samalla sapluunalla kirjoitetut tekstit eivät enää jaksa kiinnostaa. Yritän viihdyttää itseäni kaivamalla esiin sitä peruskoulun äikän tunneilla emoillutta poikaa. Tämä tuntuu huvittavan tällä hetkellä ja eilisen angstin jälkeen alkaa taas olla hauska tehdä tätä. Katsotaan kauan kohtaus jatkuu.

URL www.tukkutorinkala.fi
Puhelin 050-3014549
Osoite Työpajankatu 2b, Helsinki

Cafelito

Tihkusade uhkaili ulkona, aiheuttaen suuren ahdistuksen lounaspaikan suhteen. Päätin tunneloida Steissin sporapysäkille (olishan sitä voinut ottaa metronkin, mut jotenkin ei ollut sellainen UG fiilis) ja siitä sitten kutosella Kallioon. Soi Soi oli mielessä, mutta toisaalta halusin juhlistaa Suomen kesää pienellä espanjalaisella ekskursiolla. Niinpä kinkkasin kurvin metrotunneleiden kautta Hesarille ja sieltä sitten Cafelitoon.

A charming little cafe with a Spanish flair, the lunch here was comprised of a small soup and a large stuffed bread.

Other interesting cafes in Helsinki are Cafe Huvila, Cafe Panik and Cafe Brahe.

Eli espanjalaishenkistä meininkiä luvassa, tosin koska ollaan ihan pikku kiskassa, niin kyseessä on enemmänkin tällainen kevyt pikalounas. Tarjolla on kahvin lisäksi joko täytettyjä leipiä (~7e), kakkuja yms tai sitten kombo (9,50e) sopan ja leivän + kahvin muodossa. Itselle valikoitui se kombo, joka tänään käsitti: Tomaattikeitto, leipä chorizo-/juusto-/vege-täytteellä sekä vapaavalintainen kahvi. Otin juustosämppärin ja cortado kahvin. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille.

Sopasta lähdettiin liikkeelle ja tämä oli miellyttävän lämmin aloitus, varsinkin kun ulkona oli vähän tuollainen tihkuttava keli. Tämä oli mielenkiintoinen versio tomaattikeitosta, vähän tuntui siltä, että mukaan oli porattu papuja tai joku sellainen lisävivahde josta en saanut ihan kiinni. Päälle oli silvottu persiljaa ja loroteltu snadisti oliiviöljyä, molemmat sopivat tähän kontekstiin oikein hyvin. Ihan kohtuullinen otos tomaattisopasta ja sopi hyvin tuohon leivän sivuun.

Leipä oli reilun kokoinen setti paperipussissaan ja tässä oli ihan mahtavan rustiikkinen kuori, joka rapsahteli hampaissa kun hyökkäsin kimppuun. Sisälle oli laitettu maltillisesti täytteitä, lampaanmaitojuusto toimii itselle aina ja jotain jännää levitettä oli myös, en oikein tästäkään keksinyt että mitä, mutta jotenkin raikkaan kiva meininki. Muutenkin tämä oli oikein hyvä leipä ja tosiaan sen sopan kanssa homma toimi erittäin hyvin tällaisena kevyehkönä pikalounaana.

Perään tuli se cortado-kahvi, jota en ollut aikaisemmin maistellut ja tässä oli aika hyvä soundi saatu kuppiin. Pieni kahvin kitkeryys taittui sillä maidolla ja tämä oli jännä versio pienestä espressosta. Kokonaisuutena tämä oli oikein viehättävä lounas.

Sisustus on tiiviisti pakattu pieneen tilaan, joka on hauskasti koristeltu. Vähän tuli mieleen se Petiscaria fiilikseltään, tosin tässä ei ollut myynnissä varsinaisesti sellaista deli-roipetta. Ulkona sää oli kovin syksyinen, mutta sisällä oli vähän sellaista kesän viime hetkien viipyilyä.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli aioli-pimientos-leipä sopan kanssa, joka olisi näin jälkikäteen ajatellen ollut myös hyvinkin kiintoisa yhdistelmä. Lasten kanssa voisi hyvinkin piipahtaa, jos pyörisi näillä nurkilla, lisäpisteitä kahvilalle tuli siitä, että ovessa oli lapsia ajatellen katuliituja ja saippuakuplia, oven vieressä oli ehkä myös jotain lueskeltavaakin.

Aina lämmittää mieltä, kun näkee että lapsetkin on otettu jotenkin huomioon. Ja ovessa oli indikaatiota lemmikkienkin olevan tervetulleita.

URL www.cafelito.fi
Puhelin 045-1320075
Osoite Harjutori 2, Helsinki

Wild

Viisi tähteä iski jälleen kiintoisalla artikkelilla ja oli pakko mennä lounastamaan tähän herra Toivasen ravintolaan, varsinkin kun se Egg-reissu osoittautui niin mahtavaksi. Kohde sijaitsee jännittävästi TRE-sisustusliikkeen tiloissa, ihan siellä perällä. Outoa, että nimenomaan huonekalut/koriste-esineet ja ruoka ovat löytäneet toisensa, kuten mm. Rulla, Phở Corner ja Alejandra osoittavat. Tosin ehkä se keittiö ja vaatetekstiilit ei ole niin täydellinen yhdistelmä? Huunous huukkers, nälkä ohjaa kohti maalia.

A hidden cafe serving bowls of slightly off-the-beat food with a Finnish touch.

Other bowls of food in the neighborhood can be found at Säm, Eat Poké HKI and AKA Gastro Bar Oriental.

Tarjonta ja ulkoasu on kahvilamainen, lounaaksi on tarjolla päivittäin vaihtuva kulhollinen (12,50e) lientä ja juttuja. Tänään listalta löytyi: Haukea tai tofua juurisellerillä, pikkelöidyillä porkkanoilla, iduilla ja uppomunalla. Otin kalan, kun haukea saa niin harvoin. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa tiskille, ruoka tuodaan pöytään.

Aseet ja paprut löytyvät tiskiltä, vesipullo tuodaan myös pöytään leipäpussin kanssa. Sivupöytää tarkkaillessani havaitsin myös, että voita saa leivän kaveriksi pyytämällä, noin muuten pöydästä löytyy vain joku maustettua suolaa sisältävä kippo.

Ruoka saapui todella vauhdikkaasti, en kunnolla ehtinyt edes istuskelemaan. Ensivaikutelma kulhosta oli, että tuli tähän hintaan aika snadi satsi ja kamat oli piiloteltu ison itukasan alle, joutui vähän kalastelemaan (heh heh) muita komponentteja esiin. Jutut eivät olleet myöskään valmiiksi paloteltuja, joten joutui vähän askartelemaan veitsen kanssa, joka ei jotenkin sovellu tällaiseen kulhomuotoiseen safkaan, ainakaan omasta mielestä.

Motoriikka alkaa kuitenkin tälleen vanhemmiten hapertumaan ja veitsen kanssa metsästely liemen pohjalta ei luonnistu enää niin helposti kuin nykynuorisolta. Liemi oli aika jyrkän makuista itsekseen, kun sitä ensihätään siemailin. Kananmunan valkuainen oli vielä alkuvaiheessa hieman liian nestemäistä, tosin lämmin liemi viimeisteli tätä muita asioita syödessä. Kala oli maittavaa ja tässä kohtaa se liemi nousi pari pykälää ylemmäksi, kun aloin vedellä muidenkin juttujen kanssa.

Idut nyt on mitä on, tällaista epämääräistä höttöä ja porkkanoista en jotenkin erottanut mitään mainittavaa marinaadia. Juurisellerin viipaleet kulhon pohjalla olivat massiivisia palasia ja näitä pääsikin sitten pilkkomaan oikein hartaudella. Jotenkin tämä kokonaisuus ei oikein kohdannut kieltäni sillä tavalla, että olisin ollut järin onnellinen ruokailun loppupuolella.

Tavallaan ihan jännä ja omanlaisensa setti, mutta osa-alueet jäivät hajanaisiksi makunsa puolesta eivätkä jotenkin tavoittaneet sellaista harmoniaa, mitä olisin toivonut. Ehkä se johtuu vain minusta? Leipäkin oli juuttunut kiinni paperipussin sisälle, mutta oli onneksi ihan hyvä hapanjuurileivän oloinen siipale, jolla tulikin sitten noukittua sitä lientä loppua kohden. Tällainen nopea, kevyt ja hieman erikoinen lounas vähän liian tiukalla hinnalla.

Sisustus on kahvilamainen tila sisustusliikkeen perällä, suurimpana elementtinä on takaseinälle taiteiltu sammalseinä, mikä on hauska riffi nykyään niin trendikkäistä viherseinistä. Ihan jees tässä oli istuskella, varsinkin kun oli vakoiltavana likkeessä asioineita immeisiä. Noin muuten tämä on ehkä vähän tälleen rauhaton ja ruuhkainen tila, varsinkin kun loppua kohden pamahti enemmänkin jengiä paikalle.

Asiakaspalvelu oli asiallista ja nopeaa. Kasvissyöjälle on joka päivä jotain ja vegaaninenkin vaihtoehto ilmeisesti löytyy. Lasten kanssa tuskin tulisi ainakaan erikseen mentyä, naftisti tilaa ja ehkä hieman liian erilainen tarjooma.

Ps. Nyt alkaa olla osa Madrid-jutuistakin valmisteltu, pitää pistää julkaisuputkeen ekat.

Pps. WTC:n “sisäpihalle” on tulossa uudistuneen Street Kitchenin kaveriksi joku Deliberi.

Ppps. Cats-musikaalilla on erityinen paikka sydämessäni, kun kävin sen vahtaamassa joskus pikku poikana äitini kanssa, muistaakseni Kaupunginteatterissa. Joskus aika kultaa muistot, mutta tätä ei himmennä mikään. Toivottavasti tulee joskus uusi veto Suomeenkin, olisi kiva mennä lasten kanssa tsekkaamaan että mitä he olisivat mieltä aiheesta. Ja sitten googlasin ja yllättäen Tampereen teatterissa on menossa kehuttu versio tästä. Hmm.

URL www.facebook.com/restaurantwild
Puhelin 050-3590848
Osoite Mikonkatu 6, Helsinki