La Mucca de Pez

After the airplane landed to Madrid, we took our previously reserved ride (Welcome pickups which did the job well coming and going) to our hotel and were quite tired from all the travelling.

Since we did not feel like adventuring too far, we went to a close by restaurant picked up from Googling the Madid’s Malasaña area, where we stayed for the trip. La Mucca (or Lamucca?) had a nonthreatening menu on offer, with pizzas and burgers etc.

So after dusting off the travel-weariness, we walked the colorful streets to this restaurant.

We actually went here also for lunch another day, when the next door La T Gastrobar was closed. For the dinner we had a Margharita pizza, seared tuna tataki, goat-cheese salad and a Thai salad.

For lunch the kids wanted pizza again, I had the gazpacho to start and then salmon.

My wife had the watermelon salad for starters and then veal.

Pizzas were good every time we had them, the cheese and tomato sauce base were tasty and the pizza was crispy and well cooked. And you can also get the pizza to go, which is nice.

The tuna was fresh and nicely charred, this was pretty much like eating tuna sashimi, but with a slightly different seasoning and a ponzu sauce, instead of the usual soy + wasabi. Good stuff.

For dinner we had the salads and both of them were very nice, although I would have liked some chili (this had no spiciness at all) in my Thai salad, but other than that it was a good and a filling dish.

The cold soup for lunch was cool and delicious as was the watermelon salad. Very fitting for the sunny and hot weather in Madrid.

We did manage to escape before the “Lucifer” heat wave, but still, the heat is rather high for us Finnish folk. So the unheated starters were a refreshing way to begin our lunch.

My salmon was rather good, although the apple in the skewers was a rather different companion to the fish. I did like this dish, but not as much as my wife, as she decided that we should switch half way.

Which was fine by me, as I personally enjoyed the veal with the potatoes more than the slightly over-cooked fish.

For desert the kids had some ice cream and I had a coffee, which came with a biscuit.

R. had a piece of cake, which was lovely.

Overall both the lunch and the dinner were pleasant enough experiences and we had a good set of food on both occasions to divide amongst the five of us.

The decor of the restaurant is interesting and multifaceted, with many different kinds of seating areas available, whether you need an intimate dinner or want a more communal experience.

I did enjoy the rough brick walls and general aesthetic of the place.

The service was very friendly and quick both of the times. Vegetarian options were always available and the kids were well received at the restaurant.

URL www.lamuccacompany.com
Puhelin +34-915210000
Osoite Plaza de Carlos Cambronero, 4, 28004 Madrid, Spain

Zuhat

Jos täytätte mun lasini, niin tahdon kertoa: surullisen tarinan, joll’ ei oo vertoa. Lähdin siis ihan hyvällä suunnitelmalla liikenteeseen, Cafe Red, joka oli notkunut listalla jo tolkuttoman pitkään, näytti tarjoavan mm. lasagnea ja salaattia lounaaksi. Tämä yhdistettynä lyhyehköön kävelymatkaan kauniin aurinkoisessa säässä, nyt kun Suomen kesä vihdoinkin paljasti kyntensä, kuullosti aivan loistavalta ajatukselta. Siinä sitten metsästelin onnellisena Pokémoneja ja soittelin pojan kaverisynttäreiden ajankohdan siirtämiseksi vähän myöhemmäksi, kunnes saavuin kohteeseen. No eihän siinä mitään punaisten lyhtyjen kahvilaa enää ollut, vaan Talvikukan Kahvila, joka on siihen tullut palvelemaan Temppeliaukion kirkon aasialaisia turisteja dumpling yms menusta arvioiden.

Hyvä hyvä, tuolla noita turisteja riittää, kannattaisi ehkä vähän enemmän vääntää jotain plakaattia tien varteen, nyt oli snadisti huomaamattoman oloinen. Enemmän vaan henkselien paukutusta, parhaat dumplingit evör jne. Mutta niin, koska alkuperäinen suunnitelma jouduttiin ylikirjoittamaan, niin päätinkin siitä sitten tsombailla kohti Mechelininkadulta joskus taannoin bongaamani Dora-ravintolaa. Arvaa oliko auki? Saat kaksi arvausta. Siinä tuli sitten joku kaiffari vastaan kun ihmettelin suljettua ovea (valot oli kuitenkin päällä), joka totesi ettei ravintola ole oikein koskaan auki ja hänkin on ihmetellyt asiaa. Mutta kuulemma hyvää kahvia löytyisi Runeberginkadun Cafetoria Roasterysta.

Enhän minä mitään kahvia halunnut, mutta menin uteliaana nuuskimaan, josko olisi ruokaa tarjolla. Ei ollut, ei. Muistelin kuitenkin lähistöltä löytyvän Mr. Don raflan ja tässä kohtaa alkoi jo ihan mikä vaan kuullostaa kohtuulliselta vaihtoehdolta. Uhkarohkeasti hypin yli kadun kuin gaselli konsanaan ja tartuin ovenripaan kiinni. Voi jeebus sentään tätä kaupunkia, mikään mesta ei ole auki. Siinä sitten aloin jo pohtia elämän tarkoitusta, kun kävelin kohti Töölön toria ja jostain käsittämättömästä syystä en Hesperian puiston kohdalla hypännyt Full House -kiinalaiseen buffettiin kiinni, vaan lähdin jälleen tavoittelemaan kuuta taivaalta. Eli muistelin jonkun paikan to do -listalta lähellä toria (jälkitarkistus osoitti Cafe TinTin Tangon suuntaan), mutta ovelasti (like a fox!) kävelin yhden kadun ohi ja tallustelin siinä sitten Töölönkatua pitkin epätoivon vallatessa mieltäni.

Tästä sentään löytyi mielenkiintoinen Töölön Sikarikauppa, jonka position taltioin jälkikäsittelyä varten. Ravintola Kuu jäi kadun toiselle puolelle, säästelen tätä shortlistalla vaimoa varten, mutta jostain syystä käännyin takaisin Runeberginkadulle, kurvasin Töölön torin ohi (Izakayassa pitää joskus käydä, harmi ettei ole lounasta) ja lähdin vääntämään pitkin Topeliuksenkatua. Tässä kohtaa alkoi jo usko mennä ja leikittelin ajatuksella hypätä taksiin ja suhata takaisin konttorille nakertelemaan jotain keksiä tietokoneruudun kalvakkaan loisteen ääressä. Mutta ei, luonne ei antanut periksi, vaikka kengät hiersivät ja skraga kiristi kaulaani (olin tapani mukaan täysin väärin pukeutuneena tähänkin koetukseen).

Hampaat irvessä riuhtaisin tiukan oikean Sibeliuksenkadun kohdalla, koska muistelin siellä olleen ravintolan (ilmeisesti ollutkin, Cafe Truffel tms löytyi ihan bookmarkeistakin), mutta vastassa oli vain pesuaineita myyvä liike sekä hautauspalvelun ikkuna. Pystymättä enää perustelemaan itselleni koko touhun mielekkyyttä ja kiroten Daddy Green Pizzabarin lounaan puuttumista, viimeisillä voimillani nostelin raskaita jalkojani Korjaamon kulmille (siellä näyttäisi kylttien mukaan olevan Sushibar + Wine, joka on jo nähty), josta löytyikin Töölön Kahvila. Joka oli kiinni .. mit vit yks kaks? Mutta! Sen vierestä löytyi Zuhat, joka tarjosi pizzaa, kebabia yms juttuja. Työvoitto!

Run-of-the-mill fast food joint with the usual suspects, such as pizza, kebab and salads on offer. The quality was pretty ok and the prices reasonable, with a salad bar and a soft drink for a lunch offer.

Other restaurants in the vicinity are Bihani, Don Angelo and Mercur.

Pizzat, kebabit, burritot ja salaatit yms kaikki 8,50e salaattibaarilla ja lasillisella limpparia. Pääni ei enää valintatilanteessa toiminut juuri lainkaan, joten päädyin tuttuun ja turvalliseen iskenderiin. Kylmä Sprite mukiin, salaattibaarin (jäävuorisalaatti, tomaatti, pikkelöity vihreä chili, keltasipuli, oliivi, viininlehtikääryle, kinkkusuikale ja punajuuri) antimet lautaselle ja pöytään huilimaan. Pääruoka tuodaan pöytään.

Siskot ja veljet, ette voi uskoa miten hyvältä se ensimmäinen Spriten puraisu tuntui. Tulee ihan Mika-serkku mieleen, kun hän oli Ollin kanssa kuuman kesäpäivän vääntäneet urheillen läheisellä koulun pihalla Lahdessa, ärsyttäen janoaan äärimmilleen ja tulleet sitten nautiskelemaan pakastimeen (urheilutuokio ei ollut kuitenkaan ihan niin pitkä) jättämäänsä isoa kokispulloa. Sillä erotuksella, että tuolla kertaa minä ja Antti oltiin vedetty se kylmä kokis huiviin ja tällä kertaa janoinen palkittiin. Ai että oli hyvää. Salaatti oli aika perusmeininkiä, mutta kävelyn jälkeisessä euforiassa sekin tuntui ihan hyvältä meiningiltä.

Kebab-annos saapui verrattain nopeasti eteeni ja oli aivan törkeän (vai jäätävän? mitä termiä se nuoriso oikein nykyään käyttää?) kokoinen setti lihaa yms yms. Tämä oli myös hyvin keskitason vetäisy, kamaa oli paljon, kastikkeita myös, mistä plussaa. Mutta noin muuten tämä ei juuri säväyttänyt, vaikkakin kiva, että oli vähän sumacia ripsoteltu annoksen päälle. Raflasta löytynyt jännittävän oloinen kuuma soossi ei sekään ollut alkuinnostuksen jälkeen oikein toimivaa, jotain tällaista chiliöljyn henkistä kamaa, sai sillä kuitenkin tulisuutta vähän lisättyä. Ei tätä oikein kokonaan pystynyt syömään, sen verran tolkuton lihavuori, mutta lähdin ihan tyytyväisenä ulos ovesta, kohti dösäpysäkkiä. Tämä epistola sai arvoisensa päätöksen.

Sisustus on kohtuu siisti ja pikaruokalamainen. Telkkari pauhaa seinällä ja astiat blokattiin melko nopeasti. Ikkunoista siintää seesteinen Töölöläinen maisema ja seinillekin on eksynyt taulu tai kaksi.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja nopeaa. Kasvissyöjälle oli pizza, salaattia, falafelia yms mitä näissä nyt on. Lasten kanssa en ehkä tänne vääntäytyisi, vaikka toki tilaa on. Mutta jos lasten kanssa on täälläpäin liikkeellä, niin kannattaa huomioida Korjaamolla sijaitseva Ratikkamuseo, se on kovaa kamaa skidien kanssa ja ilmainenkin vielä! Kiitos ja kumarrus, tämä jätkä kuittaa nyt itsensä pois linjoilta täksi päivää. Mutta yritän vielä jossain vaiheessa väkertää jotain nootteja niistä Madridin mestoista, kun vielä muistankin jotain. Olisi kiva muistaa ne itse vielä ensi vuonnakin..

URL Zuhat
Puhelin 09-42893596
Osoite Eino Leinon Katu 12, Helsinki

Capperi

Perrrrrjantai! Ja loma alkaa tänään, woo \o/! Päätin sitten vetäistä tämän kaiken kunniaksi perjantaipizzan, kuten tapoihin kuuluu. Kohteeksi valikoitui lyhyehkön aikaa listalla ollut Capperi, tuo Ogeliin rantautunut aitoa Napolilaista pizzaa (heard this before?) tarjoileva rafla.

Tämä myös siksi, että vastikään avautunut Daddy’s Green Pizza, jota olen vahdannut (ja kerran käynyt ovenkin takana vakoilemassa) hetken, ei tarjoile lounasta (buu!).

Ei muuta kuin stoge alle ja matkaan, täälläpäin onkin tullut käytyä harvemmin tässä lähivuosina. Mutta puistosta kuitenkin löytyi patsas itse Tapio Rautalapiolle, mikä on hienoa, kansallisrunoilijaa on tärkeää muistaa.

Another original Neapolitan pizza restaurant in Helsinki, this one a bit off the beaten path in the tranquil Oulunkylä district. The pizza I had was a airily fluffy piece of deliciousness and I would highly recommend a trek over here.

For more wonderful pizza, go to Skiffer, Enso or Via Tribunali.

Tarjolla on siis pizzaa ja lounaaksi peräti kaksi vaihtoehtoa, eli pizza (10e) mozzarellalla ja kinkulla tai ilman kinkkua. Ilahduttavan yksinkertainen valikoima, toki á la carten puoli on moninaisempi. Tilaus ja maksu tuli hoidettua tiskille, mutta jotkut pöytäseurueet (oli muuten suosittu) ottivat listan pöytään, eli varmaan täällä on aika joustavat käytännöt. Otin itse sen kinkullisen version ja sain lapun mukaan pöytään.

Pizza saapui seminopeasti (en ollut ensimmäinen raflassa, vaikka yritin, tämä on oikeasti suosittu) ja oli mahtavan näköinen lätyskä lautasella. Tässäkin oli pehmoiset ja kärvennetyt reunat, kuten siinä Via Tribunalissa, ja muutenkin pohja oli pehmoisempi kuin sellaisessa itselle tutussa pizzalaadussa. Mutta ei se mitään, olin jo asennoitunut tähän ja lopputulos oli erinomaisen makoisa.

Väkisinkin tätä tuli vertailtua siihen Senaatintorin versioon ja tämän sentään pystyi vetämään ihan käsin, pohjassa oli kuitenkin sen verran struktuurillista jämäkkyyttä. Ogelin pizza ei myöskään uinut rasvassa, vaikka tätäkin oli ehkä viimeistelty jollain öljyllä ja muutenkin nyt jäi keveämpi olo lounaan jälkeen, diggasin tästä versiosta enemmän.

Kinkku toi pientä savun makua mukaan peliin, mutta pysyi kuitenkin sivuroolissa sen upean raikkaan tomaattisen kastikkeen noustessä pääosaan. Herkullisen sitkoisan taikinan ja täyteläisen venyvän juuston kanssa tämä muodosti makoisan trifectan, joka voitti minun sydämeni. Kannattaa käydä, vaikka vähän pidemmältäkin.

Sisustus on aistikkaan tyylikäs ja isot ikkunat avautuvat rauhoittavan verkkaisalle tienpätkälle jonka toisella puolella siintää joku puukirkon kaltainen rakennelma. Hiljaisesti soljuva italialainen musiikki taustalla ja pikkuhiljaa täyttyvä ravintola teki tästä jotenkin täydellisen aloituksen kesälomalle. Tästä se lähtee, kohta ollaan kuumemmissa maissa.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli pizza ilman kinkkua, suosittelen kokeilemaan. Lasten kanssa voisi hyvinkin mennä, tilaa on, vaunuille löytyy ramppi ja syöttötuolejakin näkyi seinustalla. Ja pizzahan nyt toimii aina.

Ps. Hyvää kesää, lähiviikkoina on turha odotella minun jaaritteluja. Ellen nyt hullaannu jostain niin paljon, että väkerrän padeilla matkoilta tms. Tuskin kuitenkaan, siellä on muutakin tekemistä.

URL www.capperi.fi
Puhelin 010-3269444
Osoite Siltavoudintie 9, Helsinki