Tag: kluuvi

Zetor

Spydäri, tuo jämistä duunattujen ruokien aatelinen. Kaikilla kansoilla tuntuu olevan omansa, japanilaisilla on okonomiyaki, korealaisilla bibimbap ja jenkeillä/englantilaisilla on (potato(e)) hash. Tänään ei jotenkin vaan jaksanut vääntäytyä mihinkään pitkälle, alkaa olla pientä kisaväsymystä havaittavissa.

Edistystä on kuitenkin tapahtunut ja homma etenee omilla raiteillaan ihan hyvin, joten kaikesta vääntämisestä on ihan silminnähtävää hyötyäkin. Kyllä se siitä, kohta alkaa lomatkin ja kaikkee, eiks je?

Finnish food at a rather touristy price point, the wild and kitchy decor and a near perfect location are the main reasons to visit this restaurant. The potato hash I had was good enough.

For more Finnish flair, check out Kosmos, KuuKuu and Savu.

Zetor tuskin kaipaa sen suurempaa esittelyä, ollen kiinteä fikstuuri uuden ja vanhan ylioppilastalon välissä jo niin pitkään kuin jaksan muistaa. Viimeksi olen tainnut olla täällä silloin kun juhlittiin jotain jääkiekkomenestystä, tosin muistikuvat siitä ovat lähinnä kaoottiset.

Den glider in taisi soida korvissa vielä pari päivää tuon illan/yön jälkeen. Tarjolla on perinteisiä Suomi-aiheisia annoksia, tämä on selvästi profiloitunut turisteille, niin tarjontansa kuin hintojensakin osalta.

Itse päädyin pyttipannuun (16,20e, HUOM! mikään ravintolan menu, ei web- tai printtiversio pidä hintojensa osalta paikkaansa, kaikkialla muualla toistellaan 15,90e hintaa, vaikka oikeasti kassalla veloitettiin tuo hinta, ei toki paljon enemmän, mutta jokatapauksessa eri kuin mikä on ilmoitettu), kun siitä sai S-Ryhmän alennuksenkin, jolloin hinta on edelleen liian kova, mutta ei stratosfäärinen.

Alkupalaksi tuli ehkä surkuhupaisin leipäkori tähän mennessä (ja nyt näitä lounasmestoja on kierrelty jo #881): yksinäinen ruispala suoraan muovipussista, kaverina kouluruokalasta tuttu voinappi ja viimeistelty talouspaperirullan palalla.

Kieltämättä tässä tavoitettiin ehkä jotain syvää Suomalaisen Sielun ytimestä, toivottavasti oli tarkoituskin. Vähän tuli sellainen etäinen tuulahdus valtatien varresta löytyvästä ABC:n linjastosta.

Varsinainen annos tuli kohtuullisessa ajassa ja oli oikein komea ilmestys omalla paistinpannullaan ja puutarjottimellaan. Pyttipannu oli ihan onnistunut versio tästä klassikkosafkasta, lihaa oli monessa eri muodossa ja perunatkin olivat saaneet vähän paistopintaa.

Itseäni silti miellytti eniten se iso pippurimäärä mitä tähän oli roiskittu, antoi makuprofiiliin sopivan puraisun. Ei tämä silti tämän hinnan väärti ollut, vaikka saikin syödessä tuijottaa lentävää Kekkosta ja poroa.

Kokonaisuudesta tuli kuitenkin snadisti nostalginen olo, kun mussuttaessani muistelin peruskoulun jälkeistä oppiuraani ja herra G:n kanssa vedettyjä snägärisafkoja paikallisen ostoskeskuksen kyljessä (joskus lounaalla tuli vedettyä jopa grillikylkeä paljaaltaan pussista #imnotsorry). Onhan tämä ihan kokemisen arvoinen rafla, mutta seuraavalla kerralla luulen pysyttäytyväni lärvilaudassa ja traktoreiden ihmettelyssä.

Sisustus on runsas ja suurpiirteinen koristesineiden kirjossaan, kuten vain voi odottaa herra Järvenpään aivoituksien perusteella duunatusta mestasta. Jos tällainen iloittelu kiinnostaa, niin Cantina West tarjoaa vähän samanlaisen ympäristön, mutta tequila-shoteilla varustettuna. Aavistuksen surettaa se, että sisäänkäynnin vierestä on hävitetty Leningrad Cowboysin patsaat. Näin ne ajat muuttuvat. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja asiallista.

URL www.raflaamo.fi/fi/helsinki/zetor
Puhelin 010-7664450
Osoite Mannerheimintie 3-5, Helsinki

Social Burgerjoint

LIHAA! Eilisen fruitarianistisen ja vegaanisen päivän jälkeen (himassa oli vielä pakko vetää parit ruisleivät srirachan huuhtelemana, Lidlin luomupalat rokkaa) oli pakko jotenkin tasapainoittaa, ettei mene ihan sekaisin koko pakka. Koska Suomen kesä taas näytti kyntensä, niin päätin ottaa kohteeksi vii(ii-i)meisen Citycenterin raflan, joka tarkoitti purilaista Social Burgerjointin muodossa. Ja eilisestä ravintolalistauksesta jäi vähän kaivelemaan, kun yritin vielä miettiä muita ~keskustan alueella olevia rafloja ja mieleen juolahti Mr. Don sekä Töölön Sävelen vieressä sijaitseva Full House.

Zuhat-reissulla olen kerran pyrkinyt edelliseen sisälle ja jälkimmäisen ohi kävellyt lukemattomia kertoja. Silti noi eivät ole edes omalla virallisella listalla ja näin ollen näkymättömissä. Hietsun hallissakin on Bursa, jos vaikka päättäisi vetää koko loppuviikon pelkillä burgereilla (The Lucky Bastard + Funky Burger odottelevat vielä) ja pääsisi siitä kategoriasta lopullisesti eroon. Ai niin, Green Hippo Cafekin esiteltiin Nyt-liitteessä ja Mestaritallikin on rempattu tässä taannoin, sielläkin pitäisi vielä ehtiä ennen kuin vedetään ovet säppiin. Onhan näitä siis vielä vaikka millä mitalla ja uusia tulee.

Great burgers and crunchy fries with some Parm on top. The lunch burger I had was reasonably priced and executed with precision.

Other great places to enjoy burgers in Helsinki are Bites, Teurastamon Portti and Favela.

Hampparia siis tarjolla ja á la carte sisältää kaikenlaisia vaihtoehtoja, mutta lounaaksi (11e) on tarjolla viikottain(?) vaihtuva versio ranujen kera, kasvisvaihtoehtokin löytyy ja ilmeisesti nämä myös gluteenittomana, mitä se sitten tarkoittaakaan tässä kontekstissa (erilainen leipä?). Tänään tuo tarkoitti: Bushwick eli juustopurilainen mummonkurkuilla ja piparjuurella sekä tietty ne ranut parmesaanilla. Juomaksi löytyy vettä tilaustiskin noutopisteen vierestä. Otin sen lounasmeiningin, tottakai.

Annos valmistui melko nopeasti (eka salil, vika salil, vai miten se meni?) ja edessäni olikin sitten harkitun oloinen kokonaisuus. Perunatikut köllöttelivät kupissaan samalla kun juustoraaste hiljalleen suli niiden pinnalla. Ketsuppia oli lörtsäytetty kaveriksi ja itse pihvi piilotettu paperiin. Ranut olivat mainioita, näitä oli viitsitty paistaa rapeaksi asti ja joko perunat tai sitten hampurilainen toivat pienen mausteisen kosketuksen kielelle.

Ehdottomasti yhdet paremmista tikkuperunoista mitä on tullut Stadin burgeripaikoissa vastaan. Bursa jatkoi tasokasta linjaa ja sopivan pehmeä sämpylä oli saanut pikkasen väriä sisuksiinsa ja oli muutenkin maittava. Itse pihvi oli paksu ja loistavasti paistettu. Mediumin mehukas ja hyvin maustettu jauhelihapläjäys pelasi hyvin ansaitulla pääpaikalla annoksessa. Juusto oli oikeaoppisesti sulanu lihan päälle ja oli siellä jotain kastikettakin, tosin se vähän hävisi jonnekin muiden makujen joukkoon.

Mummonkurkut raikastivat rasvaista vatsantäytettä, leikaten läpi pirtsakalla etikkaisuudellaan. Erittäin hyvä burgeri, joskaan ei ihan niin muotovalio kuin se, minkä sain Bites-ravintolassa. Mutta mielestäni ehkä jopa parempi kuin Roslundin Teurastamon Portin herkullinen chilihamppari, suosittelen kokeilemaan jos et ole jo käynyt.

Sisustus on erikoinen yhdistelmä hienoja seinämaalauksia ja kummallisia varastomaisia rakenteita, onko tässä tavoiteltu jotain Meatpacking District -henkeä (en ole käynyt, ei osaa sanoa)? Jostain tuli fläsärit Rockstarin The Warriors-pelistä, mikä ei ole mitenkään huono assosiaatio.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Ja hurraa piippaavasta laitteesta, joka kertoi kun ruoka on valmis. Ei tarvinnut alkaa korvilla kurkottelemaan jotain hentoa ääntä raflan ääniraidan ja hiljalleen voimistuvan lounaskakofonian yli. We truly live in the future.

Ps. Tätä kirjoittaessani kahlasin muistojeni arkistoa edellisistä hampparimestoista ja surukseni täytyy todeta, että Breadstick No.4 on muuttunut pizza-kebab-buffaksi. No se vaikuttikin vähän liian hyvältä ollakseen totta, vähän niinkuin Say Delicious. Kyynel.

Pps. Tulevaisuudesta tuli mieleen, että käykääs kattomassa Sean M Carrollin “Origin of the Universe & the Arrow of Time“, oli oikein selväpäinen selitys ajan käsitteestä. Ja samaan syssyyn J Richard Gottin “The Mysterious Architecture of the Universe” on myös vahtaamisen arvoinen.

URL www.burgerjoint.fi
Puhelin 040-1879639
Osoite Kaivokatu 8, Helsinki

No Pizza

Back at it again. Taukoa on ollut, vaikka olenkin (ü..) syönyt useina päivinä ruokaa. Mutta ei ole ollut kirjoitettavaa, tai jos onkin ollut, niin ei vaan pysty, ei kykene. Lamaannuttavaa eli ei, tuntuu vaan vähän väsyneeltä. Kai se tästä jotenkin? Joka tapauksessa olin taas ytimessä pyörimässä ja pakko oli saada safkaa, joten tsigidi-tsekkasin normilähteet uusista mestoista ja löytyihän niitä. Yllättävän paljon jopa. Meltin tilalle tullut Sidney’s oli ensimmäinen vaihtoehto, mutta nehän onkin kesätauolla.

Pizzala taasen ei tarjoa lounasta, ainakaan vielä. Ja muutenkin kaukana olleet tuntuivat melko hazardeilta, ottaen epävakaan sään huomioon. Citycenter kuitenkin pelasti päivän. Sinne on avautunut niin No Pizza kuin myös Social-jotain-Burger-jotain (nämähän molemmat taitavat olla osa Kotipizzan ketjua). Bursa tuntui epätyydyttävältä vaihtoehdolta, joten jäljelle jäi vain ei-pizzaa. Porauduin varovaisesti tunneleita pitkin kuin joku karannut boa-käärme ja landasin jonon perään heti aukeamisajan kohdilla. Nämä City-käytävän ravintolat saavat kyllä kovaa trafiikkia, burgereitakin jonotettiin jo urakalla, vaikka teoriassa rafla oli avautunut juuri äsken. Kai sitä populaa vaan riittää? Ja toki onhan nyt periaatteessa jo kesä ja osalla lomat (osalla ei).

No Pizza? More like nope pizza, the sourdough base was deliciously crunchy, but lacked flavor and the toppings did not make my day. Also, if you stick a “extra hot” label on your chili oil bottle, make sure that the topped up oil actually gets any capsaicin. Just saying.

Other restaurants in the same complex are Döner Harju City, Lo Stretto and Bangkok 9.

Listaa katsellessani päädyin Cheeses Christ (kuka näitä nimeää? varmaan sama hessu kuin joka on duunannut Rosterin menun) eli piparjuurikastike (bianca) neljää eri juustoa (Linnunlaulu Brie, Peltola Blue, Kuusamo emmentalia sekä goudaa) granaatinomenan siemenillä ja omenasiivuilla (14e lounashinta, 15e normaalisti). Tsori tärähtäneestä kuvasta, mutta menu löytyy myös täysimittaisena hämmentävän riisutulta webastosta. Pizzoja on kovasti muitakin ja ilmeisesti myös gluteenittomana.

Humoristisesti minulle annettiin “buzzer” englantia puhuvan kassaneidin puolesta (42!), joka olikin sitten vaan puukalikka. Tiskiltä rassukat yrittivät huudella numeroita lounasajan kakofonian yli. Kenen mielestä tämä järjestely on hyvä? Ei se toiminut Naughty Burgerissakaan (kuulemma niillä on summerit nykyään), ei se toiminut täälläkään. Ja mä olin sentään ajoissa liikenteessä, ei ollut tupa täynnä ja silti meinas mennä ohi. Myöhemmässä vaiheessa huutelija vaihtuikin kumeaäänisempään mieheen.

Ja toisekseen, tämän hintaluokan pizzoissa voisi kyllä tuoda ihan pöytään asti, kuten esim. hyvässä Pizzeria Lucassa tapahtuu. Joka tapauksessa lätty oli8 kohtuuajassa edessäni ja rupesinkin työstämään sitä välineistöllä. Täällä oli kunnon veitset ja vielä pizzaleikkuritkin, kuten Piece n lovessa. Näillä sai hyvin slaissit duunattua ja täytyy sanoa, että nyt oli hyvä pohja. Mä tykkään tällaisesta sitkoisesta ja rapsakasta pizzasta eniten, reunatkin oikein rasahtivat kun niitä hataralla hammaskalustolla jyysti. Hyvä hyvä. Valitettavasti se päällyste ei sitten oikein puhutellut. Teoriassa hyviä juustoja, paperilla näytti hyvältä, mutta toteutus ontui.

Piparjuuri ei juurikaan nostanut päätään ja pienet juustonokareet hävisivät jonnekin taustameluun. Granaatinomenan siemenet rullailivat pois palasten päältä, väistäen moolokin kidan kerta toisensa jälkeen. Onneksi oli sitä extra strong chiliöljyä (ja oreganoa, sitä on pakko olla), paitsi että tästä oli unohtunut chili. Oletan, että tässä oli käynyt perinteiset ja laitettu vaan lisää öljyä vanhan perään.

Siinä on vaan se, ettei se kapsaisiinikaan ole ehtymätön luonnonvara (vähänkö olisi siistiä: “chilipohjainen talous”), joten joskus pitää vaihtaa ne paprikatkin. Tämä oli ihan vaan oliiviöljyä, vaikka kuinka ravistelin epätoivoisesti pulloa (joo, maistoin myös paljaaltaan). Lätty kaipasi reilusti enemmän makua, suolaa pohjaan ja/tai täytteisiin, ei ollut mikään erityinen suoritus tällä hintatasolla. Hävisi mielestäni kovasti muille hipsteripizzamestoille, mitä nyt on kaupunkiin saapunut. Ehkä se siitä ja voi olla, että ne muut listalta löytyvät kiekot on parempia?

Sisutus on ihan kohtuusiisti, jonkun verran kallellaan pikaruokalaan, mutta vähemmän kuin Kotipizzat. Todella hyvät näkymät kyllä, tuli ihan mieleen ne ajat, kun olin pari kerrosta ylempänä yhdellä keikalla tässä taannoin. Asiakaspalvelu oli hektistä ja ehkä se on vaan tämä ajan henki, että vedetään englannilla, tosin ei ollut kyllä englanti äidinkieli. Ihan asiallisesti se tilaaminen kuitenkin sujui. En mä silti jotenkin näin kalliin pizzan kanssa jaksaisi viedä niitä astioita sinne koreihin ja kun on vielä oikein pikkutarkasti lajitteluohjeet.

Ihme ettei pyytäneet pesemään sitä lautaa. Olisi kiva jos täälläkin päin maailmaa yritettäisiin panostaa palveluun eikä siihen ravintoloitsijan toiminnan mielekkyyteen ja prosessin tehostamiseen. Tajuan tämän aspektin suurkeittiössä, mutta tässä ollaan kuitenkin vaativien kuluttajien iholla. Tai sitten se on vaan minä, ehkä se on se ongelma? Peace out, seuraava entry tulee jos tulee.

Ps. Oh noes! Egg-ravintola on poistumassa keskuudestamme. Nyyh. Sieltä sai aivan tolkuttoman hyviä munakkaita.

Pps. Hei kato! Siinä on Koff ja Spora. Onkohan tää se Sporakoff, mistä aina puhutaan? .. I’ll get me coat.

URL www.nopizza.rocks
Puhelin 040-6711675
Osoite Kaivokatu 8, Helsinki