Savu

Harvinaisesti sateeton päivä, joten oli pakko hyödyntää ja käydä lounasaikaan pienellä happihyppelyllä, jotta saisin pienen breikin kaiken skriptauksen seassa tehtyyn kiroiluun. Pitkät on päivät ennen lomia, mutta pakko vääntää, syksyllä ei enää ehdi. Lähdinkin siitä sitten tetsaamaan Senaatintorin turistilaumojen läpi aina rantsuun saakka.

Halkolaituria reunustivat ne kauniit purjelaivat, joiden takana siinsi Tervasaari. Tähän kohtaan kaupunkia osuu useampiakin muistoja, osa merellisiä. Kerrankin yksi kaveri otti jopa kosketusta laiturin ja purkkarin välimaastoon, ennen juurikin Savu-ravintolassa vietettyä jätkien iltaa.

On tuolla ollut eräät synttäritkin ja kaikenlaista muuta epämääräistä haahuilua. Tämä on oikein hyvä kohde tuollaiselle lyhyelle, kaupunkimaiselle puistopyrähdykselle, jos sattuu olemaan mestoilla. Nykyään siellä parkkipaikatkin on selkeämmin merkitty, ettei tule vaikka kahta kertaa peräkkäin sakkoja (prkl). Kalasataman suunnassa pilkisti taivasta ujosti halkova Redin puolivalmis runko, sinnehän taisi olla tulossa kanssa melko monta raflaa. Sitä odotellessa.

A very Finnish-ly themed restaurant by the sea, this “summer cabin” has tasty food and an impeccably executed feel to it. Definitely worth a visit if you desire a bit of a local touch, but can’t be bothered to leave the city.

Other good locations for a local atmosphere, go to Elite, Konstan Möljä (dinner only) or Savotta.

Tarjolla on lounaaksi joko à la carte, lounasmenu (29e) tai trendikkäästi (vai onko tämä bowl-juttu jo vähän passé?) salaattikulho (15,90e) tofulla, fisulla tai lihalla.

Otin fisun, vaikka vähän hotsittikin napata vegeversio kaikesta lihanhimosta huolimatta. Jotenkin vaan se savusiika houkutteli ja tänään piti pysyä pystyssä koneen ääressä iltaan asti, ajattelin että ehkä se kala olisi aavistuksen ruokaisampaa?

Kalabowliin kuului: Savusiikaa, avokadoa, mummonkurkkuja, chili-kikherneitä, marinoitua uutta perunaa, pikkelöityä punakaalia, retiisiä ja kevätsipulia & fenkolilla maustettua luomujugurttikastiketta sekä loppuun vesimeloninekku mintulla. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli yllätyksenä keittiön terveinen, joka tarkoitti kurkkusiipaletta savustetulla kermaviilillä, seesaminsiemenillä ja fritatulla lehtikaalin(?) palalla. Tämä oli oikein makoisa ylläripylläri ja vieno savun maku sopi tähän mainiosti.

Seuraavaksi pöytään saapui leipäkori raflan omia leipiä (tämähän on samaa klusteria Savotta-raflan kanssa, joten sen takia homma toimii jokseenkin samalla sapluunalla) vaahdotetun voin kera. Leivät olivat maittavia, vaaleassa maalaisleivässä oli hyvä kuori ja passeli sitko, sekä sopiva suola.

Saaristolaisleipäkin oli hyvä, joskaan ei mitään tajuntaa laajentavaa, itse tykkään vähän tahmeammista versioista. Näitä oli hyvä nakertaa nälkäänsä, kun se aamuisen salin jälkeinen päärynä ei oikein enää antanut energiaa.

Pääruoka saapui seminopeasti ja oli oikein kivan näköinen setti tavaroita. Huippuhetki oli se kun puraisin siikaa niskaan, tämä oli todella hyvää, vielä snadisti lämmintä. Täytyi oikein varmistaa ja joo, savustavat itse omissa pöntöissään.

Harvoin tulee Stadissa lounaalla näin tyylipuhdasta savukalaa eteen, joskaan tämä ei siltikään voita sitä Lapissa auton konepelliltä nautittua annosta, joka saatiin yhdestä kiskasta järven rannalta. Isäntä siellä kävi ensin hakemassa kalat verkosta ja savustuspönttö oli suoraan pikku rakennuksen takana. Siitä on paha pistää paremmaksi.

Mutta tämäkin oli suussa sulavaa ja toimi mahtavasti sen maustetun jogurtin kanssa yhteen. Uudet tilliperunat olivat nekin oiva komponentti kulhoon, tosin kylminä nämä ei pärjää sille juuri keitetylle potulle. Marinoitu kaali oli vedetty ihanan pirtsakaksi ja toi hyvän hapon peliin mukaan.

Salaattikin oli saanut sopivan etikkaisen kastikkeen ja kikherneet toivat avokadon kanssa ruokaisuutta salaatille, vaikka ei sitä chiliä ollut omaan makuun riittävästi (onko sitä koskaan).

Kulhomallisessa ruokailussa on aina se sama ongelma, viimeisten rippeiden kaivaminen pohjalta oli epätoivoista kalastelua, mutta onnistuin lopulta kauhomaan kaikki ahnaaseen kitaani.

Mintulla maustettu vesimeloni oli viileä lopetus kivan kevyen – mutta silti sopivan täyttävälle – kesäiselle lounaalle. Onhan tämä toki vähän tyyriin puoleinen, mutta elämä on. Kannattaa käydä, jos haluaa vähän Suomi-nostalgiaa safkansa kaveriksi.

Sisustus on toteutettu lähes kliseemäisen mökkihenkiseksi, aina pakollista pallogrilliä myöten. Ympäristönä tämä oli oikein viihtyisä, varsinkin terassilla vietettynä.

Stadissa on harvoja vihreitä keitaita ja tässä on bonuksena vielä miellyttävä merimeininki. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Lasten kanssa homma toimisi varmasti myöskin, saaresta löytyy leikkipaikkaakin ja mattolaituria ihmeteltäväksi ravintolakäynnin yhteyteen. Lasten listakin näytti löytyvän, tosin itse tykkään enemmän tilata normilistalta pienempiä annoksia skideille, saavat siten parempaa safkaa.

Ps. Onkohan nyt joku lopun aika tulossa Ruisrockiin, kun sirkkalaumat ja pedon merkki (tai ainakin sen skanneri) on mainittu?

URL www.ravintolasavu.fi
Puhelin 09-74255574
Osoite Tervasaari, Helsinki
Savu on 4.7.2018 rated 2.2 of 5

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.