Andrea

Tänään olikin sitten kunnon säätöpäivä, kun pistin vanhan iLuurin mutsille kuosiin ja vietin kivat tovit tapellen Applen pilven kanssa. Siitä toivuttuani päätin lampsia kohti uusinta uutta, kuuminta hottia, eli St. George’s -hotellin Andrea-ravintolaa.

Tämä ruttopuiston kulmalle kovalla tohinalla tunkattu kiinteistö on uusin tulokas Kämpin hotelliketjussa ja koska aiemmat kokemukset samaisen porukan hotelliravintoloista olivat niin hyviä, oletin että tässäkin päästäisiin siitä normihotskaraflan kirouksesta, yleensähän nämä eivät ole oikein mistään kotoisin, mutta silti överihintaisia.

The restaurant in the new St. George’s hotel, the starting meze were delicious, but the main and desert were a let down.

Some of the other hotel restaurants in Helsinki are Kämp, Kitchen & Table and Lost In Helsinki.

Lounaaksi on tarjolla joko lounasmenu (32e) tai sitten typistetty lajitelma asioita á la cartelta. Kasvisruokaakin löytyi munakoisopaistoksen muodossa. Otin luonnollisestikin sen lounasmenun, johon kuului: Meze-lajitelma, päivän kala (turska) parsasalaatilla sekä loppuun päärynää sorbetilla. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä.

Ihan alkuun tuli korillinen talon oman leipomon leipää ja voita. Tämä maalaisleipä oli erinomaista, ihanan rapsakka kuori, reipas sitko ja todella hyvä maku. Voi olisi saanut olla tämän tasoisessa raflassa vaahdotettua, mutta meni toki näinkin.

Sitten alkoikin meze-tykitys. Ensimmäiseksi tuli kylmä parsa(?)keitto paprikalla. Annosten esittely oli vähän vajaavaista, eikä ovelasti listallakaan ollut tarkkoja speksejä, puutteellisesta webskasta puhumattakaan (miten voi olla näin vaikeaa laittaa joku lounaslista nettiin tänä päivänä?), joten mennään käsikopelolla. Soppa oli aivan törkeän hyvää, hapokasta ja samettisen täyteläistä. Savustetut(?) paprikat toivat lisää syvyyttä makuun ja kokonaisuus pelasi mahtavasti. Tosi hyvä aloitus!

Seuraavaksi tuli grillattua baby gem -salaattia anjoviskastikkeella. Tämäkin oli ihan täysosuma, grillattu salaatti toi kesän ja pallogrillin mieleen, palaneet kohdat hyvää kitkeryyttä, jota paksun umaminen kastike komppasi hienosti.

Kolman meze-lautanen sisälsi upeasti paistetun, kermaisen pehmeän kampasimpukan. Lisäksi oli jotain ihme murskaa, joka ei juuri maistunut miltään eikä tuonut oikein tekstuuriakaan messiin. Pohjalle oli tursutettu jotain pyreetä, ehkä taas kukkakaalia, jota löytyi myös isompina biitteinä.

Tähän annokseen olisin kaivannut isosti jotain rapeutta, onneksi oli sitä leipää. Ja happokin jäi puuttumaan, ehkä niitä raffimpia kaalinpalasia olisi voinut pikkelöidä (tai jos oli, niin reilummalla kädellä). Nyt kokonaisuus jäi vähän liian ilmavaksi ja pliisuksi.

Pääruoka olikin sitten valitettava laskeutuminen maan tasolle. Turskaa oli niin reilun kokoinen biitti, että se oli jäänyt keskeltä ali ja vaikka merikalassa tämä ei ole niin iso synti, niin jotenkin se tekstuuri ei pelannut. Ikävästi myös maustaminen oli hukassa, tämä olisi tarvinnut huomattavasti enemmän suolaa.

Tavallaan tuohon oli kyllä fritattu kapriksia, mutta nämä ei ollut onnistunut laisinkaan yhtä hyvin kuin Fig-ravintolassa. Eikä ne kaprikset myöskään tuoneet tarpeeksi makuhittiä megeen. Harmillisesti myös se salaatti oli tosi ujosti maustettua ja kokonaisuutena annos tuntui liian nopeasti väsätyltä ja vetiseltä.

Jälkkäri osui samoihin uomiin pääruoan kanssa ja haalean kalseat päärynät olisivat kaivanneet jotain isoa pelastaakseen annoksen. Ruiscrumble hajosi jauhoksi suuhun ja maistui etäisesti kahvinpuruilta. Heran käyttö annoksissa on mielestäni liian cheffy, eikä se ole tähän mennessä maistetuista annoksista koskaan oikein tuonut mitään muuta peliin kuin nestemäisyyttä, joten voisiko sen käytön jo pikku hiljaa lopettaa?

Sorbetti oli kylmää, mutta ei minkään makuista, vähän kuin olisi vetänyt puhdasta jäähilettä. Harmi sinänsä, alkupalat olivat pääosin kiinnostavia ja komponentit lopuissakin annoksissa antoivat ymmärtää paremmasta meiningistä.

Sisustus on kiva, joskin hieman kliininen, toki näinhän se usein menee tällaisissa kansainvälisissä hotelleissa. Liiallinen persoonallisuus on huonosta. Taustalla soi kuitenkin leppoisa jazzi ja fiilis oli seesteinen, oikein sopiva rauhalliselle lounaalle. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, mutta ehkä vielä vähän muotoaan hakevaa, annokset olisi voinut esitellä tarkemmin ja reippaammin. Kaikki kuitenkin hoitui sujuvasti, eikä missään vaiheessa joutunut mitään venailemaan.

Ps. Kurviin on avautunut The Bull & The Firm, josta saa ruoan lisäksi cocktaileja. Valitettavasti lounasta ei löydy ainakaan vielä. Hyvää viikonloppua ja äitien päivää!

URL www.facebook.com/andreahelsinki
Puhelin 09-42460040
Osoite Lönnrotinkatu 4, Helsinki

Saint Tortillas

Sois perjantai taas, mutta ei mikään perusperjantai, vaan erikoispertsuliini. Tästä päivästä eteenpäin päivitykset tänne tulevat olemaan satunnaisia ja vähenemään päin. Siirryn pikkuhiljaa toisten ruokapatojen ääreen, enkä niiden luona ajatellut enää jatkaa tätä touhua. Mutta kuten kaikkiin hyviin riippuvuuksien hoito-ohjelmiin kuuluu, niin tämäkin tehdään tipoittain ja askel kerrallaan. Vielä on muutama ravintola, jossa ajattelin käydä lounastamassa sillä silmällä (toi oli muistaakseni yksi suosikki jaksoista, sillon kun toi alun perin tuli töllötimestä, siitäkin on hetki aikaa). Priolistalla on enää neljä mestaa, tosin pitkällä listalla on ihan kamala määrä ja uusia tuntuu tulevan.

On kuitenkin aika alkaa siirtymään uusien kuvioiden ja harrastusten pariin. Ja täytyy sanoa, että eilinenkin tapaaminen poikien kanssa – kuten myös lounaat R:n kanssa – vähän kärsivät siitä, kun joudun keskittymään ruokailuun ja ravintolaan tästä perspektiivistä. Olisi ihan kiva välillä käydä vaan ihan lounaalla ja turista turhia muiden kanssa ilman, että alkaa miettiä kuvakulmia ja safkojen salaisuuksia mentaalisia muistiinpanoja varten. Ei voi kuitenkaan ihan tähän lopettaa, jäähyväiset saavat siis odottaa vielä hetken.

Tasty burritos, tacos and such with a fresh tortilla and a spicy hot sauce.

Get your burrito on at Tortilla House, Cholo and Casa Chipotle.

Tarjolla on burritoja, tacoja, kulhoja (“naked burrito”) sekä quesadilloja. Kaikissa samat täytevaihtoehdot, jotka ovat: Pork carnitas eli sitrusten kanssa haudutettua viljaporsasta (9,90e), tinga de pollo eli savuchili-tomaattikastikkeessa kypsennettyä kanaa (9,70e), picadillo eli naudan jauhelihaa perinteisessä meksikolaiskastikkeessa sekä paahdettua perunaa (9,20e), tinga de kaura eli savuchili-tomaattikatikkeella maustettua nyhtökauraa (9,20e) sekä carne asada eli limen ja korianterin kanssa paistettua naudan flank steak (12,80e).

Otin flank steakin, ihan jo perjantainkin kunniaksi, mukaan about kaikki sörsselit, mutta ei riisiä. En tykkää riisistä tuollaisessa kontekstissa, kuten en myöskään niissä erikoisissa saksalaisissa vanukkaissa. Mutta pepsiä (2,50e) otin kylkeen. Huomionarvoista hinnoissa on, että Woltissa ne ovat näemmä ihan samat, tuleeko siellä kuljetuskustannus tuohon päälle tai jotain? En ole siis itse koskaan Wolttia käyttänyt, vaikka softa onkin asennettuna.

Jouduin vähän venttaamaan, joten alkuun tuli nachoja salsan kera, på gratis. Which was nice. Sipsit oli rapsakoita ja hyviä, vähäsuolaisempia kuin ne kaupan systeemit ja soveltuivat mainiosti sen freesin salsan kauhomiseen. Tähän kun vielä turautteli vähän savuista chilisoossia päälle, niin kyllä pelitti hienosti. Näitä saa ostettua myös sivuun (4e), jos on silleen suuntautunut.

Burritoon sai valita sisuskalut tiskillä, kastikkeita oli useampia (kaikkia sai ottaa) ja veget vaikuttivat tuoreilta, juusto raastetulta. Pötkylä oli todella maittava ja erityisesti se lätty pelasi hienosti, oli mielestäni maukkaampi ja tekstuurin puolesta parempi kuin monessa muussa Stadin burritolassa. Täytteet toimivat myös hyvässä harmoniassa, jaksoin nykiä koko kelohongan inekseen, vaikka oli kiirekin ja kaikkee. Flankki oli paistettu sopivaan kypsyyteen ja antoi hyvää purutuntumaa sekä lihaisaa potkua pikku aasille, soossit taas täyteläisyyttä ja pientä poltetta sen chipotlen muodossa. Toki eihän mulle mikään koskaan riitä (enemmän on aina parempi), joten tässäkin kohtaa piti töpsötellä lisää tulta ja tappuraa.

Ainoa mikä tässä vähän hämäsi oli se ei-sulanut juusto, jos tota burritoa olisi käyttänyt kuumalla alustalla hetken molemmilta puolilta tms (mitä ehkä mahdollisesti harrastetaan esim. Cholossa, tosin tämä voi olla myös vanhentunutta ja harhaista tietoa), niin olisi vähän pehmittynyt ja ehkä tortillakin saanut lisäcrunchia. Mutta ihan sama, herkullinen burrito, kannattaa käydä vetämässä. Musta tämä oli samaa tasoa mainion Cholon kanssa, mutta jäi aavistuksen jälkeen Tortilla Housen voittaja-haloista.

Sisustus on se mikä on, tämähän on tällanen hipsterikarsina, moderni rasvamonttu. Mutta silleen hyvällä tavalla, ihan mielellään täällä tulee käytyä, ainakin silloin kun ei ole täynnä jengiä (aukee muuten jo kybältä). Tällä hetkellä ainoastaan se Bun2Bun ei näistä rafloista vakuuta (tämäkin saattoi olla vaan uuden karheutta, huu nous, huukkers), kaikki muut on hyviä. Kasvissyöjälle oli nyhtisversio. Sen nähtyäni tuli hetkeksi mieleen oiva Oatz, rauha hänen sielulleen. Mutta näin, hauskaa viikonloppua ja ensi viikkoa yms. Laitan lisää juttua sitten kun laitan.

Ps. Herra Rislakki laittoi taas hienosti kirjoitetun artikkelin, pitääkin käydä ostamassa tuo Patakuningas-kirja.

URL www.facebook.com/sainttortillas
Puhelin 050-3386069
Osoite Urho Kekkosen katu 1, Helsinki

Xiao Mei Lin

Eilisen Suljetut ravintolat -sivun tunkkaamisen yhteydessä tuli tsekattua muutaman raflan status ja silmään osui Mei Lin -ravintolan sivuilta Xiao Mei Lin. Tämä on tullut MAD-ravintolan (ex-Lusikka, jossa en koskaan päässyt käymään, nyyh) tilalle. Sijainnin osalta tämä oli niin passeli omiin aikataulullisesti, etten voinut vastustaa kiusausta ja rynnin paikalle kuin raivo härkä.

Jostain syystä tänään on taas pitkästä aikaa soinut päässä biisi, olisiko tässä tapahtumassa taas jonkinlainen herkistyminen muutoksen kynnyksellä, vai johtuuko auringosta, mutta koko päivän olen hyräillyt Carmenin Toreadoria. Ehkä se on vaan joku vaihe?

Chinese “tapas”, in the form of dumplings and such, the food was good and the service friendly.

Other Chinese restaurants in Helsinki are Brokadi, Jing Cheng and Peking.

Melko staattiselta vaikuttavalta (tai ainakin toi oli vaan yksi laminoitu A4:n ja muita listoja en bongannut) lounaslistalta löytyi lautasannoksina (10e): Xiao Mei Lin dumplings (possu+kiinankaali, kana+sieni ja possu+fenkoli), paistetut udon nuudelit kanalla, paistetut nuudelit vegeillä sekä paistettua riisiä.

Lounaaseen kuuluu salaatti, soppa ja kahvi/tee. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Itse otin dumplingit fenkolipossulla.

Alkuun tullut salaatti + soppa oli hauska yllätys, kun en ollut tajunnut tavata listaa siltä osin tarkasti tilauksen yhteydessä. Soppa oli aika stanu, tällainen vegemeiniki (olisiko tuossa ollut kuitenkin kanista messissä? ei pysty sanomaan) ja simpeli maultaan. Mutta se salaatti oli aivan ihanan kirpsakan rapsakka. Oli niin tiukka etikka heitetty minilautaselle, että meinas tulla vedet silmiin.

Lisää tällaista, kiitos! Tämä herätti nälän, jos sitä ei olisi jo ollut kaiken aamuisen rehaamisen (nykyään puolen tunnin juoksun lisäksi yritän saada itseäni solmuun 20 minuutin ajan niillä kuntolaitteilla, en ole kuitenkaan vielä onnistunut) takia mahassa möyrimässä.

Pääruoka tuli kohtuu nopeasti, kun olin aikaisin liikkeellä. Rafla täyttyy aika vauhdikkaasti, joten kannattaa olla ajoissa tai myöhään liikenteessä. Possupyörykät taikinanyyteissä maistuivat oikein hyvältä ja olivat rasvaisen mehukkaita.

Vähän tosin se fenkoli sai alussa sellaisen reaktion, että kieli olisi kaivannut kalaa makupariksi, mutta se oli vain ohimenevä ilmiö, johtuen omasta rajoittuneesta mielikuvituksestani. Sivuun tuli kiinalaista mustaa etikkaa, johon dippailin nyyttejä, mutta täytyy sanoa, että kaipasin kovasti jotain chilisoossia leikkaamaan rasvaisuutta.

Sitten tämä olisi ollut parempi, nyt meni loppua kohden vähän jyystöksi, kun makumaailma oli kuitenkin melko yksitoikkoinen annoksessa. Hyvää oli kuitenkin ja lounas oli oikein tyydyttävä, kannattaa käydä tsekkaamassa, jos on huudeilla.

Sisustus on jokseenkin saman oloinen kuin MAD-raflassa, itämaisia tauluja seinillä sun muuta koristetta ja simppelit kalusteet. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ujon ystävällistä. Kasvissyöjälle oli ainakin ne paistetut nuudelit, ehkä myös se paistettu riisi, tosin en tiedä mitä muuta siihen annokseen kuuluu.

Ps. 6k-ravintolakeskittymään Kampin kellari(humppa! sori #imnotsorry)ssa on saanut Oatzin tilalle uuden raflan: Saint Tortillas. Ja Jätkäsaareen on tullut uusi rollSushi, jonka bongasin Woltin listoilta. Kylläpä näitä nyt ilmestyy, ilmeisesti kevättä rinnassa tai jotain.

Pps. Lapinlahden muut raflat olivat pysyneet melko samoina, eli Zio Pepe, Singapore, Emoi, Kabuki, Mount Everest (jonka siitä pisteestä en ole kirjoitellut, vaikka olen vuosia sitten siinä kyllä käynyt useampaankin otteeseen) ja Starter löytyivät edelleen. Mutta Kabukin viereen oli ilmestynyt jostain Win Win -kahvila, josta saa näemmä myös phở-soppaa.

Mechelininkatu tuli rehattua läpi osittain myös, kun sulattelin lounaskävelylläni osaa possudumplingeista ja Queen Sheba näytti pyörivän työmaasta huolimatta, mutta se Zuhat-reissulla bongattu Dora-kahvila oli muuttunut Poutapäivä-nimiseksi mestaksi, joka tarjoili päivän keittoa. On toi Meklu kyllä melko pahasti myllätty, toivottavasti saavat kuntoon kohta.

URL www.meilin-fi.com/xiao-mei-lin
Puhelin 050-5134883
Osoite Lapinlahdenkatu 9, Helsinki