Emoi

Tulipa taas pyöriteltyä asioita aamulla samalla kun juoksenteli matolla. Näemmä toi puolisen tuntia mitä siinä hikoilee, toimii hyvin tällaisena aivoja puhdistavana hetkenä. Mikä on oikein hyvä, kun REM unta tuntuu tulevan viikolla vähän nihkeästi ja näin ollen ne mystiset selkäydinnesteet ovat varmaan yhtä likaisia kuin Mexico Cityn jätevesikanavat. Mutta se, mitä tuli taas jälleen kerran haeskeltua mielen syövereistä siinä hikitatamilla, on se kuinka sitä rutinoituu niin helposti.

Tämäkin aamuhartaus kulkee nykyään täsmälleen samaa rataa, illalla kamat kassiin ja pussiin, kaikki aina samaan kohtaan. Samat kalsarit (samanlaiset, ei täsmälleen samat yksilöt), samat sukat (ditto), pientä variaatiota paidan kuosissa ja muissa koristeluissa, päivästä toiseen. Toki viikonloppuna sitten voi ottaa iisimmin, mutta silti tämä Aristoteleläinen itsensä pakottaminen hyveellisempiin (tai joskus vähemmän) elämän uomiin on mielenkiintoinen aspekti omassa todellisuudessani.

A cute little Vietnamese restaurant in Kamppi.

Other Vietnamese restaurants in Helsinki are No. 5 Coffee, Vibami and Ônam.

Ja kaiken tämän pohdinnan jälkeen ruokaakin piti saada, tällä kertaa päätin suunnata Mai Vietin tilalle (samojen tekijöiden toimesta?) ilmestyneeseen Emoi-ravintolaan. Vietnamilaista safkaa ja vege/vegaani-linjalla. Tosin ei phở-keittoa minulle tällä kertaa, kun oma iso alkuinnostus kyseiseen herkkuun on jo vähän laantunut.

Tänään oli tarjolla (10e, tosin nyt oli lomalta paluun kunniaksi -10%, eli 9e) lautasannoksina: Emoi’s rice set eli marinoitua soijapihviä riisillä ja kaalisalaatilla, vegaani phở-keitto sekä päivän curry: massaman.

Päädyin Emoin omaan riisisettiin, kun toi massaman ei jotenkin puhuttele ja soppa on itselle vähän passé, ainakin tällä hetkellä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Loppuun on kahvia tai teetä ja karkkia. Vedet löytyivät kassan vierestä, kylmäkaapista.

Safka tuli niin nopeasti kun se ehdittiin latoa lautaselle. Tässä oltiin jo silleen sympaattisen puolella, kun tutkin kotiruokamaista lautasellista juttuja. Riisi oli hyvin keitettyä ja kaali/porkkanaraaste antoi tekstuuria, mutta huusi edes jonkinlaista pikkelöintiä tai muuta maustamista.

Tämä oli hyvin simppeli annos ilman sen suurempia makuelämyksiä. Soijapalaset olivat saaneet makeanpuoleisen kastikkeen kaveriksi, joka olikin pääasiallinen mauste ruoassa.

Päällä oli ehkä paahdettua sipulia tms, mutta se oli myös hieman kallellaan makeaan ja oli sen verran pehmeää, ettei tuonut rakenteellisesti annokseen mitään erityistä. Srirachalla sai mukaan vähän karaktääriä. Mutta tällainen kevyt kenttälounas ja plussaa vegaanisuudesta sekä hellyttävän kotoisasta otteesta.

Sisustus oli sekin kotikutoisen oloinen, vähän inspiroivia lauseita seinillä ja kiikkuvat tuolit, taustalla soi jotain europoppia tms. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle, erityisesti vegaaneille, löytyi juttuja.

Teoriassa vegaaninen phở-keitto voisi olla kiinnostava, niitä ei juurikaan muualla taida olla tarjolla. Lasten kanssa voisi tulla vähän tiukkaa, ainakin jos vaunujen kanssa on liikenteessä.

Ps. Tuli mieleen eilen aamuisesta herra E:n kanssa käydystä keskustelusta Forumin Fazerissa, joka sivusi ohimennen Heisenbergin epätarkkuusperiaatetta, että onhan kaikki lukenut jo Stephen Hawkingin hienon tekstin ajan alusta? Tässä on tullut lähiaikoina itse vähän skimmattua noita ajan ja materian käsitteitä, joten pistetään talteen muutama hyvä resurssi mitä on löytynyt. Ensimmäiseksi on Richard P Feynmanin “Quantum Mechanical View of Reality“.

Sitten muita näkemyksiä ajasta, kuten Leonard Susskindin “Why is Time a One-Way Street?” ja vähän enemmän tällaiselle Music TV generaation tuotokselle sopiva PBS Studion “General Relativity & Curved Spacetime Explained!” sarja, niiltä löytyy muitakin hauskoja, kuten “The One-Electron Universe“. Ja sitten on tietysti vitsikkään värikäs Kurzgesagt omalla “String Theory Explained – What is The True Nature of Reality?“, kun taas Big Thinkin “Amazing astronomy: How neutron stars create ripples in space-time” jakso, jossa on ihastuttavan intohimoisesti ammattiinsa suhtautuva Michelle Thaller. Ja sitten tietysti pitää taas lopettaa Feymaniin, jotta kierros olisi täydellinen.

Pps. Ja edelliseen viitaten, tämä Simpsons skene on ihan paras.

Ppps. Helsingin Kaupunginmuseossa avautui tänään Clubbing-näyttely! Kaikki sinne!

Pppps. Needs more BACON! FTW!

URL www.facebook.com/EmoiRavintola
Puhelin 040-3548660
Osoite Lapinlahdenkatu 21, Helsinki
Emoi on 9.3.2018 rated 1.3 of 5

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.