Saint Tortillas

Sois perjantai taas, mutta ei mikään perusperjantai, vaan erikoispertsuliini. Tästä päivästä eteenpäin päivitykset tänne tulevat olemaan satunnaisia ja vähenemään päin. Siirryn pikkuhiljaa toisten ruokapatojen ääreen, enkä niiden luona ajatellut enää jatkaa tätä touhua. Mutta kuten kaikkiin hyviin riippuvuuksien hoito-ohjelmiin kuuluu, niin tämäkin tehdään tipoittain ja askel kerrallaan. Vielä on muutama ravintola, jossa ajattelin käydä lounastamassa sillä silmällä (toi oli muistaakseni yksi suosikki jaksoista, sillon kun toi alun perin tuli töllötimestä, siitäkin on hetki aikaa). Priolistalla on enää neljä mestaa, tosin pitkällä listalla on ihan kamala määrä ja uusia tuntuu tulevan.

On kuitenkin aika alkaa siirtymään uusien kuvioiden ja harrastusten pariin. Ja täytyy sanoa, että eilinenkin tapaaminen poikien kanssa – kuten myös lounaat R:n kanssa – vähän kärsivät siitä, kun joudun keskittymään ruokailuun ja ravintolaan tästä perspektiivistä. Olisi ihan kiva välillä käydä vaan ihan lounaalla ja turista turhia muiden kanssa ilman, että alkaa miettiä kuvakulmia ja safkojen salaisuuksia mentaalisia muistiinpanoja varten. Ei voi kuitenkaan ihan tähän lopettaa, jäähyväiset saavat siis odottaa vielä hetken.

Tasty burritos, tacos and such with a fresh tortilla and a spicy hot sauce.

Get your burrito on at Tortilla House, Cholo and Casa Chipotle.

Tarjolla on burritoja, tacoja, kulhoja (“naked burrito”) sekä quesadilloja. Kaikissa samat täytevaihtoehdot, jotka ovat: Pork carnitas eli sitrusten kanssa haudutettua viljaporsasta (9,90e), tinga de pollo eli savuchili-tomaattikastikkeessa kypsennettyä kanaa (9,70e), picadillo eli naudan jauhelihaa perinteisessä meksikolaiskastikkeessa sekä paahdettua perunaa (9,20e), tinga de kaura eli savuchili-tomaattikatikkeella maustettua nyhtökauraa (9,20e) sekä carne asada eli limen ja korianterin kanssa paistettua naudan flank steak (12,80e).

Otin flank steakin, ihan jo perjantainkin kunniaksi, mukaan about kaikki sörsselit, mutta ei riisiä. En tykkää riisistä tuollaisessa kontekstissa, kuten en myöskään niissä erikoisissa saksalaisissa vanukkaissa. Mutta pepsiä (2,50e) otin kylkeen. Huomionarvoista hinnoissa on, että Woltissa ne ovat näemmä ihan samat, tuleeko siellä kuljetuskustannus tuohon päälle tai jotain? En ole siis itse koskaan Wolttia käyttänyt, vaikka softa onkin asennettuna.

Jouduin vähän venttaamaan, joten alkuun tuli nachoja salsan kera, på gratis. Which was nice. Sipsit oli rapsakoita ja hyviä, vähäsuolaisempia kuin ne kaupan systeemit ja soveltuivat mainiosti sen freesin salsan kauhomiseen. Tähän kun vielä turautteli vähän savuista chilisoossia päälle, niin kyllä pelitti hienosti. Näitä saa ostettua myös sivuun (4e), jos on silleen suuntautunut.

Burritoon sai valita sisuskalut tiskillä, kastikkeita oli useampia (kaikkia sai ottaa) ja veget vaikuttivat tuoreilta, juusto raastetulta. Pötkylä oli todella maittava ja erityisesti se lätty pelasi hienosti, oli mielestäni maukkaampi ja tekstuurin puolesta parempi kuin monessa muussa Stadin burritolassa. Täytteet toimivat myös hyvässä harmoniassa, jaksoin nykiä koko kelohongan inekseen, vaikka oli kiirekin ja kaikkee. Flankki oli paistettu sopivaan kypsyyteen ja antoi hyvää purutuntumaa sekä lihaisaa potkua pikku aasille, soossit taas täyteläisyyttä ja pientä poltetta sen chipotlen muodossa. Toki eihän mulle mikään koskaan riitä (enemmän on aina parempi), joten tässäkin kohtaa piti töpsötellä lisää tulta ja tappuraa.

Ainoa mikä tässä vähän hämäsi oli se ei-sulanut juusto, jos tota burritoa olisi käyttänyt kuumalla alustalla hetken molemmilta puolilta tms (mitä ehkä mahdollisesti harrastetaan esim. Cholossa, tosin tämä voi olla myös vanhentunutta ja harhaista tietoa), niin olisi vähän pehmittynyt ja ehkä tortillakin saanut lisäcrunchia. Mutta ihan sama, herkullinen burrito, kannattaa käydä vetämässä. Musta tämä oli samaa tasoa mainion Cholon kanssa, mutta jäi aavistuksen jälkeen Tortilla Housen voittaja-haloista.

Sisustus on se mikä on, tämähän on tällanen hipsterikarsina, moderni rasvamonttu. Mutta silleen hyvällä tavalla, ihan mielellään täällä tulee käytyä, ainakin silloin kun ei ole täynnä jengiä (aukee muuten jo kybältä). Tällä hetkellä ainoastaan se Bun2Bun ei näistä rafloista vakuuta (tämäkin saattoi olla vaan uuden karheutta, huu nous, huukkers), kaikki muut on hyviä. Kasvissyöjälle oli nyhtisversio. Sen nähtyäni tuli hetkeksi mieleen oiva Oatz, rauha hänen sielulleen. Mutta näin, hauskaa viikonloppua ja ensi viikkoa yms. Laitan lisää juttua sitten kun laitan.

Ps. Herra Rislakki laittoi taas hienosti kirjoitetun artikkelin, pitääkin käydä ostamassa tuo Patakuningas-kirja.

URL www.facebook.com/sainttortillas
Puhelin 050-3386069
Osoite Urho Kekkosen katu 1, Helsinki

Taco Bell

Katuvalot vilkkuivat viivoina sivuillani, rynnistäessäni eteenpäin kuin mielipuolinen kyklooppi palaamassa Tartaruksen porteille. Kurvattuani pihaan löysin itseni kahvikoneen äärestä ja sain evaluoinnin jälkeen ajan uudelle tapaamiselle.

Kyklooppi tulisi saamaan toisen silmän muutaman viikon päästä. Kaikki tämä johti kuitenkin siihen, että olin keskustan suunnalla siihen epämääräiseen aikaa joka sijaitsee aamiaisen ja lounaan välimaastossa, mutta arkipäivänä, jolloin brunsseja löytyy vain dekadenteimmista kolkista.

Kaoottinen tilanne ajoi minut lopulta epätoivoiseen päätökseen. Vedin kauan aikaa sitten hihaani sijoitetun ässän esiin ja suuntasin Taco Bellin ovelle.

Taco Tuesday (well, Wednesday in this case) at Taco Bell, the food was inoffensive and the delivery quick.

For a more nuanced look at this sort of food, go to Tortilla House, Cholo or Chalupa.

Taco Bellista saa tex mex kamaa, tai jotain sen henkistä, tacoja ja burritoja yms. Koska olin tolkuttoman ajoissa liikenteessä, niin ei vaan pystynyt taipumaan burritoon, vaikka periaatteessa se olisi pitänyt maistaa.

Otin “snacks”-listalta: Crunchy Tacon (2,50e), Mexi Meltin (2,50e), sivuun pico de gallo -salsan (1,35e) sekä limpparin (2e / 4dl). Sisälmyksiksi tuli possua ja tulisena (natch). Tilaus ja maksu hoidettiin kassalle, josta sai piipparin messiin.

Safka tuli nopeasti, kuten konseptiin kuuluu. Limppari (Sosa Sola Nolla) oli kylmää ja hyvää, noin muuten tässä kuljettiin aika tasaisella maastolla. Pico de gallo oli ehkä aterian kohokohta, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. Makean hapokas ja raikkaan oloinen salsa, jota olisi voinut vetää enemmänkin kuin tuollaisen todella naftin kupin.

Ne tacot olivat ihan ook, kovakuorisessa hämäsi snadisti se juusto, joka ei ollut sulanut, ehkä se olisi toiminut paremmin lähempänä lämpimää lihasörsseliä? Possun jauhelihasta väsäilty sötkötys olisi omaan makuun kaivannut enemmän sitä tulisuutta kuin mitä tämä “tulinen” versio käsitti, mutta ehkä se johtuu vain minusta.

Se kuumennettu kääre pelitti paremmin, tosin vain aavistuksen, koska tässä kohtaa oli jo salsa vetäisty naamariin. Tämä oli quesadillan kaltainen systeemi, sulanutta juustoa ja samaa lihahässäkkää yms. Mutta tätäkin vaivasi se geneerisen varovainen makumaailma.

Kaikki oli siis ihan syötävää, nälkä lähti ja oli nopeaa sekä melko edullista. Konsepti toimii, kuten muissakin tällaisissa globaaleissa pikaruokaketjuissa. Mutta samoin kuin mäkkäreissä sun muissa, niin ei tämä mitään isoa muistijälkeä jätä, ehkä ei ole tarkoituskaan.

Sisustus on sekoitus mättösafkaa tarjoavan ketjun utilitaarisuutta ja Killa Kalin surffausteemaa, ryyditettynä pienokaisilta kielletyllä yläkerralla jossa on tietty kaupungin ihan ygös pilppeet.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta. Kasvissyöjälle oli ehkä jotain, tosin mielestäni parempaakin vegemättöä löytyy pienen matkan päästä. Tai kauempaa. Vitsit, pitääkin mennä joku kerta Ikeaan lounaalle!

Ps. City osaa kertoa, että Bar Cón on laajentumassa Kallion suuntaan, toivottavasti siellä tulee lounaskin tarjolle. Aromista (sekä Citysta, Viidestä Tähdestä että Soppa365:sta, Royal Ravintolat osaa markkinoida) löytyy artikkeli legendaarisen Farougen uudesta tulemisesta. Jei!

Pps. Vaikka tämä ei muistijälkeä jättänytkään, niin jotenkin tuosta tasapäisestä safkasta tuli mieleen yksi HBR:n artikkeli innovaatioista ravintoloiden keittiöissä. Varmaan Taco Bellilläkin on omat testi- ja kehityskeittiönsä, mutta ehkä heillä innovaatiot liittyvät skaalaan ja prosessien jouhevoittamiseen enemmän kuin upeisiin makukokonaisuuksiin? Tai ehkä mä en vaan tavoittanut sitä Taco ‘Clock -hetkeä?

Ppps. New Yorkerissa on ihan parhaat Valentine’s Day runot naimisiin joutuneille. Hyvää ystävänpäivää!

URL www.tacobell.fi
Puhelin 040-6865301
Osoite Kalevankatu 2, Helsinki

Pancho Villa

Toteutin pitkäaikaisen unelmani ja suuntasin kohti Kluuvin kauppakeskuksen koukeroisia käytäviä lounastaakseni Pancho Villassa. Ja kas kummaa, tännehän on putkahtanut alakerran Armaksen tilalle joku kaakkois-aasialaista fuusioruokaa tarjoava Home Taste -ravintola. Pitääpä käydä sekin jossain vaiheessa skoraamassa, tosin eilisen mahtavan Vivian’s aasialais-buffan jälkeen pitää pitää pientä hajurakoa vastaaviin, ettei tule yliannostusta. Onneksi tänään alkoi iltapäivällä sataa lunta/rakeita, niin pääsi hyviin kevätfiiliksiinkin. Koko päivä on ollut duunin puolesta sellaista vääntöä, että raikas keli sopii siihen oikein hienosti.

A pretty good tex mex restaurant in Kluuvi shopping mall, the pulled pork was tasty and the hot sauce spicy. The sombrero lamps gave the restaurant a pleasantly light (eh eh?) kitschy edge.

For more burritos, go to Tortilla House, Cholo or 3 Amigos.

Tämä Ahoritan tilalle pamahtanut, Tampereelta (nääs) lähtöisin oleva ravintolaketjun etiäinen tarjoaa meksikolaishenkistä meininkiä niin illalliseen kuin lounasaikaankin. Tänään tarjolla oli: Panchon normaalit burgerit tofu/kasvis/juusto/pekoni/valkosipuli/chili/kana (10e), päivän meksikolainen eli possuburrito salaatilla ja salsalla (10,50e) sekä parilalta lohta kermaisella paholaisen kastikkeella (11,50e). Salaattibaarista löytyi: Jäävuorisalaatti, nachoja, jalopenoviipaleita, raejuustoa, riisi-herne-maissi-kalasötkötys, pastasalaatti, tomaatti-papusalsa, punasipuli-valkosipuli-juurespaistos ja krutonkeja. Burgerit ja parila-annokset tulevat lisukkeen kanssa (ranskalaiset, lohkoperunat, ristikkoperunat, uuniperuna tai salaatti).

Itselle valikoitui päivän meksikolainen, kun kävi ilmi (tätä ei ovelasti lue webskassa), että tarjolla on burrito. Vähän teki mieli puraista purilaista, mutta täytyyhän se pieni aasi testata eka. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa, josta saa numerolätkön pöytään (johon safka tuodaan). Aseet ja meiningit löytyy valmiiksi pöydistä.

Alkuun vedetty salaatti oli ihan jees. Kiva, että oli muutakin kuin ihan perus purkkikamaa ja jäävuorisalaattia. Varsinkin valko- ja punasipuli saa mut hyrisemään tyytyväisenä, eikä ne snadisti tuliset (purkki)jalopenotkaan haitanneet. Uunijuurekset oli vedetty aika raffilla cutilla, tästä löytyi suuntäytettä kerrakseen.

Pääruoka saapui pikaisesti (ajoissa jne) ja olikin enemmän tuollainen tex mex -henkinen veto cheddar-kastikkeineen. Ja aika hyvä sellainen, revitty sika oli mehevän mausteista ja paistetut paprikat sekä sipulit toimivat possun kanssa hyvin yhteen.

Juustokastike oli täyteläistä ja salsa kirpsakan etikkaista, joka leikkasi muuten aika rasvaista annosta. Lettu jää tällaisissa aina vähän sivuosaan, vaikka toki kuuluu settiin. Kyljessä tullut salaatti oli mukavan raikas, mutta hieman redundantti kun olin salaattipöydän kautta kulkenut jo.

Ihan hyvä tällaiseksi mestaksi ja täyttävä sekä sopivan maukas lounas vaikka itse diggailenkin enemmän noita folioburritoja. Kannattaa tsekata, jos on Kluuvissa liikenteessä.

Sisustus on vedetty oikein huolella sinne toiseen laitaan. Tässä alkoi jo vähän silmistä tulla vettä, kun sitä meksikaanaa tunki joka rööristä sisään. Oli muovikaktukset ja sombrerohatuista väkerretyt lamput (on siinäkin ollut askartelemista, vai saako näitä suoraan hyllystä jostain kaupasta? vitsit mä haluaisin käydä sellaisessa kaupassa. Vantaan Viisarissa oli joskus – ei varmaan enää – joku sellainen hämmentävä liike missä oli kaikenlaista americanaa feikki-bensapumpuista lähtien) sekä taulu Pancho Villasta.

Mikäs tässä oli istuskella loossissa ja vetää naamaan safkaa samalla kun ihmetteli Aleksin menoa. Itse pidän näistä pilke silmäkulmassa sisustetuista mestoista, mieluummin överit ku vajarit, jos sille linjalle lähetään.

Asiakaspalvelu oli pirteän iloista ja sujuvaa, käytiin vielä tsekkailemassa, että kaikki sujuu hyvin ja ruoka maistuu, hyvä niin. Kasvissyöjälle oli ainakin se tofuburgeri, tosin ei tämä ehkä ihan ygönen ole vegaanien ravintolavaihtoehdoista.

Lasten kanssa voisi teoriassa poiketa, mutta viereinen Pizzarium saattaisi houkuttella enemmän, mene ja tiedä. Tilaa ainakin löytyy ja syöttötuolitkin näyttäisi olevan.

Ps. Tämä oli sitten numero #665. Mutta en mä ole keksinyt mitään helvetillistä huomiseksi ja on Grand Champagnekin (jei!) ja kaikee, niin varmaan vedän vaan jonkun rnd mestan hihasta.

Pps. Tossa vielä sen Home Tasten lista, kun tuli otettua kuva.

URL www.panchovilla.fi
Puhelin 050-3396038
Osoite Aleksanterinkatu 9, Helsinki