Carelia

image

Äitienpäivä @ Carelia. Oltiin laajennetulla perheellä liikenteessä ja tietyistä suosituksista yms johtuen päädyttiin Careliaan, joka miellytti minua erityisesti, kun en päässyt tänne joululounaalle. Olen jo pitkään halunnut tämän melkein klassikon asemaan päässeen ravintolan kirjattua omalle listalle ja tämä oli oikein oiva hetki siihen.

This french brasserie like restaurant serves delicious classical french dishes in an old pharmacy that oozes charm. Shame about the service.

For better service, right next to this restaurant you can find the excellent Lyon and across the street (right behind the Opera) there is the Töölönranta. And for a more classical Finnish fare, go to Elite.

Ravintola on omien sanojensa mukaan Brasserie ja näin ollen tarjoaa perinteikkäämpää ranskalaista ruokaa hieman rennommalla otteella ja omalla viinikellarillakin. Jos olen joskus aiemmin käynyt tässä ravintolassa, niin siitä on joku kymmenen vuotta ja koska tällä on niin hyvä maine, että odotin kovasti täällä käyntiä.

image

Äitienpäivämenulla (45e kolme ruokalajia / 52e neljä ruokalajia) oli tarjolla alkuun: Endiivisalaattia roquefortkastikkeella ja karamelisoiduilla pähkinöillä, Carelian tartaria luomukeltuaisella ja kapriksella sekä Parsavéloute-keittoa haukisalamilla sekä mädillä. Pääruokavaihtoehtoja oli: Varhaisvihanneksia mustalla riisillä ja vuohenjuustolla, Paistettua siikaa latva-artisokalla sekä basilikalla sekä Haudutettua karitsanniskaa munakoisokreemillä ja seesamilla. Välijuustot (tämä oli se “neljäs”): Bijou, joku burgundilainen valkohomejuusto sekä sveitsiläinen alppijuusto (ei pysty muistaa, sori siitä).

image

Loppuun oli vaihtoehtoina: Keltaista luumua marengilla ja hapankermalla sekä Maitosuklaa pot de crème ja mustaherukkasorbettia. Lapsille oli tarjolla myös vaihtoehtoina lehtipihvi ranuilla sekä jädeä loppuun. Itselle osui endiivisalaatti, siika, välijuustot (tottakai) sekä luumu. Poika otti tartarin ja karitsan (sekä loppuun luumun), kuten myös vaimo. Pikkuisimmalle napattiin se lehtipihvi (ei hän oikein vielä syö kovinkaan paljon) ja loppuun tuli jädeä.

Jonkun hetken jälkeen pöytään osui patonkia ja voita. Leipä oli oikein mainiota ja sitä kului kovaa tahtia. Hyvä sitko, kohtuullinen kuori ja voi oli ihan jees.

image

Alkuun napsahti se endiivisalaatti ja tässä oli kunnon alkushokki sen tiukan juustokastikkeen sekä kirpsakoiden endiivien makukokonaisuuden edessä. Vaimolle ei uponnut, mutta täytyy sanoa, että oppimiskynnyksen jälkeen pidin tästä itse. Pientä loivennusta makuun löytyi aavistuksen makeista päärynöistä ja ne pähkinät toimivat todella hyvin tässä.

image

Tartar-pihvi oli aika raju setti, melko karkealla leikkauksella vedetty iso pihvi raakaa lihaa lautasella kapristen ja keltuaisen kanssa. Tässä mentiin niin perussetillä kuin olla ja voi ja se maistui. Poika totesi, että oli ook, mutta ei niin hyvä kuin Passiossa (komppaan). Ja omalta osalta (isi saa maistaa kaikkea) täytyy todeta, että jäi tämä aika paljon jälkeen Brondan ja erityisesti Grönin versioista.

image

Seuraavaksi oli vuorossa pääruoka ja oma siika ihan hyvää. Paistettu kala paahdetulla salaatilla oli kohtuumaukas, tomaattinen kastike uunipaahdetuilla tomaateilla toimi ihan kivasti kasvisten ja yrttien kanssa, mutta vähän tässä jäi sellainen olo ettei kokonaisuus ollut enemmän kuin osiensa summa ja jutut jäivät irrallisiksi toisistaan.

image

Tytön lehtipihvi oli erinomaisen kokoinen ja valitettavan läpikypsä. Ranut kelpasivat koko nuorisolle, mutta olivat mielestäni aika perusmeininkiä, itse tehtyjä kuitenkin. Aika intohimoton heitto, kai se sitten on tällaista “lastenlistalta” vedettynä.

image

Karitsanniska oli yllättäen oma suosikki (ks. isi saa maistaa kaikkea) hauskojen lähi-itämaisten makujensa kanssa. Munakoisotahna sekä seesamisiemenhässäkkä toimivat hienosti kikherneiden kanssa.

image

Välijuustot olivat the bomb. Varmaan missään en ole saanut näin hyvin hoidettua juustolautasta. Ensinnäkin kaikki oli laitettu kivasti esille (ei kuvaa, sori siitä) ja juustot olivat ihan täydellisessä lämpötilassa ja kypsyysasteessa. Fantastista! Sivuun oli sisilialaista ohutta leipää (näkkäriä tms) joka toi kivaa tekstuurivaihtelua. Kaikki juustot olivat herkullisia, mutta se burgundilainen valkohomejuusto vei kielen mennessään. Hyvä hyvä.

image

Loppuun vedetty luumumeininki oli hauskan paahteista ja marenki tahmean rapsakkan makeaa. Hapankermajäädyke toimi kivasti muiden juttujen kanssa.

image

Pot de Crème maitosuklaasta oli hyvä sekin, mutta se mustaherukkasorbetti oli niin herkullista (kiitokset kylmäkölle), että lapset vetelivät lähes kaikkien sorbetit omiin napoihinsa. Oikea suksee.

image

Sisustus on jännä kombinaatio pitkulaista ravintolaa ja faux apteekkirekvisiittaa. Kattaus oli melko tyylikäs ravintolalle erikseen tehtyjen astiastojen kera ja tässä oli aika hyvin tavoitettu sellainen rento ranskalainen tunnelma, tosin omasta mielestäni Pastis hoitaa tämän hieman paremmin.

image

Asiakaspalvelu. Hmm.. Tavallaanhan tämä oli ammattitaitoisesti hoidettu ja jutut tuli ajallaan jne. Mutta vähän tässä tuli sellainen välinpitämätön olo, että “hoidetaan nyt tämä alta pois”. Tämä toki voi olla vaan kiireen tuomaa meininkiä, mutta ihan sama, eka kerta, vika kerta, tämä on se muistijälki minkä ravintola jätti tällä kertaa, toisenlaisiakin on.

Ja erityismaininta täytyy sanoa vessoista (en mä oikeasti jaksaisi jutella näistä, mutta oikeasti). Olisi ihan kiva, jos joku kävisi edes kerran siellä vessassa toteamassa että saippua on loppu ja vessa on sekaisin ja papereita on jokapuolella kun roskis on ollut jo tunteja täynnä. Tähän vertautuu aika hyvin se kokemus Borneosta, jonka lounasserviisin ajan joka paikka kiilsi puhtaana ja hyvin hoidettuna. Tämä erityisesti kun olin tavallaan sijoittanut tämän raflan jonnekin sinne ylätasolle Stadin listalla, mutta näemmä olin tietyiltä osin väärässä. Ilmeisestikin vähemmälläkin pärjää.

image

Kasvissyöjälle oli ihan ok vaihtoehtoja, tosin alkoholitonta alkukuohuvaa kyselleelle henkilölle vaan todettiin, että “ei meillä ole mitään”, joka vähän kalskahti omaan korvaan (en minäkään mitään halunnut, kun olin kuskina) hieman erikoisena. Lasten kanssa toimi ihan ok, tosin ei heitä mitenkään erityisesti otettu myöskään huomioon.

URL www.ravintolacarelia.fi
Puhelin 09-27090976
Osoite Mannerheimintie 56, Helsinki

The Red Koi Thai

image

No voi kerpele. Pahimmat pelot vahvistuivat ja Orchidin oiva Lönkan rafla on mennyttä. Tilalle on pamahtanut The Red Koi Thai (jolla ei tunnu olevan vielä web presenssiä, poislukien eat.fi ja TableOnline). Käytännössä ravintola vaikuttaa ulkoisesti Search&Replace-operaatiolta, missä Orchidin nimi on vaihdettu ja henkilökuntaa myöten mennään samoilla seteillä. Mutta mutta..

This spot used to have the best thai restaurant in Helsinki (Orchid), but after the ownership change the quality of food has gone a bit downhill.

For better oriental food check out Orchid Kamppi, Orchid Itis, Borneo or Korea House. Or if you like japanese, there is the excellent Koto right across the street.

image

Tarjolla on thaimaalaista “vietnamilaisella twistillä” ja tänään tuo tarkoitti lounaan osalta seuraavia annoksia: Soup Tom Jyd Gai eli kana/tofu-soppaa kiinankaalilla, porkkanalla, siitakesienillä ja pak choilla (3,50e alkuun / 9,70e isona); Phuket Mee Sapam eli paistettua nuudelia merenelävillä, kananmuna, ruohosipulia, porkkanaa vihreitä aasialaisia vihanneksia ja paistettua shalottisipulia (12,70e); Tofu Phan Med Ma-Muang eli wok paistettua tofua cashewpähkinöillä, sienillä, paprikalla ja paahdetulla chilillä (9,70e); Yam Kai Krop eli rapeaksi paistettua broilerinrintaa mausteisella thaisalaatilla, korianterilla, mintulla, chilillä, paahdetuilla cashewpähkinöillä ja auringonkukansiemenillä (10,70e); Pla Raad Prik eli rapeaksi paistettua kampelaa makeassa ja kirpeässä tamarind-chilikastikkeessa, korianteria, purjoa ja limeä (11,70e); Kaen Phed Neua Yang eli grillattuja naudan ulkofileviipaleita, thai-munakoisoa, basilikaa ja bambunversoja punaisessa curryssa (11,70e) sekä kolme pientä ruokalajia koostuen edellisistä tofusta, kanasta ja naudasta (14,70e). Loppuun on kahvi/tee ja keksejä (jei).

image

Tilaus hoidetaan pöydässä, maksu lähtiessä kassalle. Itselle valikoitui tuo kolmen ruokalajin kokonaisuus. Vedet ja vermeet löytyvät pöydistä, mutta mausteet ovat tiskillä ja nam prikh/pla kalakastike-chilisysteemiä saa pyydettäessä.

image

Annokset tulivat verrattain nopeasti ja olivat oikein hyvän oloisia pienehköissä kupeissaan. Riisikuppi viereen ja (ei lämmitetty) lautanen eteen. Vähän meni hakemiseksi, kun astioiden kanssa ei tullut suoraan lusikkaa, mutta sellainen onneksi löytyi pöydän asekokoelmasta.

image

Ensiksi tofua kasviksilla ja pähkinöillä. Tässä kohtaa täytyy sanoa, että pettymys oli, jos nyt ei suurta, niin ihan käsin kosketeltavaa. Missä maku? Missä luvattu “yhden chilin” tulisuus (no okei, siinä oli niitä paahdettuja chilejä, mutta liemessä ei tosiaan ollut mitään)? Miksi kastike oli näin vetistä? Miksi komponentteja oli niin sniidusti ja erityisesti, miksi tofulla oli niin ujo paistopinta? Kyllähän tämä tavallaan meni, mutta ei sijoittunut edes sinne keskitasolle perusthaikkupaikoista.

image

Seuraavana vuorossa oli se “rapeaksi paistettu kana”, eli leivitetty pihvi, mutta se kastike mitä tässä annoksessa oli ja se, että nuo kanaviipaleet oli dumpattu alimmaiseksi, aiheutti sen, ettei siitä rapsakkuudesta ollut mitään jäljellä kun tätä aloin maistelemaan. Makuja oli tästäkin vähän hankala etsiä, toki vahva minttu maistuu, kuten tuoreet yrtit noin muutenkin. Mutta ei se (taas vetinen) liemi ollut saanut oikein mitään makuja keittiöstä mukaansa. Kana oli sentään mureaa.

image

Viimeinen annos oli sitä nautaa ja jännästi menua oli korjattu niin, että ulkofile-sana oli raaputettu pois häiritsemästä. Ohuet naudanlihaviipaleet olivat aavistuksen sitkeitä, mutta onneksi kastike noin muuten oli fantastisen makuinen. Tätä minä tulin tänne syömään, vahva chilin maku läpi koko liemen, vähän basilikaa ja limen lehtiä tms sitrusta. Paksun täyteläinen kookosmainen kermaisuus sitoi kaikki komponentit yhteen ja hyvin suurustettu liemi takertui kaikkeen mukaan herkullisena peittona. Miksi kaksi edellistä olivat tuollaisia ja oliko joku toinen kokki tehnyt tämän?

image

Ristiriitaiset tunteet tästä jäi. Ihan kuin olisin tavannut vanhan tutun, joka näyttää kovasti samalta, mutta on jotenkin vähän riutuneen oloinen kun juttelee, eikä oikein kättelyssäkään ole voimaa. Harmi, koska aiemmat kokemukset tässä kohtaa olleesta thaikkupaikasta ovat olleet niin ylivoimaisia verrattuna muihin nähden. Nyt oli enää pieni häivähdys noista voiman päivistä jäljellä. Jos haluaa maistaa sitä kuuluisaa rahastuksen makua, niin tämä on ihan hyvä kandidaatti. Toki voi olla, että satuin vaan huonona päivänä etc, mutta kyllä tämä tällä käyntikerralla tipahti sinne perussetti-lokeroon.

image

Sisustus noudattaa entistä linjaa (ks. Search&Replace) ja on mielestäni ihan viihtyisä ja hyvin koristeltu thaimaalainen ravintola. Kivoja yksityiskohtia riittää ja niitä on laitettu esiin hyvällä maulla.

image

Asiakaspalvelu oli edelleenkin erittäin ystävällisen kohteliasta ja sujuvaa. Täällä oli sen puolesta ilo asioida, kaikki hoitui hienosti. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta suosittelisin enemmänkin läheistä Mei Lin-, Makki Makki– tai Pompier-ravintolaa. Lasten kanssa olen käynyt aiemmin ja oli hauskaa sekä herkullista, mutta taidan passaa jatkossa.

image

URL eat.fi/helsinki/the-red-koi-thai
Puhelin 050-3878116
Osoite Lönnrotinkatu 27, Helsinki

Lapintiira

image

Sodexho korkattu. Tuli sitten mentyä tänne kun piti saada nopea ruoka jostain läheltä. Kyseesä on siis talon sisäpihalle jännästi tuusattu ravintolasali, jossa toimii Sodexhon linjastomallinen työpaikkaruokala. Ilma oli onneksi kaunis, joten tänne Lapinlahden puistikon viereen oli ihan kiva käppäillä.

An example of a Finnish workplace canteen and a pretty nondescript one at that. For a better look at how the workforce eats over here, go to Block By Dylan, Kampin Huippu or WTC.

This is also right next to the Lapinlahti Park, which has an interesting statue of Arvo Parkkila: “Man rises from rubbish bin”.

image

Linjasto piti sisällään tänään: Paistettu lohipala, sitruuna-kermaviilikastike (10,20e); Hirvimakkara, haudutettua fenkoli-sipulia; Mustapapuwok; Tomaatti-vuohenjuustokeitto (6,50e) sekä Jälkiruokavalikoima (1,40e). Ei hajuakaan miten noiden hinnoittelut meni, maksoin itse 10,20e ja otin lohta. Jotkut natiivit lappoivat lohen viereen myös hirvimakkaraa, joka joissain paikoissa on ok ja toisissa ei joten passasin itse. Pieni kyltitys olisi poikaa.

image

Soppaa en nähnyt missään, kuten en myös jälkkäreitä, enkä ole satavarma kuuluiko hintaan (webska ei oikein kerro). Mutta siis salaattia (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, pastasalaatti paprikalla, marinoituja punasipuleita, kidneypapuja, siemeniä ja pähkinöitä sekä pari salaattikastiketta) sekä leipää lohen ja perunan sekä haudutettujen kasvisten sivuun. Tilaus ja maksu hoidettiin kassalla. Juomaksi oli vettä, maitoa, piimää ja mehua.

image

Pastasalaatti oli ihan kiva ja ne marinoidut punasipulit herkullisia, noin muuten mentiin ihan perussetillä. Leipä oli myös sellaista normiprismakamaa, tuorejuustolevite oli raikasta. Lohi oli kohtuullisesti duunattu, ei ollut mennyt liian kuivaksi ja vaikka suolaahan nämä tällaiset työmaaruokalat pääasiassa käyttävätkin sniidusti (eli terveyssuosituksien mukaisesti) niin se kastike toi pientä lisäkivaa siihen sivuun. Perunakin oli keitetty ihan ok, ei ollut niitä kumiperunoita. Ei suinkaan pahimmasta päästä oleva linjasto, jäi kuitenkin esim. Block by Dylanin, Kampin Huipun tai WTC:n jälkeen.

image

Sisustus on hieman kolkko, mutta jännä kun katto on korkealla ja seinissä on parvekkeita yms. Ihan siisti, mutta persoonaton kalustus viimeistelee meiningin.

image

Asiakaspalvelu oli nopeaa. Kasvissyöjälle oli se wokki, mutta en minä tänne erikseen tulisi näillä hinnoilla safkaamaan. Läheltä löytyy kuitenkin esim. Sumo, Golden Leaf ja hieman kauempana on erinomainen Rivoletto. Lasten kanssa en viitsisi edes opetusmielessä, onhan ne jo koulussa yms nähneet näitä.

URL www.sodexo.fi/lapintiira
Puhelin 050-5969116
Osoite Lapinlahdenkatu 1 b, Helsinki