Gastro Cafe Kallio

Merimies on erimies ja tänään oli erikoispäivä (very special, only for you my friend), joka sai vanhat natisevat luut liikkeelle kohti Kallion kultaisia kukkuloita. Eli Karhupuiston nurkille sporalla ja toiveikkaana ravintolan kulmille jos sieltä vaikka tällä kertaa saisi jotain ruokaakin.

Kallion kirjasto näytti olevan rempassa ja Porthanin kadulle oli ilmestynyt joku New Day Salat -rafla, onko siitä tosiaan näin kauan kuin kävin viimeksi vai onko edelliset reissut menneet liian sumussa? Kirjasto tosin näyttää menneen ihan hetki sitten vasta työn alle.

An excellent lunch at this French bistro-like restaurant, close to the famous Karhupuisto. The food had a rustic honesty to it and the no-nonsense decor along with Bob Dylan’s music made for a lovely experience.

Be sure to visit also Kolmon3n, Sandro and IPI Kulmakuppila.

Eli tällainen ranskalaishenkinen bistro-tyylinen rafla, jossa nyt ainakin taas hetken lounaitakin (on ollut vähän vaihtelevasti auki päivällä). Tänään oli tarjolla: Kampelarullia ja piparjuuri-dijon hollandaisea höyrytetyllä perunalla (13e), pate en croute frisée salaatilla & pekonia ja uppomuna (12,50e), syyskasvis-ragout pistou-kastikkeella (12e). Alkuun oli soppaa: sipulikeittoa sekä maalaisleipää & voita. Itselle osui tuo pate taikinakuoressa.

Soppakanuunan kupeessa olleet peltilautaset toivat erinomaisen (mutta jo suljetun) Soupin mieleeni ja hymyilin kun kolistelin lautasta lusikallani sopan syömisen lomassa. Sipulikeitto oli ihan jees, vähän ehkä ohut maku sipulien osalta, joten timjami tms pääsi hallitsemaan snadisti liikaa. Mutta lämmin soppa toimii aina aloitukseksi. Sivuun napattu leipä oli miellyttävän sitkoista ja toimi kivasti keiton kaverina.

Pääruoka saapui ennen kuin olin saanut kahmittua edes puolet sopasta naamaan. Metalliselle ellipsille muotoiltu annos oli houkuttelevan oloinen. Tässä oli sopivan rustiikkinen meno ja meininki, pate koostui isoista lihanpaloista ja jostain metsäsienistä. Sienetkin maistuivat minulle kaikista traumoista huolimatta ja tämä pääkomponentti lautasella hurmasi niin rohkealla maulla kuin ronskilla otteellaankin.

Rapsakaksi maustetut pekoninviipaleet antoivat hieman tekstuuria annokseen. Alun jälkeen siirryin uppomunan kimppuun ja sieltä valahtikin munan salaattipedille ihanan kirkas ja täyteläinen keltuainen. Yksinkertainen friseesalaatti oli saanut kevyen sinappikastikehunnun ja yhdessä nämä kaikki muodostivat upean kokonaisuuden.

Sisustus noudatti samaa konstailematonta linjaa ja tässä tulikin vähän sellainen olo kuin olisi istunut Pariisin bistrossa. Tosin seinillä ei ollut turhia krumeluureja, kunhan muutama mustavalkoinen sarjakuva kehyksissään.

Taustalla soi Bob Dylanin Like a rolling stone kun vetelin viimeiset pekonin rippeet suuhuni, tämä oli oikein onnistunut lounas.

Ps. Viikonlopun Vihreä Holvi -reissun yhteydessä (herra K. täytti vuosia) havaitsin Kokoron häviämisen Alppilan nurkilta. Hätä ei kuitenkaan ole tämän näköinen, sillä ilmeisesti uusi ja isompi tila on löytynyt jo jonkun aikaa sitten.

URL www.gastrocafe.fi
Puhelin 050-3090612
Osoite Fleminginkatu 7, Helsinki
Gastro Cafe Kallio on 26.9.2017 rated 2.5 of 5

Leave a Reply