Dhaulagiri

Tooorjantaai! Woop woop \o/ Ja vielä pitkä viikonloppu edessä! Illalla kaiken lisäksi R:n kanssa ulos. Jei! Mutta koska illalliseen oli vielä pitkä aika, niin lounasaikaan täytyi yrittää optimoida ja valitsinkin tämän takia buffan. Viimeisen nepalilaisen, jonka olen nostanut prio-listalle (Villa Nepal et co. vielä kummittelevat pitkällä listalla, mutta katsotaan). Tähän rooliin oli osunut Pasilan nurkilla sijaitseva Dhaulagiri, joka sijaitsee itselle merkityksellisen parkkipaikan läheisyydessä.

Tästä on kuljettu useampaan otteeseen, viimeisin kerta taisi olla yhden tietojärjestelmän pitchaaminen, siitäkin on tosin jo yli kymmenen vuotta. Nythän tuohon viereen on rakenteilla sen verran kolossaalinen systeemi, ettei mitään rajaa. Sen ison kuopan ne ovat saaneet jo täytettyä rakenteillaan, mielenkiintoista nähdä valmis toteutus sitten joskus.

A fair Nepalese buffet next to the (currently) huge construction site that will be the Mall Of Tripla.

Other Nepalese buffets in Helsinki are Lumbini, Mero-Himal and Lali Gurans.

Nepalilainen buffa (10e) siis, joita ei ihan hirveästi Stadista löydy (Lumbini, Mero-Himal, ja Lali Gurans tulee mieleen, muut taitaa olla intialaisia, tosin täytyy myöntää, etten oikein osaa sanoa suurta eroa nepalilaisen ja intialaisen safkan välillä).

Tänään oli päivittäin vaihtuvalla listalla tarjolla: Sabji pakouda eli linssijauholla kuorrutettua ja friteerattua talon kasviksia, matar paneer eli tuorejuustoa ja herneitä valkosipuli-inkivääri-kermakastikkeessa, tofu masala eli tofua ja paprikaa tomaatti-sipuli-chili soija-masalakastikkeessa, kukhura saslik eli yrtti-jogurttimarinoituja ja tandoori-uunissa grillattuja kanafileepaloja mausteisessa tomaatti-sipuli-curry kermakastikkeessa, khasi kebab chilly eli tandooriuunissa paistettuja lampaan jauhelihapaloja tulisessa inkivääri-tomaatti-paprika-sipuli-soija-chilikastikkeessa, salaattibaari (marinoitu kaaliraaste, pikkelöidyt sipulit, ananasta, jäävuorisalaattia, kikherne-kesäkurpitsasötkötys, virheitä oliiveja, porkkanaraaste, raita, minttukastike sekä chilisoossi), riisiä paahdetulla sipulilla, naan-leipää sekä mango lassi.

Lisäksi löytyy myös päivän erikoinen (12,90e), joka tänään oli: Paneer koseli eli leipäjuustoa tomaatti-voi-kermakastikkeessa. Otin buffan, tottakai. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille tullessa.

Alkuun nyitty salaatti oli aika jees, marinoitua kaaliraastetta ja pikkelöityä sipulia, nämä toimivat mainiosti. Varsinkin kun se naan-leipä tuli uunituoreena buffaan ja oli ilmavan rapsakkaa. Leivällä noukittu raita oli hyvin mielenkiintoinen maultaan, jopa hieman “lihaisa”, jos sellaista sanaa voi käyttää kuvaamaan tällaista.

Mutta siis hyvää, omalla, hyvin persoonallisella tavallaan. Minttukastike oli myöskin hyvää, vaikkakaan ei erityisen minttuista. Maittava aloitus ja kiva kun oli sitä hyvin maustettua sipulia.

Pääruokana toimineet kastikkeet täytyikin sitten tietysti änkeä kaikki samalle lautaselle, mitä hankaloitti se, että käytössä oli juksinkertainen peltilautanen, ilman jakoja. Buffassa oli onneksi pikkukuppeja, joita utilisoin raidan ja minttukastikkeen osalta.

Kasvisversiot eivät juuri hurmanneet, eikä se tympeän oloinen chilisoossi kauheasti jeesannut. Mutta kanan kastike oli täyteläisen herkullista, joka auttoikin aavistuksen kuivakan kanan kanssa. Fritatut meiningit näyttivät kivoilta laareissaan, mutta valitettavasti olivat ehtineet jo viilentyä ja kadottaa kaiken rapeutensa. Ihan kohtuullisen makuisia kuitenkin.

Lammas otti kärkipaikan lautasella, lihapullan viipaleet olivat hyvin maustettuja ja sopivalla tekstuurilla valmistettuja. Soossi oli saanut myös sellaisen kivan pienen poltteen mukaan, mikä sopii mielestäni villapäille mahtavasti. Tätä kun vielä dippaili siihen minttukastikkeeseen, niin kyllä oli hyvää.

Ja jälkkäriäkin oli, mango lassi oli oikein onnistunut. Kahvia ja nepalilaista teetäkin olisi ollut, ei vaan tehnyt mieli. Ihan onnistunut buffa ja vielä kohtuuhintainen sellainen. Kannattaa käydä tsekkaamassa jos olet täällä päin liikenteessä.

Sisustus noudattaa nepalilaisen ravintolan oppikirjaa täsmällisesti, tosin vuoritaulujen tilalla oli vähän hengellisempää ikonografiaa, tiskiltä löytyi myös asiaankuuluvaa kirjallisuutta.

Mutta siis loossit löytyi ja taustamusiikki oli sen mukaista. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle oli juttuja, mutta ei ehkä niin mielenkiintoisia kuin ne lihavaihtoehdot.

Ps. Pitäkää silmällä pääsiäispupuja, tai -kukkoja, niinkuin R. aina vänkää vastaan. Hyvää pääsiäistä!

Pps. Rautatieasemalla oli kiintoisa valokuvanäyttely tärkeästä aiheesta.

URL www.dhaulagiri.fi
Puhelin 09-8776674
Osoite Pasilankatu 8, Helsinki

Xiao Mei Lin

Eilisen Suljetut ravintolat -sivun tunkkaamisen yhteydessä tuli tsekattua muutaman raflan status ja silmään osui Mei Lin -ravintolan sivuilta Xiao Mei Lin. Tämä on tullut MAD-ravintolan (ex-Lusikka, jossa en koskaan päässyt käymään, nyyh) tilalle. Sijainnin osalta tämä oli niin passeli omiin aikataulullisesti, etten voinut vastustaa kiusausta ja rynnin paikalle kuin raivo härkä.

Jostain syystä tänään on taas pitkästä aikaa soinut päässä biisi, olisiko tässä tapahtumassa taas jonkinlainen herkistyminen muutoksen kynnyksellä, vai johtuuko auringosta, mutta koko päivän olen hyräillyt Carmenin Toreadoria. Ehkä se on vaan joku vaihe?

Chinese “tapas”, in the form of dumplings and such, the food was good and the service friendly.

Other Chinese restaurants in Helsinki are Brokadi, Jing Cheng and Peking.

Melko staattiselta vaikuttavalta (tai ainakin toi oli vaan yksi laminoitu A4:n ja muita listoja en bongannut) lounaslistalta löytyi lautasannoksina (10e): Xiao Mei Lin dumplings (possu+kiinankaali, kana+sieni ja possu+fenkoli), paistetut udon nuudelit kanalla, paistetut nuudelit vegeillä sekä paistettua riisiä.

Lounaaseen kuuluu salaatti, soppa ja kahvi/tee. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Itse otin dumplingit fenkolipossulla.

Alkuun tullut salaatti + soppa oli hauska yllätys, kun en ollut tajunnut tavata listaa siltä osin tarkasti tilauksen yhteydessä. Soppa oli aika stanu, tällainen vegemeiniki (olisiko tuossa ollut kuitenkin kanista messissä? ei pysty sanomaan) ja simpeli maultaan. Mutta se salaatti oli aivan ihanan kirpsakan rapsakka. Oli niin tiukka etikka heitetty minilautaselle, että meinas tulla vedet silmiin.

Lisää tällaista, kiitos! Tämä herätti nälän, jos sitä ei olisi jo ollut kaiken aamuisen rehaamisen (nykyään puolen tunnin juoksun lisäksi yritän saada itseäni solmuun 20 minuutin ajan niillä kuntolaitteilla, en ole kuitenkaan vielä onnistunut) takia mahassa möyrimässä.

Pääruoka tuli kohtuu nopeasti, kun olin aikaisin liikkeellä. Rafla täyttyy aika vauhdikkaasti, joten kannattaa olla ajoissa tai myöhään liikenteessä. Possupyörykät taikinanyyteissä maistuivat oikein hyvältä ja olivat rasvaisen mehukkaita.

Vähän tosin se fenkoli sai alussa sellaisen reaktion, että kieli olisi kaivannut kalaa makupariksi, mutta se oli vain ohimenevä ilmiö, johtuen omasta rajoittuneesta mielikuvituksestani. Sivuun tuli kiinalaista mustaa etikkaa, johon dippailin nyyttejä, mutta täytyy sanoa, että kaipasin kovasti jotain chilisoossia leikkaamaan rasvaisuutta.

Sitten tämä olisi ollut parempi, nyt meni loppua kohden vähän jyystöksi, kun makumaailma oli kuitenkin melko yksitoikkoinen annoksessa. Hyvää oli kuitenkin ja lounas oli oikein tyydyttävä, kannattaa käydä tsekkaamassa, jos on huudeilla.

Sisustus on jokseenkin saman oloinen kuin MAD-raflassa, itämaisia tauluja seinillä sun muuta koristetta ja simppelit kalusteet. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ujon ystävällistä. Kasvissyöjälle oli ainakin ne paistetut nuudelit, ehkä myös se paistettu riisi, tosin en tiedä mitä muuta siihen annokseen kuuluu.

Ps. 6k-ravintolakeskittymään Kampin kellari(humppa! sori #imnotsorry)ssa on saanut Oatzin tilalle uuden raflan: Saint Tortillas. Ja Jätkäsaareen on tullut uusi rollSushi, jonka bongasin Woltin listoilta. Kylläpä näitä nyt ilmestyy, ilmeisesti kevättä rinnassa tai jotain.

Pps. Lapinlahden muut raflat olivat pysyneet melko samoina, eli Zio Pepe, Singapore, Emoi, Kabuki, Mount Everest (jonka siitä pisteestä en ole kirjoitellut, vaikka olen vuosia sitten siinä kyllä käynyt useampaankin otteeseen) ja Starter löytyivät edelleen. Mutta Kabukin viereen oli ilmestynyt jostain Win Win -kahvila, josta saa näemmä myös phở-soppaa.

Mechelininkatu tuli rehattua läpi osittain myös, kun sulattelin lounaskävelylläni osaa possudumplingeista ja Queen Sheba näytti pyörivän työmaasta huolimatta, mutta se Zuhat-reissulla bongattu Dora-kahvila oli muuttunut Poutapäivä-nimiseksi mestaksi, joka tarjoili päivän keittoa. On toi Meklu kyllä melko pahasti myllätty, toivottavasti saavat kuntoon kohta.

URL www.meilin-fi.com/xiao-mei-lin
Puhelin 050-5134883
Osoite Lapinlahdenkatu 9, Helsinki

Puotilan Kartano

Perrrjantai! Eilinen oli iso päivä, kun käytiin katsastamassa kykloopin seuraajaa. Valioyksilö löytyi ja nyt odotamme hänen saapumistaan. Kesän korvilla kuulemma olisi laiva saapumassa satamaan. Lihasten kolotuksesta huomasi kyllä, että eilen tuli väsäiltyä niiden kuntolaitteiden kanssa. Uskaltauduin silti kokeilemaan muitakin rääkkiretiinoja.

Silavan sulattaminenkin on edistynyt hienosti ja nyt on enää neljäsosa tavoitteesta hoidettavana. Rasvaprosenttikin hilautuu hitaasti, mutta varmasti oikealle sektorilleen. Ja kolmas kerta toden sanoo, iltaruudun pois jättäminen toimii pomminvarmasti, 100% todistusaineisto on kerätty, epäilyn sijaa ei enää ole.

Uniaika on hilautunut siitä reilusta neljästä tunnista ilmeisesti normaalimpaan seitsemään tuntiin. Nyt on tosin naftimmin aikaa vuorokaudessa, joten pitää yrittää ottaa niistä vähistä tunneista kaikki irti. Ja mikäs sen mahtavampaa ajan käyttöä, kuin syöminen?

A lovely old country house with with a tasty no-fuss buffet lunch in a picturesque setting.

Other restaurants with a similar style are Cafe Huvila, Kaisaniemi and Café Viola.

Puotilan Kartano on kommenteista napattu vinkki ja hyvä, että löytyi pitkältä listalta, kun yritin haarukoida jotain uutta paikkaa (nyt ei pysty palaamaan enää vanhaan), joka sopisi R:n ja E:n kanssa lounastamiseen. Vanha ja kaunis kartanorakennus sekä kotiruokabuffa tuntui upealta vaihtoehdolta. Saatiin vielä samalla tsekattua vähän vanhoja huudeja ohimatkalla.

Tarjolla on siis salaatti-soppa-lämmin buffet (10,70e / 3-11v puoleen hintaan), jossa tänään oli tarjolla: Salaattibaari (salaattisekoitus, kurkku, tomaatti, porkkanaraaste granaatinomenan siemenillä, perunasalaatti, savukalasötkötys, omenanlohkoja/melonin viipaleita, pähkinöitä + paahdettua sipulia yms, useampi kastike, papu-kotijuustosalaatti sekä tummaa, vaaleaa ja purppuraista! leipää ja voita/margista), kasvisminestronea & pestoa, hawaijin leike & limedressingiä, maalaisranskalaiset sekä haapasienipiirasta. Loppuun on kahvia ja teetä sekä keksiä. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa, vedet löytyi pöydästä, muut systeemit buffasta.

Alkuun oli sitä salaattia ja nämä olivat oikein hyviä, tuoreita komponentteja ja osa valmiiksi maustettuja. Tykättiin eniten siitä herkullisesta perunasalaatista, mutta muutkin maistuivat, kuten ne vesimeloniviipaleet E:lle.

Leivät olivat hyviä ja se jännän värinen leipä oli mielenkiintoinen lisä tarjontaan. Muutenkin tässä oli selvästi tällaista jujua, ei ihan stanu salaattibaari.

Minestronekeitto oli miellyttävän mausteista ja lämmitti viileässä salissa istujia hyvin. Sopan vegetkin olivat osittain sopivan napakoita. Mainio aloitus.

Pääruokana oli buffassa vähän haasteellinen wienerleike (tai no hawaiji, kun oli ananasta), mutta tämä oli onnistunut ihan riittävän hyvin. Liha oli aavistuksen kuivaa ja leivitys oli toki ottanut hieman hittiä. Ei liikaa kuitenkaan, buffaa hoidetiin jatkuvasti.

Ranut olivat rapsakoita ja hyvin suolattuja, parempia kuin monessa hampurilaisbaarissa. Mutta se mikä tässä nousi kärkeen, oli se ihanan sitrusmainen kastike, joka toi terää annokseen ja hurmasi rohkealla maustamisellaan.

Usein tällaiset sivujutut on niin varovaisesti väsättyjä, ettei meinaa erottaa makuja, mutta tämän happo leikkasi hyvin muiden palikoiden rasvaisuutta. Hyvä kotiruokabuffa, kannattaa käydä. Hyvän laadun indikaattorina toimi myös työmiehet, jotka olivat kuuliaisesti odottamassa raflan aukeamista oven takana.

Sisustus oli hurmaava, tällaista entisajan kartanoromantiikkaa, mutta hyvin ylläpidettynä. Tietty se baaritiski ja pakollinen jekkumainos hieman särähti silmään, mutta kuuluu tavallaan nykyaikaan.

Täällä oli miellyttävää istuskella ja tutkailla ulkona olevaa talvista maisemaa, mesta on varmasti upea kesällä. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja kohteliasta.

Kasvissyöjälle oli soppaa ja sienipiirasta salaattibaarin kanssa. Paikka pelasi hyvin lapsen kanssa liikkumiseen, tilaa riitti ja kohde oli kiinnostava pikku sopukoineen yms.

Lisäpisteitä huokeasta lasten ruoan hinnoittelusta. Täältä löytyy myös kesäteatteri, joss on ohjelmassa Viiru ja Pesonen: “Viiru muuttaa”, pitääkin mennä katsomaan.

Ps. Nyt-liitteessä on mielenkiintoinen artikkeli rameneista, tosin lopputuloksesta en ole ihan samaa mieltä. Oma Nood Ramen -ekskursio ei kyllä pärjännyt Fat Ramenin herkuille mitenkään. Mutta nämä on osittain näitä makuasioita, joista voi vain kiistellä.

Ja toki variaatiotahan näissä annoksissa on paljonkin. Käyntikertojen välillä voi olla niin iso ero, että saattaa jo luulla eksyneensä eri ravintolaan. Listalta näytti myös puuttuvan Len’s Keishoku, Kungfu Kitchen (josta saa ramenia lounaaksi aina välillä) sekä Säm (joka on ehkä remontissa?).

Pps. The deed is done, the end is near. Mutta nyt vielä iloitkaamme ja juhlikaamme, hyviä viikonloppuja!

URL www.puotilankartano.fi
Puhelin 029-1938801
Osoite Puotilantie 7, Helsinki