Tag: kasvisruoka

Saint Tortillas

Sois perjantai taas, mutta ei mikään perusperjantai, vaan erikoispertsuliini. Tästä päivästä eteenpäin päivitykset tänne tulevat olemaan satunnaisia ja vähenemään päin. Siirryn pikkuhiljaa toisten ruokapatojen ääreen, enkä niiden luona ajatellut enää jatkaa tätä touhua. Mutta kuten kaikkiin hyviin riippuvuuksien hoito-ohjelmiin kuuluu, niin tämäkin tehdään tipoittain ja askel kerrallaan. Vielä on muutama ravintola, jossa ajattelin käydä lounastamassa sillä silmällä (toi oli muistaakseni yksi suosikki jaksoista, sillon kun toi alun perin tuli töllötimestä, siitäkin on hetki aikaa). Priolistalla on enää neljä mestaa, tosin pitkällä listalla on ihan kamala määrä ja uusia tuntuu tulevan.

On kuitenkin aika alkaa siirtymään uusien kuvioiden ja harrastusten pariin. Ja täytyy sanoa, että eilinenkin tapaaminen poikien kanssa – kuten myös lounaat R:n kanssa – vähän kärsivät siitä, kun joudun keskittymään ruokailuun ja ravintolaan tästä perspektiivistä. Olisi ihan kiva välillä käydä vaan ihan lounaalla ja turista turhia muiden kanssa ilman, että alkaa miettiä kuvakulmia ja safkojen salaisuuksia mentaalisia muistiinpanoja varten. Ei voi kuitenkaan ihan tähän lopettaa, jäähyväiset saavat siis odottaa vielä hetken.

Tasty burritos, tacos and such with a fresh tortilla and a spicy hot sauce.

Get your burrito on at Tortilla House, Cholo and Casa Chipotle.

Tarjolla on burritoja, tacoja, kulhoja (“naked burrito”) sekä quesadilloja. Kaikissa samat täytevaihtoehdot, jotka ovat: Pork carnitas eli sitrusten kanssa haudutettua viljaporsasta (9,90e), tinga de pollo eli savuchili-tomaattikastikkeessa kypsennettyä kanaa (9,70e), picadillo eli naudan jauhelihaa perinteisessä meksikolaiskastikkeessa sekä paahdettua perunaa (9,20e), tinga de kaura eli savuchili-tomaattikatikkeella maustettua nyhtökauraa (9,20e) sekä carne asada eli limen ja korianterin kanssa paistettua naudan flank steak (12,80e).

Otin flank steakin, ihan jo perjantainkin kunniaksi, mukaan about kaikki sörsselit, mutta ei riisiä. En tykkää riisistä tuollaisessa kontekstissa, kuten en myöskään niissä erikoisissa saksalaisissa vanukkaissa. Mutta pepsiä (2,50e) otin kylkeen. Huomionarvoista hinnoissa on, että Woltissa ne ovat näemmä ihan samat, tuleeko siellä kuljetuskustannus tuohon päälle tai jotain? En ole siis itse koskaan Wolttia käyttänyt, vaikka softa onkin asennettuna.

Jouduin vähän venttaamaan, joten alkuun tuli nachoja salsan kera, på gratis. Which was nice. Sipsit oli rapsakoita ja hyviä, vähäsuolaisempia kuin ne kaupan systeemit ja soveltuivat mainiosti sen freesin salsan kauhomiseen. Tähän kun vielä turautteli vähän savuista chilisoossia päälle, niin kyllä pelitti hienosti. Näitä saa ostettua myös sivuun (4e), jos on silleen suuntautunut.

Burritoon sai valita sisuskalut tiskillä, kastikkeita oli useampia (kaikkia sai ottaa) ja veget vaikuttivat tuoreilta, juusto raastetulta. Pötkylä oli todella maittava ja erityisesti se lätty pelasi hienosti, oli mielestäni maukkaampi ja tekstuurin puolesta parempi kuin monessa muussa Stadin burritolassa. Täytteet toimivat myös hyvässä harmoniassa, jaksoin nykiä koko kelohongan inekseen, vaikka oli kiirekin ja kaikkee. Flankki oli paistettu sopivaan kypsyyteen ja antoi hyvää purutuntumaa sekä lihaisaa potkua pikku aasille, soossit taas täyteläisyyttä ja pientä poltetta sen chipotlen muodossa. Toki eihän mulle mikään koskaan riitä (enemmän on aina parempi), joten tässäkin kohtaa piti töpsötellä lisää tulta ja tappuraa.

Ainoa mikä tässä vähän hämäsi oli se ei-sulanut juusto, jos tota burritoa olisi käyttänyt kuumalla alustalla hetken molemmilta puolilta tms (mitä ehkä mahdollisesti harrastetaan esim. Cholossa, tosin tämä voi olla myös vanhentunutta ja harhaista tietoa), niin olisi vähän pehmittynyt ja ehkä tortillakin saanut lisäcrunchia. Mutta ihan sama, herkullinen burrito, kannattaa käydä vetämässä. Musta tämä oli samaa tasoa mainion Cholon kanssa, mutta jäi aavistuksen jälkeen Tortilla Housen voittaja-haloista.

Sisustus on se mikä on, tämähän on tällanen hipsterikarsina, moderni rasvamonttu. Mutta silleen hyvällä tavalla, ihan mielellään täällä tulee käytyä, ainakin silloin kun ei ole täynnä jengiä (aukee muuten jo kybältä). Tällä hetkellä ainoastaan se Bun2Bun ei näistä rafloista vakuuta (tämäkin saattoi olla vaan uuden karheutta, huu nous, huukkers), kaikki muut on hyviä. Kasvissyöjälle oli nyhtisversio. Sen nähtyäni tuli hetkeksi mieleen oiva Oatz, rauha hänen sielulleen. Mutta näin, hauskaa viikonloppua ja ensi viikkoa yms. Laitan lisää juttua sitten kun laitan.

Ps. Herra Rislakki laittoi taas hienosti kirjoitetun artikkelin, pitääkin käydä ostamassa tuo Patakuningas-kirja.

URL www.facebook.com/sainttortillas
Puhelin 050-3386069
Osoite Urho Kekkosen katu 1, Helsinki

S-Market

Lounas “run and gun”-henkeen, kun piti hoitaa pakottavimmat tarpeet nopeasti ja olin vielä juuri siihen väärään aikaan (himpun verran yli 11) liikenteessä ytimen nurkissa ja koloissa.

Pääsiäisen jälkeinen päivä oli kuitenkin alkanut passiolla ja kärsimyksen jälkeisellä ylösnousulla, kun olin ensin hikoillut karitsapullat (tuli vähän liian tiiviitä, oikean tekstuurin saavuttaminen on hankalaa, mutta maku oli hyvä, ehkä vähän liian vähän suolaa, mutta kun tein minttu- ja tzatzikikastikkeet sivuun, niin tuli jotenkin himmailtua) juoksumatolla ja sitten oli vielä vuorossa stydi läpikäynti Pasilan perukoilla.

Lopputulos oli kuitenkin nettopositiivinen ja paluumatkalla Triplan varjoista oli hyvä, mutta hieman heiveröinen olo. Vahvistusta kaivattiin siis ja kun kävelin Asematunnelin läpi, niin päätin rastia S-Marketin pois pitkältä listalta, vaikka en ollutkaan tätä priorisoinutkaan “pakko vielä käydä”-osioon.

Take away salads and sushi from the fabled grocery store underneath the Vaakuna Hotel. The salad was decent enough, with fresh components and a little extra in the form of sweety drop chillies.

Other grocery shops offering take away food are Stockmann Meals, K-Market and Lidl.

Asematunnelin Smarketti on legendaarinen, tämähän on yksi niistä harvoista kaupoista, jotka olivat auki pimeällä keskiajalla. Silloin kun lohikäärmeet hyökkäilivät lokkien kaltaisesti kimppuun keskustan tyhjillä hiekkakentillä ja kaljaa sai vain valoisaan aikaan arkipäivinä. Tänä pääsiäisenä oli jopa Alkot auki lauantaina, mikä aiheutti jonkinasteisen pysähtymisen itselle.

Mihin tämä maailma on menossa ja miksi koko yhteiskunta ei ole vieläkään taantunut anarkian tasolle vaikka ollaankin jo näin rappeutuneessa tilassa? Tältäkö Rooman viimeiset päivät tuntuivat? Pitääkin ostaa vähän vesivarantoja ja purkkiruokaa kotiin.

Mutta niin, se ruoka! Tarjolla on salaattibaari (14,90e / kg), sekä sushia (24,90e / kg), tuota nykyajan pizzaa. Salaattipuolelta löytyi: Amerikansalaattia, favapapu-mönjää, savulohta, katkiksia, tonnikalaa, kvinoa-kikhernepihvejä, falafel-pihvejä, chorizopullia, sweety drop -chilejä, kirsikkatomaatteja, punasipulia, kaaliraastetta, hernehummusta, vuohenjuustoa, salaattijuustoa, cheddarkuutioita, juuressalsaa, marinoituja oliiveja, maissia ja kaikenlaista muuta.

Sushipuolella oli makeja, mutta koska en ollut siitä osastosta kiinnostunut, niin jätin tarkemman tutkimisen sikseen. Otin puoli kiloa salaattia ja pääosin vegejä, tosin oli pakko ottaa sitä feikkifetaa.

Tämähän oli ihan hyvä salde. Tai siis pahvitötsästä muovihaarukalla nautituksi lounaaksi yllättävän maittava kokonaisuus. Onneksi dumppasin läjän sitä outoa hummusta messiin, koska salaattikastikkeita en löytänyt (tosin nyt kun katsoin kuvia, niin siellähän oli kastikepusseja heti kärjessä, *duh*) ja tämä sitoi muut jutut kivasti yhteen.

Tuore punasipuli toi terää muuten tylsään haarukkaan ja ne to-del-la herkulliset pikkuchilit löivät läpi ihanan lempeällä poltteellaan.

Muistan kun ensimmäisen kerran törmäsin näihin BBQ Housen alkusalaatissa ja siitä lähtien olen tuntenut niitä kohtaan jonkinasteista kaukokaipuuta. Herra Uotisen sanoin: Ei huono. Vaikka toki harkitumpia salaatteja saa jokseenkin samaan hintaan ihan ravintoloistakin, niin tällaiseksi pikasysteemiksi tämä puolustaa paikkaansa.

 

Sisustus ei juuri päätä huimaa, kun tätä väliaikaista salaattisäiliötä tyhjensin työpöydälläni, vain Kauppalehti kaverina. Joissain isommissa yksiköissähän safkan voi nauttia kaupan sisälläkin, mutta nyt ei ollut oikein aikaa rynniä johonkin Prismaan keskelle peltoa. Muutama miinuspointti siis siitä postit-lappujen kyllästämästä maisemasta, joka lounastani saatteli.

Ps. Huh huh, Tillikan nepalilainen nurkanvaltaus kuullostaa melko hurjalta moovilta. Ja Salve + Hieta saavat uuden kilpailijan: Hampton Bay. Ja muitakin ravintolauutisia oli kasattu oikein himona Viiden Tähden oivaan artikkeliin. Ja hei! Marco Pierre White on tulossa!

Pps. No okei, nyt mä spammaan Viittä Tähteä (#sorrynotsorry), mutta niillä oli tämän vuoden paras aprillipila.

URL www.s-kanava.fi/web/smarkethokelanto/etusivu
Puhelin 010-7661000
Osoite Mannerheimintie 9, Helsinki

Ora

It’s getting better all the time. Ilta meni enemmän kuin hyvin, kiitos kun kysyit.

Ted Baker -setä tuli myös aavistuksen rikkaammaksi, good for him.

Keskustelut pääsivät sukeltamaan syvälle sieluun ja silti silittelyt pysyivät yhtä höyhenen kevyenä kuin ‘kesäinen’ kosketus joka oli silloin joskus kaksikymmentä vuotta sitten, ensitapaamisemme yhteydessä.

Elämä on kaunista, kun sen vaan antaa olla.

Kaunis oli myös Clarion hotellin Sky Room, joka tarjosi vieläkin messevämmät näkymät kuin Tornin traditionaalinen kohtaamispaikka korkealla. Lasin viereen löytyy myös sirkkoja, jos siltä tuntuu,

A truly special restaurant that gets on your skin, but in a very good way. The food was excellent, as was the service.

Other exceptional restaurants in Helsinki are Olo, Ask and Finnjävel.

Fine dining, mutta omalla otteella. Chef & Sommelier jäi valitettavasti kokematta, mutta kaikkea ei vaan ehdi. Nyt kuitenkin päästiin R:n kanssa mestoille tähän Huvilakadun pieneen ravintolaan, joka tarjoaa “lähiruokaa moderniin tyyliin”.

Tarjolla on kuuden ruokalajin menu (85e, +65e viineillä). Tällä kertaa listalta löytyi: Pientä kivaa keittiöstä, Maa-artisokkaa ja selleriä, Riimihirveä ja perunaa, Haukea ja piparjuurta, Ahvenanmaan karitsaa ja kaalia, Illusia -juustoa ja omenaa, Suklaata ja palsternakkaa sekä Petit four.

Alkuun tuli amuse-bouche ja tämä setti sisälsi porkkanaa kahvilla (hyytelöity meininki), jossa porkkana otti roolinsa, mutta kahvi oli lähinnä värinä messissä. Tämän lisäksi löytyi hauskan suomalainen versio arancinista, jossa fritatun pallon sisällä oli riisipuuroa ja alla majoneesia. Ihan jees, tosin se puuromaisuus ei tekstuurina omasta mielestä toiminut niin hyvin kuin perinteinen versio täsä Etelä-Eurooppalaisesta hiukopalasta.

Sitten oli näkkäriä omalla kermajuustolla ja kuivatulla poronsydämellä. Tämä veti jalat alta. Oli niin tajuttoman hyvän makuista, että teki mieli nuolla lautanen, mutta hillitsin itseäni ja noukin diskreetisti murusia suuhun. R. luonnehti tätä vähän samankaltaiseksi kuin hänen mätitahnaleipänsä. Koska en Kallen herkkuihin ole itse koskaan halunnut tutustua, niin täytyy vaan luottaa hänen sanaansa. Upean rautainen ja intensiivinen makukokemus joka tapauksessa, iski kuin miljoona volttia.

Nälän herättäjien jälkeen eteen osui crepes ja aika harvoin on näin kauniisti väännettyjä lettuja suuhunsa tunkenut. Pitsireunus rouskui, kun haarukoimme herkkuja suuhun, Kaffa roasteryn (latte)vaahdon saattelemana. Maa-artisokka maistui ja täytetty lettu oli erinomainen aloitus illalliselle.

Riimihärkä katajalla jatkoi hommaa. Ruusukkeeksi aseteltu liha oli upean mehukasta ja murisevan maukasta. Katajanmarja puski esiin, varsinkin kukkasen päällilehdistä. Mutta se mikä hyökkäsi lautaselta mieleeni, oli paras perunavalkosipulipyree ikinä. En muistaakseni ole koskaan näin ihanaa muussia maistanut.

Aivan taivaallinen maku, jota korosti sekaan sekoitetut, upeasti preparoidut pienet pottukuutiot. Lisukkeena löytyi vielä lämmintä Myrttisen maustekurkku-pohjaista kastiketta, joka oli hauska, mutta jäi muiden juttujen varjoon.

Seuraavaksi oli vuorossa roskakala, kuten haukea usein haukutaan. Mutta roska oli omassa silmässä, jos siinäkään. Fisu oli niin hienosti hoidettu, etten ole törmännyt vastaavaan. Kermaisen kova tötterö halkesi haarukalla hienoiksi palasiksi, joiden maku oli hienostuneen herkkä.

Tämän annoksen pottuvoi oli traditionaalisempi, edelleen upea, mutta ei samoilla leveleillä edellisen kanssa. Herneet toivat kokonaisuuteen kaivattua purupintaa ja väriä, sitruunayrtillä (ei pysty muistamaan nimeä) maustettu beurre blanc hennon kirpsakkaa täyteläisyyttä.

Protskuparaati jatkui taitavasti keitetyllä karitsalla. Se mikä tässä setissä hätkähdytti oli se haudutettujen kaalien terävä kirpsakkuus, joka toimi villapään vastinparina mainiosti. Lammas itsessään jäi tällä kertaa oivien lisukkeiden altavastaajaksi.

Illusia on sen lehmän nimi, josta tämän sinihomejuuston maito on tiristetty. Kyseessä on siis ilmeisen harvinainen yhden lehmän juusto. Tunnelma haarukalla oli melko hillitty, keksien kanssa välijälkkäri vei listaa eteenpäin oikein kivasti.

Suun raikastaminen toteutui oman meijerin maitovaahdolla ja mesimarja(? saatan muistaa väärin)jädellä. Hyvää oli ja asetti moodin hienosti loppua kohden.

Ja loppuhan sieltä tulikin, jäätelöä tässäkin oli ja vieläpä palsternakkamarengilla (tai näin muistelen, joku komponentti oli siitä duunattu) sekä crumblella ja sivuun creme brule, mutta suklaasta. R., joka on meistä se suklaafriikki, ei jotenkin kohdannut tätä kokonaisuutta oikeasta kulmasta, mutta itse (joka en siis ole yleensä jälkkäreistä innostunut) diggailin tästä ihan hulluna. Tosi hyvä meininki koko systeemissä, rouskuvaa ja pehmeetä, kylmää ja kuumaa, yllättävien makukombojen mukana.

Petit fours ei ollutkaan sitten sitä suklaata, kun se osuus oli jo jätetty taakse. Tähän oli loihdittu oikein hyvä kanelipulla. Tosin näitähän on nyt jo vedetty niin paljon, ettei se jättänyt mitään suurta muistijälkeä, toiminee paremmin ulkomaan eläville. Parhaat pullat tulee kuitenkin Lahden tädin uunista, ’nuff said.

Sisustus on skandinaavisen pelkistetty, linjakas, mutta myös ruuhkainen tiukkaan pakattujen pöytien ansiosta. R. muistutti siitä väliaikaisesta Välimäki-ravintolasta, jossa oli nostettu konseptiksi sosiaalinen ruokailukokemus, ja täytyy sanoa, että täällä se tuli konkreettisemmaksi kuin siellä. Toki ei oltu ihan cheffin pöydässä, mutta fiilis oli kuitenkin sen mukainen. Se mikä täällä kuitenkin välillä hämäsi, oli se massiivinen melutaso, varsinkin kun jäätelökone pistettiin pörisemään.

Tämä johtikin siihen, että tarjoilut piti välillä esitellä melko kovalla volyymilla. Mutta miten hienosti se esittely tapahtuikin. Täällä nousi kaiken kakofonian yli se tunnelma perhemäisesti järjestäytyneestä tiimistä, joka tarjosi teatteriesitysmäisesti toteutetun illallisen kaikille paikalle saapuneille seurueille. Avokeittiö ja sen ulokkeena toimiva salin porukka antoi todella mieleenpainuvan kokemuksen. Jos (ja kun, sitähän mä tässä teen) tätä vertaa muihin Stadin mestoihin, niin kärkisijoille tämä ehdottomasti osuu.

Olo on sofistikoituneempi ja överimpi, mutta ruoan puolesta ollaan ihan samassa sfäärissä. Ask on rauhallisempi tunnelmaltaan. Mutta jos haluaa, että safka tulee iholle, niin täällä sen kohtaa niin, että ollaan melkein vereslihalla. Finnjävel vie suomalaisuuden ihan sinne päätylaitaan, mutta täällä tuodaan lähiruokaa lähemmäksi ja omalla tavallaan kauniimmaksi tarinaksi kuin monessa muussa mestassa.

Todella ainutlaatuinen kokemus, joka kannattaa aivan ehdottomasti testata. Sanomattakin selvää on, että tämä sopii todella loistavasti myös vaativimmillekin tapaamisille, niin liiketoiminnan, kuin henkilökohtaisemmankin toiminnan puitteissa. Huomaa kuitenkin, että lounasta löytyy vain perjantaisin.

Ps. Hyvää pääsiäistä kaikille. Kärsimysnäytelmän hengen mukaan täytyy laittaa linkki vanhaan klassikkoon, eli Salad Fingersiin tai jos toi on liian häiriintynyt (ja siis onhan se, totaalisen), niin ehkä Odd Todd piristää päivääsi?

Pps. Antimatter factory! Ja tämä oli sitten #836, vaikka ei lounas ollutkaan. Leikitään että oli.

URL www.orarestaurant.fi
Puhelin 0400-959440
Osoite Huvilakatu 28, Helsinki