La Carretera

Tsitsing! R. tuli Stadiin ja päätti, että voitaisiin mennä siihen “Kampin mestaan”, joten korjataan vahinko ja laitetaan rasti ruutuun taas yhden kohdalle listalla. Eilisen synkän lounaskokemuksen jälkeen mikä tahansa tuntui ihan passelilta vaihtoehdolta, vaikka olisikin vastassa joku rnd linjastohenkinen viritys. Kelikin oli mitä mainioin ja olin aamulla vielä uskaltautunut muutamaa niistä voimistelusalin helvetinkoneista, enkä tippunut yhdestäkään, minkä voin tallettaa tänne henkilökohtaiseksi voitoksi.

Mutta jotta tästä nyt ei tulisi ihan puhdas fitness-blogi, niin todetaan samaan hengenvetoon, että illan ruutukielto oli auttanut ja nukuin jälleen läpi koko yön vaikka yritinkin häikäistä itseni ja R:n Pocket Shopista ostetulla lukulampulla. Eilisen parturireissun takia en ottanut Hintsan kirjaa mukaan, kun olin pojan kanssa liikenteessä ja näin ollen piti kaivaa sängyn viereisestä arkistosta toinen kirja minkä olin aloittanut joskus vuosia sitten: Joseph Cambellin “The Hero with a Thousand Faces“. Mehän olemme kaikki oman elämämme sankareita, mutta on hyvä tunnistaa se sielun maisema missä tarinaa kehräämme sekä siihen liittyvät metafyysiset rakenteet ja lainalaisuudet.

Muistan hyvin sen voimakkaan tunteen tästä oman elämän sankaruudesta, kun katsoin Finlandia-hiihtoon (en hiihtänyt itse, olin vain kyysäämässä herroja T ja K, sekä hajottamassa autoja, että speksaamassa yhtä kansainvälistä portaalia) lähtijöitä ja mietin pienessä mielessäni niitä tarinoita mitkä laduille lähtivät rehaamaan. Jokainen meistä on laulun arvoinen. Mun laulu on My Name Is Mud, mikä sun on?

A Spanish buffet with bread-heavy tapas for starters and a pretty good collection of warm dishes.

The area has quite a few restaurants, such as Lumière, Kampin Pippuri and Konnichiwa.

Eli espanjalainen buffet (10,40e koko setti / 5,20e tapas + keitto), joka tänään tarkoitti: Tapaksia, kasviskeitto, paella (vege- ja äyriäisversiot), bunuelos, coca de requena, salaattibaari (jäävuorisalaatti-kaali, marinoituja oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, pikkelöityä punasipulia, viinirypäleitä, majoneesia sekä paprikaa), uunikasviksia sekä loppuun kahvia/teetä, omenapiirakkaa, vaniljakastiketta ja creme catalana. Otettiin koko setti molemmille. Aseet yms löytyy linjastolta ja vedet “oven” suusta. Maksu hoidetaan tiskille tullessa.

Alkuun piti ottaa vähän sitä niitä tapaksia, jotka olivat melko reilujen patonkiviipaleiden päälle duunattuja juttuja. Leipää oli niin isot palat, että meinasi jäädä syömättä, ellei R:n lautaselta olisi löytynyt majoneesia, mikä toimi oivana kyytipoikana kuivalle patongille. Mutta leipä oli tuoretta, ei kylmää+vettynyttä, kuten eilen. Ja päällysteet olivat ihan ok. Keitto oli vähän ohutta koostumukseltaan, jota paikkaili pieni mausteisuus.

Salaattibaarin komponentit olivat vähän tuollaisia purkkikaman oloisia, tosin se pikkelöity punasipuli pelasti kokonaisuuden. Espanjalainen pitsa oli hieman liian erikoista murentuvalla pohjallaan minulle, eikä se kummallinen – sisältä vähän liian vetinen – munkki myöskään puhutellut. Näistä huolimatta ihan ok aloitus.

Pääruokana ollutta paellaa täytyi tietysti maistaa, otin vegeä ja äyriäistä molempia lautaselle. Diggailin enemmän siitä mereneläviä sisältävästä, tämä oli aika hyvä, ainakin näin buffasysteemiksi.

Riisi oli sopivan kypsyistä ja melko hyvin maustettua, äyriäiset eivät maistuneet kalalle ja kun tähän heitti sitä majoneesia (joka olisi voinut mielestäni sisältää valkosipulia, mutta ehkä se on lounaaksi ongelmallista?) kylkeen, niin homma toimi oikein mainiosti. Vegeversiokaan ei ollut mitenkään hassumpaa ja selkeästi oman makuista.

Loppuun oli sitä katalaa kermaa ja rouskuvaa sokeria. Ihan jees, reilun makea, mikä oli varmaan tarkoituskin. Omenapiirakkakin maistui itselle, varsinkin sen kahvin ja vaniljakastikkeen kera. Hyvä lopetus ja ihan ok buffa, tällanen kotiruokamainen, mutta espanjalaisella twistillä. Ja siis todella paljon parempi setti kuin se eilinen lounas, joka sisälsi kuitenkin about samat palikat, mutta melkein neljä kertaa kalliimmalla hinnalla.

Sisustus on jotenkin out-of-place näiden muiden ravintoloiden rinnalla rimpulatuoliensa ja persoonallisien tilajakajana toimivien ratkaisuidensa kanssa. Toisaalta tässä on jotain sympaattista ja sellaista kotikutoista, mikä lämmittää mieltä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, mutta jotenkin jännittyneen oloista. Tai ehkä mä vaan kuvittelin.

Ps. Leposyke on asettunut lukuun 44, tosin dippasi viime viikolla 42:ssa asti. Kai toi on ihan normaalia, ihan hyvältä tässä tuntuu.

URL www.lacarretera.fi
Puhelin n/a
Osoite Frederikinkatu 46, Helsinki
La Carretera on 22.3.2018 rated 1.5 of 5

2 thoughts on “La Carretera”

  1. Hehe Primus, sitä on tullut viime aikoina kuunneltua vuosien vuosien tauon jälkeen. Aika niukasti niillä on todella hyviä biisejä, mutta esim. Winona’s Big Brown Beaver, Lacquer Head, Southbound Pachyderm ja John the Fisherman soineet töiden lomassa usein.

    1. Joo, ei mullakaan tule äkkisältään mieleen Primukselta mitään valtavaa hittisikermää, mutta toi on kyllä ihan paras biisi.

Leave a Reply

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.