Sofia Bistro

Citysta bongattu uusi rafla Senaatintorin kupeessa oli ihan pakko käydä tyyppaamassa, oli sen verran kiinnostavan kuuloista settiä tarjolla. Kesän pölyt alkaa olla vihdoinkin putsattu hihoista ja nyt pitäisi sitten keksiä, että mitä sitä oikein tekisi syksyn jälkeen. Tavallaan tässä voisi antaa asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin, mutta haluaako sitä?

Vai pitäisikö taas nostaa vaikeuskerrointa kovemmaksi? Onneksi on noi skidit, että pysyy sellainen tasainen rutiinihumina päivissä. Poikakin halusi oman rynkyn (on muuten aika tiukka peli, tollanen olis ollut nuorena kova juttu), jota se on sitten käynyt paukuttelemassa metikössä frendien kanssa. Tytöt sentään diggailee vielä vaan hepoista/keppareista ja sen sellaisista vähemmän äänekkäistä asioista.

A stylish restaurant in the old Kiseleff house with a veggie heavy menu and a firm execution of the dishes. My lunch was top notch and the beautiful setting and friendly service made it even more special.

Other restaurants with that historical vibe to them can be found at Chapter, Vinkkeli and Salutorget.

Lounaalla on tarjolla joko soppa (10e) tai soppa+lautasannos (20e) tai sitten nämä petit foursin ja teen kera (25e). Lautasannoksia saa myös “yksinään”, tänään tarjolla oli viikottain (tai “usein”) vaihtuvassa menussa: Iberico & Rutabaga eli paahdettua lanttua, lehtikaalia, dijon-sinappia ja iberico-porsasta (14e); Buckwheat & Perch eli tattari-purjopuuroa, mangoldia ja paistettua ahventa (14e); Ceps & Egg eli herkkutatteja, parmesania ja vaahdotettua luomumunaa (12e); Zucchini & Tofu eli grillattua kesäkurpitsaa, neulapapuja ja seesamimarinoitua tofua (12e) sekä soppana “Gazpacho” eli gazpacho anis-iisopista, basilikasta ja pinjansiemenistä (10e).

Otin koko setin, kerranhan näissä vaan käydään, mutta koska aamusali jäi väliin “pommiin” (heräsin vasta vähän ennen seiskaa) nukkumisen ja duunikiireiden takia, niin päätin kevennellä kukkakaalipirtelöllä ja päädyin ottamaan kesäkurpitsan tofulla. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksu teehuoneen tiskillä (muitakin variaatioita maksutavasta löytyy).

Keittiö käynnistyi lounaalle rauhalliseen tahtiin, joten alkuun tuli nakerrettua tuoretta/lämmintä sämpylää ja levitettä. Sieltä löytyi jotain vihreää hummusmaista tahnaa (ja myöhemmin vaahdotettua voita ja jotain valkoista, tuorejuustoa ehkä? #laputoiskiva).

Sämpylä oli erittäin hyvä, hieman rapsakka kuori ja upea sitko sekä herkullinen maku. Hummus oli saanut jotain anismaista (fenkolia?) messiin ja tämä oli ektrahyvä sen lämpimän sämppärin kanssa.

Alkuun tuli kokin esittelemänä gazpacho, joka oli koristeltu heidän omalta (biodynaamiselta) viljelmältä haetulla basilikalla. Keitto oli loistavan makuinen, taas hentoinen aniksen maku sävytti samettisen täyteläisiä lusikallisia ja pinjansiemenet toivat pientä tekstuuria messiin. Erittäin hieno aloitus.

Pääruokana tuli salaatti paahdetulla kesäkurpitsalla ja paistetulla tofulla. Tämäkin oli kerrassaan mahtava suoritus, ainekset komppasivat toisiaan taiten ja jokainen juttu lautasella piti puolensa. Jotain vaahtoa tms tähän oli tursotettu ja ihan kuin tästä olisi tullut pientä savun makua mukaan.

Selleri ja muutama muu komponentti antoi sopivaa kirpsakkuutta ja piti kokonaisuutta harmonisena. Todella tasokasta kasvisruokaa, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Ja on täällä toki eläintäkin tarjolla.

Jälkkäri nautittiinkin sitten tee-salongissa ja tarjolla oli pientä makeaa: Lime-vaahtokarkki, vadelma-vaahtokarkki, joku marmeladi (I forget ja edelleenkin ne #laputoiskiva, vaikka toki nämä kaikki esiteltiin verbaalisesti), suklaakonvehti pähkinöillä, toinen sitruunalla ja jotain mystisiä vegaanisia väkerryksiä. Otin limevaahtiksen ja sitruuna+pähkinäkonvehdit.

Mutta juomien puolella olikin sitten tarjolla joko suodatinkahvia tai sitten pussiteetä. Wut? Tee-salonki, jossa tsiljardi purnukkaa kaikenlaista mystistä teelaatua ja sitten tarjoillaan pitkän lounaan päätteeksi liptonin pussaria. Nou tänks. Otin kahvia maidolla ja ryystin sitä samalla kun mussutin konvehteja. Olivat ihan hyviä, mutta ei mitään tajuntaa laajentavaa ja vähän jäi kaivelemaan se tee-juttu.

Sisustus on pramea kuin mikä, Kiseleffin talo on kuitenkin melkoisen komiasti koristeltu. Kalustus oli myös tilaan sopiva ja talo oli palasteltu mielestäni onnistuneesti eri henkisiin kokonaisuuksiin. Ruokatilan fiilistä nosti “Tarantinon leffan soundtrack”-henkinen musa ja tee-salongissa taas pyöri rauhallinen jazz-tyylinen meininki.

Homma skulas alusta loppuun, varsinkin kun asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvisruokailijalle löytyy vaikka mitä ja osa on tosiaan hc-vegaani-terroristeillekin sopivaa, kuten nyt nämä omat valinnat (jos ei huomioida mun jälkkäriä). Lasten kanssa mahtuu hyvin, joskin tuo menu on ehkä enemmän aikuiseen makuun tuunattua menoa.

Ps. Soppa 365:ssa on tosi söpön lämmin artikkeli kahdesta suomenniemen kovimmasta keittiömesusta, eli herrat Kostian ja Mansikka.

Pps. Pizzalasta saa nyt myös lounasta, pitäisi tuotakin ehtiä koestamaan joskus. Saa nähdä ehtiikö vaan. Ja Redin raflalistakin on ilmestynyt ja sinne näemmä tulee useampi uusi rafla + kaamee määrä ketjuja.

URL www.sofiafuturefarm.fi/fi/ruoka-ja-juoma/sofia-bistro
Puhelin 040-7091612
Osoite Sofiankatu 4 C, Helsinki

Savu

Harvinaisesti sateeton päivä, joten oli pakko hyödyntää ja käydä lounasaikaan pienellä happihyppelyllä, jotta saisin pienen breikin kaiken skriptauksen seassa tehtyyn kiroiluun. Pitkät on päivät ennen lomia, mutta pakko vääntää, syksyllä ei enää ehdi. Lähdinkin siitä sitten tetsaamaan Senaatintorin turistilaumojen läpi aina rantsuun saakka.

Halkolaituria reunustivat ne kauniit purjelaivat, joiden takana siinsi Tervasaari. Tähän kohtaan kaupunkia osuu useampiakin muistoja, osa merellisiä. Kerrankin yksi kaveri otti jopa kosketusta laiturin ja purkkarin välimaastoon, ennen juurikin Savu-ravintolassa vietettyä jätkien iltaa.

On tuolla ollut eräät synttäritkin ja kaikenlaista muuta epämääräistä haahuilua. Tämä on oikein hyvä kohde tuollaiselle lyhyelle, kaupunkimaiselle puistopyrähdykselle, jos sattuu olemaan mestoilla. Nykyään siellä parkkipaikatkin on selkeämmin merkitty, ettei tule vaikka kahta kertaa peräkkäin sakkoja (prkl). Kalasataman suunnassa pilkisti taivasta ujosti halkova Redin puolivalmis runko, sinnehän taisi olla tulossa kanssa melko monta raflaa. Sitä odotellessa.

A very Finnish-ly themed restaurant by the sea, this “summer cabin” has tasty food and an impeccably executed feel to it. Definitely worth a visit if you desire a bit of a local touch, but can’t be bothered to leave the city.

Other good locations for a local atmosphere, go to Elite, Konstan Möljä (dinner only) or Savotta.

Tarjolla on lounaaksi joko à la carte, lounasmenu (29e) tai trendikkäästi (vai onko tämä bowl-juttu jo vähän passé?) salaattikulho (15,90e) tofulla, fisulla tai lihalla.

Otin fisun, vaikka vähän hotsittikin napata vegeversio kaikesta lihanhimosta huolimatta. Jotenkin vaan se savusiika houkutteli ja tänään piti pysyä pystyssä koneen ääressä iltaan asti, ajattelin että ehkä se kala olisi aavistuksen ruokaisampaa?

Kalabowliin kuului: Savusiikaa, avokadoa, mummonkurkkuja, chili-kikherneitä, marinoitua uutta perunaa, pikkelöityä punakaalia, retiisiä ja kevätsipulia & fenkolilla maustettua luomujugurttikastiketta sekä loppuun vesimeloninekku mintulla. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli yllätyksenä keittiön terveinen, joka tarkoitti kurkkusiipaletta savustetulla kermaviilillä, seesaminsiemenillä ja fritatulla lehtikaalin(?) palalla. Tämä oli oikein makoisa ylläripylläri ja vieno savun maku sopi tähän mainiosti.

Seuraavaksi pöytään saapui leipäkori raflan omia leipiä (tämähän on samaa klusteria Savotta-raflan kanssa, joten sen takia homma toimii jokseenkin samalla sapluunalla) vaahdotetun voin kera. Leivät olivat maittavia, vaaleassa maalaisleivässä oli hyvä kuori ja passeli sitko, sekä sopiva suola.

Saaristolaisleipäkin oli hyvä, joskaan ei mitään tajuntaa laajentavaa, itse tykkään vähän tahmeammista versioista. Näitä oli hyvä nakertaa nälkäänsä, kun se aamuisen salin jälkeinen päärynä ei oikein enää antanut energiaa.

Pääruoka saapui seminopeasti ja oli oikein kivan näköinen setti tavaroita. Huippuhetki oli se kun puraisin siikaa niskaan, tämä oli todella hyvää, vielä snadisti lämmintä. Täytyi oikein varmistaa ja joo, savustavat itse omissa pöntöissään.

Harvoin tulee Stadissa lounaalla näin tyylipuhdasta savukalaa eteen, joskaan tämä ei siltikään voita sitä Lapissa auton konepelliltä nautittua annosta, joka saatiin yhdestä kiskasta järven rannalta. Isäntä siellä kävi ensin hakemassa kalat verkosta ja savustuspönttö oli suoraan pikku rakennuksen takana. Siitä on paha pistää paremmaksi.

Mutta tämäkin oli suussa sulavaa ja toimi mahtavasti sen maustetun jogurtin kanssa yhteen. Uudet tilliperunat olivat nekin oiva komponentti kulhoon, tosin kylminä nämä ei pärjää sille juuri keitetylle potulle. Marinoitu kaali oli vedetty ihanan pirtsakaksi ja toi hyvän hapon peliin mukaan.

Salaattikin oli saanut sopivan etikkaisen kastikkeen ja kikherneet toivat avokadon kanssa ruokaisuutta salaatille, vaikka ei sitä chiliä ollut omaan makuun riittävästi (onko sitä koskaan).

Kulhomallisessa ruokailussa on aina se sama ongelma, viimeisten rippeiden kaivaminen pohjalta oli epätoivoista kalastelua, mutta onnistuin lopulta kauhomaan kaikki ahnaaseen kitaani.

Mintulla maustettu vesimeloni oli viileä lopetus kivan kevyen – mutta silti sopivan täyttävälle – kesäiselle lounaalle. Onhan tämä toki vähän tyyriin puoleinen, mutta elämä on. Kannattaa käydä, jos haluaa vähän Suomi-nostalgiaa safkansa kaveriksi.

Sisustus on toteutettu lähes kliseemäisen mökkihenkiseksi, aina pakollista pallogrilliä myöten. Ympäristönä tämä oli oikein viihtyisä, varsinkin terassilla vietettynä.

Stadissa on harvoja vihreitä keitaita ja tässä on bonuksena vielä miellyttävä merimeininki. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Lasten kanssa homma toimisi varmasti myöskin, saaresta löytyy leikkipaikkaakin ja mattolaituria ihmeteltäväksi ravintolakäynnin yhteyteen. Lasten listakin näytti löytyvän, tosin itse tykkään enemmän tilata normilistalta pienempiä annoksia skideille, saavat siten parempaa safkaa.

Ps. Onkohan nyt joku lopun aika tulossa Ruisrockiin, kun sirkkalaumat ja pedon merkki (tai ainakin sen skanneri) on mainittu?

URL www.ravintolasavu.fi
Puhelin 09-74255574
Osoite Tervasaari, Helsinki

Savotta

Jei, sain houkuteltua R:n lounaalle ja näin viimeinkin syyn mennä yhteen priolistan viimeisistä paikoista, eli suomalaisen ruoan turistirysään, Senaatintorin Savottaan.

Aino-käynnillä herra J kehui tätä, oli käynyt joidenkin ulkomaanelävien kanssa safkaamassa, joten odotusarvot olivat kohollaan.

Safkan jälkeen käytiin vielä fiilistelemässä wanhoja aikoja Helsinki Clubbing -näyttelyssä. Erityisesti tuli vahdittua Nyllen kuvia.

Traditional Finnish food and very tasty, if rather pricey. The atmosphere sets the tone for this restaurant, as it is filled with ye olde Finnish paraphernalia and a matching soundtrack to boot.

For a larger injection of Finnish dishes, get over to Elite, Kosmos or Konstan Möljä.

Rehellistä ravintoa siis ja supisuomalaisessa ympäristössä. Täältä löytyy niin pisnesmenut (49e – 69e) kuin myös á la carte, jota en nyt jaksa tähän kokonaan tabuloida.

Eturuoissa löytyi mm.: Kalasavotta (15,50e), vihreä raakakeitto (11,80e) kuin myös kalakeitto päivän kalasta joka tänään oli lohi (12,40e / 17,20e pääruokana).

Pääruoka-annoksina: Saimaalta eli ruismuikkuja pottuvoilla ja mummonkurkuilla (23e) sekä säräkaukalosta eli karitsan etuselkää juureksilla ja perunoilla vahvassa lammasliemessä (26,70e).

Loppuun oli: lettuja hillolla ja jädellä (12,90e) sekä metsämarjahässäkkää ja korvapuustikeksejä (10,40e).

R otti muikut ja minä kalakeiton, jonka olin valinnut jo ennen tänne tuloa. Tilaus ja maksu hoidetaan pöydässä, tosin tiskillekin voi maksaa jos on kiirus.

Alkuun tuli keittiön terveisenä palat ruisleipää sitrusvaahdolla ja porolla sekä punasipulilla. Leipä oli vähän vettynyt, mutta muuten tämä oli oivan makuinen pikku herkku.

Reilu hapokkuus ja lihan pieni umamihitti pelasivat kivasti yhteen ja ruisleipä nyt maistuu aina hyvälle.

Ja onneksi sitä tummaa tuli lisää, ihan voin kanssa.

Tuoreet leivät maistuivat näiden perisuomalaisten annosten kanssa mainiosti ja erityisesti sen minun kermaisen lohikeiton kaverina.

Liemi sopassa oli todella hyvää ja uusien perunoiden oloiset palaset, sekä niiden kimpassa tulleet porkkanat oli jätetty sopivan napakoiksi.

Kala oli sekin maittavaa, joskin mennyt ihan snadisti yli, lilluessaan saunakiuluun kipatussa kuumassa liemessään.

Mutta siis esimerkillinen lohikeitto, tosin kyllä se tähän hintaan saakin olla.

R:n muikut tuli mukellettua nopsaan, näihin oli saatu ihanan rapsakka ja silti kauniin kevyt leivitys, jonka myötä kaloja olikin kiva uittaa siinä tillivoissa.

Pottuvoi oli duunattu tasaiseksi, joka miellytti minun suuta, mummonkurkut ja niiden viereen nykerretyt sipulit olivat saaneet kirpsakan etikkaisuuden, joka komppasi muita annoksen komponentteja hienosti. Hyvät pöperöt, joskin melko hintavat.

Tosin lokaatio on sellainen, ettei tässä mitään viiden euron pizzoja pysty myymäänkään.

Mesta soveltuukin varmasti erittäin hyvin sellaiseen turvallisuushakuiseen eksotiikan esittelyyn muun maan mansikoille.

Sisustus oli meinaan väännetty juuri sopivaksi tämän kategorian kinkereille, oli kirpparilta kunnostettuja kalusteita ja muita tilpehöörejä, ryijyjä seinillä ja taustamusiikkina takavuosien iskelmähittejä sun muita.

Erityisesti korvaani kutitteli Kuningaskobra, josta tulvahti lapsuus mieleen. Asiakaspalvelu oli välitöntä ja sujuvaa. Kasvissyöjällekin löytyi juttuja, katso kuvat tai menu ravintolan sivuilta.

Lasten kanssa sinänsä mahtuisi, mutta hintataso on annoksiin nähden sen verran kova, että pitäisi olla melkoinen finnomaanikko viedäkseen kersat tänne syömään.

Mieluummin sitten Eliteen tai Kosmokseen.

Ps. Taste Of Helsinki on tulossa 14. – 17.6. Tölikän puistoon.

URL www.ravintolasavotta.fi
Puhelin 09-74255588
Osoite Aleksanterinkatu 22, Helsinki