Tag: kruunuhaka

Bei Fang

Piano-ravintolan/baarin tilalle ilmestynyt Bei Fang piti käydä tsekkaamassa, vaikkakin tämä Dong Bei Hu:n uusin ilmentymä aavistuksen arveluttikin edellisen käynnin perusteella. Mutta on muuttanut lokaatiotaan Vuorikadulta, sekä nimeään, joten menköön nyt. Muutenkin näitä käymättömiä keskustan rafloja on niin vähän jäljellä, että otetaan kaikki mitä vastaan tulee.

Sopparineuvottelutkin on saatu kaikki kondikseen, joka tarkoittaa ylityöllistymistä hamaan tulevaisuuteen. Lapset voi olosuhteisiin nähden ihan ok, mutta siihen ne valopilkut omassa elämässä jäävätkin. Jos joku on totta, niin se, ettei mikään enää yllätä, paitsi sitten kun jälleen kerran yllättää.

Tässä on täytynyt jo pyöritellä sen verran käsittämättömiä skenaarioita tulevaisuuden suhteen, ettei ole tosikaan. Dramaattisimmatkin tarinat kalpenevat todellisuuden raa’an röntgenin säteiden alla. Mutta pakko jaksaa, muutakaan ei voi. Edessä on omituisin joulu ikinä, kun vaan skiditkin jaksaisivat.

An average Chinese restaurant in the tranquil streets of Kruunuhaka.

Some of the other Chinese restaurants in Helsinki are Brokadi, Ho’s Food and Jin Cheng.

Mutta niin, se ruoka. Tarjolla oli lounaslista, jota ei tietenkään löydy sähköisessä muodossa. Tänään lautasannoksina (10,40e) löytyi: Paistettua tofua chilillä ja pähkinöillä, Tariyaki-kana (sic), paistettua lehmää chilillä ja vegeillä sekä paistettua nuudelia ja vihanneksia.

Alkuun on soppa ja loppuun kahvi/tee. Otin sen tofun, kun alkuperäisen China Tigerin kana-chili-pippuri-annos oli yksi parhaimmista (pre-Brokadi) kiinalaisista annoksista mitä olen Stadissa syönyt.

Alkusoppa oli joku tällanen (oletettavasti) maissitärkkelyksellä suurustettu systeemi, mutta noin muuten en ole oikein varma mitä tässä oli. Ehkä kananmunaa? Ei oikein maistunut miltään, mutta lämmitti hyvin ulkoilman kylmäämää kehoani.

Pääruoka saapui vikkelään ja koostui riisikupista ja kastikkeesta. Riisi oli hyvin keitetty, tällasta snadisti paakkuuntuvaa settiä. Kastike oli sopivan tulinen, mistä diggailin. Noin muuten mentiin kyllä tosi yksiulotteisessa makumaailmassa ja jotenkin noi tekstuuritkin oli vähän niin ja näin, ainakin ne raffit porkkanapalat olisivat kaivanneet hieman pidempää paistoaikaa omaan makuun.

Oltiin kyllä todella kaukana niistä Korkeavuorenkadun gloorian päivistä, mutta aika pitkälti linjassa Vuorikadun version kanssa. Harmi sinänsä, mutta ei varsinaisesti yllättänyt. Vähän alle keskiverto-kiinalaisen buffan. Mutta nälkä lähti ja oli sentään chiliä.

Sisustus on siisti ja uudenkarhea, mutta jotain taustamusaa jäin kaipaamaan, nyt oli vaan joku kone hurisemassa ja muutaman asiakkaan hiljainen keskustelu viihdyttämässä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa.

Ps. Vallilaan tullut joku Magu, olisi kiva joskus päästä testailemaan tuollaista fiininmpää vegaanimeininkiä. Mutta ei lounasta (buu!) ja muutenkin taitaa alkaa olla nämä raflojen testaamiset olla taputeltu.

Pps. Tuomaan markkinat aukeaa huomenna ja siellä on taas kaikenlaista raflaa remmissä.

URL www.beifang.fi
Puhelin 050-4115536
Osoite Rauhankatu 15, Helsinki

 

Sofia Bistro

Citysta bongattu uusi rafla Senaatintorin kupeessa oli ihan pakko käydä tyyppaamassa, oli sen verran kiinnostavan kuuloista settiä tarjolla. Kesän pölyt alkaa olla vihdoinkin putsattu hihoista ja nyt pitäisi sitten keksiä, että mitä sitä oikein tekisi syksyn jälkeen. Tavallaan tässä voisi antaa asioiden mennä omalla painollaan eteenpäin, mutta haluaako sitä?

Vai pitäisikö taas nostaa vaikeuskerrointa kovemmaksi? Onneksi on noi skidit, että pysyy sellainen tasainen rutiinihumina päivissä. Poikakin halusi oman rynkyn (on muuten aika tiukka peli, tollanen olis ollut nuorena kova juttu), jota se on sitten käynyt paukuttelemassa metikössä frendien kanssa. Tytöt sentään diggailee vielä vaan hepoista/keppareista ja sen sellaisista vähemmän äänekkäistä asioista.

A stylish restaurant in the old Kiseleff house with a veggie heavy menu and a firm execution of the dishes. My lunch was top notch and the beautiful setting and friendly service made it even more special.

Other restaurants with that historical vibe to them can be found at Chapter, Vinkkeli and Salutorget.

Lounaalla on tarjolla joko soppa (10e) tai soppa+lautasannos (20e) tai sitten nämä petit foursin ja teen kera (25e). Lautasannoksia saa myös “yksinään”, tänään tarjolla oli viikottain (tai “usein”) vaihtuvassa menussa: Iberico & Rutabaga eli paahdettua lanttua, lehtikaalia, dijon-sinappia ja iberico-porsasta (14e); Buckwheat & Perch eli tattari-purjopuuroa, mangoldia ja paistettua ahventa (14e); Ceps & Egg eli herkkutatteja, parmesania ja vaahdotettua luomumunaa (12e); Zucchini & Tofu eli grillattua kesäkurpitsaa, neulapapuja ja seesamimarinoitua tofua (12e) sekä soppana “Gazpacho” eli gazpacho anis-iisopista, basilikasta ja pinjansiemenistä (10e).

Otin koko setin, kerranhan näissä vaan käydään, mutta koska aamusali jäi väliin “pommiin” (heräsin vasta vähän ennen seiskaa) nukkumisen ja duunikiireiden takia, niin päätin kevennellä kukkakaalipirtelöllä ja päädyin ottamaan kesäkurpitsan tofulla. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksu teehuoneen tiskillä (muitakin variaatioita maksutavasta löytyy).

Keittiö käynnistyi lounaalle rauhalliseen tahtiin, joten alkuun tuli nakerrettua tuoretta/lämmintä sämpylää ja levitettä. Sieltä löytyi jotain vihreää hummusmaista tahnaa (ja myöhemmin vaahdotettua voita ja jotain valkoista, tuorejuustoa ehkä? #laputoiskiva).

Sämpylä oli erittäin hyvä, hieman rapsakka kuori ja upea sitko sekä herkullinen maku. Hummus oli saanut jotain anismaista (fenkolia?) messiin ja tämä oli ektrahyvä sen lämpimän sämppärin kanssa.

Alkuun tuli kokin esittelemänä gazpacho, joka oli koristeltu heidän omalta (biodynaamiselta) viljelmältä haetulla basilikalla. Keitto oli loistavan makuinen, taas hentoinen aniksen maku sävytti samettisen täyteläisiä lusikallisia ja pinjansiemenet toivat pientä tekstuuria messiin. Erittäin hieno aloitus.

Pääruokana tuli salaatti paahdetulla kesäkurpitsalla ja paistetulla tofulla. Tämäkin oli kerrassaan mahtava suoritus, ainekset komppasivat toisiaan taiten ja jokainen juttu lautasella piti puolensa. Jotain vaahtoa tms tähän oli tursotettu ja ihan kuin tästä olisi tullut pientä savun makua mukaan.

Selleri ja muutama muu komponentti antoi sopivaa kirpsakkuutta ja piti kokonaisuutta harmonisena. Todella tasokasta kasvisruokaa, kannattaa ehdottomasti käydä tsekkaamassa. Ja on täällä toki eläintäkin tarjolla.

Jälkkäri nautittiinkin sitten tee-salongissa ja tarjolla oli pientä makeaa: Lime-vaahtokarkki, vadelma-vaahtokarkki, joku marmeladi (I forget ja edelleenkin ne #laputoiskiva, vaikka toki nämä kaikki esiteltiin verbaalisesti), suklaakonvehti pähkinöillä, toinen sitruunalla ja jotain mystisiä vegaanisia väkerryksiä. Otin limevaahtiksen ja sitruuna+pähkinäkonvehdit.

Mutta juomien puolella olikin sitten tarjolla joko suodatinkahvia tai sitten pussiteetä. Wut? Tee-salonki, jossa tsiljardi purnukkaa kaikenlaista mystistä teelaatua ja sitten tarjoillaan pitkän lounaan päätteeksi liptonin pussaria. Nou tänks. Otin kahvia maidolla ja ryystin sitä samalla kun mussutin konvehteja. Olivat ihan hyviä, mutta ei mitään tajuntaa laajentavaa ja vähän jäi kaivelemaan se tee-juttu.

Sisustus on pramea kuin mikä, Kiseleffin talo on kuitenkin melkoisen komiasti koristeltu. Kalustus oli myös tilaan sopiva ja talo oli palasteltu mielestäni onnistuneesti eri henkisiin kokonaisuuksiin. Ruokatilan fiilistä nosti “Tarantinon leffan soundtrack”-henkinen musa ja tee-salongissa taas pyöri rauhallinen jazz-tyylinen meininki.

Homma skulas alusta loppuun, varsinkin kun asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvisruokailijalle löytyy vaikka mitä ja osa on tosiaan hc-vegaani-terroristeillekin sopivaa, kuten nyt nämä omat valinnat (jos ei huomioida mun jälkkäriä). Lasten kanssa mahtuu hyvin, joskin tuo menu on ehkä enemmän aikuiseen makuun tuunattua menoa.

Ps. Soppa 365:ssa on tosi söpön lämmin artikkeli kahdesta suomenniemen kovimmasta keittiömesusta, eli herrat Kostian ja Mansikka.

Pps. Pizzalasta saa nyt myös lounasta, pitäisi tuotakin ehtiä koestamaan joskus. Saa nähdä ehtiikö vaan. Ja Redin raflalistakin on ilmestynyt ja sinne näemmä tulee useampi uusi rafla + kaamee määrä ketjuja.

URL www.sofiafuturefarm.fi/fi/ruoka-ja-juoma/sofia-bistro
Puhelin 040-7091612
Osoite Sofiankatu 4 C, Helsinki

Savu

Harvinaisesti sateeton päivä, joten oli pakko hyödyntää ja käydä lounasaikaan pienellä happihyppelyllä, jotta saisin pienen breikin kaiken skriptauksen seassa tehtyyn kiroiluun. Pitkät on päivät ennen lomia, mutta pakko vääntää, syksyllä ei enää ehdi. Lähdinkin siitä sitten tetsaamaan Senaatintorin turistilaumojen läpi aina rantsuun saakka.

Halkolaituria reunustivat ne kauniit purjelaivat, joiden takana siinsi Tervasaari. Tähän kohtaan kaupunkia osuu useampiakin muistoja, osa merellisiä. Kerrankin yksi kaveri otti jopa kosketusta laiturin ja purkkarin välimaastoon, ennen juurikin Savu-ravintolassa vietettyä jätkien iltaa.

On tuolla ollut eräät synttäritkin ja kaikenlaista muuta epämääräistä haahuilua. Tämä on oikein hyvä kohde tuollaiselle lyhyelle, kaupunkimaiselle puistopyrähdykselle, jos sattuu olemaan mestoilla. Nykyään siellä parkkipaikatkin on selkeämmin merkitty, ettei tule vaikka kahta kertaa peräkkäin sakkoja (prkl). Kalasataman suunnassa pilkisti taivasta ujosti halkova Redin puolivalmis runko, sinnehän taisi olla tulossa kanssa melko monta raflaa. Sitä odotellessa.

A very Finnish-ly themed restaurant by the sea, this “summer cabin” has tasty food and an impeccably executed feel to it. Definitely worth a visit if you desire a bit of a local touch, but can’t be bothered to leave the city.

Other good locations for a local atmosphere, go to Elite, Konstan Möljä (dinner only) or Savotta.

Tarjolla on lounaaksi joko à la carte, lounasmenu (29e) tai trendikkäästi (vai onko tämä bowl-juttu jo vähän passé?) salaattikulho (15,90e) tofulla, fisulla tai lihalla.

Otin fisun, vaikka vähän hotsittikin napata vegeversio kaikesta lihanhimosta huolimatta. Jotenkin vaan se savusiika houkutteli ja tänään piti pysyä pystyssä koneen ääressä iltaan asti, ajattelin että ehkä se kala olisi aavistuksen ruokaisampaa?

Kalabowliin kuului: Savusiikaa, avokadoa, mummonkurkkuja, chili-kikherneitä, marinoitua uutta perunaa, pikkelöityä punakaalia, retiisiä ja kevätsipulia & fenkolilla maustettua luomujugurttikastiketta sekä loppuun vesimeloninekku mintulla. Tilaus ja maksu hoidettiin pöydässä.

Alkuun tuli yllätyksenä keittiön terveinen, joka tarkoitti kurkkusiipaletta savustetulla kermaviilillä, seesaminsiemenillä ja fritatulla lehtikaalin(?) palalla. Tämä oli oikein makoisa ylläripylläri ja vieno savun maku sopi tähän mainiosti.

Seuraavaksi pöytään saapui leipäkori raflan omia leipiä (tämähän on samaa klusteria Savotta-raflan kanssa, joten sen takia homma toimii jokseenkin samalla sapluunalla) vaahdotetun voin kera. Leivät olivat maittavia, vaaleassa maalaisleivässä oli hyvä kuori ja passeli sitko, sekä sopiva suola.

Saaristolaisleipäkin oli hyvä, joskaan ei mitään tajuntaa laajentavaa, itse tykkään vähän tahmeammista versioista. Näitä oli hyvä nakertaa nälkäänsä, kun se aamuisen salin jälkeinen päärynä ei oikein enää antanut energiaa.

Pääruoka saapui seminopeasti ja oli oikein kivan näköinen setti tavaroita. Huippuhetki oli se kun puraisin siikaa niskaan, tämä oli todella hyvää, vielä snadisti lämmintä. Täytyi oikein varmistaa ja joo, savustavat itse omissa pöntöissään.

Harvoin tulee Stadissa lounaalla näin tyylipuhdasta savukalaa eteen, joskaan tämä ei siltikään voita sitä Lapissa auton konepelliltä nautittua annosta, joka saatiin yhdestä kiskasta järven rannalta. Isäntä siellä kävi ensin hakemassa kalat verkosta ja savustuspönttö oli suoraan pikku rakennuksen takana. Siitä on paha pistää paremmaksi.

Mutta tämäkin oli suussa sulavaa ja toimi mahtavasti sen maustetun jogurtin kanssa yhteen. Uudet tilliperunat olivat nekin oiva komponentti kulhoon, tosin kylminä nämä ei pärjää sille juuri keitetylle potulle. Marinoitu kaali oli vedetty ihanan pirtsakaksi ja toi hyvän hapon peliin mukaan.

Salaattikin oli saanut sopivan etikkaisen kastikkeen ja kikherneet toivat avokadon kanssa ruokaisuutta salaatille, vaikka ei sitä chiliä ollut omaan makuun riittävästi (onko sitä koskaan).

Kulhomallisessa ruokailussa on aina se sama ongelma, viimeisten rippeiden kaivaminen pohjalta oli epätoivoista kalastelua, mutta onnistuin lopulta kauhomaan kaikki ahnaaseen kitaani.

Mintulla maustettu vesimeloni oli viileä lopetus kivan kevyen – mutta silti sopivan täyttävälle – kesäiselle lounaalle. Onhan tämä toki vähän tyyriin puoleinen, mutta elämä on. Kannattaa käydä, jos haluaa vähän Suomi-nostalgiaa safkansa kaveriksi.

Sisustus on toteutettu lähes kliseemäisen mökkihenkiseksi, aina pakollista pallogrilliä myöten. Ympäristönä tämä oli oikein viihtyisä, varsinkin terassilla vietettynä.

Stadissa on harvoja vihreitä keitaita ja tässä on bonuksena vielä miellyttävä merimeininki. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä.

Lasten kanssa homma toimisi varmasti myöskin, saaresta löytyy leikkipaikkaakin ja mattolaituria ihmeteltäväksi ravintolakäynnin yhteyteen. Lasten listakin näytti löytyvän, tosin itse tykkään enemmän tilata normilistalta pienempiä annoksia skideille, saavat siten parempaa safkaa.

Ps. Onkohan nyt joku lopun aika tulossa Ruisrockiin, kun sirkkalaumat ja pedon merkki (tai ainakin sen skanneri) on mainittu?

URL www.ravintolasavu.fi
Puhelin 09-74255574
Osoite Tervasaari, Helsinki