Rax

image

Ihan törkeän ikävä flunssa pisti sen verran matalaksi, että en alijäähtyneessä tihkussa jaksanut mennä ihmettelemään enempää Tuomaan markkinoita. Ensi jouluna sitten uudestaan, eiks je? Ja muutenkaan ei oikein mikään huvittanut, joten päädyin sitten hoitelemaan Aleksanterinkadun viimeisen (viii-i-ii-iimeinen) ravintolan, eli Rax:in pizzabuffan. Tämä on sinänsä tunnettu suure, näissä on tullut käytyä aina Itiksen (vanhan puolen) Raxista lähtien silloin tällöin, tosin viime kerrasta lienee useampia vuosia. Paikka tarjoaa siis pizzabuffaa (9,95e aikuiset – 3,95e < 7v – 6,95e < 12v ja +3e saa itselle tehdyn kokonaisen pizzan ja +2e jädeä niin paljon kuin sielu sietää), joka sisältää Pizza Hutin kaltaisesti myös salaattibaarin sekä muita lämpimiä ruokia ja sopan. Tänään oli tarjolla: Pepperonipizza, kinkku-ananaspizza, tonnikala-mustapippuripizza, vegepizza, joku dillinger tms lihapizza, kanan siipiä, nakkeja, lihapullia, lasagnea, ristikkoperunoita, nachoja ja parsakaalisosekeittoa. Salaattibaarissa oli (varmaan unohdan jotain): Tuoretta leipää, fetaa, raejuustoa, kanaa, punasipulia, kalamata(?)oliivia, jalopenoviipaleita, perunasalaattia, jäävuorisalaattia, kaaliraastetta, maissia, herneitä, ananasta, tomaattia, kurkkua, salsaa, keitettyjä kananmunia ja maustekurkkua. Kastikkeita oli useampaa: Ranskalainen sinappi, kermaviili, joku muu ja sitä ihanaa sitruunavinaigretteä siinä hauskassa pullossa mitä on useissa paikoissa ja se on tosi hyvää (oli pakko googlailla ja se on tämä Hellmannin pullo). Sitten oli limuhanat (kokis, kokis zero, fanta, sprite zero, ehkä vissyä?), vesipiste ja (rasvatonta) maitoa. Ja loppuun kahvi/tee sekä tietty sitä jädeä automaatista jos siitä pulittaa sen pari egeä. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa kassalle, josta saa lautasen kantoon (soppaa varten on toki kulhoja, joita voi käyttää varmaan myös salaattiin, mikä ei tullut itselle flunssapäissään mieleen).

image
Alkusalaatti oli ihan kohtuullinen, melko kattava setti ja tuoreet komponentit. Vähänhän tämä on kuin mättäisi ei lämmitettyjä pizzoja, mutta se sitruunavinaigrette oli niin hyvää, että nosti tämän salaatin perussetistä ihan kivaksi aloitukseksi. Se soppa oli semiok, hieman tuo oli haalenpuoleista, mutta muuten maistui kyllä. Leipä oli tuoretta ja samaa taikinaa kuin pizzan pohja, menetteli. Pizzat olivat hyvin standardikamaa, jopa siinä määrin, että lähiöpizzerioista saa yleensä parempaa kuin mitä nämä ovat, eli aika tällaista hiilihydraatti-rasvamättöä. Kyllähän näitä söi, mutta vaati kyllä liberaalin tuuttauksen oreganoa sekä (!) Texas Peten chilisoossia, josta on kehkeytynyt oma uusi suosikki (tosin muutamia uusia on postin pakettiautomaatissa odottelemassa hakua kun tilasin Poppamiehestä). Muista lämpimistä ruoista ei oikein tehnyt mieli muuta kuin sitä lasagnea. Ja voi itku mitä lasagnea, tämä oli nyt tähän mennessä syödyistä ehdottomasti heikoin esitys ja sellainen rimanalitus niin maun kuin rakenteenkin osalta. Ei hyvä, en syönyt loppuun, edes teksasin pete ei tätä pystynyt pelastamaan. Eli euron kun pistää lisää, niin pääsee Pizza Hutin ihan oivalliseen pizza buffaan, jossa on pizzojen lisäksi myös selkeästi parempi salaattibuffa. Ja mielestäni jopa Iguana päihittää tämän ruoan laadussa ja se ei ole kovin kummoinen lounaspaikka.

image
Sisustus on pikaruokalalle sopiva, kirkkaat valot ja värit. Asiakaspaikkoja on hauskan erilaisia, itse tuli istuskeltua “baaripöydän” ääressä. Lasten leikkipaikka löytyi, tosin osa siitä oli jotenkin naruilla eristetty, mutta suurin osa vaikutti olevan käytössä. Mestaan pääsee myös erittäin helposti pyörätuoleilla etc, mitä erikseen esittelevätkin sivuillaan ja täällä olikin mammapartiot paikalla nuorempien kanssa. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista, yhden pojan tiputtama astiakaan ei haitannut mitään vaan se käytiin nopeasti siivoamassa pois, mikä on mielestäni oikein hieno asenne henkilökunnalta/ravintolalta. Kasvissyöjälle oli se haalea soppa, salaattibaari ja vegepizza, mutta ei tämä kyllä ruoan osalta ole kovinkaan suositeltava käyntikohde. Lasten kanssa täällä on varmasti hyvin vaivatonta käydä, ruoka on heti valmista ja siitä löytyy ihan takuuvarmasti kaikille jotain sopivaa. Leikkipaikka oli hyvin hoidettu ja lisäpisteitä ehdottomasti siitä helppokulkuisuudesta, isoillakin vaunuilla yms kulkuvälineillä pääsee liikkumaan iisisti. Mutta se lasagne.. blech.

URL www.rax.fi
Puhelin 020-7664931
Osoite Aleksanterinkatu 11, Helsinki

Steam Coffee

image

Meninpä tällä kertaa vähän myöhemmin sinne Steam Coffee -ravintolaan, Phở-keiton perässä. Mesta tarjoaa siis pho- (kana, nauta tai molempia), wonton-, katkarapulasinuudeli- sekä kana-bambuvermisellikeittoa (10,90e). Näiden lisäksi on tarjolla salaattia kahdella (9,90e), kolmella (12,90e) sekä neljällä (14,90e) täytteellä sekä kanansiipiä tai paahdettua possua riisillä (10,90e). Ja toki näiden lisäksi ihan perussettiä mitä kahvilasta voisi kuvitella löytävänsä. Matkasin siis jälleen kerran näitä popcornilta ja hollywoodilta (Star Wars!!12) tuoksuvien käytävien läpi kohti uutta ja jännittävää ravintolakokemusta. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille, josta löytyy myös aseet, vedet ja rensselit. Webska ei jälleen kerran valitettavasti ole kauhean ajantasalla, kun väittävät nuudelisopan löytyvän vegenä tai katkiksilla.

image
Sopan odottelu olikin sitten vähän pidempiaikainen seikkailu, mutta kun höyryävä astia saapui eteeni, niin voin todeta, että odotus palkittiin. Lautasen viereen tuotiin vielä maustekori, josta sitten pienellä osoittelulla indikoitiin että tulista juttua löytyy. Ja hyvä niin! Aloitin liemen hörppimisellä ja tässä oli nyt oikein mainio ja herkullinen liemi. Tätä oli selvästi jaksettu työstää, eikä siitä löytynyt mitään outoja särmiä, kuten esim. HKI+ kahvilan liemestä. Lihat olivat meheviä ja herkullisia, jotain hassuja palleroitakin löytyi jotka maistuivat nekin maittavilta. Nuudelia oli sopassa sopivasti ja muutenkin tämän komponentit olivat hyvin balanssissa keskenään. Ja sitten ne mausteet. Soijaa löytyi, kuten myös kalakastiketta ja Srirachaa (joutsen). Ja oli siinä lautasen sivussa myös limeä. Mutta kallistuin siihen chilirouheeseen, jonka kaverina oli tummanpunaista ja tulista (oletan, että tämä oli Gochujang) kastiketta. Maistelin alkuun sitä chilirouhetta ja se osoittautui erinomaiseksi ja sillä sitten mentiin melkein loppuun asti. Ripsottelin sitä vapautuneesti keiton sekaan ja se toi tulisuuden lisäksi kivaa pientä tekstuurivaihtelua. Se Gochujang sopi myös, mutta ei vetänyt vertoja sille rouheelle. Tämä oli erinomainen lounaskokemus ja toi ihanan lämmön keskelle nihkeän kostean viileään päivään. Tennispalatsihan on onnistunut loistavasti tämän kakkoskerroksen ravintoloiden osalta. Ja sopan osalta tämä mielestäni sijoittautui ihan hyvin siihen No. 5 Coffeen ja The Boom Roomin välimaastoon. Ehkä pidin/pidän aavistuksen enemmän edelleenkin siitä No. 5 Coffeen versiosta.

image
Sisustus on siisti ja yksinkertainen, tosin tunnelma ei ole ihan niin miellyttävä kuin viereisessä Lumièressä. Ihan kiva täällä silti oli istuskella ja katsella ulos koleaan ja synkkään maisemaan (graniittitalo). Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja hieman takeltelevaista snadin kielimuurin takia, mutta ihan onnistuneesti tämä kuitenkin sujui. Kasvissyöjälle oli tosiaankin se salaatti, mutta ei soppaa (tsori). Lasten kanssa voisi todellakin tulla ja viereisessä pöydässä olikin iloinen natiainen mutustelemassa leipää ja smoothieta (näitäkin on siis tarjolla) äitinsä kanssa. Lähtiessä tulikin yllättäen (en ole mitenkään spontaanisti sosiaalinen eläin) vaihdettua muutama sananen hänen kanssaan, kun hän kyseli Phosta (ei tosiaan ole mitenkään ilmiselvää, että täältä saa tuota tai muitakaan soppia). Hyvin näytti lapselle ja äidillekin maistuvan ruoat ja tilaahan täällä on vaikka lampaat söis. Kannattaa käydä tsekkaamassa, molempia, tätä ja Lumièrea.

image
Tässä tulee jotenkin etäisesti sellainen fiilis, että kovalla fanfaarilla kokoon säädetty Lintsin kattila, mihin piti tulla (ja tulikin, mutta vain hetkeksi) herkullista ruokaa ympäristöön missä sitä ei välttämättä ole totuttu saamaan, on täällä onnistuttu tekemään vähemmällä kohkaamisella ja onnistuneesti (olipas taas kieliopillisesti hienosti jäsennelty aivopieru, juurikin näistä se äikän opekin jakso aina marista). Toki eihän nämä raflat nyt mitenkään pitkäikäisiä vielä ole (tai en minä tästä Steam Coffeesta osaa sanoa), joten katsotaan miten se ajan hammas kaluaa näitä. Mutta siis hurraa! Hyvä että on muutakin kuin niitä pikaruokaketjuja. Vaikka kyllä niissäkin on välillä ihan kiva käydä.

image

URL www.steamcoffee.fi
Puhelin 044-0660986
Osoite Fredrikinkatu 65, Helsinki

 

Savoy

image

Mitenköhän tämän aloittaisi? Oli appiukon 70v synttärit ja mentiin sitten kymmenen hengen seurueen voimin yhteen Suomen parhaimmistoon kuuluvaan ravintolaan, eli Savoyhin. Paikka tarjoaa mm. yllätysmenua (106e), Sibelius-menua (96e), En Route To Perfection -menua (84e), Season-menua (79e) sekä Mannerheim-menua (64e). Meille valikoitui se yllätys/suositusmenu koko pöytäseurueelle viineillä (lapset puoleen hintaan). Jos lyhesti vetäisi kokemuksen yhteen, niin puitteet oli kunnossa, mutta sisältö ei. Antakaapa kun elaboroin.

image

Paikka on siis yksi paikallisia ravintolamaailman kirkkaimpia tähtiä, status on sen verran vahva, että tämä mesta tulee vastaan todella usein kun on puhe parhaimmista ravintoloista. Oli kyse sitten Stadista tai koko härmästä. Siksipä (ja koska en ollut ikinä käynyt paikassa, lounaalla tai muuten) ehdotin tätä paikkaa synttäreiden kohteeksi. Taksilla mestoille kärppänä klo 18, sijoittauduimme salin puolelle isoon pöytään. Alku lähti hyvin käyntiin, kuplivat tulivat vauhdikkaasti lasiin ja homma lähti rullaamaan etiäpäin. Tilaus ja maksu hoidetaan luonnollisestikin pöydässä, nyt ollaan niin klassisessa ympäristössä että. Tähän kohtaan voidaan myös todeta, että tilaukset oli tehty jo useita päiviä etukäteen, haluttiin kuitenkin ihan saumaton asiakaskokemus ja olimme näin ollen indikoineet että a) lapsia tulossa (ravintola aukeaa vasta klo 18) b) halutaan yllätysmenu (tämän kerrottiin kestävän n. 2,5h) kaikilla herkuilla ja c) pari pupukorvaa, jotka syövät vain vegemeininkejä (ei ongelma). Päivän lehdet löytyivät hauskan näköisestä nurkkauksesta jossa kävi muutamia seurueita nauttimassa lasin tai pari illan alkupuolella.

image

image

Ennen ruokia, tosin yllättävän kauan kuoharien saapumisen jälkeen, saapuivat leipälaatikot. Ihanan rustiikin näköiset laatikot pitivät sisällään loistavan rapsakoita sämpylöitä joissa oli mieletön sitko, aivan loistavia! Näiden lisäksi oli mallas(?)leipiä, jotka olivat yksi herkullisimmista saaristolaisleipähenkisistä virityksistä mitä olen aikoihin maistanut. Pienissä korumaisissa kupeissa oli vaahdotettua voita joka levittyi sulavasti kuumien leipien päälle. Mahtavaa!

image

Alkuun tuli yksi (!) amouse bouche: Pikkelöityä mustaa torvisientä, lohta, mätimoussea. Tämä oli oikein mainio kokemus, herkullista lohta ja moussea, mutta kärkeen nousi yllättäen se torvisieni. Miten tämä olikin niin herkullista, varsinkin entiselle vannoutuneelle sienivihaajalle? Loistavia makuja ja oli pakko kouria lasten osittain syömättä jääneitä kuppeja tyhjiksi.

image

Pitkähkön odottelun ja toisen leipälaatikkosetin jälkeen iskeytyi eteen alkupalat: Luomukaritsa tartar ja tryffelimarinoitua valkokaalia sekä fritattua lehtikaalia. Tartar oli erittäin laadukasta, hienoista raaka-aineista tuotettua ja mainion tekstuurin omaava. Tryffelimarinoitu valkokaali sopi tähän kuin nenä päähän ja kirpsakka punakaali valkokaalin kaverina toi kivaa tekstuuri- ja hapokkuusvaihtelua annokseen. Lehtikaali rapsahteli hauskasti ja koko setti oli harkittu ja taiten keitetty. Mutta täytyy sanoa, että Bistromatin buffet tartar oli vähintään yhtä hyvää, kuten myös Brondan lounaalla herkuteltu tartar.

image

Alkupalojen jälkeen saapui pöytään väliruoka, joka oli: Paistettua kuhaa, kurkumaperunaa, sinisimpukkaa, paahdettua kevätsipulia, miniromanescosalaattia ja simpukkakastiketta. Tässä kuha oli aika hyvin paistettu, tosin ei tämä esim. Olon loistavalle nieriälle pärjännyt mitenkään ja jäi mielestäni myös Lonnan herkullisen kala-annoksen jälkeen. Salaatti oli jotenkin outo lisäys annokseen, mutta kastike oli omaan makuun oikein hyvä. Perunat jäivät jotenkin mysteeriksi itselle ja komponenttien välillä tuntui olevan outoa impedanssia, kokonaisuus ei tuntunut harmooniselta.

image

Välisorbetti tuli raikastamaan makunystyröitä alkuruokien jälkeen, ennen main eventtiä. Kupissa oli: Veriappelsiini-campari(?)sorbetti jonka päälle kaadettiin kuusenkerkkäkuoharia. Tämä oli aivan loistava, koko pöytäseurue nautti tästä täysin rinnoin ja annos toimi juuri kuten pitikin, koko suu sekä mieli tuntui raikastuvan jokaisella lusikallisella.

image

Yllättävän pitkän odottelun jälkeen saapui se pääruoka: Valkohäntäpeuraa, ohrattoa veripalttoolla, veripalttoohyydykettä, kermassa haudutettua sientä, kahvikreemi ja paistinliemikastike. Pihvipötkylä oli oikein näyttävän oloinen, mutta omaan makuun alimaustettu. Mutta se ei ollut tämän annoksen (josta onneksi päivän sankari ja anoppi pivität kovasti) kehnoin kohta vaan se, että ainakin oma lautanen oli seissyt niin järjettömän kauan kuumalampun alla että kastikkeet olivat kehittäneet suojaavan gelatiinikuoren päälleen. Tämä oli niin “rookie mistake” kuin vain olla ja voi. Mielestäni tässä kohtaa alkoi paljastua keittiössä hallitseva kaaos salin puolelle oikein isosti. Tähän mennessä oltiin vaan ihmetelty että kylläpä kestää annosten saapumisessa, mutta sitten kun se annos on selvästi hoidettu huonosti suunnitellulla aikataulutuksella lautaselle, niin on aivan selvää että nyt ei olla ihan sillä levelillä kuin luultiin. Muutenkin annoksen filosofia ei kohdannut minua siten, että olisin ymmärtänyt lautasen kokonaisuutta. Tajuan kyllä sienien, kahvin ja riistan konfluenssin, mutta mielestäni tässä oltiin jälleen kerran täyttämässä jotain “rasti ruutuun” tehtävää verrattuna siihen, että oltaisiin ymmärretty annetun tehtävän syvin olemus.

image

Välijuustot saapuivat semihitaasti nämäkin, joka on jo jonkinlainen saavutus, ottaen huomioon annoksen luonteen (leikkaa juustot ja asettele aikaisemmin misatut hillokkeet etc lautaselle): PunaHeidi valkohome, comte ja sinihomejuusto (meni ohi) viikunahillokkeella sekä pähkinöillä. Juustot olivat ihan jees, ei tässä mitään pilviä hivoteltu, mutta homma toimi kohtuullisesti. Viikunahilloke oli makiaa ja pähkinät hunajalla/siirapilla hyvin perinteinen lisuke. Viereen heitetty 30v Port oli ehkä snadisti tuima muuhun makumaailmaan, mutta itsekseen ihan loistavan makuinen kuten muutkin viinit, somelier oli selvästi todella osaava.

image

Loppuun tuli jälkkäri ja tämä tulikin jo kohtuullisen vauhdikkaasti kun vaimoni kävi hieman keskustelemassa (kuten hänellä on joskus tapana) salihenkilökunnan kanssa toimituksen sujuvuudesta. Jälkkärinä oli aika perinteinen setti: Päärynäsuklaaterriini, suklaamousse ja päärynächipsi. Annos oli kovin suklainen ja ehkä hieman raskas lopetus, mutta kuitenkin tasokkaasti väännetty.

image

Loppuun heitettiin vielä (tämä kuitenkin kuuluu tämän henkisiin tilaisuuksiin) kahvit, teet ja avecit. Nesteiden viereen lasketut petit foursit olivat ihan kivat, marmeladia suklaanapin päällä.

image

Sisustus on äärimmäisen klassinen aina salihenkilökunnan vaatetusta myöten. Tässä ollaan ihan perusasioiden parissa ja selvästi katutason hissillä matkataan johonkin nykyajan ja lähimenneisyyden välimaastoon, mutta hyvällä tavalla. Asiakaspalvelu oli ensiluokkaista ja salihenkilökunnan toiminta oli pääasiassa ihan huippulaatua (reagoiminen negatiiviseen palautteeseen aiheutti hieman kitkaa ja kesti hetken että löytyi keskusteluyhteys). Kasvissyöjät otettiin erittäin hyvin huomioon ja kaikki toimi heidän, sekä lasten osalta loistavasti. Erityisen lisämausteen yleisfiilikseen toi kaunis live pianonsoitto, tämä toimi erinomaisesti ja sopi tähän tilaan täydellisesti. Laukkukoukutkin löytyi niin isommille kuin pienemmillekin tytöille.

image

Mutta. Miten ihmeessä tähän koko suoritukseen saatiin kulumaan kokonaiset viisi (5) tuntia? Eli kaksi kertaa luvattu pidempään? Miten meitä isommat seurueet, jotka tulivat meidän jälkeen poistuivat meitä ennen? Mitä ihmettä (mit vit) siellä keittiössä oikein tapahtui, niin että pääruoka-annoksen kastike oli ehtinyt jämähtää jo hieman jäähtyneelle lautaselle?

image

Tässä jotenkin jäi sellainen tunne, että koska ollaan yhdellä parhaimmalla paikalla koko Suomen maassa ja koska omataan niin järkälemäinen status ja hieno historia, niin ei vaan oikein jaksa keskittyä enää siihen laatuun sillä palolla kuin mitä tällaiselta ravintolalta voisi olettaa. Valitettavasti tällainen puitteiden ja rakenteiden palvominen ei ainakaan omalla kohdalla toimi, vaan haluan että ruoka on tehty isolla sydämellä, vahvalla visiolla sekä peräänantamattomalla laadulla. Oli aika iso yllätys että näinkin hehkutettu ravintola oli näin tasapaksu kokemus. Salihenkilökunnan erinomainen palvelu ja osoite voi viedä vain tiettyyn pisteeseen asti, sitten pitää keittiönkin ja erityisesti ravintolan johdon osallistua ravintolan toimintaan jollain merkityksellisellä tavalla. Hinta huomioon ottaen tämä oli aika keskinkertainen kokemus.

URL www.ravintolasavoy.fi
Puhelin 09-61285300
Osoite Eteläesplanadi 14, Helsinki