Beerger

Voe bärsche näitä Hietsun Kauppahallin tyyppejä, taas oli kova yritys sinne Kamaligiin, mutta eihän se mitään ole auki, kuten ei ollut viereinenkään putiikki kaikista klo 11-nn kylteistä huolimatta (tosin jälkikäteen katsottuna Facebookissa oli ehkä Kamaligilla nyt klo 12?). Olin kuitenkin ennakoinut jo tämän ja valinnut backup plänin, joka koostui niinkin mahtavasta kuviosta, kuin “jatka rantaa pitkin ja kato onko joku mesta auki”.

Tämä nerokas suunnitelma toteutui täydellisesti, kun harhailin teollisuusalueen massiivisten nostureiden varjossa kohti lautakasamaista Beergerin terassia. Näin jälkikäteen todettakoon, että tämähän taitaakin olla Street Gastron valenimi, joten omien sääntöjen mukaan olisi pitänyt jättää väliin. Mutta kun joku piti ottaa, enkä jaksanut enää kävellä pidemmälle, niin otetaan nyt sitten, kohtahan tää lopettaakin (ainakin talveksi).

Burgers and nothing but at this pop-up restaurant in the shadows of the Helsinki harbor cranes. The burger was ok, as were the housemade fries.

Other burger joints in Helsinki are Bites, Teurastamon Portti and Friends & Brgrs.

Burgereita siis (sekä olutta), jos ei nimestä jo arvannut. Tarjolla on: Beef eli raakakypsytettyä lehmää salaatti-tomaatti-sipulilisukkeilla ja majoneesilla (10,50), Cheesy eli juustoinen versio (11,50e), Beerger eli makkaralla ja olutpohjaisella kastikkeella (13,50e), Veggie eli kikhernepihvillä (12e), All Black eli mustalla lehmällä+possulla+leivällä ja tryffelillä (15e), ranut (3,50e) sekä bataattiranut (3,50e). Itselle valikoitui perinteinen juustobursa ja ranut siihen sivuun. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskillä, mutta huom! oikealla puolella, vasemmalle ei jostain syystä voinut tehdä.

Sain piipparin mukaan, mutta safka tuotiin kuitenkin tarjottimella eteen, ehkä heillä ei ollut niin kiirus? Iskin kiinni ranuihin ensimmäiseksi ja nämähän olivat ihan hyviä, osittain ihan rapsakoita ja hyvin maustettuja, tosin osittain lötköjä. Mutta siis sellaisia itse tehdyn oloisia ja kohtuullisen laadukkaita. Se chilimajoneesi oli tavallaan ook dippailuun, mutta ei siinä kyllä chiliä ollut.

Purilainen toimi melko hyvin, leipä oli tässä paras osuus, jotenkin sellainen kimmoisan täyteläinen ja saanut kivasti paistopintaa. Muutenkin tämä koko setti oli helppo syödä käsin, mikä on oleellista. Muut komponentit sämpylän sisällä olivat ook, tuoreita jne, majoneesia sopivasti ja sipulissa sopiva puraisu. Mutta jos erikseen ottaa ja raakakypsyttää lehmän lihaa, sitten vetää sen myllyn läpi ja kasaa pihvin, niin voisi sen jättää mediumiksi.

Noin muuten pihvi oli kyllä ihan hyvin maustettu ja paistettu. Yleisellä tasolla tämä oli hyvä, mutta liian hintava burgeri. Ymmärrän kyllä, että konsepti nivoutuu aurinkoiseen keliin, hipsteribisseen ja liian hyvin toimeentulevaan porukkaan mitä näillä nurkilla varmaan piisaa. Mutta ei tämä niin paljon eroa ketjupurilaisista, että voisi tuplahintaa perustella.

Sisustus on karu laudoista väännetty terassi ja muoviset ulkokalusteet. Toki eipä näillä leveysasteilla millään muulla oikein pärjääkään, kun kesäkelit on mitä on. Ämyreistä pauhasi tesno ja muutenkin tässä oli telakkarakennusten ympäröimänä aavistuksen sellainen out-of-place olo, vähän kuin olisi liian pitkään jatkuneiden bileiden jälkeen istuskelemassa kadun varrella ihmetellen päivänvaloa. Tämä varmaankin toimii paremmin lämpimällä kesäiltana, johon mesta onkin varmasti suunnattu.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli se vegeburgeri. Lasten kanssa ei kyllä tulisi mentyä, enemmän tälleen aikuiseen makuun.

URL www.beerger.net
Puhelin n/a
Osoite Telakkaranta, Helsinki

Hong Kong

Kaverin synttärit viikonlopulta painoivat vielä hartioita ja piti saada ruokaa, jossa olisi substanssia, nyt ei ollut keventelylle sopiva hetki. Tämän lisäksi joku on päättänyt, että tämä on joku ihmeen sieniviikko rafloissa, ja pikainen vilaisu Gastro Cafe Kallion sivuille osoitti, että ei tarvi tälläkään viikolla käydä siellä. Ei se mun sieniaversio ole nyt niin kamala enää nykyään, mutta jos listalla on sieniä runsain mitoin tarjolla, niin yleensä hakeudun jonnekin muualle. Ainiin, siitä tulikin mieleen, että Madridissa törmättiin sieni-ravintolaan.

Blech. No joo, se siitä aiheesta. Jostain syystä tähän samaan hetkeen alkoi kiinalaishammasta kolottamaan ja vilaisin listaltani potentiaalisia kohteita. Silmiin osui Hong Kong, joka on roikkunut mukana jo pidempään, mutta johtuen ehkä nihkeistä eat.fi-kommenteista, ei ole koskaan tullut valituksi. Nytpä sitten piti korjata tilanne, joten nappasin Lasipalatsin kohdalta sporan alle ja suhasin sillä entisen(?) ratikkavarikon kohdalle.

A cozy neighborhood Chinese restaurant with a full set of the regular trappings and an inexpensive lunch offer. The food I had was good and the hot oil was spicy.

Other Chinese restaurants in Helsinki are Dong Bei Hu, Ho’s Food and Jing Cheng.

Kiinalaista ruokaa siis ja lautasannoksina viikonpäivän mukaan vaihtuvalta listalta. Tänään oli tarjolla: Kanaa ja ananasta (8e), lehmää osterikastikkeessa (8e), possua sataykastikkeessa (8e), fritattua kanaa (8e), paistettua riisia kantonilaisittain (7,50e), vihannes chop suey (7,50e) sekä alkuun joko päivän keitto eli kana-maissikeitto (2e) tai kevätkääryle (3e). Listalta sai myös valita parin annoksen kombon (8,80e), joka koostui tietyistä annoksista, tosin tässä vaikutettiin olevan hyvin joustavia ja sai käytännössä valita mitä vaan.

Päätin ottaa kombon friteistä ja paistetusta riisistä sekä alkuun keiton. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksu tiskillä (varmaan olisi voinut maksaakin pöydässä, jos ei olisi tällainen hätähousu). Aseet yms löytyy pöydästä, johon tuodaan vesi ja ruoka. Loppuun olisi ollut teetä/kahvia, mutta ei tehnyt mieli.

Soppa saapui nopeasti (taas teki mieli sanoa vipsakasti, miksiköhän tekee mieli käyttää tuollaista olematonta sanaa?) ja olikin höyryävän kuumaa. Tämä oli ihan hyvä keitto, aika hennoilla mauilla varustettu, mutta korjasin tilanteen oivalla chiliöljyllä, jota sitten ripsottelin sopan joukkoon. Tämä nostikin sopan yleisilmettä paljon pirtsakammaksi ja lusikoin koko hoidon kitusiin alta aikayksikön. Kiva ja lämmin aloitus tällaiseen vilpoiseen (pitänee kaivaa syystakki naftaliinista ja ehkä ottaa taas peitto käyttöön) alkusyksyn päivään.

Pääruokakin tuli melko vauhdikkaasti, tässä ei tarvinnut kauheasti odotella, mutta toisaalta selvästi annokset valmistettiin erikseen. Fritit olivat ihanan rapsakoita ja kana murisevan mehukasta. Klassinen hapanimeläkastike oli hyvä versio tällaisesta ja sopi taikinapalluraisten kanssa hienosti yhteen.

Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli veitsi, kun ei nämä palaset kuitenkaan olleet mitenkään yhden suupalan kokoisia vaan ihan kunnon jöötejä. Paistettu riisi oli sekin kohtuullisen toimiva kokonaisuus, varsinkin sen mukavan tiukan chiliöljyn saattelemana. Tämä oli tällainen perinteinen korttelikiinalainen, ruoka konstailematonta ja runsasta, nälkä lähti ja muutenkin tämä oli juurikin sitä mitä lähdin hakemaan.

Ja vielä yllättävänkin kohtuulliseen hintaan, tosin sen alkusopan kanssa hinta nousi jo normilounaan tasolle. Mielestäni tämä oli keskivertokiinalaista parempi, mutta ei ihan päässyt samoille leveleille esim. samanoloisen Jing Chengin kanssa.

Sisustus noudattaa valittua linjaa ja on kattokoristeita myöten juurikin sellainen kuin olettaisi. Tässä oli mukava istuskella loossissa ja haarukoida safkaa naamaan, mutta jäin vähän kaipaamaan jotain aiheeseen sopivaa taustamusiikkia, nyt eetteri täyttyi läheisen pöydän ruokailijoiden keskusteluista.

Asiakaspalvelu oli kohteliasta ja sujuvaa. Kasvissyöjälle on joka päivä joku paistetut kasvikset + kastike -meininki. Lasten kanssa voisi harkita käyvänsä, kyllä tällainen riisipohjainen annos toimii aina, tosin usein se jää siihen riisinsyöntiin.

Ps. Törmäsin jännään saittiin, joka on New Yorkin kirjaston ylläpitämä lista vanhoista ravintoloiden ruokalistoista. Erittäin mielenkiintoisen oloisia juttuja tuolla. Ja suomalaisiakin vanhoja listoja on näkyvillä, mutta ei tuolla vaan Menu-lehden uudessa numerossa.

URL www.ravintolahongkong.fi
Puhelin 09-2417883
Osoite Sallinkatu 3, Helsinki

Colorado

Meni optimoinnin seassa ihan sekoiluksi ton lounaspaikan kanssa, joten päädyin lopulta pienimmän resistanssin omaavaan reittiin, varsinkin kun oli uudehko Colorado (mountains/mnts?) ilmestynyt Mikonkadulle, On The Rocksin viereen (mitä tässä oli aiemmin, joku kaljabaari?) ja listakin vielä lupaili kiintoisia asioita (olipa hienosti rönsyilevä lause, hyvä Juha!). Törmäilin tunneleita pitkin Steissille ja siitä sitten torin kautta terassille.

Coloradolla sinänsähän on pitkähköt juuret Stadin ravintolamaailmassa, muistan kun 2000-luvun vaihteen IT-sekoilun nousu-uho-tuho aikoina oli se alkuperäinen Unskan Colorado, josta kaikki legendatkin kumpuavat.

Siellä tuli käytyä ehkä kerran tai kaksi, sitten se levisi mm. Simonkadun Scandicin kivijalkaan (jossa oli itseasiassa lounastakin joskus tarjolla, mutta ei enää viime vuosina) sekä muistaakseni Fennia-korttelin sisuksiin jonnekin (ei pysty muistamaan tuota tarkemmin). Oi niitä aikoja, itsekin oli vielä märkäkorva ja vähemmän kyyninen. Mutta hei, se lounas!

Tex-Mex, kitchy decor and good ol’ rock’n’roll will meet you on the doorstep of this restaurant. The BBQ ribs I had for lunch were not as succulant as I would have wished, so maybe just get a beer and enjoy the atmosphere.

Other Tex-Mex restaurants in Helsinki are Santa Fe, Cantina West and Pancho Villa.

Eli siis (pure) jänkki-/texmex-meininkiä, burgereita, fajitaksia jne. Tänään oli tarjolla: Cobb salaatti (10e), Pulled Chicken Po’boy (13e), Petit Tender Steak eli pihvi pippurikastikkeella bataatilla ja kasviksilla (19e), grillattua seesamitofua (12e), tabasco-hunaja Ribsit (13e) sekä loppuun juustokakkua (4e). Itse tulin vartavasten noiden ribsien takia mestoille, joten valkkasin ne. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, joka olikin varustettu yllättävän runsaalla pullovalikoimalla. Ruoka tulee pöytään.

Ribsit saapuivat ranskalaisineen kohtuullisessa ajassa ja annos oli oikein runsaan oloinen. Ranut olivat rapsakoita ja (tiskiltä napattu) ketsuppi auttoi, kun ne muuten tuntuivat melko jauhoisilta. Coleslaw oli liian överisti majoneesista ja olisi kaivannut enemmän happoa tms.

Ribsit olivat menneet yli ja tuntuivat paikoitellen kuivahkoilta. Sitä tabascoa en kyllä tästä keksinyt mitenkään ja vaikka korianterista pidänkin monessa kontekstissa, niin tässä se ei kyllä toiminut, kuten ei oikein se tuore chilikään. Jotenkin tässä oli fuusioitunut texmex ja kaakkoisaasialainen keittiö vähän väärästä kohtaa kiinni, eikä lopputulos tuntunut järin mielekkäältä.

Sivuun tuli myös pari viipaletta ranskista ja voita, sinänsä kiva kun tulee leipää. Toimi tämä tällaisena mättölounaana, mutta jotenkin täällä istuskellessa tuntui siltä, että potentiaalia voisi olla enempäänkin (Restamax voisi vähän skarppaa keittiötä?). Ainakin raameihin oli laitettu ajatusta sen verran.

Sisustus oli meinaan sellaisella överillä tavalla kiva, ainakin itse pidän tällaisesta liioitellusta/kitchimäisestä vedosta, kun se on tehty oikein. Ja tässä sitä sitten oli, aina faux-lehmännahkatuoleista isoihin seinämaalauksiin asti.

Taustalla soi vähän liian lujalla (mutta ei häiriöksi asti) vanhaa hyvää rokkia, kuten mm. Donovanin Season Of The Witch. Tämä yhdistettynä autingon pilkahduksiin, jotka tulvivat isoista ikkunoista ja Rautatietorin vauhdikkaaseen menoon sai jotenkin sellaisen hyvän perjantaiboogien päälle. Harmi että ruoka ei tukenut tätä muuten oikein positiivista kokemusta.

Asiakaspalvelu oli rennon kohteliasta ja sujuvaa, vaikka salia ei hoitanutkaan kuin yksi hyvin kiireinen nuori neiti. Hyvin näytti sujuvan multitaskaaminen, siitä kiitos. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta ehkä tämä mesta kuitenkin soveltuu enemmän siihen ruukun louhimiseen. Paluumatkalla oli pakko hakea pari palaa saippuaa Asematunnelin Lushista perjantaiylläriksi R:lle.

Ps. Hauskaa viikonloppua!

Pps. La Soupe on siirtynyt Isoon Omenaan ja tilalle on napsahtanut joku jännä Eat Mi. Pitää stedaa joskus kun kaipaa jotain kevyempää. Ja nyt vasta tajusin, että Luckiefunin eka keskustamesta onkin entisen Tamarinin tilalla Fredalla. Toinenhan on avattu Splizzerian tilalle.

Ppps. Mitä nää hylkeet oikein on?

Pppp(jne)s. Oficina on pistänyt keväällä lapun luukulle, se ei kauaa kestänyt, ilmeisesti toi kellaritila on vähän haasteellinen? Caverna (jossa siis olin eilen lounastamassa työn merkeissä, enkä jaksanut enää kirjoittaa neljättä versiota samasta raflasta, edelleen oli hyvä ja runsas) tosin on saanut samankaltaisen toimimaan, tai ei ole ainakaan vielä lopettanut, vaikka hintaa onkin joutunut nostamaan jne.

P^ns. En tiennytkään, että nimelläni on niin hieno perintö arabimaailmassa. Sitäköhän ne hessut sillä Qatarin duunireissulla hymyilivät?

URL www.ravintolacolorado.fi
Puhelin 0100-5545
Osoite Mikonkatu 15, Helsinki