Via Tribunali

Oli pakko taipua valtavan kyselytulvan alla ja lähdin lopultakin käymään tässä uudessa pizzapaikassaa, jota niin kovalla tohinalla on oltu perustamassa. No ei vaineskaa (kävin viikonloppuna tädin 70v synttäreitä viettämässä Lahdessa ja jotkut sanonnat kiinnittyvät korviin kuin takiaiset), olin oikeasti matkalla Kallioon ilman sen selkeämpää suunnitelmaa (Kallio on hyvä kohde sille), mutta Spordax, sporien jumala, ei ollut myötämielinen ja edessäni oli useamman minuutin odottelu Steissin pysäkeillä.

Tästä suivaantuneena lähdin hortoilemaan “jonnekin”, joka vei tuhoutuneen Amarillon (kuka muistaa Planet Hollywoodin? Mitä tässä oli ennen? .. pankkeja, olisihan se pitänyt arvata) ohitse Aleksanterinkadulle. Sitten oli pakko käydä tsekkaamassa konkkaan menneen Left Shoen (edelleenkään en tiedä mistä hommata seuraavat duunikengät, tosin nämä viimeiset eivät olleet ihan kaikkein parasta laatua, mutta käytetään ne nyt ensin loppuun) tyhjä aukko Kämpin vieressä ja huomasin, että GLOBE on näemmä muuttanut ravintolakonseptiaan trendikkääseen lähi-itä meininkiin. Tämän kaiken seassa muistin sen pizzan ja aurinkoinen keli saatteli minut Sofiankadulle.

Neapolitan pizza from an authentic pizza oven, the lunch offer (10-12e) is good for the area. The pizza was tasty and made from quality ingredients.

For other types of pizza, check out Skiffer, Enso and Pizzarium.

Mesta tarjoaa pizzaa ja täällä on käynyt useampikin julkaisu häröilemässä minua ennen. Eli pizzaa, eikä muuta (lounasajan jälkeen on salaattejakin) ja tänään oli tarjolla: Marinara eli pelkkä tomaattikastike (10e), margherita eli mozzarellaa mukana (10e) sekä con salame eli margerita + salamia (12e). Loppuun on kahvia (myös take-away kuppeja). Itselle osui tuo salamiversio refleksinomaisesti, City-lehden artikkelin painaessa takaraivoani tilaushetkellä. Tilaus ja maksu hoidetaan tullessa kassalle. Pizza tuodaan aseiden kera pöytään, jossa vedet on jo odottelemasa.

Pizza saapui sillä vauhdilla millä se nyt voi yleensä tulla. Edessä oli (lounaaksi) isohko pizza massiivisilla, hieman kärtsänneillä reunoilla. Hyökkäsin kohteeseen reunojen kautta ja lohkaisin slaissin irti. Ensivaikutelma oli, että pohja oli yllättävän lötkö kaikesta rasvasta ja täytteistä. Juusto oli laadukasta, kuten myös makkara, joka olikin ainoa rapsakka asia pizzassa. Oliiviöljy, jolla pizza oli viimeistelty oli sekin hyvää, tosin oliko se sitten tarpeellista, en tiedä. Olisin ehkä kaivannut jotain chiliä, valkosipulia tai yrttejä tms siihen öljyyn mukaan. Reunat olivat pehmeitä kuin taivaan tyynyt, mikä yllätti minut. Mutta toisaalta en olekaan varsinainen pizza aficionado, joten tässä syödessä alkoi vaania tunne, että onko tässä taas sellainen filosofinen ero minun makunystyröiden ja ravintolan tarjonnan välillä.

Oli miten oli, mutta itselle potkii enemmän se esim. Ensossa esiintyvä pohjatyyppi. Ihan ok sitko tässä oli, mutta omaan makuun pikkasen liikaa sellaista pullaa. Reunojen kärtsäämisestä (vaikka siitä jaksoinkin nillittää Linkon tapauksessa, siinä tosin mielestäni kyseessä oli enemmän virhearviointi kuin kokin tietoinen valinta) tiedän, että snadia osumaa kuuluukin tulla, mutta ei tämä sen tiedonkaan valossa mitään järisyttävää makuvaihtelua tuonut lautaselle. Mutta siis hyvä ja erittäin täyttävä pizza, joka oli tehty hyvistä komponenteista, eikä tuo hintakaan lounasaikaan ole mikään yliampuva. Kannattaa käydä, varsinkin jos pitää tämän tyylisestä pizzasta.

Sisustus on linjakkaan tyylikäs ja sopiva tähän arvokiinteistöön. Salin sivua hallitsee upean näköinen pizzauuni ja isot ikkunat tulvivat valoa. Kalustus on pelkistettyä ja toimivaa, eikä asiakaspaikkoja ole ängetty liian tiukkaan. Ulko-oven vieressä on viihtyisän oloinen kahvila-baari, jossa voisi hyvinkin kuvitella vetävänsä espresson ohi mennessä. Tässä istuskellessa tuli tutkailtua Sofiankadun vilinää, jossa sekoittui sekä t-paidalla ja shortseilla, että talvitakilla ja pipolla asustautuneita turisteja kuin myös läheisten virastojen asukkeja. Osa ihmisvirrasta soljui Kaupungintalon ravintolaan, josta ajatukseni polveili Menu-lehden uusimpaan numeroon. Siinä oli kuvailtu työpaikkaruokailun historiaa Suomi 100 -artikkelisarjassa. Paljon on lounaskäyttäytyminen muuttunut ajan saatossa ja nyt tässä sitten istuskelen mussuttamassa napolilaista pizzaa, rasva tihruen suupielistäni, josta sitten tarinoin tänne, sähköiseen päiväkirjaani. Same same but different.

Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä, oman pikantin makunsa asiakaskohtaamiseen toi iloiset italialaiset herrat, jotka huutelivat tilanteeseen sopivasti grazie ja ciao. Kyllä tässä vähän tuli sellainen mannermainen fiilis, vähän kävi mielessä We (sydän?) Pasta. Kasvissyöjälle on pizzaa (üll.. nojoo) ja illemmalla salaattiakin, tosin miksi syödä täällä salaattia? Lasten kanssa voisi ihan hyvin poiketa, tilaa löytyy isommallekin porukalle, syöttötuolejakin oli ja pizzahan maistuu kaikille.

Ps. Kespron Menu-lehdessä kerrotaan myös (sori siitä (I’m not sorry) että linkkaan siihen näin paljon, mutta se on vaan käsittämättömän kiehtova lehti, yllättävän tasokas tuollaiseksi asiakaslehdeksi), että Korkeasaaren ravintolatarjontaan on tulossa muutoksia, toivottavasti hyviä sellaisia. Ennenmuinoin piti ainakin aina viedä omat eväät jos meinasi syödä jotain muuta kuin ylikalliita ja ikäviä makkaraperunoita.

Ja voi kun kaikissa buffissa noudatettaisiin samaisen lehden (jossa on myös tosi kiinnostava juttu pintxo-raflasta) buffa-artikkelin suosituksia. Tosin noihin voisi lisätä että #laputoiskiva, aika harvoin näkee buffet-pöytää, jossa olisi oikeasti hyvin laputetut kaukalot. Kai se vaan on niin vaikeaa kirjoittaa lyhyt otsikko sille ruoka-annokselle, jota on ensin puoli päivää hinkannut.

Pps. <n erd=”on”> Käytän Bulk Image Upload for WordPressia kuvien siirtelyyn blogiini ja ärsyttävästi viime päivityksessä on käyttämäni hostauspalvelun (Dreamhost, se on paras. Eka pläni mikä mulla oli, oli nimetty “Crazy Domain Insane“, siitä tietää, että on laadukkaassa palvelussa!!12) virhetilanteen HTTP status (418) on mapattu tekstiin “I’m a teapod”. Tuo teapod vs. teapot viesti saa minut kiehumaan. </n erd=”off”>

URL www.facebook.com/pizzeriaviatribunali
Puhelin 050-3288664
Osoite Sofiankatu 4, Helsinki

Shelter

Käytiin hetki sitten Grand Champagne Helsinki 2017 tapahtumassa parin kaverin kanssa ja homma sujui aivan loistavasti. Kuplivan iltapäivän ja Charles Philipponnatin erinomaisen master classin jälkeen (“all we do is ferment wine grapes” ja muutamat muut helmet jäivät isosti mieleen tästä opettavaisesta “Blend vs Terroir approach at Philipponnat” luennosta) piti saada vähän murua rinnan alle, siitä huolimatta että Muru oli yksi tapahtuman ravintoloista (kuvan herkut ovat Emon ständiltä, jossa oli itse herra Terävä paikalla).

Paikaksi valikoitui lyhyen huutoäänestyksen jälkeen Shelter, kun täällä ei ollut vielä kukaan meistä käynyt. Sporalla kellon alta ja oltiin mestoilla alta aikayksikön (mikä on muuten tosi outo sanonta, ei kai mitään voi tehdä alle esim. yoctosekunnin? ainakaan julkisilla kulkuvälineillä? ja miten otetaan neuvosta vaari? ja miten se vaari on sinne joutunut?), joten vetäistiin lenkki rannan kautta ja astuttiin tähän Sipulin kivijalkaan duunattuun ravintolaan.

An excellent restaurant in the Katajannokka’s seaside atmosphere serving Nordic “brutal bistro”  style food as tasting menus or single dishes. Get the Chef’s Menu and enjoy your evening.

Some of the other restaurants (in my humble opinion) of this calibre are Passio, OX and Bronda.

Kyseessä on ranskalaishenkistä keittiötä, fine dinigish maistelumenuineen, mutta löysin rantein vedettynä, joka ilmeni niin palvelun tuttavallisuudesta kuin myös kokkien tuomina annoksina. Tarjolla on toki ihan yksittäisiä ruoka-annoksia ja á la carte josta voi koostaa haluamsa kokonaisuuden, mutta sitten löytyy myös suositusmenu (52e neljä ruokalajia + 41e viinipaketti), sekä chef’s menu eli üllätysmenu, joko kolmella (42e / 33e), neljällä (49e / 41e) tai viidellä (55e / 49e) ruokalajilla. Otettiin yllätysmeiningit viidellä safkalla ja viineillä.

Alkuun piti huuhdella kaikki se samppakalja alas, joten päädyin itse ottamaan G&T:n (jotain suomalaista giniä, ei juuri nyt muistu mieleen jostain syystä), joka olikin oikein maittava alkujuoma. Toki raflaa varten työstetystä pullosta kaadettu vesikin kelpasi. Stadin vesijohtovesi on laadukasta.

Ensimmäiseksi pöytään tuli leipää ja voita. Molemmat olivat loistavia, niin vaalea maalaisleipä hyvällä kuorella ja sitkolla, kuin myös saaristolaisleivän oloinen tumma leipä. Vaahdotettua, hyvin suolattua voita on aina ilo saada ja tämä oli erittäin hyvin tehtyä sellaista. Näitä oli kiva nakerrella ginin kaverina alkuun kun turistiin niitä näitä ja kalanpäitä.

Ensimmäiseksi annokseksi tuli siikaa ja siianmätiä sekä pikkelöityä avomaan kurkkua. Tämä oli ilahduttavan herkullinen annos ja pikkelöidyt kurkut leikkasivat suolaisen mätimöhnän (vai mähnän) täyteläisen maun kauniisti.

Hyvä aloitus, vaikkakin sitä jotenkin aina kaipaa (tapojeni orja, vai pilalle hemmoteltu? ehkä vähän molempia) niitä amuseja alkuun tällaisessa kontekstissa. Ehkä se vaan ei kuulu tämän raflan konseptiin.

Seuraavaksi oli vuorossa tartar jogurttismetanakastikkeella ja uunikuivatuilla tomaateilla sekä marinoiduilla punasipuleilla. Liha oli korkealaatuista ja jätetty kohtuullisen raffiksi, mutta ei ihan niin isoksi kuin Wernerissä.

Tässä oli maku kohdallaan ja kastikkeen täyteläisyys yhdistettynä syntisen hyvään raakaan lihaan sekä pikkelöityjen kasviksien makeaan happamuuteen, teki bileet suuhun. Hyvä tartar, kannattaa käydä testaamassa.

Ennen pääruokaa, tuli vichyssoise, savustettua siikaa ja sokerimarinoitua fenkolia. Sametinpehmeä purjo-perunasose oli herkullista kuten myös siika, tosin tässä jotenkin se sose imaisee ne muut ainekset mukaansa, kuten usein tällaisessa annoksessa tapahtuu.

Viimeinkin siirryimme asian pihviin, eli seuraavalla lautasella oli entrecôte osterivinokassienillä ja tryffelikastikkeella sekä varhaiskaalilla. Kastikkeen hunnuttama kaali maistui upealta ja sinapinsiemenet rapsuivat hampaissa kun kaivauduin annoksen sisään hakemaan lihaa.

Pihvi oli taitavasti paistettu sekä maustettu, tämä oli mainio kombo, mutta ne sienet jäivät omalta osalta vähän vähemmän kiinnostavaksi osaksi annosta.

Loppuun oli raparperimantelipannukakku jogurttisorbetilla. Tämä oli hyvä suoritus, kuohkeaa, kylmää ja makiaa, sopiva lopetus herkulliselle aterialle. Kyllä tällä kokemuksella voin suositella koestamaan, on tämä ehdottomasti yksi paremmista ravintoloista tässä kylässä.

Sisustus oli jännä yhdistelmä merimieskapakan romantiikkaa, modernia bistroa ja jännittäviä yksityiskohtia, kuten yhteen pylvääseen aloitettu Suomen kartta, johon ei kuitenkaan ollut paljoakaan Kokkolaa enempää saatu mahtumaan. Akustiikkakin oli saatu kuntoon, vaikka paikka onkin tällainen avonainen sali. Pystyi ihan hyvin keskustelemaan kavereiden kanssa läpi illan ilman huutamista.

Täällä oli mukava istuskella hyvien kavereiden kanssa, vaikka vähän tässä oli sellaista näyttäytymispaikan fiilistä. Ei se meitä tietty häirinnyt, kun ei olla sitä näyttäytymään tulevaa sorttia, jonkun mielestä tuo voi olla ihan hyväkin ominaisuus ravintolassa.

Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä ja silti ammattitaitoista, tässä onnistuttiin kohtuullisen hyvin tasapainoittelemaan näiden välillä, pienistä kömmähdyksistä (muutamat annosten komponentteihin liittynyt kysymys jäi vastausta vaille, mutta mitäs näistä, ruoka oli hyvää) huolimatta. Teemu Laurell ja kumppanit kävivät kärräämässä annoksia pöytään ja esittelivät ne sopivan kattavasti ja hyvällä asenteella kaikesta kiireestä huolimatta.

Loppuun jätettiin kahvit vetämättä ja siirryttiin yläkerran Rust-baariin. Täältä saa sitten Rusty Nailia hanasta ja kaikenlaista muutakin kivaa drinksua. Vähän tuo edelliskerran jälkeen vaihtunut, liian kikkaileva menu jäi ihmetyttämään, mutta toisaalta olipahan jotain nysvättävää, jos tulee tylsää. Drinkit olivat hyviä ja palvelu välitöntä.

URL www.shelter.fi
Puhelin 09-666118
Osoite Kanavaranta 7, Helsinki

Käy ainakin näissä, osa 16

Mjaha, en näemmä ole muistanut näitä kokoelmia väsäillä tänne hetkeen. Laitetaanpas parhaat viime kuukausien aikana käydyt mestat tähän.

1. Werner

Avogrillillä paistetut jutut on vaan hyviä ja jos ne väsätään tällä pieteetillä, niin kyllä lähtee, venyy ja paukkuu.

2. Hieta

Salven tilalle ilmestynyt, lähes samanlaisella listalla varustettu rafla onnistui tuomaan niin onnistuneet paistetut silakat muussilla -annoksen, että hurmasi ihan täysillä.

3. Egg

Voiko “pelkällä” munakkaan tarjoamisella pärjätä Stadin tiukassa lounaskisassa? Kyllä näillä munakkailla ainakin.

4. Kampai 3″

Todella herkullinen teriyaki-lohi vakuutti.

5. Vivian’s Kitchen & Bar

Yllättävän hyvä buffa ja ekstrana vielä herkullinen phở kylkeen (muista että tällä on erillinen tilaus vaikka kuuluukin hintaan) ja yllättäen lopettavat lounaan jälkeen sen hyvän safkan myynnin, iltaisin ja viikonloppuisin saa ilmeisesti vain uppopaistettuja asioita.

6. Kungfu Kitchen

Kaakkoisaasialaisia meininkejä ennakkoluulottomasti listalle yhdistelevä ravintola on myös tyylikäs kohde illanistujaisiin.

7. Enso

Mahtavaa pizzaa tässä uudessa italialais-henkisessä raflassa.

8. Turkkilainen Ravintola

Ei mikään stanu kepsumesta, vaan erittäin hyvää lähi-itä-safkaa tarjoava buffa häkellyttävässä lokaatiossa. Metrolla pääsee ihan hollille.

9. Petiscaria

Ihastuttava portugalilaista ruokaa tarjoava mesta Hietsun hallissa.

10. Fulbari

Erinomainen nepalilainen on aina ilo löytää ja tämä oli tosiaankin käymisen arvoinen paikka.