Shelter

Käytiin hetki sitten Grand Champagne Helsinki 2017 tapahtumassa parin kaverin kanssa ja homma sujui aivan loistavasti. Kuplivan iltapäivän ja Charles Philipponnatin erinomaisen master classin jälkeen (“all we do is ferment wine grapes” ja muutamat muut helmet jäivät isosti mieleen tästä opettavaisesta “Blend vs Terroir approach at Philipponnat” luennosta) piti saada vähän murua rinnan alle, siitä huolimatta että Muru oli yksi tapahtuman ravintoloista (kuvan herkut ovat Emon ständiltä, jossa oli itse herra Terävä paikalla).

Paikaksi valikoitui lyhyen huutoäänestyksen jälkeen Shelter, kun täällä ei ollut vielä kukaan meistä käynyt. Sporalla kellon alta ja oltiin mestoilla alta aikayksikön (mikä on muuten tosi outo sanonta, ei kai mitään voi tehdä alle esim. yoctosekunnin? ainakaan julkisilla kulkuvälineillä? ja miten otetaan neuvosta vaari? ja miten se vaari on sinne joutunut?), joten vetäistiin lenkki rannan kautta ja astuttiin tähän Sipulin kivijalkaan duunattuun ravintolaan.

An excellent restaurant in the Katajannokka’s seaside atmosphere serving Nordic “brutal bistro”  style food as tasting menus or single dishes. Get the Chef’s Menu and enjoy your evening.

Some of the other restaurants (in my humble opinion) of this calibre are Passio, OX and Bronda.

Kyseessä on ranskalaishenkistä keittiötä, fine dinigish maistelumenuineen, mutta löysin rantein vedettynä, joka ilmeni niin palvelun tuttavallisuudesta kuin myös kokkien tuomina annoksina. Tarjolla on toki ihan yksittäisiä ruoka-annoksia ja á la carte josta voi koostaa haluamsa kokonaisuuden, mutta sitten löytyy myös suositusmenu (52e neljä ruokalajia + 41e viinipaketti), sekä chef’s menu eli üllätysmenu, joko kolmella (42e / 33e), neljällä (49e / 41e) tai viidellä (55e / 49e) ruokalajilla. Otettiin yllätysmeiningit viidellä safkalla ja viineillä.

Alkuun piti huuhdella kaikki se samppakalja alas, joten päädyin itse ottamaan G&T:n (jotain suomalaista giniä, ei juuri nyt muistu mieleen jostain syystä), joka olikin oikein maittava alkujuoma. Toki raflaa varten työstetystä pullosta kaadettu vesikin kelpasi. Stadin vesijohtovesi on laadukasta.

Ensimmäiseksi pöytään tuli leipää ja voita. Molemmat olivat loistavia, niin vaalea maalaisleipä hyvällä kuorella ja sitkolla, kuin myös saaristolaisleivän oloinen tumma leipä. Vaahdotettua, hyvin suolattua voita on aina ilo saada ja tämä oli erittäin hyvin tehtyä sellaista. Näitä oli kiva nakerrella ginin kaverina alkuun kun turistiin niitä näitä ja kalanpäitä.

Ensimmäiseksi annokseksi tuli siikaa ja siianmätiä sekä pikkelöityä avomaan kurkkua. Tämä oli ilahduttavan herkullinen annos ja pikkelöidyt kurkut leikkasivat suolaisen mätimöhnän (vai mähnän) täyteläisen maun kauniisti.

Hyvä aloitus, vaikkakin sitä jotenkin aina kaipaa (tapojeni orja, vai pilalle hemmoteltu? ehkä vähän molempia) niitä amuseja alkuun tällaisessa kontekstissa. Ehkä se vaan ei kuulu tämän raflan konseptiin.

Seuraavaksi oli vuorossa tartar jogurttismetanakastikkeella ja uunikuivatuilla tomaateilla sekä marinoiduilla punasipuleilla. Liha oli korkealaatuista ja jätetty kohtuullisen raffiksi, mutta ei ihan niin isoksi kuin Wernerissä.

Tässä oli maku kohdallaan ja kastikkeen täyteläisyys yhdistettynä syntisen hyvään raakaan lihaan sekä pikkelöityjen kasviksien makeaan happamuuteen, teki bileet suuhun. Hyvä tartar, kannattaa käydä testaamassa.

Ennen pääruokaa, tuli vichyssoise, savustettua siikaa ja sokerimarinoitua fenkolia. Sametinpehmeä purjo-perunasose oli herkullista kuten myös siika, tosin tässä jotenkin se sose imaisee ne muut ainekset mukaansa, kuten usein tällaisessa annoksessa tapahtuu.

Viimeinkin siirryimme asian pihviin, eli seuraavalla lautasella oli entrecôte osterivinokassienillä ja tryffelikastikkeella sekä varhaiskaalilla. Kastikkeen hunnuttama kaali maistui upealta ja sinapinsiemenet rapsuivat hampaissa kun kaivauduin annoksen sisään hakemaan lihaa.

Pihvi oli taitavasti paistettu sekä maustettu, tämä oli mainio kombo, mutta ne sienet jäivät omalta osalta vähän vähemmän kiinnostavaksi osaksi annosta.

Loppuun oli raparperimantelipannukakku jogurttisorbetilla. Tämä oli hyvä suoritus, kuohkeaa, kylmää ja makiaa, sopiva lopetus herkulliselle aterialle. Kyllä tällä kokemuksella voin suositella koestamaan, on tämä ehdottomasti yksi paremmista ravintoloista tässä kylässä.

Sisustus oli jännä yhdistelmä merimieskapakan romantiikkaa, modernia bistroa ja jännittäviä yksityiskohtia, kuten yhteen pylvääseen aloitettu Suomen kartta, johon ei kuitenkaan ollut paljoakaan Kokkolaa enempää saatu mahtumaan. Akustiikkakin oli saatu kuntoon, vaikka paikka onkin tällainen avonainen sali. Pystyi ihan hyvin keskustelemaan kavereiden kanssa läpi illan ilman huutamista.

Täällä oli mukava istuskella hyvien kavereiden kanssa, vaikka vähän tässä oli sellaista näyttäytymispaikan fiilistä. Ei se meitä tietty häirinnyt, kun ei olla sitä näyttäytymään tulevaa sorttia, jonkun mielestä tuo voi olla ihan hyväkin ominaisuus ravintolassa.

Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä ja silti ammattitaitoista, tässä onnistuttiin kohtuullisen hyvin tasapainoittelemaan näiden välillä, pienistä kömmähdyksistä (muutamat annosten komponentteihin liittynyt kysymys jäi vastausta vaille, mutta mitäs näistä, ruoka oli hyvää) huolimatta. Teemu Laurell ja kumppanit kävivät kärräämässä annoksia pöytään ja esittelivät ne sopivan kattavasti ja hyvällä asenteella kaikesta kiireestä huolimatta.

Loppuun jätettiin kahvit vetämättä ja siirryttiin yläkerran Rust-baariin. Täältä saa sitten Rusty Nailia hanasta ja kaikenlaista muutakin kivaa drinksua. Vähän tuo edelliskerran jälkeen vaihtunut, liian kikkaileva menu jäi ihmetyttämään, mutta toisaalta olipahan jotain nysvättävää, jos tulee tylsää. Drinkit olivat hyviä ja palvelu välitöntä.

URL www.shelter.fi
Puhelin 09-666118
Osoite Kanavaranta 7, Helsinki
Shelter on 21.5.2017 rated 4.0 of 5

Leave a Reply