Tag: nopea

Haiku

Meni keräilyeriin nyt tämä perjantai, mutta Ei Se Haittaa[TM]. Olin vähän arvellutkin, ettei se Santinon tilalle tullut Blancco Pizzeria ollut vielä oikeasti auki, vaikka webska niin väittikin (“Uusi Blancco avattu Kampissa, Kampinkuja kakkosessa.”). Tähän kuului plan B, eli Kampin Torin kulmassa (ex-We <3 Pasta, ex-ex-Vivo’s, ex-ex-ex-Oma) joku aika sitten bongattu kebab-mesta (no hei, perjantai!), jonka pääasiallinen viehätys perustui ikkunateippiin “Good Food, Maximum Test“.

Mutta en päässyt maksimaaliseen testiin, jossa olisi varmasti eroteltu jyvät akanoista, vaan tämäkin ravintola on pistetty säppiin. Ilmeisesti tuo kyseinen lokaatio on hyvin haasteellinen, kun ei mikään rafla siinä pysy kovinkaan pitkään.

Vähän tulee mieleen se umpeutunut Sinne/Smyg, jonka osoite on näitä vaikeampia paikkoja, jos meinaa jotain muuta kuin viinaa myydä. Mutta mutta, olin hyvin varautunut ja kaivoin takataskustani (noin niinkuin kuvainnollisesti, en mä näitä printtaile tai mitään) plan C:n, eli Lasipalatsin semiuuden sushibuffetin, Haikun.

A fairly standard sushi buffet, with miso and salad on the side.

Other sushi buffets in the area are Fuku, Konnichiwa and Kuwano.

Kyseessä on siis ihan normi sushibuffa (12,50e), tosin täällä ei ole lämpimiä ruokia, pelkkää sushia, mison ja salaatin lisäksi. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa.

Aseet ja rensselit löytyvät buffasta sekä linjaston päädystä. Erityismainintana on se, että pöydissä on erikseen kyltit missä toivotaan, että astiat siivotaan pois (astiapiste on buffan alussa).

Jätin salaatit ja vesimeloniviipaleet buffaan (pari normisalaattia, toisessa kikherneitä, toisessa “fetaa” yms) ja hyökkäsin suoraan misokeiton kimppuun. Tämä oli ihan jees, tällaiseksi sammiosta kauhotulle kamalle. Ehkä jonkun verran suolaisempaa kuin normaalisti, mutta lämmitti tosi kivasti tuon kylmän ulkoilun jälkeen.

Sushit olivat aika hyviä, riisiä ei ollut kohtuuttoman paljon ja sen maustaminen oli ook. Riisinjyvätkin erottuivat, näitä ei ollut kukaan vihaspäissään puristanut tiiliskiveksi. Lohi ja muut päällysteet olivat hyvän makuisia, lohi ei maistunut silleen ikävällä tavalla kalalle.

Päällysteet tosin eivät olleet kovinkaan jämäkästi paikoillaan, joten kun yritti kepeillä napata kiinni ja kastaa oikeaoppisesti pelkkää kalaa soijaan, niin ei tullut muuta kuin sutta ja sekundaa, kun kalabiitit lörtsähtivät soijaan. En kuitenkaan onnistunut räiskyttelemään yhtään mitään vaatteilleni kaikesta tästä huolimatta, joten olin lopputulokseen ihan tyytyväinen.

Tarjolla olleet sushit edustivat myös kohtuullisen konservatiivista linjaa, mistä itse pidän enemmän kuin tolkuttomasta kikkailusta. Oli siellä toki muutamat omituiset, paahtopaistia (joka oli yllättävän mureaa) sekä niitä caviart makeja. Eli aika samanlainen kuin esim. Luckiefun’s, tosin ei ollut tosiaan mitään lämpimiä ruokia, mistä voidaan olla montaa mieltä.

Jos sushia kaipaa, eikä muuta, niin tämä on mielestäni käymisen arvoinen paikka. Tosin edelleenkin olen enemmän taipuvainen pitämään Fukua ja ehkä myös Konnichiwaa parempana kokonaisuutena.

Sisustus on siisti, puu on hallitsevana elementtinä ja tunnelma on kaikesta ryysiksestä huolimatta melko harmoninen ja rauhaisa. Kiva tässä oli istuskella ikkunan ääressä ja tutkailla Forumin nurkan vilkasta tohinaa samalla kun veteli rullattua kalaa naamavärkkiin.

Asiakaspalvelu oli nopeaa, tosin ehkä se astioiden self-service blokkaus teki tästä vähän liian paljon sellaisen linjastomaisen meiningin.

Mutta mikäs siinä, onhan näihin totuttu kouluissa ja intissä. Ainakaan ei ollut jarrua sake nigireissä (eihän?).

Ps. Hyvää viikonloppua! Tämä olikin sitten (ilmeisesti) numero #753 (Bali Brunchin uutta osoitetta ei lasketa), joten #750 meni vähän tolleen huomaamatta ohi. Mutta tarkoitus olikin juhlistaa vasta numeroa #777, pitää ehkä mennä kasinolle syömään.

Pps. Nythän on ollut niitä tonttuovia lehdissä, niin oisko tämä sellainen itämainen versio tuollaisesta?

URL www.haikusushi.fi
Puhelin 0400-415875
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki

Wasabi Sushi

Robottisushii!! Woo! Raise your hands in the air, like you don’t care! \o/ Mutta siis joo, keli oli kamala ja motivoi pysymään piilossa, joten vetäsin takin niskaan ja hyppäsin metroon. Lumipeitteiset maastot jäivät ikkunoiden taakse, kun juna kiiti kohti idän ihmettä, uutta punaista kuutiota, Eastonin euforista avajaispäivää.

Ei itseasiassa ollut koko Eastonista hajuakaan ennen metromatkaa, oli tarkoitus mennä Naab-ravintolaan vetämään persialaisia juttuja, mutta kun googlailin itsarin rafloja noin yleisemmin, niin törmäsin kauppakeskuksen laajennukseen.

Tai no tekniseltä kannalta tämä lienee “eri” ostoskeskus, mutta jos sinne tunnelia ja siltaa pitkin kävellään itiksen käytäviltä, niin kyllä se ainakin minulle näyttäytyy samalta, vaikka kuinka brändäisi suuntaan ja toiseen.

Mutta mä oonkin vaan tällanen yksinkertainen mies, joka löysi Villa Nepal -nimisen raflan selaimella ja päätti mennä sinne. Paitsi että se olikin keskeneräinen ja sen lisäksi, robottisushi!12

A sushibar with a conveyor belt and an all you can eat lunch offer. Just sit down, grap all the plates you can handle and go for it, I won’t judge. The sushi was ok, nothing spectacular, but there are also various warm dishes making the rounds.

Other restaurants in Itäkeskus are Orchid, Kirkuk and Newroz.

Katse siis harhautui liikkuvaan esineeseen – kuten usein tapahtuu – ja havaitsin sushilautasten tekevän rundia ravintolan keskellä. No eihän sellaista propellipää pysty ohittamaan, joten maksoin kassalle (10e avajaistarjous, 12,90e normihinta) ja istuin alas hihnan viereen. Avajaismeininkiin (ekat sata) kuului vielä lasi puolikuivaa kuoharia ja löytyi tuolta vielä jätskiä sekä teetä/kahvia loppuunkin.

Hihnoja oli kaksi, yläkerrassa meni lämpimiä safkoja lampun alla ja alakerta oli täynnä viileämpiä juttuja. Sushihihnalla liikkui nigireitä (sake, liekitetty lohi, tamago, avokado, paahtopaisti tms, jne), makeja (kappa, sake, california roll -henkisiä, surimi, futomaki), salaattia, jotain chilistä äyriäissalaattia ja sen sellaisia.

Yläkerrasta löytyi fritattuja juttuja (kanaa/possua, katkiksia, kevätkääryleitä yms), paistettua nuudelia, paistettua kanaa sipulilla ja muuta tämän tyyppistä kamaa. Eli vaihtoehtoja löytyi ja ajan mittaan (istuin jonkun 20 minsaa) näytti tulevan uudenkaltaisia juttuja tarjolle.

“Wasabia” ja garia löytyi sivupöydältä teen/kahvin vierestä. Sushit olivat ihan ook, sellaista kohtuullista keskitasoa jos vertaa muihin sushibuffetteihin. Riisiä oli snadisti liikaa ja se oli myös liian tiukkaan pakattu. Mutta kala oli jees (ei se ihan eka lautanen tosin, oli ehkä kiertänyt jo pari kiekkaa).

Paistetut udon-nuudelit olivat maittavia, kuten myös paistettu kana kevätsipulilla. Fritit olivat enemmän hit-or-miss, eka paistettu kana/possu oli niin kuivaa, ettei siitä oikein ottanut selvää, että mitä sen rapsakan leivityksen alle oli piilotettu, mutta sitten taas katkikset oli ok.

Kastiketta nämä olisivat kaivanneet kovastikin, nyt oli aika kuivakkaa menoa. Ymmärrän toki, ettei siihen hihnalle kannata mitään kovin nestemäistä pistää pyörimään, mutta ehkä noihin pöytiin voisi jonkun sweetchili-soossipullon pistää sen soijapullon kaveriksi?

Loppuun heitetty äyriäissalaatti sisälsi pienen chilipuraisun, mutta muuten oli melko pliisun makuinen. Kyllä tätä söi ja nälkä lähti, mutta poislukien se uutuuden viehätys tuollaisen koneen vieressä istumisesta ja lautasten “varastamisesta” hinalta oman henkilökohtaisen luukun läpi, niin aika tällaista ostoskeskuksen food court -meininkiä tämä kuitenkin oli. Ja ei siinä mitään, ostoskeskuksen käytävällähän tässä kuitenkin ollaan.

Sisustus on funktionaalinen, liukuhihnan vieressä on rajoitetusti pöytiä ja jos niihin ei pääse, niin kokemuksesta katoaa ehkä suurin jännitysmomentti. Ravintolatilan molemmilla puolilla on lisää raflaa (Panda King ja Classic American Diner) ja joka puolella pörisee sen verran ihmistä, ettei tässä kauhean rauhallista pääse olemaan. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista, tyhjät lautaset blokattiin tehokkaasti. Lasten kanssa voisi olla vitsikästä tulla, luulen, että hekin diggalisivat tuosta hihnasta.

Ps. Oli muuten aika paljon lössiä liikkeellä, vanhan sittarin yli menevällä sillalla pistettiin kauppaan kulkevan puolen jono hetkeksi paussille, kun tila oli jo täynnä.

Kitymarketin (noin niinku turkulaisittain lausuttuna) kassajonot olivat eeppisiä, paluumuuttajat käytävän toisella puolella mutisivat jotain kahden tunnin jonoista.

Onneksi rafloihin oli vähän hillitympää ryysistä, vaikka oli nekin aika hyvin täytettyjä. Mutta kauppa se on joka kannattaa, porukkaahan täällä itärajalla piisaa ja ei ihme, että ovat tällaisenkin lisähässäkän tänne rakentaneet.

Pps. Äkkiä! Mikä olisi paras lomakohde? Whisk(e)y Island!

URL www.facebook.com/wasabisushieaston
Puhelin 050-0184606
Osoite Kauppakartanonkatu 3, Helsinki

Oiva

Silmissä säkenöi kun astuin sporaan, mutta jäin kuitenkin seisomaan keskitilaan, tarkkailemaan epämääräisen valosumun keskeltä näkyvää maisemaa. Verta oli pumpattu kuin Tarantinon leffassa ja olo oli hutera, mutta uusien nahkahanskojen tuoksu ja kireä puristus sormissa piti mielen mukana matkalla kohti Linjoja. Pysäkki ympyrätalon kohdalla ja ulos raittiiseen ilmaan, väistelemään lätäköitä ja muita vaaroja.

Kalossien saapuminen Saksan Amazonista kestää tuskastuttavan kauan, mutta ensi viikolla pitäisi olla jo helpotus tiedossa. Pysähdyn kadunkulmaan ottamaan kuvaa ravintolasta ja mieleen palautuu ensimmäinen puku, jonka ostin tästä vierestä. Kolminappinen prêt-à-porter puku oli suuri ylpeyden aihe nuorelle pojanklopille, vaikka olikin halpismateriaalia. Nyt tässä on tarjolla Kotipizzan tacoja ja hiustenleikkuuta.

A tasty buffet of honest, down to earth Finnish food in a restaurant with a nostalgic ambiance.

Other Finnish buffets in the general area are Raiku, Juttutupa and Weeruska.

Rafla tarjoaa kotiruokabuffaa (10,30e, 8,80e pelkkä soppa+salaatti), joka tänään sisälsi: Kukkakaali-juustokeitto, linssipihvejä ja paprikamajoneesia, ankankoipia confit appelsiinikastikkeella, lihapullia pippurikastikkeessa, valkosipuliperunoita, perunamuussia, salaattibaari (salaattisekoitus, porkkanaraaste, tomaatti, kurkku, “pepperoni” eli marinoitua punapaprikaa, paahdettua paprikaa, vesimelonia, mummonkurkkuja, savukala-pastasalaatti, perunasalaatti, vihreitä papuja seesaminsiemenillä, pikkelöityjä vihreitä pepperonichilejä, modausjuttuja ja kolmea eri kastiketta) sekä useampaa leipää (tummaa, itse tehtyä vaaleaa leipää ja levitteitä). Tilaus ja maksu hoidetaan kassalle tullessa.

Kukkakaalikeitto aloitti lounaan ja juuston pehmittämä, pippurinen kaalin puraisu toimi mainiosti, antaen lämpimän pohjan lounaalle. Herkullisen persoonallinen leipä, mukavan rapsakalla kuorella toi maittavaa lisäsävyä soppakulhon kylkeen.

Salaattilautanen oli aika perussettiä, tosin ne kirpsakan etikkaiset mummonkurkut sekä “pepperoni” paprikat olivat siinä määrin herkullisia, että niitä oli pakko ottaa lisää pääruoan kylkeen.

Lämpimät ruokalajit tuli vedettyä lautaselle kerralla. Näitä hakiessa linjasto oli jo täyttynyt vakkariasiakkaista ja patojen äärellä jonottaessani, katseeni harhaili ruokien ylle sijoitetuissa lapuissa, nämä olivat paremmalla tasolla kuin suurimmassa osassa buffeteista. Lautasen keskelle kasattu muussi oli kuohkean sileää ja täyteläisen makuista, tämä sopi hienosti muiden osasten kanssa yhteen. Ankkaa saa harvoin buffasta, mutta tämä ei valitettavasti noussut ihan sille tasolle, mitä toivoin.

Nihkeä nahka jäi laariin ja rasva oli sulanut pois jo kauan sitten, jättäen jälkeensä aavistuksen kuivan lihan. Mutta kastikeen kanssa tämä oli silti ihan mielenkiintoista vaihtelua normimeininkiin, varsinkin kun haarukkaan nappasi mukaan vähän pikkelsiä. Linssipihvit olivat hieman höttöisiä, mutta perunapyreen ja mausteisen paprikakastikkeen kanssa nämä maistuivat oikein hyvälle. Lihapullat olivat melko jämäköitä rakenteeltaan, mutta myös erinomaisesti maustettuja ja paistettuja.

Lisäksi pullien kermaisen pippurinen kastike antoi samettisen puraisun pullien päälle, nostaen tämän buffan melko kovalle levelille. Mielestäni tämä oli selkeästi parempi kuin esim. Weeruskan tai On The Rocksin vastaavat, mutta ei pääsyt ihan samaan sfääriin Raikun kanssa, siellä oli ne valmiit salaatit niin herkullisia jne. Mutta siis tosi hyvä kotiruokabuffa, kannattaa ehdottomasti testata.

Sisustus on tyylikkään kaljabaarin tuntuinen ja hauskan nostalgisella meiningillä väsätty. Jännät patsaat sekä kattokruunut toivat jylhää fiilistä, muuten hieman arkiseen menoon. Tässä oli oikein mukava istuskella ja vahdata ikkunoista ohi kulkevia ihmisiä. Taustalla soi konseptiin sopiva musiikki joka kattoi niin vanhaa suomalaista musaa, kuin rokkia viime vuosisadan puolivaiheilta.

Asiakaspalvelu tiskillä oli oikein ystävällistä ja tosiaan isot propsit buffan selkeästä ja kattavasta laputuksesta. Kasvissyöjällekin löytyi kohtuu kattava setti kaikista kategorioista. Lasten kanssa en välttis tänne lähtis, enemmän aikuiseen makuun.

URL www.ravintolaoiva.fi
Puhelin 010-2192980
Osoite Porthaninkatu 5, Helsinki