Huh huh *kahinaa* Ootas kun mä nousen tuolille täältä lattialta *kolinaa* Yyh, että voi olla täynnä, venaa hetki, pitää hetki puuskuttaa. *puuh* No ni, nyt pystyy taas. Joo, siis oli taas perrrjantai ja piti saada murkinaa – ota hei tuoli, istu alas, tässä voi kestää – niin, siis perjantai. Joo. Ja tota mä ajattelin ensin, että vois mennä ehkä jotain nepalilaista hoitaa, mutta ainoo mikä tuli mieleen äkkisältään oli Muskan ja jotenkin ei nyt vaan jaksanut sinne, tiätsä? No joo, kuitenkin. Aloin sitten häröilemään ton mun listan kanssa, siis se siellä selaimen buukmarkeissa, minkä mä näytin sillon joskus, muistatsä?
Ai niin, et sä varmaan siitä illasta. No mut kuitenkin mulla on se lista ja sitä sit skannailin.. kai sä kuitenkin sen laivan muistat? Siis se iso siellä rannassa, mikä me u.. Ai ei vai? Joo, älä kysy, et sä halua tietää. Niin, no sit mä bongasin sieltä listalta yhen uuden mestan Hakiksessa, siin Vii Voanin hollilla. Ja kun mä katoin sen listan, niin siellä oli spydäri ja lasagne. Pakkohan sinne oli mennä. Ai hä? Joo, Karvinen indeed. Mut kuuntele nyt. Mä hyppäsin Steissin edest sporal mestoille ja menin skruudaa.. Ai mitä siellä oli? No anna ku mä kerron.
An all-you-can-eat buffet with many heavy choices and an average salad bar. The pizza and fresh bread was pretty good, but other than that this was not an awesome culinary experience.
More buffets in the vicinity are Raiku, Oiva and Sävel.
Kotruokabuffa (9,90e) – “Empire lounasbuffet”-nimellä varustettuna – löytyy tästä Fu Man Loun tilalle nykerretystä ravintolasta. Katselin tosiaan etukäteen listaa ja mietin päissäni, että mikäköhän niistä vaihtoehdoista kuuluu listaan ja mikä ei. Paikan päälle päästyäni kävi ilmi, että kaikki. Ihan kaikki. On soppaa, salaattia, lämmintä ja lisukkeita sekä loppuun jälkkärit ja kahvit yms.
Tänään sieltä löytyi mm.: Joku kasviskeitto (#laputoiskiva), lasagne, kanarulla, jauhelihapihvi kermakastikkeessa, paahtopaisti pippurikastikkeessa, pyttipannu kananmunalla, paahdettua lohta, kanavarras, lapinleike, juustoburger, pizza buffet, riisiä, ranuja, välimerellinen salaattibaari (tzatziki, hummus, marinoituja oliiveja, jäävuorisalaatti, tomaatti, kurkku jne jne) sekä mustikkapiirakka. Ja oli siellä muutakin, mutta käsi väsyy, ei pysty. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa, välineet ja juomat (vesi, mehu, kotikalja ja maito) löytyvät buffasta.
Alkuun piti heittää salaattilautanen, ettei mene ihan hillittömäksi (meni se silti). Aloitin kasvissopalla (vaimitätääoli) ja se oli aika neutraali kokemus, lämmintä, ei maistunut mitenkään vahvasti miltään, tekstuuri oli aavistuksen rosoinen. Salaattibaarin antimet eivät nekään olleet ihan mitään hehkeimpiä, mutta tomaatti-kurkku-salaatti olivat tuoreita ja marinoidut oliivit olivat hyviä.
Hummus oli snadisti tunkkaisen makuista, tzatziki olisi taas mielestäni kaivannut reilusti enemmän valkosipulia ja sitruunaa sekä vähemmän makeutta. Liiallinen makeus vaivasi myös marinoituja punasipuleita, mutta punakaali toi kivasti kirpsakkuutta haarukkaan. Mummon kurkut olivat nekin aika pliisun oloisia, lisää happoa vaan reilusti näihin. Tuore leipä oli hyvää, sellaisia pizzataikinasämpylöitä mihin törmää pizzamestoissa.
Pääruokalautaselle tulikin sitten sellainen setti (ei pystynyt maistaa kaikkea, vaikka yritinkin ottaa aika kattavan läpileikkauksen jutuista), että pöytä notkui. Ja niin notkui polvetkin, kun lähdin menemään. Valitettavasti runsaudestaan huolimatta, lämminkään puoli buffasta ei sytyttänyt erityisemmin. Paitsi pizza, siinä oli kivan rapsakka pohja ja tulisia chilejä. Lapin leike oli jättänyt panerointinsa tekstuurin lämpöhauteeseen ja liha oli snadisti kuivakan oloista. Jauhelihapihvi kermakastikkeessa oli ottanut damagea pannulta hieman väärässä kulmassa ja tätäkin vaivasi ylikypsyys.
Spydäri oli pettymys, vähän liian ronskeja biittejä, mutta ei harkitun oloisia, vaan enemmän kiireen tuntuisesti väsätty versio. Sinappi toki jeesasi tässä ja eihän paistettu makkara-peruna-sipuli voi ihan kamalaa olla, mutta silti. Lasagne oli semijees, keskittyen lihaan ja pastaan, tästä puuttui se juustoisuus sekä pitkään haudutetun tomaatisen kastikkeen, että bechamelin tuoma mehevyys. Tämä on tällainen mättöbuffa ja sellaiseksi ihan ok, jos yrittää vaikka tankkaa viikonlopun safkat perjantai lounaalla. Mutta jos sellaista kaipaa, niin suosittelen silti tsekkaamaan esim. Cavernan.
Sisustus on aika samanoloinen kuin Fu Man Loun aikaan, tsori taas noista kuvista. Siellä oli pimeää, enkä mä vaan osaa. Enkä muutenkaan pistä mitään tripodeja pystyyn tai hiero niitä kuvakulmia, mähän oon vähän tällanen salarakas, joka viettää ohikiitävän kiihkeän tuokion mestan kanssa ja sitten viilettää takaisin kaupungin yöhön. Tai jotain.
Parit kasvit ja olutalusista nidotut installaatiot olivat televisioruutujen lisäksi raflan pääasialliset koristeet. Tummanpuhuvat ja ajan patinoimat kalusteet toimivat varmaan parhaiten illalla stoben kanssa istuessa. Kasvissyöjälle oli teoriassa juttuja, mutta oli tämä aika lihapainotteinen tarjonta. Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista.
Ps. Tuon satsin jälkeen ei olisi mitenkään jaksanut lähteä patikoimaan, mutta NSA:n kauko-ohjaimen motivoimana ja aikaisemman kommentin perusteella päätin tehdä pikku rundin, joka sitten eskaloitui pidemmäksi tetsaukseksi. Haapaniemenkadulta ei löytynyt kuin Cafe Namcha, Chokh Di Kitchen on ehkä sen taustafirman nimi. Ja Samson’s afrikkalaiskauppa mainosti lounasta posterilla, mutta se oli African Potsin lounas. Tosin maha pystyssä en vaan kyennyt menemään sisälle kyselemään tarkemmin mahdollisesta tarjonnasta. Luulen, että pitää pitää luova tauko lounaista, jotta pystyy taas maanantaina syömään jotain.
Pps. Ravintola Kaisaniemen terassi talviteloilla. Hyvää viikonloppua!
Fetching directions......
Aika monta kertaa on tullut huudettua täällä “eka”. Nyt on sen toisen vuoro, eli “vika”. Tämä keikka olisi ollut kiva jakaa jonkun kanssa, mutta jos joku on totta, niin se, että “olis kiva jos ois kivaa”. Aina asiat eivät mene suunnitelmien mukaan. 
Yritin pähkäillä, että missä kävisin sen vipi vimpan kerran ja jotenkin jumiuduin tähän Vihreän Holvin tilalle tupsahtaneen raflan ja Broon välimaastoon. Irtauduin vatulointilimbosta ajatuksella, että mukava käydä Kalliossa pitkästä aikaa ja otin viemärijunan alle aina Sörnäisiin asti. 
Piritori oli yhtä elävä kuin ennenkin, kun lampsin sen läpi, kohti lounasta. Yllättäen metroportaista lähtien oli sellanen pikku jännitys päällä, yhden aikakauden loppu kuului kohahduksena korvissani, kupari maistui suussani, kuin Turms kuolemattomalla konsanaan. 
Tänään ei ollut lounasta, mutta à la carte löytyi sentään ja sieltä bongasin Sörkän lasagnen (14e). Oli siellä muutakin, kuten Rydbergin pihvi (17e) ja lehtikaalipestopasta (10e), mutta milloinkas minä olen voinut lasagnea vastustaa? Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. 
Alkuruokaa ei ollut, mutta safka tuli niin nopeasti ettei tosikaan. Lassen päälle oli kasattu tomaattinen salaatti, joka olikin kivan freesi. Samaa ei voi sanoa uunipastasta. 
Päällimmäinen kerros oli muodostunut pannukakkumaiseksi levyksi ja sisusta oli aika yksioikeisen makuinen. Mausteinen kuitenkin ja tomaattikastikekin yritti sieltä nostaa päätään. 
Ei tämä huonoin lasagne ole, mitä olen vetänyt, mutta aika kaukana kaupungin kärjestä. Itse tykkään enemmän tomaatin hapokkuuden ja makeuden yhteispelistä sekä juustoisemmasta sekä tuoreemman oloisesta meiningistä. Mutta lisäpisteitä siitä raikastavasta salaatista. 
Sisustus on pelkistetty, tällainen kahvilamainen, mutta kukka-asetelmat piristivät tunnelmaa, kuten myös rennon nuorekas taustamusiikki. Asiakaspalvelu oli sujuvaa ja ystävällistä. Kasvissyöjälle löytyi lehtikaalipestopasta. 
Ps. Tämä oli sitten lounaspaikka #905. Aika pitkälle tässä ~viidessä vuodessa pääsi. Pitää näemmä keksiä joku uusi uuden vuoden lupaus, nyt kun tämä edellinen vetelee viime metrejään. 
