Dekki

Woop woop, viikko sitten perjantaina oli lomille lomps ja sen sellaista (joo, mä kirjoitain/julkaisen näitä myöhässä, syytetään siitä vaikka hellettä). Kelit senkun paranee ja skriptit sekä koodit on about tehty, vaikka jotain kyllä jäi syksyllekin vielä väännettäväksi. Perjantai oli sen verran kiireinen päivä, ettei vaan kyennyt lähtemään mihinkään pidemmälle, joten taivutin omia sääntöjäni ja suuntasin entisen MBarin kohdalle ilmestyneeseen La Torren instanssiin, eli Dekki-raflaan. Sinänsä La Torre (vai pitääkö tätä nykyään kutsua Picniciksi?) ja sen kaveri Fratello, on nähty jo.

A light summer lunch on the deck next to Helsinki’s newest art museum, which was still under construction. The eggplant came fresh from the bar’s smoker, topped with a mozzarella-feta melt.

Some of the other restaurants suited for al fresco dining are Lonna, Merimakasiini and Southpark.

Mestassa on tarjolla lounaaksi viikottain vaihtuvalla listalla lihaa, meren eläviä, kasviksia tai salaatti. Tänään lautasannoksista löytyi: Iberico-porsaan secreto ja ananassalsa (16,90e), tiikerirapuja chili ja miso-seesami-kastikkeella & coleslaw (15,90e), mozzarella-kirsikkatomaatti-feta täytetty munakoiso & kesäkurpitsa-yrttisalaatti (11,90e) sekä Caesar-salaatti kanalla tai lohella (13,90e). Otin munakoison, siinä toivossa, että se olisi sopivan kevyt näille keleille.

Alkuun oli focacciaa oliiviöljy-balsamicco-dipillä. Leipä oli päältä rapsakka, sisältä pehmeä ja kauttaaltaan sopivan rasvainen sekä suolainen. Tätä oli ilo dippailla pikkukuppiin, jopa siinä määrin, että täytyi hakea lisää samalla kun odotin edellisen seurueen jälkeistä annostani. Raflassa on vain yksi savustin jolla suurin osa annoksista viimeistellään, joten jono on sen mukainen.

Safka tuli seminopeasti (ks. iso duuniporukka ennen minua) ja oli oikein kivan kesäinen setti. Munakoiso oli pehmentynyt herkulliseksi ja tätä komppasi hyvin sulaneet juustot sekä aavistuksen happamat kirsikkatomaattien pirskahdukset. Tosin itse olisin kaivannut ryhdikkäämmän makuisia juustoja tai sitten jotain ronskimpaa makumaailmaa.

Tosin Torren kamathan ovat profiililtaan enemmän Ranskaan ja Italiaan kallellaan, joten siinä mielessä mentiin hahlossa. Savuakin löytyi haarukasta, mutta ei mitenkään muhkeasti. Yrttisalaatti osoittautui myös kepeäksi kokemukseksi ja kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli sellainen rento ja kevyt lounas joka sopi hellepäivälle.

Sisustus on yksinkertainen, käytännössähän tässä rokataan terassilla ja vieläpä työmaan vieressä, keskellä yhtä Stadin vilkkainta kohtaa. Kuuma tuli kun veteli safkaa nassuun al fresco -hengessä, vähän tällainen mannermainen fiilis, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä.

Ps. Malmin Mo Café on avannut ytimeen Mo Kitchen -raflan.

URL www.dekkihelsinki.fi
Puhelin n/a
Osoite Mannerheimintie 22, Helsinki

Win Win Cafe

Vielä yksi viikko, jaksaa jaksaa. Viime viikon tohinat oli onnistuneesti pyyhitty pois hartioilta leppoisalla viikonlopulla ja olin saanut jo ensimmäisen osan commititkin hoidettua perjantai-iltaan mennessä. Lomalle lähdön strategiakin oli saatu soviteltua ja nyt piti vaan jaksaa vääntää vikat väsäykset ennen kuin pääsisi uudella autolla karauttamaan kohti kauniimpia kesälaitumia.

Jotenkin se viimeisen ~kolmen vuoden aikainen hullu tahkoaminen ei enää ole tuntunut ihan täysin omalta jutulta ja aamusta iltaan häsäämiset vievät yllättävän tiukille. Mutta jaksaa jaksaa, kyllä se tästä, valoa näkyy tunnelin päässä ja se ei todennäköisesti ole tällä kertaa vastaan tuleva juna. Toivottavasti.

A tasty Phở at this small cafe with a bare bones decor.

Some of the other restaurants on the same street are Zio Pepe, Xiao Mei Lin and Emoi.

Lounaskävelyllä yritin hoitaa yhden kasvisravintolan, mikä oli tullut Woltin uusien raflojen feedistä omalle listalle, mutta sehän olikin kesälomalla. Kurvasinkin sitten Xiao Mei Lin -reissulla bongatun Win Win Cafen luokse, rakennustelineiden varjoon. Tämä oli sentään auki ja tarjolla oli phở-keittoa (10e). Suurin innostuminen tähän soppatyyppiin on ehkä mennyt jo itseltä ohi, mutta kyllä sitä silti mielellään hörppii, jos joku järjellinen versio tulee vastaan. Listalta löytyi myös bánh mì -patonkeja sekä ihan perus kotiruokakeitto, joka näytti vaihtuvan päivittäin. Itse otin toki sen phởn, pakkohan se oli.

Kulho tuli seminopeasti, tätä selvästi väsäiltiin ihan tosissaan siellä takahuoneessa ja eteeni pamahtikin iso setti juttuja. Maustekorista kaivettiin vielä soosseja, joita herttainen rouva sekoitti minulle erilliseen dippikulhoon, ohjeistaen, etten sotkisi hyvää lientä liiallisella chilikastikehäröilyllä (mihin kieltämättä olen joskus syyllistynyt). Liemi tuli tsekattua ensin ja tämä oli oikein hyvä versio, ehkä vähän suolaiseen kallellaan, mutta ei liikaa.

Kirkas liemi helmeili rasvasta ja tuki keiton muita komponentteja hienosti. Sopan pohjalla oli reilusti leveänauhaista nuudelia, joka toimii itselle paremmin kuin sellainen ohut, ainakin tässä kontekstissa. Nuudelit olivat ainakin loppua kohden turhan pehmeän oloisia, mutta kokonaisuus oli silti niin hyvä, että vedin kyllä viimeiseen pisaraan asti. Protskuina toimivat ne hassut lihapullat ja ohuet lehmäsiivut, jotka olivat vielä aavistuksen pinkkejä joiltain osin. Pyörykät olivat omaan makuun snadisti turhan jämäköitä, mutta nauta oli oikein mureaa.

Keittoon oli duunattu kivasti yrttejä ja sipulia, mikä ilahdutti ja harvinaisesti lautasen viereen oli jätetty pieni keko lisäyrttejä pakollisen limeviipaleen viereen. Tämä teki hommasta vielä hauskempaa, kun aloin loppua kohden modailla lusikallisiani niin herkullisen kotikutoisella chilikastikkeella, kuin näillä extrayrteillä. Hyvää oli, kyllä tämä kaupungin parempien phở-kulhojen joukkoon asettui. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos tämän henkinen safka kiinnostaa.

Sisustus on kuin herra Kaurismäen leffasta. Tässä tuli entisajan huoltikset mieleen, tosin seinille oli tuusattu grafiikkaa ja muuta maisemaa. Nurkassa sijaitseva kolikkopeli oli mielenkiintoinen lisä kalustukseen, kun eräs asiakas tuotti sillä ainoan persistentin äänilähteen muuten hiljaiseen huoneeseen.

Asiakaspalvelu oli sympaattisen ystävällistä, tässä oli sellainen käsinkosketeltavan kotoisa tunnelma. Kasvissyöjälle ei ehkä ollut kauhean paljon juttuja tarjolla, vegenuudeliwokki ja ehkä jotain sämpylää? Jos näillä huudeilla haluaa vegesafkaa, niin melkein menisin läheiseen Emoi tai Mount Everest -ketjun ravintolaan.

Ps. Citypie on suljettu ja tilalle on tullut Balance Kitchen. Ja Abolbunan mestoille tullut JoAn’s Healthy Fancy Kitchen.

URL n/a
Puhelin 044-9909999
Osoite Lapinlahdenkatu 12, Helsinki

Anton & Anton

Oli niin hullu hellekeli, että ei kehdannut lähteä pidemmälle kävelemään kaiken sateen keskellä. Piti siis innovoida jotain disruptiivista pöhinää lounaan saamiseksi ja päädyinkin sitten pienen tuumiskelun jälkeen testaamaan Lasipalatsin Anton & Anton -kioskia. Mestahan ei toki ole mikään ravintola, vaan nimenomaan kiska, joka myy mukaan otettavia annoksia ja ilmeisesti jotenkin ilmasto-ystävällinen/gluteeniton/antibiootiton/gmoton/ton/ton-linjauksilla. Tai jotain. Tunneloin puhtain jaloin ja syntisin mielin oven ripaa repimään, varsinkin kun kyltti lupasi ramenia.

Take away food with a clear conscious and no preservatives. The flavor did not wow me, but I guess this is a fair addition to the basic supermarket stuff for picnic and lunch quickies.

For other store offerings, check out K-Market, S-Market and Lidl.

Ramenin (10,90) lisäksi tarjolla oli salaatteja (10,90e), päivän keitto (8,70e) sekä leipiä/wrappeja (6,90e). Mutta ramen it is, pakkohan se oli tyyppaa. Se olikin sitten ovelasti vege-ramen, jota ei tullut kaupassa skannattua, mutta kai niitäkin voi syödä? Nyt ainakin tulisi koestettua tätäkin ihmettä. Kamat kassiin ja kohti konttorikalustusta.

Ensikosketus annokseen oli mielenkiintoinen, kun iso sieni tuijotti minua pakkausmuovin läpi syyllistävästi. Aversiot jäivät kuitenkin toiseksi, kun oli pakko syödä jotain, aamutreenin jälkeen vedetty yksinäinen päärynä ei pitänyt nälkää enää puoliltapäivin kovinkaan tehokkaasti. Ohjeet pakkauksessa olivat melko ohuet, mutta kaupassa kysyttäessä oli ylimalkainen “mikrossa voi lämmittää”, joten sillä mentiin.

Arvailin ajaksi kolme minuuttia ja pistin liemitönikän pyörimään Faradayn häkkiinsä. Kyllästyin karvan verran alle täyden ajan ja nappasin kulhon kyytiin paperipyyhkeiden suojaamana, tämä oli jo aika kuuma. Maistoin lusikalla lämmikettä ja se oli semiok tällaiseksi kasvisliemeksi. Tosin pääosin suolaista, vähän kuuman soijan oloista. Arvoin hetken ainesten kanssa ja dumppasin kaiken paitsi kaniksen puolikkaan syvän suolaiseen sammioon ja sekoittelin hetken.

Nämähän oli tietty jääkaappikylmiä, joten koko setistä tuli sellaista haalean hämärää huttua. Kananmuna päälle ja kuva blogia varten, jonka jälkeen aloin vääntämään kamaa naamariin. Ei tämä pahaa ollut, mutta ei kovin hyvääkään, tosin yllätyin miten sienet itseasiassa maistuivat minulle, taisi olla pojalla nälkä. Kalsat nuudelit kieppuivat kohmeisina haarukkani piikkien ympärille kun kalastelin niitä kulhon pohjilta. Näissä ei ollut makua senkään vertaa ja pohdiskelin päissäni, että ehkä kattilassa valmistettuna olisi parempaa?

Tosin melkein samalla hinnalla olisi saanut valmiiksi lämmitetyn setin messiin Fat Ramenista, ajatus joka ei tietenkään tähän kohtaan kauheasti auttanut annoksen nauttimisessa. Muuten kamat tuntuivat hailakan suolaiselta salaatilta joka oli vahingossa tippunut johonkin äärimmäisen laihaan kastikkeeseen. Onneksi oli sentään ripaus chiliä piristämässä. Jos näistä koordinaateista olisin hakemassa vegaanisafkaa, niin suuntaisin ehkä kuitenkin Narinkkatorin yli Papitoon.

Ei tätä voi oikein suositella lounaaksi muuta kuin vannoutuneille ituhipeille, jotka jostain syystä haluavat rangaista itseään. Tai sitten mokasin jotenkin valmistusprosessissa? Jos ne vegetkin piti nukettaa? Kuka näistä tietää, en minä ainakaan. Olisiko ne salaatit parempia? Tiedän ainakin yhden läheisen pariskunnan jotka vannovat tämän ketjun nimeen, joten ei A&A voi läpeensä pahoja ihmisiä olla. Lisäpisteitä siitä. Ja siitä ton-ton-jutusta, olen nyt puhdistautunut ja voin lopun viikkoa vetää pelkkää lihaa. Eiks se toimi jotenkin silleen?

Sisustuksesta en lähde jaarittelemaan, sähköpöydän ääressä suorin vartaloin vedetty safka on surullinen ilmiö. Mutta itse kioski oli värikäs ja viihtyisä, siellä ei vaan kehdannut alkaa ahtaa keskellä käytävää kylmää kasvisramenia, olis kuitenkin soittanut stevarit hakemaan. Asiakaspalvelu oli asiallista. Huomenna menen kyllä johonkin ihan oikeaan ravintolaan, satoi tai paistoi, ihan tälleen “loman” kunniaksi.

Ps. #874, on hidastunut tahti huomattavasti. Mutta ei se haittaa, kyllä se löytyy. Eipä noita käymättömiä paikkojakaan ole enää ihan kauheasti. Lähistöllä olisi tietääkseni: Palace, Helkatti, IHA-Lines ja Social Bursa. Vähän kauempaa löytyy tietty, esim. se Shahrazad on vielä möllöttelemässä priorisoidulla listalla (kauhtuneella post-it lapulla) kuten myös Arbailo. Ja kuten sovittu, niin rnd pizza/kebabmestoja ei lasketa. Eikä ehkä snadeja kahviloitakaan, ellei musta tunnu siltä.

URL www.antonanton.fi
Puhelin 040-1456808
Osoite Mannerheimintie 22-24, Helsinki