Bursa

“Loman” viimeinen perjantai meni rattoisasti duunissa, jossa pääsin tappelemaan taas tietokoneiden kanssa. Joku tuossa hommassa jaksaa viehättää vuodesta toiseen ja mitä vaikeampi ongelma sitä hauskempaa.

Yleensäkin tuntuu siltä, että sitä tekee näiden rakentelujuttujen kanssa mitä vaan, kunhan on tarpeeksi vaikeaa ja stressaavaa, liian helpot asiat tylsistyttää. Mutta ruokaakin piti saada bittinysväyksen ohessa ja kun en parempaakaan keksinyt, niin päätin lopultakin käydä stedaamassa Hietsun hallin uusimman tulokkaan, eli Bursan.

An excellent blue cheese burger with adequate fries at the Hietalahden Kauppahalli market hall.

The hall houses a plethora of restaurants you should definitely visit, such as Fat Ramen, Trattoria Corretto and Le Marché.

Täällä on burgereita (üllatus!), mutta myös muuta. Koko pitkä lista löytyy sivuilta, ei jaksa kirjoittaa tähän. Itse päädyin Sweet blue eli
150g pihvi, sinihomejuusto, punasipulihilloke, pekoni, rukola, aioli -purilaiseen (11,90e). Koska kukapa sanoisi ei pekonille ja sinihomejuustolle. Kylkeen piti ottaa vielä mielenkiintoiselta kuullostavat jalopeno ranut. Tilaus ja maksu hoidettiin tiskille, safka tuotiin pöytään, josta löytyi ketsuppi ja Frenchin (jes!) sinappi jännässä telineessä.

Bursa tuli melko vikkelään (olin aikaisin liikenteessä, tottakai) ja oli komia kinos komponentteja, puuseipäällä lävistettynä, kuin herra Dracula konsanaan. Ranut olivat rapsakoita ja sisältä ilmavia, erittäin hyvä versio tästä burgerin parhaasta kaverista.

Valitettavasti se jalopeno tarkoitti pieniä paprikan makuisia siipaleita pottujen päällä, jotka eivät tuoneet tähän kokonaisuuteen muuta kuin väriä. Itse bögö olikin sitten rasvaisen maukas kokonaisuus, joka pääsi makunsa puolesta sinne Teurastamon Portin erinomaisen chiliburgerin tasolle. Sinihomejuusto toi kermaisen kuohkean kiemuran terävyytensä lisäksi tähän runsaaseen makumaailmaan.

Pihvi oli jätetty sopivan pinkiksi (ei raa’aksi, niinkuin esim. Löylyssä) ja sämpyläkin oli juuri sopiva tarkoitukseensa. Ja pienellä effortilla tämän sai vedettyä ihan käsin, loppuun asti. Vaikka toki oli juurikin niin sottaista kuin voit kuvitella. Kannattaa käydä, jos burgeria tekee mieli, vaikka ei tämä silti mielestäni ihan päässyt sen Bitesin levelille puhdasoppisuudessaan.

Sisustus oli sopia hallin henkeen sekä ravintolan tarjontaan. Pienet yksityiskohdat, kuten se vänkä metallikehikko mausteille, tekivät mestasta tavanomaista jännittävämmän. Kasvispurilainenkin löytyy, kuten myös lasten versiot.

URL www.bursa.fi
Puhelin 010-4064055
Osoite Lönnrotinkatu 34, Helsinki

Dekki

Woop woop, viikko sitten perjantaina oli lomille lomps ja sen sellaista (joo, mä kirjoitain/julkaisen näitä myöhässä, syytetään siitä vaikka hellettä). Kelit senkun paranee ja skriptit sekä koodit on about tehty, vaikka jotain kyllä jäi syksyllekin vielä väännettäväksi. Perjantai oli sen verran kiireinen päivä, ettei vaan kyennyt lähtemään mihinkään pidemmälle, joten taivutin omia sääntöjäni ja suuntasin entisen MBarin kohdalle ilmestyneeseen La Torren instanssiin, eli Dekki-raflaan. Sinänsä La Torre (vai pitääkö tätä nykyään kutsua Picniciksi?) ja sen kaveri Fratello, on nähty jo.

A light summer lunch on the deck next to Helsinki’s newest art museum, which was still under construction. The eggplant came fresh from the bar’s smoker, topped with a mozzarella-feta melt.

Some of the other restaurants suited for al fresco dining are Lonna, Merimakasiini and Southpark.

Mestassa on tarjolla lounaaksi viikottain vaihtuvalla listalla lihaa, meren eläviä, kasviksia tai salaatti. Tänään lautasannoksista löytyi: Iberico-porsaan secreto ja ananassalsa (16,90e), tiikerirapuja chili ja miso-seesami-kastikkeella & coleslaw (15,90e), mozzarella-kirsikkatomaatti-feta täytetty munakoiso & kesäkurpitsa-yrttisalaatti (11,90e) sekä Caesar-salaatti kanalla tai lohella (13,90e). Otin munakoison, siinä toivossa, että se olisi sopivan kevyt näille keleille.

Alkuun oli focacciaa oliiviöljy-balsamicco-dipillä. Leipä oli päältä rapsakka, sisältä pehmeä ja kauttaaltaan sopivan rasvainen sekä suolainen. Tätä oli ilo dippailla pikkukuppiin, jopa siinä määrin, että täytyi hakea lisää samalla kun odotin edellisen seurueen jälkeistä annostani. Raflassa on vain yksi savustin jolla suurin osa annoksista viimeistellään, joten jono on sen mukainen.

Safka tuli seminopeasti (ks. iso duuniporukka ennen minua) ja oli oikein kivan kesäinen setti. Munakoiso oli pehmentynyt herkulliseksi ja tätä komppasi hyvin sulaneet juustot sekä aavistuksen happamat kirsikkatomaattien pirskahdukset. Tosin itse olisin kaivannut ryhdikkäämmän makuisia juustoja tai sitten jotain ronskimpaa makumaailmaa.

Tosin Torren kamathan ovat profiililtaan enemmän Ranskaan ja Italiaan kallellaan, joten siinä mielessä mentiin hahlossa. Savuakin löytyi haarukasta, mutta ei mitenkään muhkeasti. Yrttisalaatti osoittautui myös kepeäksi kokemukseksi ja kaiken kaikkiaan kokonaisuus oli sellainen rento ja kevyt lounas joka sopi hellepäivälle.

Sisustus on yksinkertainen, käytännössähän tässä rokataan terassilla ja vieläpä työmaan vieressä, keskellä yhtä Stadin vilkkainta kohtaa. Kuuma tuli kun veteli safkaa nassuun al fresco -hengessä, vähän tällainen mannermainen fiilis, mikä ei ole ollenkaan huono asia. Asiakaspalvelu oli rennon ystävällistä.

Ps. Malmin Mo Café on avannut ytimeen Mo Kitchen -raflan.

URL www.dekkihelsinki.fi
Puhelin n/a
Osoite Mannerheimintie 22, Helsinki

Win Win Cafe

Vielä yksi viikko, jaksaa jaksaa. Viime viikon tohinat oli onnistuneesti pyyhitty pois hartioilta leppoisalla viikonlopulla ja olin saanut jo ensimmäisen osan commititkin hoidettua perjantai-iltaan mennessä. Lomalle lähdön strategiakin oli saatu soviteltua ja nyt piti vaan jaksaa vääntää vikat väsäykset ennen kuin pääsisi uudella autolla karauttamaan kohti kauniimpia kesälaitumia.

Jotenkin se viimeisen ~kolmen vuoden aikainen hullu tahkoaminen ei enää ole tuntunut ihan täysin omalta jutulta ja aamusta iltaan häsäämiset vievät yllättävän tiukille. Mutta jaksaa jaksaa, kyllä se tästä, valoa näkyy tunnelin päässä ja se ei todennäköisesti ole tällä kertaa vastaan tuleva juna. Toivottavasti.

A tasty Phở at this small cafe with a bare bones decor.

Some of the other restaurants on the same street are Zio Pepe, Xiao Mei Lin and Emoi.

Lounaskävelyllä yritin hoitaa yhden kasvisravintolan, mikä oli tullut Woltin uusien raflojen feedistä omalle listalle, mutta sehän olikin kesälomalla. Kurvasinkin sitten Xiao Mei Lin -reissulla bongatun Win Win Cafen luokse, rakennustelineiden varjoon. Tämä oli sentään auki ja tarjolla oli phở-keittoa (10e). Suurin innostuminen tähän soppatyyppiin on ehkä mennyt jo itseltä ohi, mutta kyllä sitä silti mielellään hörppii, jos joku järjellinen versio tulee vastaan. Listalta löytyi myös bánh mì -patonkeja sekä ihan perus kotiruokakeitto, joka näytti vaihtuvan päivittäin. Itse otin toki sen phởn, pakkohan se oli.

Kulho tuli seminopeasti, tätä selvästi väsäiltiin ihan tosissaan siellä takahuoneessa ja eteeni pamahtikin iso setti juttuja. Maustekorista kaivettiin vielä soosseja, joita herttainen rouva sekoitti minulle erilliseen dippikulhoon, ohjeistaen, etten sotkisi hyvää lientä liiallisella chilikastikehäröilyllä (mihin kieltämättä olen joskus syyllistynyt). Liemi tuli tsekattua ensin ja tämä oli oikein hyvä versio, ehkä vähän suolaiseen kallellaan, mutta ei liikaa.

Kirkas liemi helmeili rasvasta ja tuki keiton muita komponentteja hienosti. Sopan pohjalla oli reilusti leveänauhaista nuudelia, joka toimii itselle paremmin kuin sellainen ohut, ainakin tässä kontekstissa. Nuudelit olivat ainakin loppua kohden turhan pehmeän oloisia, mutta kokonaisuus oli silti niin hyvä, että vedin kyllä viimeiseen pisaraan asti. Protskuina toimivat ne hassut lihapullat ja ohuet lehmäsiivut, jotka olivat vielä aavistuksen pinkkejä joiltain osin. Pyörykät olivat omaan makuun snadisti turhan jämäköitä, mutta nauta oli oikein mureaa.

Keittoon oli duunattu kivasti yrttejä ja sipulia, mikä ilahdutti ja harvinaisesti lautasen viereen oli jätetty pieni keko lisäyrttejä pakollisen limeviipaleen viereen. Tämä teki hommasta vielä hauskempaa, kun aloin loppua kohden modailla lusikallisiani niin herkullisen kotikutoisella chilikastikkeella, kuin näillä extrayrteillä. Hyvää oli, kyllä tämä kaupungin parempien phở-kulhojen joukkoon asettui. Kannattaa käydä tsekkaamassa, jos tämän henkinen safka kiinnostaa.

Sisustus on kuin herra Kaurismäen leffasta. Tässä tuli entisajan huoltikset mieleen, tosin seinille oli tuusattu grafiikkaa ja muuta maisemaa. Nurkassa sijaitseva kolikkopeli oli mielenkiintoinen lisä kalustukseen, kun eräs asiakas tuotti sillä ainoan persistentin äänilähteen muuten hiljaiseen huoneeseen.

Asiakaspalvelu oli sympaattisen ystävällistä, tässä oli sellainen käsinkosketeltavan kotoisa tunnelma. Kasvissyöjälle ei ehkä ollut kauhean paljon juttuja tarjolla, vegenuudeliwokki ja ehkä jotain sämpylää? Jos näillä huudeilla haluaa vegesafkaa, niin melkein menisin läheiseen Emoi tai Mount Everest -ketjun ravintolaan.

Ps. Citypie on suljettu ja tilalle on tullut Balance Kitchen. Ja Abolbunan mestoille tullut JoAn’s Healthy Fancy Kitchen.

URL n/a
Puhelin 044-9909999
Osoite Lapinlahdenkatu 12, Helsinki