Tag: kotiruoka

N:o 11

Tänään olikin sitten oikein kunnon tunkkauspäivä duunissa ja vasta iltapäivällä pääsi “oikeisiin” hommiin kiinni, joten vähän pitkäksi venähti. Välillä (tai usein) näin, mutta onneksi pääsin lounastauolla livahtamaan hetkeksi tuulettumaan. Tällä kertaa en ottanutkaan listalta, vaan päätin nopeasti katsastaa, että löytyisikö Töölön perukoilta jotain jännää ja olihan siellä. Ravintola N:o 11, entiseltä lempinimeltään “Kuusihokki” eli HOKin yhdestoista rafla (onkohan perustettu Tentun jälkeen).

Tämä oli itselle täysin tuntematon suuruus, tosin ilmeisesti sen verran pitkän historian omaava, että tästä löytyy jo useamman vuoden takaa “uudistettu” raportti Nyt-liitteestä. Karautin kybällä mestoille ja palasin pientä kiertotietä, teki hyvää kävellä vähän Töölön kaduilla, en ole täällä päin kauheasti käyskennellyt aiemmin. HUSin kompleksin sivuista purkautui joitain vähän paremmin pukeutuneita ihmisiä sen verran, että olikohan joku todistusten jakotilaisuus ollut tuleville hoitajille tms?

A nostalgic atmosphere envelopes the lunch at this restaurant offering classical Finnish dishes from yore. The atmosphere is better than the food, but do take a stroll after eating around the area, it is quite charming.

For more classical Finnish fare, be sure to check out Elite, Konstan Möljä and Lasipalatsi.

Mesta tarjoilee siis hyvinkin perinteikästä suomalaista kamaa, á la cartelta löytyy niin vorschmackit kuin oskarinleikkeet ja sen sellaiset. Lounaslistalta löytyi tänään seuraavanlaiset lautasannokset: Katkarapusalaatti (9,60e), porsaan kassleria ja sinappikastiketta (10,20e), paistetut ahvenfileet muusilla (13,40e) sekä grillipihvi ja ranskanperunat (16,80e).

Alkuun on salaatti (salaattisekoitus-tomaatti-kurkku ja pari kastiketta) sekä leipää (tummaa ja vaaleaa + voita tai margista), loppuun kahvia tai teetä. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, tosin varmaan muunkinlaiset käytännöt olisivat olleen mahdollisia. Itselle valikoitui kala. Aseet ja vedet löytyivät valmiina pöydistä.

Alkusalaatti oli surullinen esitys, jos olen (kuten “aina”) sentään ajoissa liikkeellä, niin ei niiden salaatinlehtien pitäisi olla vielä nahistuneita, kuten tässä nyt oli. Leipä oli sentään tuoretta. Mutta joo, salaatti oli mitä oli, tujautin siihen kuitenkin sen verran etikkaista vinaigrettea, että dippailin patongilla sitä nassuun, mikä olikin ihan hyvä ottaen huomioon pääruoan.

Kala ui eteeni melko rivakasti (ks. ajoissa liikkeellä), koska jonoakaan ei edessäni ollut. Ihailtavan yksinkertainen annos koostui keosta muusia, riittävän monesta jauhopinnoitetusta ahvenfileestä, jotka oli paistettu selvästi voissa kullanruskeiksi. Ja sivuun oli laitettu sitruunaviipale. Muusi oli hieman kokkareista, ei huono, mutta tykkään itse tasaisemmasta kamasta. Ahven oli melko hyvin paistettu, pysynyt mehukkaana, mutta mitääs rapsakkuutta ei ollut missään kohtaa havaittavissa.

Mutta olipas tässä rakastunut kokki, kun tuotteet oli suolattu niin hyvin, että melkein kun olisi Simo Häyhän tähtäimiin joutunut. Kyllä tämän vielä pystyi vetämään (ja kyllä koko lautanen tuli vedettyä loppuun), kun tursotteli happoa sillä sitruunalla ja välillä nappasi vähän etikkaa salaattilautaselta sillä leivällä.

Ehkä vähän kevyempää menoa toivoisi, toisaalta jos mennyttä aikaa kaipaa, niin täältä sitä saa myös makujen puolesta. Mutta kalassa ei ollut ruotoja, mehukkuus kuosissa ja kokonaisuutena tämä oli ihan jees lounas. Kannattaa tsekkaa jos tällainen wanhan ajan meininki kiinnostaa.

Sisustus on todella perinteikkään oloinen, alla narisee erittäin monta vuotta nähnyt parketti ja seinillä on kontekstiin sopivia tauluja. Tilaa valaisee niin mummonaikaiset lamput kuin lasimaalausten koristamat ikkunatkin. Salin perää hallitsee puinen baaritiski. Vain surumielinen tango puuttuu tästä tunnelmasta, muuten ollaan entisajan suomalaisuuden ytimessä. Ihan mukava tässä oli istuskella lounastamassa ja tutkailla ulkona rauhallisesti eteneviä immeisiä.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja kohteliasta, kiitos siitä salin isännälle. Kasvissyöjälle ei oikein ollut mitään, sekin sopii konseptiin oikein hyvin (muistan edelleenkin sen, kun söin itse pelkkiä rehuja ja pysähdyttiin äitin kanssa jollekin huoltsikalle. Kysyin tiskin toisella puolella olevalta kaurismäkeläiseltä hahmolta, että löytyykö vaikkapa kasvissämpylää, niin hän osasi kertoa, että on täällä yksi missä on vain lauantaimakkaraa, true story, tosin näemmä olen kirjannut sen aiemminkin, ihan sama, oma päiväkirja. Toistelenhan minä muutenkin jatkuvasti samoja kuluneita vitsejä, miksi ulosanti tässä kohtaa pitäisi erota jotenkin). Lasten kanssa voisi tulla opetusmatkalle, tosin ehkä kuitenkin mieluummin Eliteen, joka mielestäni edustaa tämän kategorian parhaimmistoa.

Ps. Ja nyt ois sitten #675 paketissa. Eli noin viisi (todennäköisemmin kuusi) viikkoa ja saisi sen 700 täyteen. Kyllähän näitä näyttää riittävän, listallakin on vielä hurja (>100) määrä, tosin ihan loppupäässä mennään jo reilusti Helsingin rajojen yli, joten vähän hiinä ja hiinä, etttä laskenko niitä tähän “viralliseen” lukuun. Pitää alkaa miettiä jo vähän tuota end gamea, ei näitäkään loputtomasti ole. Jos jättää pois laskuista ne lukemattomat kebab/pizza-mestat sekä linjastomalliset ruokalat, niin hieman alle tuhat noita rafloja näyttäisi olevan. Tosin lisää tuntuu tulevan jatkuvalla syötöllä, mutta oletettavasti siinäkin on joku raja, kun ei sitä ihmistä riitä kuitenkaan ihan joka nurkalle. Mutta jos vaikka tämän vuoden aikana saisi listan tyhjennettyä (5-6 kuukautta), niin sitten voisi keksiä uuden harrastuksen.

Pps. Matkalla kohdattu kartanon kaltainen talo toi lapsuudenmuistoja tulvien päähäni. Olen bongannut tämän talon aiemminkin, mutta mieleen muistuu lyhyet leikkituokiot äidin kanssa “aarresaarella”, kun oman kodin pihassa ei ollut niinkään leluja. Täällä niitä tuli kaiveltua hiekkalaatikosta enemmän kuin tarpeeksi. Tämä on nyttemmin (ehkä myös sittemmin, tosin ei meidän osalta) ruotsinkielisen säätiön lastenkoti, mutta meille lyhyt levähdyspaikka dösämatkalla kotiin, joillekin muille mahdollisesti pidempi pysäkki.

Ppps. (näemmä taas tällainen päivä) Ja toinenkin merkityksellinen talo, eli Lastenlinna. Itse en muistaakseni ole täällä käynyt kuin vieraana. Timppa joutui tänne sen jälkeen kun oltiin leikitty pihan poikien kanssa jotain äärimmäisen järkevää leikkiä, missä heittelimme puutikuilla/oksien pätkillä toisiamme. Valitettavasti leikki loppui lyhyeen kun Timpan silmään jäi yksi puutikku pystyyn (en ollut minä!). Ei sokeutunut sentään, mutta taisi olla pitkähkö sairaalareissu.

Ppppsjne. Näemmä Linko-reissulla bongattu Hong Ye on vaihtunut Koyo-nimiseksi sushibuffaksi. En tiedä onko parannusta, jotenkin nämä sushibuffat alkavat hieman vaikuttaa nykyajan korttelikiinalaisilta. Joista toki tavallaan pidän, mutta ei nämä kovinkaan eksoottisilta enää tunnu.

URL www.no11.fi
Puhelin 09-4772863
Osoite Pihlajatie 34, Helsinki

Malaga Bar

Tänään olikin sitten vuorossa normaalia jännittävämpi ekskursio, vaikka en sitä ravintolaa valitessani arvannutkaan. Muistelin, että Jätkäsaareen oli väkerretty uusi ravintola, mutta en jostain syystä ollut laittanut sitä listalle. Pienen googlailun jälkeen se löytyikin ja lista näytti siinä määrin sopivalta, että päätin ottaa ysin alle. Kävellessäni Huutokonttorin (tässä oli ennen Cafe Tanja) ohi tajusin, etten ole koskaan tällä seudulla suunnistanut, tai ainakin siitä on niin paljon aikaa, että on tapahtunut Muutoksia.

Kylläpäs tänne on väkerretty pytinkiä jos toista. Ja rakentaminen jatkui täydellä teholla, jotenkin tuli taas kerran sellainen olo, että käyskentelee jossain suurkaupungissa. Onhan noita työmaita ollut aina, mutta Kalasatama, Tripla, Vallila ja tämä alue edustavat kyllä aika erilaista kokoluokkaa kuin se raksa missä kavereiden kanssa teineinä hypittiin avonaisesta (seinä puuttui vielä) kolmannesta kerroksessa puolivoltteja eristevillapaalien päälle (joo ei ollut järkevää, Timpan selkä meinas mennä klesaks, alkoi se sitten pienen hetken jälkeen hengittää).

Tässähän rakennetaan jotain ihan megalomaanista aluetta ja korkeaa sellaista. Hienoa! Kehitys kehittyy jne, mutta kyllä tänne vaan tulee aika huima määrä jengiä. Toinen mitä olin aistivinani tässä alueessa, oli se, kuinka nuoren urbaanin suomalaisen auran se välitti kaiken rakennuspölyn seasta. Nimetkää joku toinen rakennustelineiden täyttämä uusi alue, jossa on suoraan näköetäisyydellä neljä yritystä joista yksi on K-Kauppa, kaksi on wellness (kampaamo, spa/hieronta) meininkiä ja yksi on tatuointistudio.

Tämän lisäksi trendikkäästi pukeutuneet nuoret koti-isät ulkoiluttamassa taaperoitaan (muistan edelleenkin oman transition hippailusta vanhemmuuteen) ja pari gimmaa (tämähän on edelleen ihan kurantti termi, eikö?) ottamassa jotain blogikuvia, niin kyllä oltiin kaukana Kansasista. Tonne oli muuten tulossa joku uusi rafla (aukeaa ilmeisesti 5.6.) nimeltä Skøgul. Meni listalle.

A hip restaurant/bar deep in the bowels of Jätkäsaari district, which is currently under heavy construction. The food was both simple and good, with a daily vegetarian, fish or meat choice being available.

Other restaurants with the same vibe are Tori, Bar 9 and Putte’s.

Mutta siis se Malaga Bar, tämä uuden Jallukka muusikkotalon kivijalassa sijaitseva ravintola tarjoaa lounaaksi lautasannoksia (10e) joko vege-, kala- tai liha-painotteisena. Lisäksi aina on tarjolla myös Jallulihapullat muusilla (15e).

Tänään listalta löytyi: Smetanaturskaa ja sitrusperunaa, savutofua ja ratatouillea tai Harjuna (sic, olikohan Harjun?) salviamakkaroita ja dijon-muusia. Sivuun tulee leipää ja loppuun kahvia. Pienen vatuloinnin jälkeen päädyin tuohon makkaravaihtoehtoon, pääosin sen kiehtovan perunasoseen takia. Tilaus ja maksu hoidetaan tiskille tullessa.

Ensin saapui leipäkori ja tämä oli jotain maalaispatongin henkistä tuotetta. Tosin pinnalta aavistuksen kuivahtanutta, vaikkakin miellyttävän rapsakan kuoren omaava. Tämä oli aika jees, mutta ehdottomasti kaipasi joko jotain levitettä tai öljyä yms dippailuun.

Dipattavaa saapuikin ruokalautasen muodossa, annokseen oli muusin ja makkaran lisäksi laitettu vihreä salaatti kastikkeella sekä uunikasviksia tomaatti-timjamilla höystettynä. Makkara oli erittäin maukasta ja loistavan mausteista, salvia oikein puski pintaan. Muusi (tekee kokoajan mieli kirjoittaa muussi, mutta ilmeisesti yksi s on vakiintuneempi, vaikka molemmat ovat tavallaan oikein) oli saanut hyvän dijon-tujauksen sisäänsä ja sopi makkaran kanssa erittäin hyvin yhteen.

Mutta muusi oli jätetty omaan makuun aivan liian kokkareiseksi, joka on toki taas tällainen filosofinen keskustelun aihe, jotkut tykkää tästä enemmän ja toiset vähemmän. Minä edustan sitä toisenlaisuutta tässä kohtaa. Kasvishöyste oli hyvää, ujon yrttistä ja veget vielä sopivan napakoita. Tomaattikastikkeen rippeet tulikin dippailtua sillä leivällä. Vihreä salaatti oli ook (eli silleen hyvä mutta ei mitään ihan ihmeellistä, skidisti mollivoittoinen ok). Kokonaisuutena tämä oli konstailematon kotiruokalounas ja sopivan kookas mutta ei liian reteä toimistorotalle.

Sisustus on rennon viileä, tällainen pitkulainen tila isoilla ikkunoilla, josta jotenkin oudosti (ehkä se kiva musiikki auttoi) tuli mieleen Soda, mikä ei ole ollenkaan huono assosiaatio. Mukavaa tässä oli lounastaa ja ihmetellä liikennettä vielä päällystämättömillä sorakaduilla ja niitä työmaa-aitojen väleistä puikkelehtivia koti-isiä. Iso käsi kaikille is(e)ille (suomi <3) taaperoiden ja lastenvaunujen kanssa, kuten myös äideille (vaikka heitä nyt ei tällä lounastuokiolla, tämän ravintolan edessä nyt näkynytkään).

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista, mutta snadisti jäi hämäämään musiikin yli kuuluva keskustelu ruoka- ja työlistoista sekä muista ravintolan “sisäisistä asioista”. Samainen juttu hämäsi myös Rune’s-vierailulla, vaikka en jaksanutkaan siitä sen kirjoituksen ohessa mainita. Tässä ei kuitenkaan liikuttu samoilla alueilla kuin Aleksanterin Lounge -lounaalla, vaan sisältö oli asiapitoista.

Eihän siinä mitään, pakkohan ne on käydä läpi ja on avokeittiö jne, mutta jotenkin silti.. ehkä mä olen vaan rajoittunut (ja olenhan minä, monellakin tapaa ja hyvä niin, life is good). Kasvissyöjälle on joka päivä yksi annosvaihtoehdoista ja jos olet huudeilla, niin tämä on ihan varteenotettava vaihtoehto. Lasten kanssa voisi ehkä mahdollisesti tulla ainakin näin lounaalle, tilaa on ja ruoka oli jees, illemmalla taitaa olla enemmän aikuismaisempaan touhuun kallellaan oleva paikka.

Ps. No hö, The Mess on umpi ja tilalle on tulossa/tullut joku Publik. Pitääpä käydä testaamassa.

URL www.malagabar.fi
Puhelin 040-4817720
Osoite Malagankatu 3, Helsinki

On The Rocks

Rock rock ja rillumarei, Kallioon minut jalkani vei. Oli lounas herra L:n kanssa ja päästiin turisemaan vähän hänen tulevista urasuunnitelmistaan, hyviltähän nuo näyttivät, IT-puoli vetää aika messevästi tällä hetkellä. Pääsin taas valkkaamaan kohdetta ja tällä kertaa tikka osui On The Rocks Kallioon (Stadin piste ei ymmärtääkseni tarjoa kuin hengellistä ruokaa, rokin muodossa). Tämä on napsahtanut tähän Soul Kitchenin tilalle, Döner Harjua vastapäätä.

Täytyy sanoa, että kun leiskautin paikalle ysillä, niin olipas pitkä leipäjono. Tuo on aika rajun näköinen aikamme ilmiö, eikä noi jonot olleet tuollaisia silloin kun itse nuohosin näitä seutuja. Toki siitä on jo verrattain paljon aikaa ja kaikenlaista on maailmassa tapahtunut. But I digress, siirryin ex-Bullmanin kohdalta kohti Flemarin ja Porvoonkadun kulmaa.

A rock’n’roll bar in Kallio, there is also a decent lunch buffet with meat heavy warm dishes.

For more rock-themed restaurants in Helsinki, go to Hard Rock Cafe, Ilves and Elmun Baari.

Lounas täällä tarkoittaa buffet-muotoista meininkiä joko salaatibaarilla (8,50e), sopalla ja salaatilla (9,20e) tai sitten kaikilla herkuilla (10,20e). Tänään tarjolla oli: Tomaattivuohenjuustokeitto, salaattibaari (salaattisekoitus, tomaatti, kurkku, herne, maissi, pikkelöidyt pepperonichilit, pastasalaatti, tomaatti-feta-oliivi-punasipulisalaatti, couscous-salaatti sattumilla, marinoitu kaaliraaste, salaattikastiketta ja leipiä sekä levitteitä), hunajaista cajun-kanapataa, lihapullia pippurikastikkeessa, läskisoossi, paistetut nuudelit tofulla ja kasviksilla, yrttiriisi, keitetyt perunat ja pannukakkua sekä mansikkahilloa. Otettiin molemmat koko setti. Tilaus ja maksu hoidettiin baaritiskille tullessa, josta näytti löytyvän päivän lehtiä.

Alkuun vedetty soppa oli ook, mutta vähän turhan rakeista ja tomaatti ei jotenkin päässyt ihan täysillä mukaan. Salaattibaarin tarjooma oli melko runsas ja kivasti katettu, mutta itse salaatit jäivät vähän sellaisiksi keskitason suorituksiksi. Värjätyt mustat oliivit ei jotenkin ole omaa suosikkikamaa ja näitä oli niin hieman kuivakkaassa couscousissa sekä siinä “kreikkalaisessa” salaatissa.

Pääruokia olikin montaa sorttia ja kun olimme sijoittautuneet ovelasti auringonpuoleiselle terassille (ensimmäinen tänä vuonna! tästä se kesä alkaa! \o/), niin mentiin perinteisellä ruotsinlaivametodilla. Eli kaikki kasattiin samalle lautaselle, tosin riisi jäi minulla lämpöhauteeseen, kun lusikalla en oikein saanut tökittyä siitä riittävän pienikokoisia lohkoja irti. Valitettavasti nämä eivät nyt olleet ihan sitä mitä olisin toivonut.

Cajun-kana ja läskisoossin liha oli molemmat onnistuttu kuivattamaan melkoisesti, kaikesta nesteestä huolimatta. Kanan mausteisuuskin oli jäänyt jonnekin keittiön tiskille, läskisoossin osalta makua sai sinapilla. Lihapullat olivat semijees, tosin kaveri arveli niitä einesversioiksi, pippuria olisin kaivannut enemmän siihen kastikkeeseen. Perunat olivat ok, kuten myös maustekurkut. Nuudelit menettelivät, tofu oli ottanut vähän makuakin. Tämä oli tällainen kohtuullista keskitasoa edustava kotiruokamainen tankkausbuffa.

Sisustus (tsori, kuvat ovat normaalia enemmän hanurista, mutta siellä oli paljon jengiä ja mä olen laiska sekä huono kuvaaja. Plus jotenkin en vaan kehtaa ottaa reteesti kuvia, kun tämä on vähän tällanen outo harrastus, enkä mä halua kiinnittää itseeni/kuvaamiseen huomiota) on rock-aiheisella rekvisiitalla maltillisesti koristeltu baari ja melko lähiaikoina rempattu, joten ihan siisti.

Erityisesti terassilla oli mukava istuskella ja paistatella aurinkoa (soijaa pukkaa, vai onko tämä jo vanhentunut termi? pilasiko Putouksen Taxfree sen?) samalla kun puputti rasvaa ja hiilareita naamaan kilpaa kaverin kanssa.

Asiakaspalvelu oli nopeaa ja asiallista. Kasvissyöjälle oli salaattibaari + soppa sekä sitä tofua paistettujen nuudelien kera. Ehkä vegeilyyn kuitenkin löytyy joitain hieman parempia mestoja tässä lähimaastossa. Lasten kanssa en varmaan lähtisi, enemmän tällaiseen aikuiseen makuun kaikkine jekkumainoksineen.

Ps. Loistavaa viikonloppua kaikille! Tämä oli numero 671, joten about heinäkuun alussa (tässä on vähän säätöjä ja vapaita matkalla) olisi 700 lasissa. Siihen pitää kehittää jotain ihan ihmeellistä.

URL www.rockskallio.fi
Puhelin 050-3312138
Osoite Porvoonkatu 1, Helsinki