La Cantine

Mikäköhän mulle oikein tuli, kun oli pakko uhmata tuulta ja tuiskua matkalla kaukaiseen Munkkiniemeen. Toki tunneleita pitkin taas porauduin Sokoksen eteen, sporapysäkin lipan alle piiloon, ränkylä sateenvarjo suojanani. Eikä siellä nyt niin paljon satanut, mutta kun on sokerista tehty toimistohiiri, niin ei pysty, ei kykene. Eli nelosen kyydissä kohti suurta tuntematonta. Matkalla mukaan tuli melkoisen monta natiaisjoukkiota, miksiköhän he kaikki olivat matkalla tuohon suuntaan. Vai oliko kyseessä paluuliikenne ekskursiolta ytimeen? Niin paljon kysymyksiä, niin vähän ymmärrystä. Perillä oli vastassa joku jännittävä kuvaaminen, jossa oli jotain etäisesti tuttuja näyttelijöitä (kuvataanko täälläpäin jotain Salattuja Elämiä? Onko sitä sarjaa enää edes olemassa? No onhan se näköjään, kauan toikin on pyörinyt?) ja kameraryhmä ja kaikkee.

Koneen talo näytti kovin erilaiselta kuin muistin edellisestä elämästäni, muistaakseni täällä on joskus joku LAN-party pidetty, silloin kun verkot ja erityisesti intterwäbi oli äärimmäisen harvinaista herkkua. Muistan edelleenkin kun ensimmäisen kerran (ei täällä, vaan kaverin faijan toimistolla) päästiin jollain SGI:n työjuhdalla pyörittelemään Mosaicin ekoja versioita. Olihan toki Gopher jo jossain määrin tuttu, mutta se graafinen liittymä netissä sijaitseviin (harvoihin) saitteihin oli todella päräyttävä kokemus.

Suurin piirtein samalla tasolla kun ensimmäistä kertaa alkoi selailemaan Usenetin uutisryhmiä VT220 (tms) päätteellä, tai kun ekaa kertaa teki tracert:n Etelämantereella sijainneeseen koneeseen (yhteys oli muistaakseni hommattu alussa MITSin kautta ja kuka muistaa Fast Linen tai The Watchtowerin?). Oi niitä aikoja, muistaakseni Munkkiniemen koululla oli myös yhdet tai kahdet copypartyt, joissa väännettiin introja ja outroja. On tääkin, silloin jossain BBS:ssä jauhoi jotain outoa l337$p33kiä ja nyt mä horinoin tänne jotain vanhoja muistoja (mitä on yllättävän kiva muistella näin “ääneen” ja erityisesti lueskella myöhemmin). No joo, mutta se lounas!

A charming little piece of France in Munkkiniemi, this bistro served me a delightful light lunch of a rainbow trout mousse. The atmosphere had that je ne sais quoi.

Other wonderfully frenchy restaurants in Helsinki are Paulette, Lumière and Patisserie Teemu & Markus.

Eli kyseessä on IBM:n talon varjossa sijaitseva ranskalainen bistro-tyyppinen systeemi. Tarjolla on päivittäin vaihtuva lounasannos sekä ilmeisesti jotain vakkari salaatteja. Tänään oli tarjolla: Kirjolohi mousse sahramikastikkeella ja riisillä (10,20e) sekä caesar-salaatti (10e kanalla tai vuohenjuustolla ja 13e katkiksilla). Näiden lisäksi oli jälkkäreitä (5,50e): Mansikka-juustokakku, vadelmapiirakka sekä tupla-suklaakakku. Itse otin tuon kalan. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille. Vesi ja aseet löytyvät tiskiltä, mutta ainakin minulle ne tuotiin pöytään leipälautasen (tätä näytti saavan pyytämällä lisää) kanssa.

Alkuun nakerrettu leipä oli oikein hyvää, hieno sitko, hyvä maku ja rouskuvan rapsakka kuori. Tätä oli kiva murtaa ja napostella, samalla kun odotteli varsinaisen ruoan saapumista.

Itse pääannos tulikin kohtuullisen nopeasti ja oli oikein hyvän näköinen setti. Kala oli herkullista ja yllätti hieman, kun en yleensä tällaisesta muussatusta kalasta ole niin järin innostunut. Mutta hyvin maustettua, ihanan ilmavaa ja sopivan kevyttä näin lounaaksi. Sahramiskastike jäi jotenkin omalta osalta mysteeriksi, sen verran hentoa makua löytyi. Ja jotenkin tuollainen basmatiriisi tässä kontekstissa alkoi tökkiä itselle, en tiedä mikä siinä on (tykkään kuitenkin nepalilaisesta safkasta tosi paljon), mutta tällainen vähän ohuempi kastike ja se riisi muodostavat sen kaltaisen tekstuurin, ettei vaan uppoa.

Tulee mieleen ne oudot saksalaiset jälkkärit, missä on riisiä ja jogurttia. Brrh. Kala oli siis hyvää ja lautaselta löytyi myös kevyt vihreä salaatti jonka kastike oli aivan hurmaavan herkullista. Eli kokonaisuutena ihan onnistunut lounas ja mukava tällainen vähän kevyempi setti (tosin teen tällä hetkellä niin pitkiä päiviä, että pitää tukea tätä jollain isommilla snackseillä, ennenkuin raahautuu pimeän tullen himaan). Ja se tunnelma!

Sisustus on kepeän valoisa ja sopivan ranskalaisen oloinen kivoilla tauluilla koristeltu sekä muutenkin oikein viihtyisän oloinen. Rauhallinen, konseptiin sopiva musiikki taustalla ja ulkomaan kielellä kirjoitettu menu seinällä saivat mielen lentämään Pariisin sateisiin katuihin ja siihen trenssiin minkä ostin teini-ikäisenä Marché aux Puces de St-Ouen -kirpparilta. Tässä oli oikein mukava istuskella ja mussuttaa kalapullaa sen kivan leivän kanssa. Tänne kannattaa tulla jo ihan fiiliksen takia, ehkä joku aistikas lasi viiniä ja hyvä keskustelukumppani messiin.

Asiakaspalvelu oli ystävällistä ja sujuvaa. Kasvissyöjälle oli se vuohenjuustosalaatti (miten muuten caesar-salaatti ja vuohenjuustosalaatti oikein mätsää?) jos se juusto ei haittaa (haittaks..). Lasten kanssa tänne voisi tulla vetämään vaikka jotkus kakut tms kahvilameininkiä, tilaa löytyy ja pienimmille on luettavaakin yms.

Ps. Ohi kiitäessäni huomasin, että Careliaan on tullut lounastarjoilukin. Ja uuh, kun toi Flown ravintolatarjonta näyttää hyvältä.

URL www.lacantine.fi
Puhelin 09-499901
Osoite Laajalahdentie 17, Helsinki
La Cantine on 31.5.2017 rated 2.0 of 5

Leave a Reply