Dong Bei Hu (2. kerta)

Jaksaa jaksaa, nyt oli vuorossa lounastapaaminen herra T:n kanssa ja maantieteellisistä syistä johtuen piti kehittää joku mesta lähellä steissiä.

Dong Bei Hu on kummitellut mielessäni jo jonkun aikaa, kun en ole päässyt käymään kertaakaan siinä uudessa Korkeavuorenkadulle väännetyssä laitoksessa. Ja jotenkin edelleen oli sellainen olo, että kaipasin kiinalaista ruokaa, varmaan joku puutostauti. Eli tunneleita pitkin kohti Kaisaniemen nurkkia.

An average Chinese restaurant that has lost the shine of the glory days of past.

Some of the other restaurants in area are Pajazzo Trattoria, Siipiweikot and Vapiano.

Tänään lautasannoksia (10e) oli tarjolla lounaslistalla seuraavanlaiset vaihtoehdot: Gong Bao Tofu eli paistettua tofua chilillä ja pähkinöillä, paistettua kanaa chilillä ja Sichuan pippurilla, paistettua lehmää kiinankaalilla, paistettua possua kananmunalla ja sienillä sekä paistettuja nuudeleita ja vihanneksia.

Itselle valikoitui lihasmuistista kana chilillä ja pippureilla, kaveri otti nauta-annoksen. Tilaus hoidettiin pöydässä, maksu tiskillä.

Alkuun tuli keittoa, joka oli yllättävän tulinen setti heti alkuun. Noin muuten tämä ei ollut mitenkään erityisen maukas, joku tällainen vegesoppa. Mutta lämmitti kivasti jne.

Pääruoat saapuivat kohtuullisen nopeasti ja olivat todella reippaan kokoiset setit omilla lautasillaan. Riisiä tuli myös iso kipollinen. Mutta koosta huolimatta annokset pettivät pahan kerran. Riisi oli vähän kokkareista ja jo paikoitellen kovettunutta vaikka oltiin melko aikaisin liikenteessä.

Oma chilikana oli kuin heikko varjo siitä chilikanasta mitä olen Korkeavuorenkadulla joskus syönyt. Ainoa hyvä asia tässä annoksessa oli ne hedelmäisen turruttavan maun tuoneet pippurit, muuten tämä meni suorituksena jo snadisti alle sen keskivertokiinalaisen ravintolan.

Buffissakin on usein maukkaampia kastikkeita kuin mitä tässä oli. Herra T:n lehmä ei sekään vakuuttanut, enemmänkin tällaista perusmättöä, mutta tehty ilman iloa ja rakkautta.

Sisustus oli kivan freesi ja jännällä tavalla teollinen, betonikatto oli jätetty kiintoisan rouheaksi ja muutenkin tässä oli hyvä turista kuulumisia kaverin kanssa. Aulatilassa oli mielenkiintoisen oloinen kiinalainen(?) lehti.

Tila itsessään muistutti siitä ajasta kun olen tästä samaisesta aulasta kulkenut monet kerrat yläkerroksiin yhden sisäministeriön man-trapin kautta. Silloin tuli käytyä muiden kanssa usein Fennia-korttelin rasvamontussa monien muiden raflojen lisäksi.

Asiakaspalvelu oli asiallista. Kasvissyöjälle oli se tofu-annos, mutta oikeasti kannattaa mennä vaikka läheiseen Mount Everestiin, tämä ei nyt oikein toiminut, harmi sinänsä. Lastenkaan kanssa en viitsisi tulla.

Ps. Huomenna sitten joku uusi mesta, sen pitäisi omien laskujen mukaan olla #720. Ja jostain hämmentävästä aivosopukasta kaivautui esiin muisto dogma00:sta, kaikenlaisia juttuja sitä pongahtaakin selkärangasta.

URL www.dongbeihu.fi
Puhelin 09-495098
Osoite Vuorikatu 20, Helsinki

Hong Kong

Kaverin synttärit viikonlopulta painoivat vielä hartioita ja piti saada ruokaa, jossa olisi substanssia, nyt ei ollut keventelylle sopiva hetki. Tämän lisäksi joku on päättänyt, että tämä on joku ihmeen sieniviikko rafloissa, ja pikainen vilaisu Gastro Cafe Kallion sivuille osoitti, että ei tarvi tälläkään viikolla käydä siellä. Ei se mun sieniaversio ole nyt niin kamala enää nykyään, mutta jos listalla on sieniä runsain mitoin tarjolla, niin yleensä hakeudun jonnekin muualle. Ainiin, siitä tulikin mieleen, että Madridissa törmättiin sieni-ravintolaan.

Blech. No joo, se siitä aiheesta. Jostain syystä tähän samaan hetkeen alkoi kiinalaishammasta kolottamaan ja vilaisin listaltani potentiaalisia kohteita. Silmiin osui Hong Kong, joka on roikkunut mukana jo pidempään, mutta johtuen ehkä nihkeistä eat.fi-kommenteista, ei ole koskaan tullut valituksi. Nytpä sitten piti korjata tilanne, joten nappasin Lasipalatsin kohdalta sporan alle ja suhasin sillä entisen(?) ratikkavarikon kohdalle.

A cozy neighborhood Chinese restaurant with a full set of the regular trappings and an inexpensive lunch offer. The food I had was good and the hot oil was spicy.

Other Chinese restaurants in Helsinki are Dong Bei Hu, Ho’s Food and Jing Cheng.

Kiinalaista ruokaa siis ja lautasannoksina viikonpäivän mukaan vaihtuvalta listalta. Tänään oli tarjolla: Kanaa ja ananasta (8e), lehmää osterikastikkeessa (8e), possua sataykastikkeessa (8e), fritattua kanaa (8e), paistettua riisia kantonilaisittain (7,50e), vihannes chop suey (7,50e) sekä alkuun joko päivän keitto eli kana-maissikeitto (2e) tai kevätkääryle (3e). Listalta sai myös valita parin annoksen kombon (8,80e), joka koostui tietyistä annoksista, tosin tässä vaikutettiin olevan hyvin joustavia ja sai käytännössä valita mitä vaan.

Päätin ottaa kombon friteistä ja paistetusta riisistä sekä alkuun keiton. Tilaus hoidettiin pöydässä ja maksu tiskillä (varmaan olisi voinut maksaakin pöydässä, jos ei olisi tällainen hätähousu). Aseet yms löytyy pöydästä, johon tuodaan vesi ja ruoka. Loppuun olisi ollut teetä/kahvia, mutta ei tehnyt mieli.

Soppa saapui nopeasti (taas teki mieli sanoa vipsakasti, miksiköhän tekee mieli käyttää tuollaista olematonta sanaa?) ja olikin höyryävän kuumaa. Tämä oli ihan hyvä keitto, aika hennoilla mauilla varustettu, mutta korjasin tilanteen oivalla chiliöljyllä, jota sitten ripsottelin sopan joukkoon. Tämä nostikin sopan yleisilmettä paljon pirtsakammaksi ja lusikoin koko hoidon kitusiin alta aikayksikön. Kiva ja lämmin aloitus tällaiseen vilpoiseen (pitänee kaivaa syystakki naftaliinista ja ehkä ottaa taas peitto käyttöön) alkusyksyn päivään.

Pääruokakin tuli melko vauhdikkaasti, tässä ei tarvinnut kauheasti odotella, mutta toisaalta selvästi annokset valmistettiin erikseen. Fritit olivat ihanan rapsakoita ja kana murisevan mehukasta. Klassinen hapanimeläkastike oli hyvä versio tällaisesta ja sopi taikinapalluraisten kanssa hienosti yhteen.

Ainoa mitä jäin kaipaamaan oli veitsi, kun ei nämä palaset kuitenkaan olleet mitenkään yhden suupalan kokoisia vaan ihan kunnon jöötejä. Paistettu riisi oli sekin kohtuullisen toimiva kokonaisuus, varsinkin sen mukavan tiukan chiliöljyn saattelemana. Tämä oli tällainen perinteinen korttelikiinalainen, ruoka konstailematonta ja runsasta, nälkä lähti ja muutenkin tämä oli juurikin sitä mitä lähdin hakemaan.

Ja vielä yllättävänkin kohtuulliseen hintaan, tosin sen alkusopan kanssa hinta nousi jo normilounaan tasolle. Mielestäni tämä oli keskivertokiinalaista parempi, mutta ei ihan päässyt samoille leveleille esim. samanoloisen Jing Chengin kanssa.

Sisustus noudattaa valittua linjaa ja on kattokoristeita myöten juurikin sellainen kuin olettaisi. Tässä oli mukava istuskella loossissa ja haarukoida safkaa naamaan, mutta jäin vähän kaipaamaan jotain aiheeseen sopivaa taustamusiikkia, nyt eetteri täyttyi läheisen pöydän ruokailijoiden keskusteluista.

Asiakaspalvelu oli kohteliasta ja sujuvaa. Kasvissyöjälle on joka päivä joku paistetut kasvikset + kastike -meininki. Lasten kanssa voisi harkita käyvänsä, kyllä tällainen riisipohjainen annos toimii aina, tosin usein se jää siihen riisinsyöntiin.

Ps. Törmäsin jännään saittiin, joka on New Yorkin kirjaston ylläpitämä lista vanhoista ravintoloiden ruokalistoista. Erittäin mielenkiintoisen oloisia juttuja tuolla. Ja suomalaisiakin vanhoja listoja on näkyvillä, mutta ei tuolla vaan Menu-lehden uudessa numerossa.

URL www.ravintolahongkong.fi
Puhelin 09-2417883
Osoite Sallinkatu 3, Helsinki

Colorado

Meni optimoinnin seassa ihan sekoiluksi ton lounaspaikan kanssa, joten päädyin lopulta pienimmän resistanssin omaavaan reittiin, varsinkin kun oli uudehko Colorado (mountains/mnts?) ilmestynyt Mikonkadulle, On The Rocksin viereen (mitä tässä oli aiemmin, joku kaljabaari?) ja listakin vielä lupaili kiintoisia asioita (olipa hienosti rönsyilevä lause, hyvä Juha!). Törmäilin tunneleita pitkin Steissille ja siitä sitten torin kautta terassille.

Coloradolla sinänsähän on pitkähköt juuret Stadin ravintolamaailmassa, muistan kun 2000-luvun vaihteen IT-sekoilun nousu-uho-tuho aikoina oli se alkuperäinen Unskan Colorado, josta kaikki legendatkin kumpuavat.

Siellä tuli käytyä ehkä kerran tai kaksi, sitten se levisi mm. Simonkadun Scandicin kivijalkaan (jossa oli itseasiassa lounastakin joskus tarjolla, mutta ei enää viime vuosina) sekä muistaakseni Fennia-korttelin sisuksiin jonnekin (ei pysty muistamaan tuota tarkemmin). Oi niitä aikoja, itsekin oli vielä märkäkorva ja vähemmän kyyninen. Mutta hei, se lounas!

Tex-Mex, kitchy decor and good ol’ rock’n’roll will meet you on the doorstep of this restaurant. The BBQ ribs I had for lunch were not as succulant as I would have wished, so maybe just get a beer and enjoy the atmosphere.

Other Tex-Mex restaurants in Helsinki are Santa Fe, Cantina West and Pancho Villa.

Eli siis (pure) jänkki-/texmex-meininkiä, burgereita, fajitaksia jne. Tänään oli tarjolla: Cobb salaatti (10e), Pulled Chicken Po’boy (13e), Petit Tender Steak eli pihvi pippurikastikkeella bataatilla ja kasviksilla (19e), grillattua seesamitofua (12e), tabasco-hunaja Ribsit (13e) sekä loppuun juustokakkua (4e). Itse tulin vartavasten noiden ribsien takia mestoille, joten valkkasin ne. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa baaritiskille, joka olikin varustettu yllättävän runsaalla pullovalikoimalla. Ruoka tulee pöytään.

Ribsit saapuivat ranskalaisineen kohtuullisessa ajassa ja annos oli oikein runsaan oloinen. Ranut olivat rapsakoita ja (tiskiltä napattu) ketsuppi auttoi, kun ne muuten tuntuivat melko jauhoisilta. Coleslaw oli liian överisti majoneesista ja olisi kaivannut enemmän happoa tms.

Ribsit olivat menneet yli ja tuntuivat paikoitellen kuivahkoilta. Sitä tabascoa en kyllä tästä keksinyt mitenkään ja vaikka korianterista pidänkin monessa kontekstissa, niin tässä se ei kyllä toiminut, kuten ei oikein se tuore chilikään. Jotenkin tässä oli fuusioitunut texmex ja kaakkoisaasialainen keittiö vähän väärästä kohtaa kiinni, eikä lopputulos tuntunut järin mielekkäältä.

Sivuun tuli myös pari viipaletta ranskista ja voita, sinänsä kiva kun tulee leipää. Toimi tämä tällaisena mättölounaana, mutta jotenkin täällä istuskellessa tuntui siltä, että potentiaalia voisi olla enempäänkin (Restamax voisi vähän skarppaa keittiötä?). Ainakin raameihin oli laitettu ajatusta sen verran.

Sisustus oli meinaan sellaisella överillä tavalla kiva, ainakin itse pidän tällaisesta liioitellusta/kitchimäisestä vedosta, kun se on tehty oikein. Ja tässä sitä sitten oli, aina faux-lehmännahkatuoleista isoihin seinämaalauksiin asti.

Taustalla soi vähän liian lujalla (mutta ei häiriöksi asti) vanhaa hyvää rokkia, kuten mm. Donovanin Season Of The Witch. Tämä yhdistettynä autingon pilkahduksiin, jotka tulvivat isoista ikkunoista ja Rautatietorin vauhdikkaaseen menoon sai jotenkin sellaisen hyvän perjantaiboogien päälle. Harmi että ruoka ei tukenut tätä muuten oikein positiivista kokemusta.

Asiakaspalvelu oli rennon kohteliasta ja sujuvaa, vaikka salia ei hoitanutkaan kuin yksi hyvin kiireinen nuori neiti. Hyvin näytti sujuvan multitaskaaminen, siitä kiitos. Kasvissyöjälle oli sitä tofua, mutta ehkä tämä mesta kuitenkin soveltuu enemmän siihen ruukun louhimiseen. Paluumatkalla oli pakko hakea pari palaa saippuaa Asematunnelin Lushista perjantaiylläriksi R:lle.

Ps. Hauskaa viikonloppua!

Pps. La Soupe on siirtynyt Isoon Omenaan ja tilalle on napsahtanut joku jännä Eat Mi. Pitää stedaa joskus kun kaipaa jotain kevyempää. Ja nyt vasta tajusin, että Luckiefunin eka keskustamesta onkin entisen Tamarinin tilalla Fredalla. Toinenhan on avattu Splizzerian tilalle.

Ppps. Mitä nää hylkeet oikein on?

Pppp(jne)s. Oficina on pistänyt keväällä lapun luukulle, se ei kauaa kestänyt, ilmeisesti toi kellaritila on vähän haasteellinen? Caverna (jossa siis olin eilen lounastamassa työn merkeissä, enkä jaksanut enää kirjoittaa neljättä versiota samasta raflasta, edelleen oli hyvä ja runsas) tosin on saanut samankaltaisen toimimaan, tai ei ole ainakaan vielä lopettanut, vaikka hintaa onkin joutunut nostamaan jne.

P^ns. En tiennytkään, että nimelläni on niin hieno perintö arabimaailmassa. Sitäköhän ne hessut sillä Qatarin duunireissulla hymyilivät?

URL www.ravintolacolorado.fi
Puhelin 0100-5545
Osoite Mikonkatu 15, Helsinki