La Carretera

Tsitsing! R. tuli Stadiin ja päätti, että voitaisiin mennä siihen “Kampin mestaan”, joten korjataan vahinko ja laitetaan rasti ruutuun taas yhden kohdalle listalla. Eilisen synkän lounaskokemuksen jälkeen mikä tahansa tuntui ihan passelilta vaihtoehdolta, vaikka olisikin vastassa joku rnd linjastohenkinen viritys. Kelikin oli mitä mainioin ja olin aamulla vielä uskaltautunut muutamaa niistä voimistelusalin helvetinkoneista, enkä tippunut yhdestäkään, minkä voin tallettaa tänne henkilökohtaiseksi voitoksi.

Mutta jotta tästä nyt ei tulisi ihan puhdas fitness-blogi, niin todetaan samaan hengenvetoon, että illan ruutukielto oli auttanut ja nukuin jälleen läpi koko yön vaikka yritinkin häikäistä itseni ja R:n Pocket Shopista ostetulla lukulampulla. Eilisen parturireissun takia en ottanut Hintsan kirjaa mukaan, kun olin pojan kanssa liikenteessä ja näin ollen piti kaivaa sängyn viereisestä arkistosta toinen kirja minkä olin aloittanut joskus vuosia sitten: Joseph Cambellin “The Hero with a Thousand Faces“. Mehän olemme kaikki oman elämämme sankareita, mutta on hyvä tunnistaa se sielun maisema missä tarinaa kehräämme sekä siihen liittyvät metafyysiset rakenteet ja lainalaisuudet.

Muistan hyvin sen voimakkaan tunteen tästä oman elämän sankaruudesta, kun katsoin Finlandia-hiihtoon (en hiihtänyt itse, olin vain kyysäämässä herroja T ja K, sekä hajottamassa autoja, että speksaamassa yhtä kansainvälistä portaalia) lähtijöitä ja mietin pienessä mielessäni niitä tarinoita mitkä laduille lähtivät rehaamaan. Jokainen meistä on laulun arvoinen. Mun laulu on My Name Is Mud, mikä sun on?

A Spanish buffet with bread-heavy tapas for starters and a pretty good collection of warm dishes.

The area has quite a few restaurants, such as Lumière, Kampin Pippuri and Konnichiwa.

Eli espanjalainen buffet (10,40e koko setti / 5,20e tapas + keitto), joka tänään tarkoitti: Tapaksia, kasviskeitto, paella (vege- ja äyriäisversiot), bunuelos, coca de requena, salaattibaari (jäävuorisalaatti-kaali, marinoituja oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, pikkelöityä punasipulia, viinirypäleitä, majoneesia sekä paprikaa), uunikasviksia sekä loppuun kahvia/teetä, omenapiirakkaa, vaniljakastiketta ja creme catalana. Otettiin koko setti molemmille. Aseet yms löytyy linjastolta ja vedet “oven” suusta. Maksu hoidetaan tiskille tullessa.

Alkuun piti ottaa vähän sitä niitä tapaksia, jotka olivat melko reilujen patonkiviipaleiden päälle duunattuja juttuja. Leipää oli niin isot palat, että meinasi jäädä syömättä, ellei R:n lautaselta olisi löytynyt majoneesia, mikä toimi oivana kyytipoikana kuivalle patongille. Mutta leipä oli tuoretta, ei kylmää+vettynyttä, kuten eilen. Ja päällysteet olivat ihan ok. Keitto oli vähän ohutta koostumukseltaan, jota paikkaili pieni mausteisuus.

Salaattibaarin komponentit olivat vähän tuollaisia purkkikaman oloisia, tosin se pikkelöity punasipuli pelasti kokonaisuuden. Espanjalainen pitsa oli hieman liian erikoista murentuvalla pohjallaan minulle, eikä se kummallinen – sisältä vähän liian vetinen – munkki myöskään puhutellut. Näistä huolimatta ihan ok aloitus.

Pääruokana ollutta paellaa täytyi tietysti maistaa, otin vegeä ja äyriäistä molempia lautaselle. Diggailin enemmän siitä mereneläviä sisältävästä, tämä oli aika hyvä, ainakin näin buffasysteemiksi.

Riisi oli sopivan kypsyistä ja melko hyvin maustettua, äyriäiset eivät maistuneet kalalle ja kun tähän heitti sitä majoneesia (joka olisi voinut mielestäni sisältää valkosipulia, mutta ehkä se on lounaaksi ongelmallista?) kylkeen, niin homma toimi oikein mainiosti. Vegeversiokaan ei ollut mitenkään hassumpaa ja selkeästi oman makuista.

Loppuun oli sitä katalaa kermaa ja rouskuvaa sokeria. Ihan jees, reilun makea, mikä oli varmaan tarkoituskin. Omenapiirakkakin maistui itselle, varsinkin sen kahvin ja vaniljakastikkeen kera. Hyvä lopetus ja ihan ok buffa, tällanen kotiruokamainen, mutta espanjalaisella twistillä. Ja siis todella paljon parempi setti kuin se eilinen lounas, joka sisälsi kuitenkin about samat palikat, mutta melkein neljä kertaa kalliimmalla hinnalla.

Sisustus on jotenkin out-of-place näiden muiden ravintoloiden rinnalla rimpulatuoliensa ja persoonallisien tilajakajana toimivien ratkaisuidensa kanssa. Toisaalta tässä on jotain sympaattista ja sellaista kotikutoista, mikä lämmittää mieltä. Asiakaspalvelu oli ystävällistä, mutta jotenkin jännittyneen oloista. Tai ehkä mä vaan kuvittelin.

Ps. Leposyke on asettunut lukuun 44, tosin dippasi viime viikolla 42:ssa asti. Kai toi on ihan normaalia, ihan hyvältä tässä tuntuu.

URL www.lacarretera.fi
Puhelin n/a
Osoite Frederikinkatu 46, Helsinki

Allas Cafe

Kuulas talvipäivä aloitteli viikon, aamun hikiheilunta oli takana ja lounas edessä. R oli tulossa Stadiin ja rajasi aamulla Larun pois vaihtoehdoista, ilmeisesti olen vienyt häntä sinnepäin liian usein tässä lähiaikoina. Parilla Española olisi muuten sopinut (R-listalla, sopiva aukeamishetki, ytimessä jne), mutta paistoin eilen pihvit salaatin kylkeen, eikä tehnyt mieli lihaisaa lounasta.

Viikonloppu oli sujunut muutenkin mukavissa merkeissä, sain tehtyä pari hyvää palauttavaa kävelylenkkiä viime viikon juoksumattorääkkien jälkeen ja kytkettiin pojan kanssa PSVR paikoilleen. Hauska laite, pitää yrittää itsekin tutustua aiheeseen, kun William Gibsonin kyberavaruusseikkailut on kuitenkin hyvin lähellä sydäntä.

Neuromancerin kun joku porttaisi tuohon ympäristöön, niin olisi kyllä hienoa. Mutta niin, se ruoka. Ytimestä löytyy vielä muutama tällainen kevyempään safkaamiseen sopiva kohde ja näistä houkuttelevin oli maailmanpyörän kupeeseen kyhättyjen merialtaiden ravintola-kahvila.

Seawater pools with holes in the ice right in the middle of Helsinki, the sauna and swimming is the main attraction at this cafe, with the food playing the second fiddle. And such a salty toon at that.

There are plenty of restaurants close by, such as Chapter, Salutorget and Via Tribunali.

Kyseessä on kotiruokabuffa (9,90e), salaatilla, sopalla ja lämpimällä ruoalla. Tekijöinä on Soupsterin porukka, joiden Soup-ravintolalla (ei siis jo lopettanut SOUP vaan vähän vanhempi tapaus) on meille erityinen merkitys.

Käytiin siinä menneen Marskin Kengän (vai mikä sen liikkeen nimi oli .. Kenkämarski) yläkerrassa safkaamassa silloin joskus ja se oli yksi mieleenpainuvista päivällisistä. Tänään Allas Cafen kirjavan globaalilla listalla oli tarjolla: Tandoorikanaa & kasviksia, vihannesriisiä, linssi-porkkanakeitto, vihreä salaattisekoitus sekä leipää (tummaa ja vaaleaa + voita).

Tarjolla on myös päivän keitto (9,90e) sekä deli-salaatti (9,90e). Loppuun oli kahvia tai teetä. Otettiin buffa molemmille. Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille, josta löytyi myös lämpöhauteet etc. Vesipiste oli ikkunaseinällä.

Alkuun vedetty soppa oli tavallaan ihan hyvän makuista, mutta tähän oli tuikattu melkoisesti suolaa mukaan. Ei niin paljon, ettei pystynyt syömään, mutta kyllä se alkoi jo dominoimaan makumaailmaa.

Salaatti oli yksinkertaisuudessaan hyvä ja dijon-sinappikastike oli herkullista, kuten myös R:n valitsema balsamiccokastike, johon oli tuikattu hänellekin tarpeeksi etikkaa. Ja suolaa, näissä kastikkeissakin oli sitä suolaa tarpeeksi. Tumma leipä oli stanu kaupan settiä.

Pääruokana ollut tandoorikana oli kuivahtanut hieman ja maistui lähinnä masala-kastikkeelle. Mikä sinänsä kyllä on ihan maittavaa, mutta tässäkin oli vedetty vielä varmuuden vuoksi suolaa mukaan riittävästi.

Onneksi oli riisiä, jolla sai tasapainoitettua kokonaisuutta ja otin kylkeen vielä suositusten mukaisesti lisää sitä kivaa salaattia. Tällä kertaa balsamiccokastikkeella. Vähän se herne-maissi-paprika-systeemi siinä riisissä mietitytti meitä, mutta riisi oli kuitenkin kohtuullisesti keitettyä, vaikkakin vähän tällaisen laitosriisin oloista.

Valitettavasti se suolaisuus koko setissä oli aivan liian hallitsevaa, muuten tämä olisi ollut sellainen semijees kotiruokabuffa hyvillä salaattikastikkeilla (molemmat tykättiin niistä molemmista tosi paljon). Mutta pari salaattikastiketta ei lounasta tee ja kahveja juodessamme täytyi todeta, ettei tämä ihan tällä suoritustasolla lennä.

Sisustus on vähän tällaisen hätäisesti väsätyn parakkikoulun henkinen, mutta tavallaan ihan kiva, varsinkin kun ulkona oli ne jännät altaat. Kontrasti saunasta tulevien höyryävien ihmisten ja jääpeitteisten altaiden – joita availi jäähakulla joku henkilökunnan kaveri – välillä oli hauska. Oletettavasti tämä mesta toimii paremmin kesällä, siideritörppö käsissä ja uikkarit jalassa. Makeet näkymäthän tästä on.

Mutta mikäköhän siinä on, että niin Löylyyn (joka on muuten hienompi rakennuksena, kannattaa käydä) kuin tännekin on onnistuttu saamaan jokseenkin heikkotasoinen safka? Oli tämä siis parempi kuin se Hernesaaren käsittämätön veto, mutta ei merkittävästi.

Ps. Yes Yes Yes -ravintolassa pitää päästä käymään. Harmi, ettei siellä ole lounasta tarjolla.

URL www.neighbour.fi/allas-cafe
Puhelin 040-0601806
Osoite Katajanokanlaituri 2, Helsinki

Zhonghua

Tiedätkö sen tunteen, kun joku tarve alkaa kalvamaan mieltä ja et pääse siitä millään eroon? Tänään oli aivan pakko saada jotain kiinalais-henkistä kamaa. En tiedä onko mulla taas joku msg-vajarit vai mikä, mutta skannailin listoja ja tuskastelin sen tosiasian kanssa, että suurin osa vaihtoehdoista oli luonnottoman kaukana.

Periaatteessa tekisi mieli mennä vanhoille huudeille Haagaan tsekkaamaan muutamat paikalliset erikoisuudet, mutta tänään ei tehnyt yhtään mieli aamuisen sekoilun (housut unohtuivat kotiin) jälkeen lähteä niin pitkälle matkalle. Ja toisaalta tuo sää ei kannusta seesteiselle kävelylle ryhtymistä. Onneksi Wolt osasi muistuttaa minua siitä, että Grand Shanghai oli joskus vaihtanut nimeä ja oli nykyäään Zhonghua (tai Zhong Hua).

Tavallaan olen vältellyt näitä search&replace-operaatioita, joissa rafla on käytännössä sama mutta nimi on vaihtunut. Mutta planeetat olivat oikeilla kohdilla tätä varten, oli aika tunkeutua jälleen Aikatalon syövereihin.

A very generic Chinese buffet, move along, nothing to see here.

For a more interesting version of the same, check out
BrokadiItsudemo and Ho’s Food.

Kiinalainen buffet (9,80e) sushilla, sopalla, salaatilla ja sen sellaisella. You know the drill. Tänään laareista löytyi: Lehmää kuminalla, chilipossua, basilika-kanaa, frittejä (mutta ei hapanimeläkastiketta *gasp*), paistettua kiinankaalia, mapo tofua (ilmeisesti ilman lihaa), paistettua kalaa kasviksilla, riisiä, paistettua riisiä, paistettua nuudelia, salaattibaari sekä vegesoppa kananmunalla.

Tilaus ja maksu hoidettiin tullessa tiskille josta saa lautasen ja lautasliinan. Tikut ja soija löytyy buffasta, muut jutut pöydistä. Päivän lehdet näyttivät olevan tarjolla tiskillä.

Alkuun piti testaa vähän susheja jo pelkästään eilisen Rugosa-käynnin takia. Nämä olivat yllättävän jees, aika hyvin maustettu ja keitetty riisi, tosin sellaisella sushiprässillä selvästi tehty. Lohi oli ihan hyvää ja sitä oli sopivasti riisiin nähden, kun valitsi palaset oikein. Täälläkin kala tippui välillä riisipallon päältä ja se “wasabi”tahna oli väsätty liiallisella vedellä, kun oli niin töhnää.

Salaatti tällanen pakkopulla, edes se marinoitu kaaliraaste ei ollut mitään kummosta ja jos en olisi sopinut itseni kanssa edes yrittäväni keventää, niin tämä olisi kannattanut skipata kokonaan. Soppa ei oikein toiminyt myöskään, ohutta ja kovin heppoisesti maustettua. Tässä kohtaa tosin otin jo kovemmat aseet käyttöön ja tuikkasin mukaan chiliöljyä, joka ei merkittävästi parantanut tilannetta.

Pääruoka noudatteli samaa linjaa, chili ja kumina olivat pääasialliset makuvivahteet jotka nousivat esiin, noin muuten kaikki oli kovin samanoloista. Mapo tofu oli pettymys, löllöä tofua ilman mitään huomattavaa maustamista. Kovassa käytössä ollut chiliöljykään ei tätä pelastanut. Paistettu riisi oli ook, mutta fritit ei. Kana oli mennyt snadisti kuivaksi ja kevätkääryleen kanssa kaipasi jotain kastiketta, että olisi maistunut joltain. Mutta rapeita sentään olivat.

Kyllä tätä nälkäänsä söi ja vei tiehensä sen kiinalaisen safkan tarpeen, mutta on tämä kovin intohimotonta mättösafkaa. Ainakin oli (osoitteeseen nähden) kohtuuhintainen. Lisäpisteitä silti niistä susheista, parempi tämä silti oli kuin Home Taste tai se kamala China.

Sisustus on samanlainen kuin ennenkin, kitschimäisen kimaltavat seinät ja kooltaan epäyhteensopivat tuolit ja pöydät. Mutta siisti ja tällainen “perinteisesti” sisustettu kiinalainen. Palvelu oli nopeaa ja vähän töksähtelevää. Kasvissyöjien ei kannata vaivautua. Lastenkin kanssa menisin vaikka Kampin Itsudemoon tai Empire Plazaan jos tällainen setti kiinnostaa.

Ps. Viikonloppuja!

URL www.facebook.com/Zhonghua-Ravintola-176386692885476
Puhelin 09-2785017
Osoite Mikonkatu 8, Helsinki